Erkinheimot

Kuvat © Cherie, Cherie, CC BY-NC 2.0

"Hukka-Surmaaja!" Juhani sanoi ylpeänä sinä talvisena torstaina, kun toi Hupin Erkinheimoon ja takoi sen lapaa maireasti hymyillen.
"Sukka-Hurmaaja?" Kaj kysyi isoveljeltään ja räjähti nauramaan.
"Hukka-Surmaaja", Juhani toisti nyrpeänä ja vähän ahdistuneenakin. Aina sen Kajn piti niine sananmuunnoksineen pilata kaikki... Iskälle, Joonas Erkinheimolle, tämä hevonen esiteltäisiin kyllä Hupina...
"Iskä!" Kaj kuitenkin huusi niin kuin käskystä, vieläkin nauraen, ja lähti ripeästi kohti tallia jättäen Juhanin hevosineen pihalle. "Iskä arvaa mikä Juhanin uuden hevosen nimi on??"

Erkinheimon perheessä hilpeitä mokia ei koskaan unohdeta, vaikka oikeasti pahat virheet saavatkin painua heti käsittelyn jälkeen unholaan. Kyllä Juhani on hevosensa nimestä saanut kuulla, reppana, ja saa varmaan vielä monta vuotta. Vaikka kaikki toki kutsuvat Hupia Hupiksi arkena, kyllä sen koko nimi jaksetaan ääntää huolellisesti aina kun Juhani on paikalla. Sukka-Hurmaaja. Juhanin Sukka-Hurmaaja. Se ei oikeastaan enää varsinaisesti raivostuta edes Juhania.

Mutta oikeasti, kyllä tämä Hupi hurmaa sukatkin jaloista. Se on kaikkea, mitä Juhani jo pikkupoikanaan hevoselta halusi. Eli musta ja kiltti. Samalla se on myös kaikkea, mitä isäntä Joonas pitää hyvänä hevosena: osaava ja kiltti. Lisäksi se on sen sortin hevonen, joka tekee tarpeensa aina yhteen nurkkaan karsinassa, ja kukapa suuren tallin omistaja ei sellaisesta käytöksestä ilahtuisi, vaikka ei niistä asioista julkisesti puhutakaan. Sitä kyllä ihan kehutaan, miten miellyttävän rauhallinen Hupi on harjata. Kyllä silläkin kommervenkkinsä on niin kuin kaikilla (sen jalat esimerkiksi kutisevat ja siksi se nyppii niitä kavioita puhdistettaessa, ellei pidä ronskisti kiinni). Niistä huolimatta Hupi on tarvittaessa nopeasti ja sujuvasti satuloitu, ja jos aikaa on, sitä harjaten viihtyy kyllä hyvin pidemmänkin hetken.

Hupi on sellainen tasainen suorittaja ratsuna. Se hyppää empimättä ja hyvällä tekniikalla metrin ratoja, mutta empii jopa yksittäisillä korkeammilla esteillä. Muuriin se suhtautuu aina epäileväisesti, koska ei näe sen läpi, ja kieltääkin, ellei ratsastaja ole itse kauheasti mukana menossa ja innosta sitä. Kouluratsuna Hupi on omalla moottorilla käyvä kaveri ja tekee mukisematta niin kuin käsketään, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Kun sen mitta tulee täyteen liian yksipuolista treeniä, se marssii nurkkaan tai kentän keskelle eikä liikahda vapaaehtoisesti mihinkään.
Maastossa Hupi on hieman arka kaveri. Jos sillä on tuttuja rauhallisia hevosia ympärillään, se ei pahemmin ympärilleen tähyile, mutta yksin ollessaan se on hieman varuillaan, jos sille jää aikaa pälyillä ja kauhistella. Maastossa Hupille kannattaakin keksiä tekemistä ja edetä reippaasti, niin sen saa toimimaan hyvin. Esimerkiksi maastoesteitä se taitaa rakastaa juuri siksi, että siinä ei jää aikaa huolestua!
Kilpailuissa, oli laji mikä tahansa, Hupi on lämmittelyssä arka reppana. Se on samanlainen vielä oman suorituksensa aikanakin, ellei ratsastaja ota tarpeeksi aikaa rauhoittuakseen sen kanssa.

Kuvat © Narien vapaat