Yorcan hevonen

Nimi:	A.D. Zorro	Omistaja:	Oresama VRL-02753
Sukupuoli:	Ori	Kasvattaja:	Jannica, Adina
Rotu:	Suomalainen puoliverinen	Painotus:	Estepainotus
Säkäkorkeus:	168cm	Koulutustaso:	ko HeB, re 160cm
Syntynyt:	14.02.-18 (8v)	Meriitit:	Ei vielä

Leikin pienenä Zorroa meidän kotopihassamme. Tein jätesäkistä viitan ja muovisesta autoradan palasesta miekan ja olin hurja miekkamies. Nyt aikuisempana jatkan samaa leikkiä ilman roolivarusteita, mutta nyt minulla on sentään Zorron musta hevonen: tulinen, takajaloillaan korskuva suomenpuoliverinen Zorro! Tai siis ainakin se on musta. Tulinen se ei ole, vaan varsinkin harjauksen aikana lähes nukkuva. Halauksista se kuitenkin tykkää niin paljon, että oikein aukaisee silmänsä ja saattaa hyrähtää pienen hörinänkin. Myös makupalat saavat siihen eloa, mutta harjailu ja muu hoitaminen varsinaisesti ei, eivätkä edes eläinlääkärikäynnit. Se vain nuokkuu ja nauttii, vaikka sitä suitsisi, satuloisi, kaivelisi kaviokoukulla tai pistäisi rokotusneulalla.

Uljas Zorro on maailman paras ratsu. Se ei ole nopein, eikä kyllä hurjinkaan, mutta sen sijaan se on huumorintajuisin ja luotettavin. Se on esteratsu ja hyppää niin kisoissa kuin kotonakin ihan miten typerännäköisiä esteitä tahansa mistä kulmasta vain. Sellaista ei olekaan, jonka yli Zorro ei pääsisi. Nopeita aikoja se ei harkitsevana urhona tee, mutta korvaa kyllä päättömän edestakaisin laukkaamisen nopeina käännöksinä ja taloudellisina teinä esteeltä toiselle. Zorro myös kestää hyvin minun töppäilyni selässään. Sen mielestä apuja ei tarvitse antaa niin justiinsa ja tarkasti: kyllä fiksu hevonen vähemmälläkin ymmärtää. Tämän vuoksi Zorrosta ei varmaan millään saisi herkkää painoavuin ohjattavaa kouluratsua, mutta eipä tarvikaan.
Zorro on lyömätön maastoilukaveri. Se ei ole ikinä säikähtänyt mitään, eikä kompuroinut pahemmin. Ori ei myöskään yritä laiskotella tai juosta kotiin. Sille käy kaikenlainen touhuaminen metsässä ja liikenteessä.

All Eyez On Me SCR fwb, 166cm EV-I	Hallucination SCR fwb, 168cm	Tutter Frame fwb, 166cm
		Abundant Suprise swb, 169cm ERJ-I, YLA2
	Pocahontas SCR fwb, 163cm	Frosten April fwb, 159cm KTK-III, ERJ-I, YLA2
		Make 'em Shake kwpn, 168cm ERJ-II, YLA2
Zana SCR fwb, 169cm	Schweinsteiger SCR fwb, 169cm	Snakebite ISH, 165cm
		Nonaligned fwb, 170cm
	Zlatina Kern kwpn, 167cm	Vur Musicus kwpn, 170cm YLA3
		Klazina kwpn, 163cm

Zorron sukutaulu on kolmipolvinen. Sukuselvitys on tulossa.

Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.

01.09.-18 - ERJ - Kuurtola - 160cm - 5/30
02.09.-18 - ERJ - Kuurtola - 160cm - 3/30
08.09.-18 - ERJ - Kuurtola - 160cm - 2/30
08.09.-18 - ERJ - Kuurtola - 160cm - 1/30
14.09.-18 - ERJ - Kuurtola - 160cm - 2/30
14.09.-18 - ERJ - Kuurtola - 160cm - 5/30
15.09.-18 - ERJ - Kuurtola - 160cm - 2/30
16.09.-18 - ERJ - Kuurtola - 160cm - 1/30
16.09.-18 - ERJ - Kuurtola - 160cm - 4/30
19.09.-18 - ERJ - Kuurtola - 160cm - 5/30
21.09.-18 - ERJ - Delmenhorst - 160cm - 1/40
30.09.-18 - ERJ - Delmenhorst - 160cm - 4/40
21.10.-18 - ERJ - Colosseum - 160cm - 4/30
26.10.-18 - ERJ - Colosseum - 160cm - 3/30
27.10.-18 - ERJ - Colosseum - 160cm - 3/30
27.10.-18 - ERJ - Colosseum - 160cm - 3/30
28.10.-18 - ERJ - Colosseum - 160cm - 1/30
29.10.-18 - ERJ - Colosseum - 160cm - 4/30
30.10.-18 - ERJ - Colosseum - 160cm - 3/30
01.11.-18 - ERJ - Krooknäs - 160cm - 3/30
03.11.-18 - ERJ - Krooknäs - 160cm - 4/30
03.11.-18 - ERJ - Krooknäs - 160cm - 3/30
07.11.-18 - ERJ - Krooknäs - 160cm - 2/30
09.11.-18 - ERJ - Krooknäs - 160cm - 1/30
13.11.-18 - ERJ - Krooknäs - 160cm - 4/30
13.11.-18 - ERJ - Helmwald - 160cm - 2/40
14.11.-18 - ERJ - Helmwald - 160cm - 5/40
15.11.-18 - ERJ - Helmwald - 160cm - 4/40
15.11.-18 - ERJ - Krooknäs - 160cm - 5/30
17.11.-18 - ERJ - Krooknäs - 160cm - 3/30
19.11.-18 - ERJ - Krooknäs - 160cm - 2/30
20.11.-18 - ERJ - Krooknäs - 160cm - 2/30
20.11.-18 - ERJ - Krooknäs - 160cm - 5/30
20.11.-18 - ERJ - Krooknäs - 160cm - 5/30
25.11.-18 - ERJ - Krooknäs - 160cm - 4/30
29.11.-18 - ERJ - Krooknäs - 160cm - 1/30
30.11.-18 - ERJ - Krooknäs - 160cm - 1/30
19.12.-18 - ERJ - Caswell Sporthorses - 160cm - 4/30
20.12.-18 - ERJ - Caswell Sporthorses - 160cm - 2/30
20.12.-18 - ERJ - Caswell Sporthorses - 160cm - 1/30

Lokakuu 2018
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Oli ilo olla Miika Rossin valmennuksessa tänään Zorrolla. Valmennus oli ensimmäisemme yhdessä uljaan mustan ratsuni kanssa, joten minua jännitti kovasti, kun laukkasimme Rossin suunnittelemalle 120-140 -senttisistä esteistä koostuvalle vaativahkolle radalle. Zorro kuitenkin osoitti heti ensimmäisellä esteellä, että pelko on turhaa! Se hyppäsi nuoresta iästään ja kokemattomuudestaan huolimatta kuin ammattilainen, vaikka tunsin istuntani olevan jännityksestä etupainoinen ja apuni varmaan hätäiset. Koetinkin hengittää syvään ennen seuraavaa estettä samalla kun Rossi karjahti, että istu satulaan ja suorista nyt hyvä mies selkäsi.
Seuraava este, ihan normaali lankkupysty, ylittyi helposti. Zorro oli eleetön hyppääjä. Aloin luottaa sen arvostelukykyyn ja yhteispeliimme, ja kolmanteen hyppyyn pääsin jo hyvin mukaan. Koko rata meni Miika Rossinkin mielestä kuin vanhoilta tekijöiltä, vaikka emme olekaan Zorron kanssa treenanneet vielä ihan kauheasti. Hän sanoi alkuradan olleen epävarmaa sähellystä, mutta vesiesteeltä eteenpän (se oli aika alkupäässä) alkoi sujua ja näytimme hyvin sulavilta. Hän kehotti minua keskittymään Zorron takapään kehittämiseen. Rossi sanoi sen olevan silakkamainen kenties orin nuoren iän vuoksi, mutta kunnollinen lihastreeni toisi pomppuvoimaa vielä lisää. Silloin Zorroa ei pysäyttäisi mikään, ei edes vaativilla pituusesteillä!

Syyskuu 2018
Pysäytin Zorron kesken ratsastuksen. Olimme juuri ohittaneet Mäensisuksen ja katselin peltoja, joiden omistajia en tietänyt. Niitä kehystivät tummanvihreät havupuut ja keltaisen ja punaisen sävyissä leiskuvat koivut. Se paikka oli ollut lapsesta asti suosikkini: kaunis ihan joka säällä, ihan joka vuodenaikana. En kuitenkaan ollut uskaltanut käydä siellä moneen vuoteen, koska alueella oli alkanut liikkua kymmenittäin susia. Vielä ne eivät olleet käyneet ihmisen päälle, mutta uhitelleet kuitenkin ja kerääntyneet lenkkeilijöiden ympärille, ja tappaneet koiria. Koko kylä odotti, koska kaatolupia saataisiin, sillä Helsinkiläisten päättäjien mielestä meillä ei suinkaan ollut susia, vaan vain mistä milloinkin karannut lemmikkikoira, jota hysteeriset maalaiset luulivat sudeksi. Onneksi nyt oli syksy ja sudet jättäisivät kosteaan maahan jälkensä, joiden perusteella koiravähättely loppuisi.
Vaikka sudet olivat silläkin hetkellä ympärillämme jossain näkymättömissä, ne eivät pelottaneet minua, eivätkä Zorroakaan. Zorro oli rohkea, koska minä olin rohkea ja se luotti minuun. Minä olin rohkea, koska tiesin Zorron olevan nopeampi ja voimakkaampi kuin minkään sortin susilauma, ja hätätilanteessa suojelisin sitä pippurisumutteellani ja puukollani. Oli ihana tunne seisoskella alamäessä, katsella peltoja, nojata käsillään hevosensa luotettavaan niskaan ja hengittää raikasta ilmaa. Minulla ei ollut huolia: ei susihuolia tai muitakaan. Tunsin olevani maailman onnellisin ihminen, kun sain olla terve ja suuri osa työtäni oli viilettää pitkin maita ja mantuja Zorron kanssa. Jos olisin ollut ammatiltani vaikkapa palkanlaskija, olisin silti löytänyt Zorron jostain ja tullut sen kanssa tänne illalla töiden jälkeen.
Kun olimme seisoskellet aikamme, alueen pihakoirat alkoivat haukkua hullun lailla. Se oli meille selvä merkki. Meidän tulisi liikkua ripeästi mutta rauhallisesti kohti Erkinheimoja, ellemme haluaisi kypäräkameraani ihan lähietäisyydeltä kuvattuja todisteita siitä, että meillä oli susia eikä irtokoiria.

Elokuu 2018
Zorron ratsukoulutus on ollut uskomattoman helppoa ja mukavaa aikaa. Olemme treenailleet aluksi muutamia minuutteja kerrallaan kaksi kertaa päivässä, mutta aika nopeasti Zorro jaksoi jo keskittyä tunnin aamulla ja tunnin illalla. Harjoittelu oli suitsien ja kuolainten pukemista ja riisumista ja päällään pitämistä. Satulaa nostettiin sen selkään, satulavyötä kiristeltiin ja löysäiltiin, oria taluteltiin jalustimet ylhäällä ja alhaalla, ja lopulta sitä jopa ajettiin pitkin ohjin satula selässään. Zorro suhtautui kaikkeen ymmärtäväisesti ja rauhallisesti. Se ei säikkynyt mitään, eikä joutunut esimerkiksi pukittelemaan yksin ja hädissään pitkin hakaa, vaikka sillä tavalla moni vieläkin opettaa hevosensa satulaan. Uskon, etten aiheuttanut nuorelle hevoselleni mitään vahinkoa, vaaraa tai traumaa.
Sitten koitti ratsastuksen aika. Ensimmäisenä selkään nousi valmentajamme Miika Rossi, joka on tosi pienikokoinen ja kevyt. Pidin Zorroa ohjista kiinni, kun Miika kapusi sen selkään vatsalleen. Zorro ei reagoinut oikeastaan mitenkään, ja Miika laskeutui. Tätä toistettiin useasti. Seuraava etappi olikin saada Zorro ottamaan muutama askel Miika selässään roikkuen, ja se olikin Zorrolle helppo nakki.
Seuraavana päivänä Miika istui jo hevoseni selässä pystypäin, kun minä talutin sitä käynnissä ympäri kenttää. Zorroa oli aluksi hirvittänyt, että sen selässä oltiin niin isona ja korkeana, mutta hiukan kyttäiltyään se oli päässyt yli asiasta aiheuttamatta kohtausta. Ei mennyt kauaakaan, ennen kuin Miika ja Zorro menivät käyntiä ja ravia ihan keskenään kentän ympäri.
Tätä nykyä Zorro osaa jo paljon. Se osaa pidättävät, kääntävät ja kannustavat avut. Se osaa lähteä liikkeelle rauhallisessa käynnissä, ja ravaamisesta se pitää. Muutamat ottamamme laukat ovat saaneet sen vielä nakkelemaan päätään hermostuneena, mutta ori kehittyy koko ajan. Olen nauttinut sen kouluttamisesta, enkä malta odottaa pääseväni oikeasti harjoittelemaan ratsukkona sen kanssa.

Heinäkuu 2017
Menin Adinaan katsomaan poneja. Teen sitä aika usein, etenkin jos olen allapäin, koska ovathan ponit kivoja, ja Adinassa saa aina kahviakin. Tällä kertaa sain myös sympatiaa, kun valitin yllättäen menehtyneestä oristani. Se oli ollut mahtava hevonen: musta ja samettinen, taitavakin vielä, mutta ennen kaikkea yksi parhaista ystävistäni.
Salakavalasti minut siirrettiin katselemaan varsoja, koska Jannican mukaan hevosesta johtuvan sydänsurun voi parantaa vain toinen hevonen. En aikonut ostaa yhtään varsaa enää ikinä, en varsinkaan heti, mutta pidin kyllä korkeasta mutta hontelosta mustasta varsasta. Sen nimi oli Zorro, ja se oli aluksi ujo ja utelias. Se halusi välttämättä nuuhkia minua, mutta samalla arkaili. Se päätyi siis venyttämään kaulansa äärimmilleen nuuhkaistakseen. Ja aika teleskooppikaula sillä olikin! Ei siinä voinut kuin nauraa (Zorro säpsähti), vaikka aiemmin oli melkein itkettänyt. Hetken päästä Zorro antoi jo silitellä kaulaansa ja näytti meille, miten hienosti se pääsikään pukkilaukkaa muiden varsojen kanssa!
Minut kutsuttiin leikkimään Zorron kanssa uudemmankin kerran. Se oli myyntivarsa, mutta ei se vielä minnekään katoaisi. Kävinkin Zorron luona vielä monesti, ja se oli hilpeää seuraa. Se tykkäsi, kun sen lyhyttä varsanharjaa nyhti ja rapsutteli, ja pian se ei arkaillut minua ollenkaan. Se tuntui jopa ilahtuvan minut nähdessään.
Sitten eräänä iltana Jannica sanoi, että Zorroa oli kyselty. Hän sanoi myyvänsä orivarsan sinne, koska koti oli hyvä, mutta tarjoavansa sitä vielä kerran minulle, koska olin viettänyt sen kanssa niin paljon aikaa. Sanoin, että menköön. Hevosia tulisi ja menisi.
Koko iltana en ajatellut muuta kuin Zorroa. Kello oli jo varttia vaille yksitoista yöllä, enkä saanut unta. Minun oli pakko soittaa, vaikka ajankohta ei ollutkaan sellaiseen sopiva.
Seuraavana aamuna hain Zorron kotiin. Se käveli luottavaisesti perässäni kuljetusvaunuun, koska olimmehan jo vanhoja ystäviä. Kotona Yorcassakaan se ei ihmetellyt uutta ympäristöään: olihan se jo haistanut kaikki hevoset minun vaatteistani. Sen muutto tulisi olemaan ihan naurettavan helppo!

Päivämäärä	Sukupuoli	Varsa	Emä	Omistaja
14.09.-20	Ori	The Flash	Fixing My Demon RR	Alegre