Yorcan hevonen
| Nimi: | Anti Gravity VH13-031-0619 | Omistaja: | Oresama VRL-02753 |
| Sukupuoli: | Ori | Kasvattaja: | Salla Pukkila (evm.), Suomi |
| Rotu: | Suomalainen puoliverinen | Painotus: | Estepainotus |
| Säkäkorkeus: | 170cm | Koulutustaso: | ko Int.I, re 160cm (CIC5) |
| Syntynyt: | 12.02.-12 (33v) | Meriitit: | YLA2, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-II |
Klikkaa kuvaa, niin näet sen oikeassa koossaan.
Kuvat © Benny de Ruiter Stables
Anti Gravity menehtyi vanhuuteen 31.7.2019. Muistosivulle.
Antti on ollut nuorempana varsinainen kauhukakara, mutta vasta joskus kymmenennen ikävuoden kohdalla se aikuistui hujauksessa. Nykyään poika on melko rauhallinen käsiteltävä ja äärimmäisen luotettava hyppääjä. Vaikka ori on melko korkea ja massiivinen, se on myös sporttinen ja ketterä. Antin kanssa on ilo elellä, ja sillä on mahtavaa ratsastaa.
Meidän Antti on ori. Sen vuoksi naapurin pikku-Maina ei saa harjata sitä, vaikka Antti luonteensa puolesta sopisi vaikka tämän kuusivuotiaan tytön hoitohevoseksi. Valvonnan alaisena lapsikin voi tätä poikaa huoletta harjailla. Niin paikallaan Antti seisoskelee, ja pienten ihmisten kanssa se osaa olla erityisen varovainen. Tietenkin jos lähellä on tammoja siihen aikaan vuodesta, kun ne erityisen huumaavilta vaikuttavat, täytyy Antinkin vähän machoilla. Se tosin tuntuu tekevän sen jotenkin puolella teholla.
Korkeaa Anttia ei yllä lapsi satuloimaan, joten sen täytyy aikuisen tehdä. Oria ei satula oikeastaan kiinnosta, olihan se kerran elämässään kilpahevonen, ja satula on kilpahevoselle samanlainen varuste kuin moppi kerrossiivoojalle. Satulavyöllekään tämä poika ei viitsi pullistella. Mitä suotta - ratsuhan rakastaa työtään, ja satulavyön kiristäminen tarkoittaa työtä. Kuolaimet meidän Antti poimii myös nätisti ja yleensä pitää päänsäkin alhaalla, kun soljet tulisi kiinnittää suitsista.
Sitten vain hevosen selkään! Antti on mukava öpötysratsu metsän siimeksessä, koska se ei oikeastaan pelkää mitään, ja koska sillä on varmat jalat. Sillä voi vaikka laukkailla ison ryhmän mukana eikä se lähde kilpailemaan muiden kanssa. Kyllä oriin innostumaankin saa, ihan niin että se painaa korvat luimuun ja juoksee, mutta se vaatii töitä. Antti ei ole sen luonteinen, että sitä kiinnostaisi porhaltaa miljoonaa turhan takia. Sen sijaan se nauttii pitkistä ravailuretkistä niin paljon, että kun ratsu oli vielä kilpahevonen, se tavattiin lämmitellä treeniä varten maastossa.
Kuten jo tulikin ilmi, Antti on eläköitynyt kilparatsu. Tarkemmin sanottuna hevonen oli esteratsu, ja se rakastaa yhä hypätä. Se ei kuumu esteillä, niin kuin moni muu hevonen tekee, vaan pysyy hallinnassa koko ajan. Esteratsuksi se on aina näyttänyt kovin hitaalta, mutta tosiasiassa maltti on valttia myös niin vauhdikkaissa lajeissa kuin esteet. Koska Antti laukkaa rennon lupsakasti, se pystyy kääntymään käytännössä paikoillaan ympäri, ja näin se voittaa enemmän aikaa kuin täysillä porhaltamalla. Näin eläkeläisenä Antin ei tarvitsisi olla nopea enää, mutta onhan se mukavaa katsoa, kuinka hyvin se vanhakin ori vielä osaa. Eikä Antti unohda taitojaan - varmasti se hyppää mielellään vielä kolmikymppisenäkin pieniä esteitä, mikäli sinne asti elää.
Joskus nuorena poikana oppi Antti myös köuluratsastuksen salat, koska sen valmentajan mukaan koulu oli hyvää harjoitusta myös esteuraa varten. Hyvä kouluratsukin Antista olisi tullut, onhan se tottelevainen, työteliäs ja hyväliikkeinen, mutta kouluratoja kohtaan oriissa ei pala samanlaista rakkautta kuin esteratsastus siinä aiheuttaa.
Lapsista on jännää, että Antti oli joskus kilpahevonen. Vanha ori näyttää melkein kiiltokuvien nuorelta mustalta, kun tietää sen joskus voittaneen vaikka mitä. Tosiasia kuitenkin on, että vaikka Antti menestyikin uskomattoman hyvin, oli kilpailu rankkaa touhua. Yleensä niin rauhallinen ja komean pyöreä ori laihtui silloin tällöin paljonkin ja stressasi kilpapaikkojen hälinässä. Se rakasti hyppäämistä myös yleisön edessä, mutta ei viihtynyt satulointialueella koskaan. Kouluradalla sen meno oli epävarmempaa kuin kotona. Kenttäratsastuksen maastokokeessa taas meni erityisen hyvin, kun hevonen tiesi, että mukana maastoilee muitakin. Vaikka kilpailu oli ihanaa, ja vaikka Antti tienasi suuret voittorahat, oli ihanaa, kun hevonen eläköityi. Siitä tuli taas terveempi ja onnellisempi.
|
Nameless Liberty fwb, 172cm, evm |
Dead Freedom fwb, 173cm, evm |
Crimson FIN fwb, 175cm, evm |
|
Femme Fatale FIN fwb, 170cm, evm |
||
|
No Name fwb, 171cm, evm |
Aqua Case fwb, 170 evm |
|
|
Silver Ring fwb, 173cm, evm |
||
|
No Sense fwb, 168cm, evm |
Could Be Batman fwb, 168cm, evm |
Batmobile FIN fwb, 169cm, evm |
|
Gangsta Rap fwb, 165cm, evm |
||
|
Nonsense fwb, 167cm, evm |
Adventure FIN fwb, 164cm, evm |
|
|
Lady Stonem fwb, 169cm, evm |
Nameless Liberty oli 172cm korkea punaruunikko, ja luonteeltaan oikea herrasmies. Se oli kasvattajansa, Pukkilan Timon ilo ja ylpeys. Oriistaan kovin tarkka ja kateellinen mies ei antanut astuttaa hevosellaan kuin omia tammojaan. Tästä säännöstä on olemassa vain yksi poikkeus: Salla Pukkilan, T. Pukkilan isosiskon paras tamma astutettiin Nameless Libertyllä. Oria oltaisiin silti kovasti haluttu käyttää, koska se periytti niin upeaa luonnetta ja hienoa rakennetta, ja koska se oli aikoinaan ollut menestynyt kilparatsu niin este- kuin kenttäratsastuksessakin. Ori kuoli 32-vuotiaana vanhuuteen kokonaan sairastelematta. Siitä jäi maailmalle viisi varsaa, joista neljä on yhä T. Pukkilan omistuksessa.
173-senttiseltä Dead Freedomilta taisi Anti Gravity periä kauniin ruunikon värinsä. Myös Dead Freedom oli läsipäinen ja ryhdikäs esteratsu, mutta jonkin verran pojanpoikaansa korkeampi. Luonne sillä kuitenkin oli voimakas. Koska jo nuorena oriista näki, että sillä oli esteratsun kykyjä, se päätettiin ruunata, koska orina se oli liian mahdoton tapaus kilpaillakseen vakavasti. Ennen ruunaamista hevoselta otettiin talteen pakasteita, joilla se myöhemmin sai neljä komeaa varsaansa.
Dead Freedomin isä oli 175cm korkea punaruunikko nelisukkainen läsipää Crimson FIN. Tämä ori oli näyttelymenestyjä, ykköspalkinnolla kantakirjattu ja muotovaliokin muutamassa maassa. Kauneuskilpailujen lisäksi Crimson FIN harrasti pienimuotoisesti esteratsastusta ja oli siinä lajissa melko hyvä. Se kahmi monia sijoituksia kilpailuista, mutta suuriin arvokisoihin se ei koskaan päässyt. Myöhemmin ratsusta tuli siitosori.
Hyväsukuinen musta Femme Fatale FIN oli 170cm korkea, upearakenteinen, kiltti ja kovin jalon oloinen muutenkin. Sillä oli hyvä suku, joten sen kohtalona oli ryhtyä siitostammaksi. Varsoja se sai todella paljon: tamma oli hyvä periyttäjä, joten sen munasoluja siirrettiin muillekin tammoille sekä hevosen elinaikana että sen kuoltua. Hevosen viimeinen sukulainen, Dead Freedom, syntyi vasta, kun Femme Fatale FIN oli ollut kuolleena yli viisi vuotta. Tamma ei ole itse koskaan kilpaillut, vaan varsojensa hoitamisen lomassa se on toiminut puskaratsuna.
No Name oli kovatasoinen yleisratsu. Esteitä se hyppäsi 140cm ratana ja kulki myös korkeaa koulua. Kenttäratsastuksessakin hevonen oli keskimääräistä parempi, ja kokeili se joskus myös muutamaa lännenratsastuksen lajia ihan vain huvikseen. Ratsu palkittiin laatuarvosteluissa sen lopetettua uransa. Myöhemmin siitä tuli jalostushevonen, ja sen kaikki varsat on nimetty sen mukaan. No Name oli ihmisiä kohtaan kiltti tamma, mutta hevosia kohtaan niin äkäinen, että sen tarhaseuraksi ostettiin lopulta äkäinen vanha kilipukki. Sen kanssa hevonen tuli toimeen mainiosti.
170cm korkea vaaleanrautias Aqua Case oli mahtava kilparatsu, joka ei kuitenkaan ehtinyt hypätä itseään kuuluisuuteen. Yleisesti luullaan, että sen ura loppui doping-tapaukseen, mutta vain sisäpiiri tietää, että todellisuudessa kyseessä oli lavastus ja lahjottu itävaltalainen tuomari. Orilla kuitenkin astutettiin muutama yleispainotteinen tamma ja varsoista tuli kyvykkäitä ratsuja. Hevonen kuoli vanhuuteen juuri 26 vuotta täytettyään.
Silver Ring oli 173-senttinen musta tamma, joka sai nimensä, koska jostain syystä sen kuviteltiin olevan vaaleneva kimo, kun se oli varsa. Tamma toimi esteratsuna, mutta vain harrastetasoisena. Se eli vaatimatonta elämää Joensuun lähistöllä koko 29 vuotta kestäneen elämänsä. Kerran se astutettiin lupaavalla hieman kilpailleella orilla, ja tuloksena oli sen ainoa varsa, joka oli yllättäen menestyjä.
No Sense oli 168cm korkea Torniossa syntynyt ruunikko tamma. Se oli melko vaatimaton suvultaan, mutta sen omistajat, Esko Mäensisusta ja Salla Pukkila näkivät tammassa potentiaalia. Ratsu saikin kilpailla esteratsastuksessa aktiivisesti. Vaikka hevonen aluksi menestyikin vain joten kuten, Mäensisusta ja Pukkila eivät luovuttaneet, vaan Mäensisus valmentautui hevosellaan ja harjoitteli ahkerasti. No Sensestä ei koskaan tullut kansainvälistä supertähteä, mutta Suomen rajojen sisäpuolella sen nimi, tarina ja saavutukset tunnetaan kyllä. Kilpailutauoillaan hevonen sai kaksi varsaansa peräkkäisinä vuosina.
Harrastehevosena jo kypsään ikään ehtineellä miehellä elänyt Could Be Batman oli 168cm korkea musta ori. Ratsusta ei ole säilynyt muuta tietoa kuin sen rekisteröintitiedot, satoja valokuvia ja sen isännän rakastavat päiväkirjamerkinnät. Niiden mukaan ori oli luonteikas, mutta kuitenkin ehdottomasti käsiteltävissä. Valokuvista taas näkee, että Batman oli sporttinen, terve ja hyvärakenteinen. Varsoja orille on rekisteröity yksi.
Batmobile FIN oli myös musta ori, mutta kiltimpi ja rauhallisempi kuin ainoa varsansa Batman. Ori oli 169cm korkea ja toimi Uudellamaalla erään naisen ja hänen tyttärensä puskaratsuna. Tytär kokeili kilpailuitakin joskus, kun ori oli vanha, mutta ei hevonen menestynyt. Syy oli todennäköisesti ratsastajan eikä hevosen, mutta ei oriissa itsessäänkään mitään megatähtiainesta ollut.
165cm korkea rautias Gangsta Rap oli kuulemma nuorena raisu ja suorastaan ilkeä hevonen, mutta aikuistuttuaan se muuttui mukavammaksi. Se sai nuoruusaikoinaan yhden varsan, joka myytiinkin yhdessä emänsä kanssa osaavammalle hevosenomistajalle. Uudessa kodissa varsa ja tamma saivat asiantuntevampaa koulutusta ja kohtelua, ja niinpä Gangstastakin tuli järkevä harrastehevonen. 14-vuotiaana se vaihtoi kotia vielä kerran, ja siitä tuli nuoren tytön ensimmäinen oma hevonen.
Hevosista koko maailman rakastetuimpia oli ehdottomasti Nonsense, 167-senttinen ruunikko harrastetamma. Se ostettiin tyttölapsen ensihevoseksi, vaikka se oli vasta nuori, ja kiltti kun oli, se sopi tehtäväänsä täydellisesti. Tytön isä tahtoi hevosesta varsan, ja niin Nonsense sai ainoan pienokaisensa. Kun tamman nuoren omistajan kaikki aika alkoi mennä koulunkäyntiin, hän keksi vuokrata hevosensa ratsastuskoululle neljänä päivänä viikossa. Siellä Nonsense oli täydellisesti elementissään. Se rakasti lapsia niin paljon, että vielä enemmän rakastivat vain lapset sitä.
164cm korkea Adventure FIN oli mainiosukuinen ruunikko läsipää. Siitä piti tulla aikuisena mahtava esteratsu, joten sillä astutettiin muutama tamma jo ennen kuin se aloitti kilpailut. Adventure ei kuitenkaan hyppytaidoistaan huolimatta ollut oikeastaan kilpahevostyyppiä: kilpastressi sai sen säikkymään, eikä se menestynyt. Hevonen ruunattiin ja siitä tuli oiva harrasteratsu.
Lady Stonemin arvellaan olleen nimekäs hevonen joskus, mutta enää siitä on jäljellä vain rekisteritiedot ja valokuva. Hevonen oli 169cm korkea ja väriltään rautias. Ei tiedetä, kilpailiko se, vai oliko se kenties jossain muussa käytössä. Luonteestakaan kukaan ei osaa sanoa enää mitään.
Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
| Päivämäärä | Järjestäjä | Luokka | Sijoitus |
| 29.02.-12 | Dark Side Trakehners | ERJ/160cm, ERJ-Cup | 1/152 |
| 01.03.-12 | Zurück | ERJ/160cm | 7/50 |
| 05.04.-13 | Satulinna | ERJ/160cm | 4/50 |
| 04.04.-13 | Zurück | ERJ/160cm | 6/50 |
| 04.04.-13 | Zurück | ERJ/160cm | 5/50 |
| 06.04.-13 | Zurück | ERJ/160cm | 6/50 |
| 08.04.-13 | Zurück | ERJ/160cm | 1/50 |
| 11.04.-13 | Zurück | ERJ/160cm | 4/50 |
| 13.04.-13 | Zurück | ERJ/160cm | 2/40 |
| 16.04.-13 | Twisty Puzzle | ERJ/160cm | 5/30 |
| 21.05.-13 | Zurück | ERJ/160cm | 4/38 |
| 23.05.-13 | Zurück | ERJ/160cm | 1/38 |
| 23.05.-13 | Kingsvalley | ERJ/160cm | 5/30 |
| 24.05.-13 | Kingsvalley | ERJ/160cm | 5/30 |
| 25.05.-13 | Kingsvalley | ERJ/160cm | 4/30 |
| 07.06.-13 | Dark Side Trakehners | ERJ/160cm | 4/30 |
| 09.06.-13 | Dark Side Trakehners | ERJ/160cm | 3/30 |
| 14.06.-13 | Dark Side Trakehners | ERJ/160cm | 2/30 |
| 14.06.-13 | Dark Side Trakehners | ERJ/160cm | 1/30 |
| 15.06.-13 | Dark Side Trakehners | ERJ/160cm | 1/30 |
| 16.06.-13 | Cirion Stud | ERJ/160cm | 4/30 |
| 17.06.-13 | Dark Side Trakehners | ERJ/160cm | 2/30 |
| 18.06.-13 | Cirion Stud | ERJ/160cm | 5/30 |
| 18.06.-13 | Cirion Stud | ERJ/160cm | 2/30 |
| 19.06.-13 | Dark Side Trakehners | ERJ/160cm | 3/30 |
| 20.06.-13 | Dark Side Trakehners | ERJ/160cm | 5/30 |
| 20.06.-13 | Cirion Stud | ERJ/160cm | 5/30 |
| 21.06.-13 | Cirion Stud | ERJ/160cm | 5/30 |
| 21.06.-13 | Dark Side Trakehners | ERJ/160cm | 2/30 |
| 23.06.-13 | Solo | ERJ/160cm | 3/30 |
| 24.06.-13 | Dark Side Trakehners | ERJ/160cm | 5/30 |
| 25.06.-13 | Zurück | ERJ/160cm | 3/47 |
| 26.06.-13 | Zurück | ERJ/160cm | 5/47 |
| 26.06.-13 | Solo | ERJ/160cm | 4/30 |
| 27.05.-13 | Kingsvalley | ERJ/160cm | 5/30 |
| 27.05.-13 | Kingsvalley | ERJ/160cm | 2/30 |
| 27.11.-13 | Zurück | ERJ/160cm | 5/50 |
| 14.06.-13 | Takkura | ERJ/160cm | 2/30 |
| 17.06.-13 | Takkura | ERJ/160cm | 5/30 |
| 17.06.-13 | Takkura | ERJ/160cm | 4/30 |
| 18.06.-13 | Takkura | ERJ/160cm | 2/30 |
| 23.06.-13 | Takkura | ERJ/160cm | 3/30 |
| 29.06.-13 | Solo | ERJ/160cm | 1/30 |
| 08.07.-13 | KK Rehberg | ERJ/160cm | 5/40 |
| 23.07.-13 | Solo | ERJ/160cm | 4/30 |
| 23.07.-13 | Solo | ERJ/160cm | 5/30 |
| 26.07.-13 | Solo | ERJ/160cm | 3/30 |
| 28.07.-13 | Solo | ERJ/160cm | 1/30 |
| 02.09.-13 | Kirbera | ERJ/160cm | 2/30 |
| 29.11.-13 | Keskeneräinen | ERJ/160cm | 1/30 |
| 04.12.-13 | Zurück | ERJ/160cm | 2/5 |
| 05.12.-13 | Zurück | ERJ/160cm | 2/5 |
| 05.11.-13 | Keskeneräinen | ERJ/160cm | 2/30 |
| 27.11.-13 | Jadessa WBs | ERJ/160cm | 2/32 |
| 28.11.-13 | Jadessa WBs | ERJ/160cm | 2/32 |
| 06.12.-13 | Zurück | ERJ/160cm | 1/5 |
| 10.12.-13 | Navelina | ERJ/160cm | 5/30 |
| 11.12.-13 | Navelina | ERJ/160cm | 1/30 |
| 12.12.-13 | Navelina | ERJ/160cm | 2/30 |
| 20.12.-13 | Zurück | ERJ/160cm | 1/33 |
| 22.12.-13 | Sirkuvash | ERJ/160cm | 3/30 |
| 24.12.-13 | Zurück | ERJ/160cm | 1/27 |
| 04.01.-14 | Reve de Haussea | ERJ/160cm | 5/50 |
| 09.01.-14 | Reve de Haussea | ERJ/160cm | 6/50 |
| 09.01.-14 | Sonic WBs | ERJ/150cm | 6/100 |
| 11.01.-14 | Sonic WBs | ERJ/150cm | 3/100 |
| 05.03.-15 | Zurück | KERJ/CIC4 | 2/12 |
| 06.03.-15 | Zurück | KERJ/CIC4 | 1/12 |
| 31.03.-15 | Zurück | KERJ/CIC4 | 1/3 |
| 19.04.-15 | Zurück | KERJ/CIC4 | 2/8 |
| 10.05.-15 | Zurück | KERJ/CIC4 | 2/9 |
| 11.05.-15 | Zurück | KERJ/CIC4 | 2/9 |
| 30.09.-15 | Runoratsut | KRJ/Int.I, KRJ-Cup | 4/111 |
| 03.01.-16 | Zurück | KRJ/Int.I | 1/29 |
| 09.01.-16 | Zurück | KRJ/Int.I | 2/29 |
| 09.01.-16 | Zurück | KRJ/Int.I | 3/29 |
| 11.02.-16 | Zurück | KRJ/Int.I | 2/14 |
| 11.02.-16 | Zurück | KRJ/Int.I | 1/14 |
| 12.02.-16 | Zurück | KRJ/Int.I | 3/14 |
| 12.02.-16 | Wolf Sporthorses | KRJ/Int.I | 4/30 |
| 16.02.-16 | Wolf Sporthorses | KRJ/Int.I | 3/30 |
| 16.02.-16 | Zurück | KRJ/Int.I | 2/14 |
| 17.02.-16 | Zurück | KRJ/Int.I | 3/14 |
| 19.02.-16 | Zurück | KRJ/Int.I | 1/14 |
| 19.02.-16 | Zurück | KRJ/Int.I | 2/14 |
| 30.06.-16 | Aittohaara | KRJ/PSG, KRJ-Cup | 6/87 |
| 01.08.-16 | Zurück | KRJ/Int.I | 1/18 |
| 02.08.-16 | Zurück | KRJ/Int.I | 3/18 |
| 02.08.-16 | Erkinheimot | KRJ/Int.I | 3/15 |
| 02.08.-16 | Erkinheimot | KRJ/Int.I | 3/19 |
| 03.08.-16 | Erkinheimot | KRJ/Int.I | 3/15 |
| 05.08.-16 | Erkinheimot | KRJ/Int.I | 4/19 |
| 09.08.-16 | Erkinheimot | KRJ/Int.I | 2/15 |
| 09.08.-16 | Erkinheimot | KRJ/Int.I | 4/19 |
| 09.08.-16 | Zurück | KRJ/Int.I | 2/18 |
| 10.08.-16 | Zurück | KRJ/Int.I | 4/18 |
| 11.08.-16 | Yorca WBs | KRJ/Int.I | 1/21 |
| 11.08.-16 | Erkinheimot | KRJ/Int.I | 3/15 |
| 11.08.-16 | Erkinheimot | KRJ/Int.I | 2/19 |
| 12.08.-16 | Erkinheimot | KRJ/Int.I | 3/15 |
| 13.08.-16 | Erkinheimot | KRJ/Int.I | 1/15 |
| 13.08.-16 | Yorca WBs | KRJ/Int.I | 4/21 |
| 13.08.-16 | Zurück | KERJ/CIC4 | 1/3 |
| 15.08.-16 | Yorca WBs | KRJ/Int.I | 2/21 |
| 15.08.-16 | Zurück | KRJ/Int.I | 1/18 |
| 16.08.-16 | Zurück | KRJ/Int.I | 1/18 |
| 16.08.-16 | Yorca WBs | KRJ/Int.I | 4/21 |
| 17.08.-16 | Zurück | KRJ/Int.I | 1/18 |
| 17.08.-16 | Erkinheimot | KRJ/Int.I | 2/15 |
| 19.08.-16 | Yorca WBs | KRJ/Int.I | 2/21 |
| 20.08.-16 | Zurück | KERJ/CIC4 | 1/3 |
| 21.08.-16 | Zurück | KRJ/Int.I | 4/18 |
| 22.08.-16 | Zurück | KRJ/Int.I | 4/18 |
| 22.08.-16 | Zurück | KRJ/Int.I | 3/18 |
| 24.08.-16 | Hortensia | KRJ/PSG | 4/18 |
| 26.08.-16 | Hortensia | KRJ/PSG | 3/18 |
| 27.08.-16 | Zurück | KRJ/Int.I | 1/18 |
| 29.08.-16 | Hortensia | KRJ/PSG | 2/18 |
| 29.08.-16 | Zurück | KERJ/CIC4 | 1/3 |
| 30.08.-16 | Hortensia | KRJ/PSG | 4/18 |
| 11.11.-16 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 1/6 |
| 14.11.-16 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 2/6 |
| 15.11.-16 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 1/6 |
| 17.11.-16 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 1/6 |
| 18.11.-16 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 1/6 |
| 21.11.-16 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 1/8 |
| 22.11.-16 | Zurück | KERJ/CIC4 | 3/17 |
| 23.11.-16 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 1/8 |
| 28.11.-16 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 1/8 |
| 30.11.-16 | Zurück | KERJ/CIC4 | 1/17 |
| 01.12.-16 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 1/12 |
| 16.12.-16 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 3/12 |
| 17.12.-16 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 3/12 |
| 18.12.-16 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 3/12 |
| 04.03.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 3/13 |
| 09.03.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 1/10 |
| 12.03.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 3/13 |
| 14.03.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 1/13 |
| 15.03.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 2/13 |
| 21.03.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 2/13 |
| 22.03.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 2/13 |
| 24.03.-17 | Brotherhood | KERJ/CIC4 | 1/32 |
| 28.03.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 3/13 |
| 03.05.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 2/14 |
| 05.05.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 3/14 |
| 08.05.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 2/14 |
| 11.05.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 2/14 |
| 12.05.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 3/14 |
| 13.05.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 3/14 |
| 14.05.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 1/14 |
| 15.05.-17 | Yorca WBs | KERJ/CIC4 | 3/14 |
Syyskuu 2016
Kouluvalmennus, Oresama ja Antti, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Vlmennus aloitettiin helpoilla avaavilla liikkeillä: pohkeenväistöjä molempiin suuntiin käynnissä ja ravissa suorilla pätkillä. Ne menivät hienosti ja Antti tuntui pääsevän oikein valmennuksen fiilikseen.
Seuraavaksi rauhoiteltiin tunnelmaa etu- ja takaosakäännösharjoituksin. Oresaman tuli laukata Antilla puoli kierrosta kenttää ympäri, pysähtyä mahdollisimman nätisti tasajaloin keskelle lyhyttä sivua, tehdä etuosakäännös, jatkaa takaisin toiselle lyhyelle sivulle, tehdä takaosakäännös ja tulla vielä kerran takaisin. Anttia ei helppo harjoitus viehättänyt, mutta se halusi tänään olla mieliksi ja toimi melko hyvin.
Omin päin kannattaa Oresaman ja Antin harjoitella vielä nättiä pysähdystä. Antti kyllä pysähtyy hienosti heti kun käsky käy, mutta jalat harallaan kuin hämähäkki. Tasajaloin pysähtyminen automaationa on jo päässyt unohtumaan eläkeläisen mielestä ja se kannattaa sinne naputella takaisin.
Tammikuu 2014
Alkukuu oli yhtä hullunmyllyä. Kävin jotenkin hitaalla: missasin Antin kanssa kolmet isot estekisat, koska en kerta kaikkiaan muistanut ilmoittautua niihin. Siitä huolimatta kisoja riitti, ja starttailimme ahkerasti. Kisakalenterista jokainen näkee itse, että meillä meni hyvin, joten ei siitä sen enempää: siirrytään isompiin uutisiin.
Eli Antti-pappa on nyt eläköitynyt kuun puolen välin tienoilla. Eikä pappa ehtinyt kauaa kotona olla, kun tuli Touch The Rainin, siis Antin morsion, aika synnyttää. 17. päivä maailmaan putkahti Antin esikoinen, ja vaikka varsa onkin tamma, on se oikein kovasti isin näköinen. Antti ei ole ylpeä isä - se ei tietenkään ole nähnyt varsaansa eikä varmasti tiedä sen olemassaolosta. Minä taas inhimillistin Antti-poikaa oikein kunnolla ja tarjosin sille porkkanoita esikoisen syntymän johdosta, vaikka tiesin, ettei se ollenkaan tajunnut, mistä on kyse. Saahan sitä omistaja vähän hupsutella, kun on innoissaan.
Joulukuu 2013
Hoppsan, hoppsan, kisattu on - ja lomailtu myös. Loma ei todellakaan ollut huvittelua, vaan johtui kisauksesta. Kerronpa tarkemmin...
Eli ensimmäinen päivä matkustimme Antin kanssa Saksaan. Mukana oli pari muutakin oria: Dictator FIN ja Kiro FIN. Tarkoitus oli viettää kaikkien kolmen kanssa Zurückissa aktiivinen kisa- ja valmennusviikko, mutta ei aina elämä mene kuin elokuvissa. Sijoituimme kahdesti toisiksi Antin kanssa, kisojen jälkeen oli kevyen työskentelyn päivä, sitten piti olla valmennus. Mutta Antti-poikahan oli tosi haluton aamulla liikkumaan, joten kutsuin eläinlääkärin. Oikein teki mieli rumasti sanoa, kun lääkäri tokaisi minulle, että sairausloma, ei ratsastusta, tässä lääke. Muuta en tajunnut, koska setäkulta puhui nopeaa saksaa.
Yritin sitten varata Antille matkaa Suomeen, mutta hevonen sairastaa jotain sellaista, ettei sitä kuulemma saanut tuoda maahan. Mikä onnenpotku, ei onneksi yhtään tehnyt mieli hakata päätä seinään. Ori pääsi toki pois jo kahden viikon kuluttua, mutta arvatkaa vain, oliko silloin jo jouluruuhkaa joka paikassa. Siinä minä sitten kuijottelin lentokentällä tuntikausia tietäen, että Antti on rauhoitettuna jossain pikku kuljetuskopperossa, ja pelkää ihan hulluna. Normaaliaikoina olen saanut sentään sovittua, että hevonen tuodaan kaiken maailman tarkastuksiin viime tipassa. Nyt ei sellainen käynyt.
Kotona sitten sain purkaa puolihullun hevosen siitä pikku purkista, jossa hevoset joutuvat matkustamaan. Anttikin on yleensä niin rauhallinen ja rento, mutta vähemmästäkin menettää järkensä. Toipuihan se entiselleen parissa päivässä, kun pääsi normaaliin arkeen käsiksi.
Lokakuu 2013
Mitä kertoisin? No, tällaista tämä meidän arki Antin kanssa on. Nyt sillä ei kilpailla, mutta sen sijaan astutin sillä Touch The Rainin, erään hienoimmista tammoistani. Homma hoidettiin muumimukitekniikalla, koska emätamman emäkin kuulemma runteli kosiskelevia oriita aina pahasti, enkä tahdo ottaa riskiä Antin kohdalla.
Mutta nyt alkaa Antin ura tosiaan lähestyä loppuaan. "Laatisvalmius", niin ruma sana kuin se onkaan, on ollut meillä tavoitteena. Nyt olisi se saavutettu, mutta koska pojassa riittää puhtia, ilmoittelen sitä ainakin vielä tämän vuoden loppuun asti estekisoihin.
Muuten on ollut aika kurja kuukausi. Meilläpäin on satanut tosi paljon, joten joka paikka on velliä. Hiekkapohjaisia hakoja meillä on vain muutama, joten olemme joutuneet vähän soveltamaan, jotta hevoset saisivat ulkoilla ja liikkua riittävästi. Esimerkiksi Antti ei ole koko kuukauden aikana kuin vain piipahtanut karsinassaan. Meidän maneesimme on toiminut sen, Kiron, Red Alertin, Dictatorin, Jackin ja Sparrow'n yhteiskarsinana, jotta oreilla olisi seuraa. Maneesin takaovi pidettiin auki ja lämmitys poissa päältä: takaovihan johtaa suoraan kesälaitumelle, joten hevoset elivät kuin jättipihatossa. Yhtä vellinähän se laidun on kuin kaikki muukin täällä, mutta saivatpa oriit ainakin valita, ovatko ulkona liejussa vai sisällä kuivassa mutta pimeässä... Lopulta Antti alkoi kuitenkin jäädä kavereiden jalkoihin, joten olen joutunut ottamaan sen taas talliin.
Syyskuu 2013
Syyskuu on aina ollut lempikuukauteni. Ulkona on kaunista, kun lehdet ovat värikkäitä, ja on ihanan viileä maastoilusää. Olenkin Antin kanssa maastoillut vähintään kahdesti viikossa koko kuukauden ajan. Mukana on yleensä ollut joku tallitytöistä Kirolla, jonka kanssa Antti-poika tapaa tulla juttuun oikein hyvin.
Pahin (tai hauskin, miten vain) kisakausi alkaa olla ohi. Viimeisiä viedään. Luulen, että Antti saa ainakin jonkinlaisen joululoman: olen ilmoittanut sen kisaamaan vain muutamia luokkia joulun tienoilla. Vuodenvaihteen jälkeen sitten harkitsen, ilmoitanko Antin vielä yhdelle tai kahdelle kaudelle kisaamaan. Päätöshän ei ole kiinni oriin terveydestä, se on tosi hyvässä kunnossa, vaan pikemminkin kannattavuudesta. Miksi kilpailuttaisin oria, joka on jo niin menestyksekäs, että se kannattaa siirtää siitostalliin? Toisaalta, miksi piilottaisin siitostalliin huippukilpurin? Noh, onhan tässä aikaa harkita.
Kesäkuu 2013
Tapasin Pukkilan Sallan, Antin kasvattajan. Hän kertoi seuranneensa oriin menestystä hevoslehdistä ja soitteli, että olisiko mahdoton ajatus käydä Anttia katsomassa. (Tai siis Geneksihän se Salla Anttia kutsuu, mutta...) No tottakai meille saa käymään tulla, varsinkin kun Pukkila ei huohota niskaan koko ajan, niin kuin moni muu kasvattaja.
Mukava nainen siis kävi meillä, ja teimme sinunkaupat. Salla ratsasteli maastossa Antilla, kun minä seurailin kaksikkoa Red Alert -oriillani. Naamasta näki, että Sallaa harmitti, kun oli oriin niin halvalla minulle myynyt: vaikka Antti oli aikoinaan harrastehevoseksi kallis, huippuhevoseksi se oli kuitenkin suhteellisen halpa. Tehty mikä tehty, minä tuumasin.
Poju antoi itsestään oikein hyvän vaikutelman. Se oli nätisti Sallan kanssa ja toimi oikein hyvin. Kuolaimen päälle se kerran pääsi, mutta eipä vanha kilparatsastaja sellaisesta hätäänny! Anttia tuo Salla kovin kehui minulle, ja sanoi, että on yllättävän paljon emänsä näköinen hevonen.
Toukokuu 2013
Varsakuume, varsakuume!! Antille täytyy saada varsa! Koko henkilökunta toppuuttelee minua: ei vielä, Oresama hyvä, Antti ei ole vielä valmis. Tiedänhän minä sen, ja huomaan, että jalostusperiaatteeni eivät Antin kohdalla vielä toteutuisi. Meillä on ollut aina tavoitteena hevosen parantaminen, ei määrän lisääminen, ja tämä olisi määrän lisäämistä. Maltti on valttia: palaan asiaan vaikka puolen vuoden päästä.
Antti on itsekin ollut sitä mieltä, että nyt täytyisi jostain iskeä kiva tamma petiseuraksi. Vaikka poika on aina ollut oikein kiltti, se on kenkkuillut tänä keväänä enemmän kuin ikinä. Sen lempitamma tuntuu olevan Touch The Rain, vaikka juuri se lady ei vielä ole edes kiimassa. Mexican Memoryllekin ori flirttailee minkä ehtii, ja sen pää tuntuu menevän sekaisin naisesta kuin naisesta, kunhan tällä naisella vain on kaviot. Mitähän naapurin lemmikkiaasille käy, jos Antti pääsee vahingossa irti? Veikkaanpa vahvasti, ettei naapurin setä ilahdu, eikä aasitammakaan.
Huhtikuu 2013
Olen pitänyt luonnollista hevosmiestaitoa aina typeränä riimunheilutteluna, ja kuolaimettomia suitsia huuhaana. (En siis tarkoita suitsia, joissa on kuolaimet ovat muualla kuin suussa, vaan ihan kokonaan kuolaimettomia suitsia.) Luin kuitenkin netistä blogia, jossa kerrottiin luonnollisesta hevosmiestaidosta, kuolainten vaaroista ja loimituksen tarpeettomuudesta, ja asiaa enemmän tutkittuani päätin soveltaa Anttiin netin teoriaa käytännössä.
Ostin siis kuolaimettomat suitset ja kokeilin niitä varovaisesti. Uskokaa tai älkää - Antti, joka aina on ollut kiltti ratsu, toimi vielä paremmin kuolaimettomilla suitsilla kuin yleensä. Se alkoi totella ajatustani eikä niinkään käskyjäni kahden päivän harjoittelun jälkeen!
Niinsanottuja luonnollisia hevosmiestaitojakin kokeilin, tosin yhdistellen niitä vapaasti lännenratsuille tuttuihin asioihin. Huomasin, että eihän tämä kaikki olekaan niin typerää - tai edes niin erilaista kuin oma tyylini tehdä asioita. En tiedä vielä, miten Anttiin vaikuttavat lempeät trail-harjoitukset riimunvarren päässä, mutta aika näyttää. Ehkä ne eivät vaikuta mitenkään...
Antin loimituksen joka tapauksessa lopetan nyt. Ensi talvena poika klipataan vain, jos se osallistuu ahkerasti kisoihin. Jos se lepää talven, annan karvan kasvaa. Se on kuulemma hyväksi hevoselle, joten haluan kokeilla sitä.
Maaliskuu 2013
Harvoinpa suunnitelmani pitävät, mutta tämä on kyllä jo ennätys. Antin menestyksestä huumaantuneena ajattelin siis viisaana omistajana, että nytpä kisataan tässä kuussa ja kunnolla. Eipä kisattu. Päivitin juuri orin nettisivuille sen kisakalenterin, ja ai hurja, oikein yksi sijoitus siellä on. Osallistumisiakaan ei ollut kuin kourallinen. Antti tietenkin on vain tyytyväinen, kun saa olla täällä Yorcassa kotona, omassa tutussa haassa, ja hirnuskella tuttujen hevosten kanssa.
Niistä tutuista hevosista kun nyt on puhe, niin kerrotaanpa myös uudesta tarhajärjestelystä. Antti siis on ollut nyt yksin, mikä on hevoselle epäluonnollista, tiedän tiedän. Olen kuitenkin pitänyt silmäni auki tarhakaverin varalta, ja nyt Se Oikea taitaa olla löytynyt. Olen siirtänyt meidän oman pojan, Red Alertin Antin viereiseen hakaan, ja ne ovat oikein hyvin tulleet juttuun. Aionkin pian yhdistää pojat samaan tarhaan, ehkä jo tässä kuussa. Nyt hevoset ovat saaneet jo olla fyysisesti aidan yli yhdessä, koska uskalsin viimein purkaa kujan poikien aitausten välistä. Kahinahan tästä kaikesta ensin tuli, mutta hevoset selvittivät nopeasti kyllä välinsä ilman apuani. Onhan tuo Anttikin niin kiltti heppa, vaikka Red Alertilla onkin joku ihmeen Napoleon-syndrooma...
Kesäkuu 2012
Kouluvalmennus, Oresama ja Antti
Valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Ratsukon taso on viime viikosta parantunut sen verran, että vaA-tasoisista luokista voisi tulla jo sijoituksiakin. Oresama vain näyttää edelleen hevosen selässä ankealta ja apealta, mikä saa Antin valumaan pitkin kenttää kuin räkä. Tyylipisteet olisivat nolla, vaikka ratsukolla olisi kyllä taitoa. Ratsukko näyttää siltä, kuin mikään ei olisi kouluratsastusharjoittelua kauheampi kohtalo.
Antti kuitenkin tottelee oikeaan aikaan, mikä on selvä parannus viime viikolta. Lisäksi näyttää siltä, että se piilottelee syvällä sisimmässään edes jonkinlaisia taipumuksia kouluratsastukseen. Kunhan ratsukon yleisilme saadaan reippaammaksi, voisi orilla olla mahdollisuuksia vaikeissakin luokissa ainakin pienissä kisoissa. Kouluratsua en tästä hevosesta kuitenkaan saa taiottua sen paremmin kuin tästä ratsastajasta kouluratsastajaa. Silti jotain on vielä tehtävissä!
Toukokuu 2012
Kouluvalmennus, Oresama ja Antti
Valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Todella näkee, ettei tämä hevonen ole kouluratsu. Se yrittää parhaansa, mutta sitä ei ole koulutettu tekemään juuri mitään kouluradalla. Oresama puolestaan on este- eikä kouluratsastaja, joten suuria tuloksia on turha odottaa. Eiköhän Antin tasoa saada silti hieman ylöspäin parilla valmennuksella, vaikka Oresaman tavoite, GP-luokat, tuntuvatkin todella utopistisilta.
Aluksi Antti pitäisi saada kulkemaan yhtä rytmikkäästi ja innostuneesti kuin estepuolella, nyt kun se lähinnä rahjustaa. Oresaman tulisi saada omaa motivaatiotaan paremmaksi, ja hevonen toki vaistoaisi sen ja tekisi itsekin työnsä paremmin. Pelkkä ulkoinen motivaatio, mahdollisesti voitettava palkinto, ei riitä. Kouluharjoittelun voi ottaa vaikka hevosen ToKo-treeninä, jos ei muu auta!
Myös täsmällisyyttä on hiottava, etenkin hevosen. Kun Oresama käskee, ori tottelee askeleen tai parin viiveellä. Esimerkiksi tasajaloin pysähtyminen on näin melko lailla mahdotonta. Ravinkin pitäisi alkaa ratsastajan pohkeen ollessa kohdekirjaimen kohdalla, eikä vasta hevosen pyllyn ollessa siinä.
Ratsukolla on paljon tehtävää!
Huhtikuu 2012
Estevalmennus, Oresama ja Antti
Valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Valmennuksessa laitoin Oresaman ja Antin hyppäämään metrin vaikeahkoa rataa, joka koostui lähinnä tavallisista puomein rakennetuista esteistä, kuten pystyistä. Ainoa kiinteä este oli muuri, joka oli 90 senttiä korkea.
Antti hyppäsi hyvin ja energisesti ja orista näki, miten se hyppäämisestä nautti. Ponnistuskohdissa on hieman hiomisen varaa vielä. Ratsukko tekisi parempia aikoja kisoissa, mikäli ponnistus osuisi täsmälleen kohdilleen. Muurilla Antti puolestaan jätti vähän liikaa ilmavaraa itsensä ja esteen väliin, mutta sehän on vain luonnollista. Kiinteä este saa hevosen hyppäämään aina hieman korkeammalle kuin sellainen este, jonka läpi se näkee. Sitä paitsi 90-senttinen muuri oli ratsulle selkeästi helppo nakki. Luulen, ettei aikaa kannata käyttää muurin hiomiseen, vaan kannattaa keskittyä oikeasti tärkeämpiin asioihin.
Oresaman ratsastustyyli saisi olla myös hieman ryhdikkäämpi tämän hevosen kanssa. On totta, että Antti ohjautuu aika hyvin itsekseen, mutta liian löysä tyyli antaa hevoselle liikaa valtaa. Esimerkiksi ponnistuspaikan löytyminen voisi olla helpompaa tai se voisi korjaantua itsekseen, jos Oresama ratsastaisi vaativammin ja ryhdikkäämmin.
Maaliskuu 2012
Estevalmennus, Oresama ja Antti
Valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Ratsukko on selkeästi kehittynyt viime kerrasta. Oresaman ryhti on parantunut ja ratsastus on jo jonkin verran täsmällisempää ja jämäkänpää kuin ennen. Antti puolestaan vastaa ratsastajansa muutokseen kohentamalla omaa ryhtiään entisestään ja kulkemalla paremmin eteenpäin.
Ponnistuspaikka on myös löytynyt kotiharjoittelulla melko hyvin. Otin 120-senttisen ratamme ajan Oresamalta ja Antilta sekuntikellolla ja se oli parempi kuin viime kerran matalemman radan aika. Luulen, että koko parannus johtuu vain ryhdikkäämmästä ratsastuksesta ja sen takia löytyneestä ponnistuspaikasta.
Oresaman ja Antin kisakausi voidaan aloitella nyt toiveikkaasti. Ori näyttää jo paljon enemmän kilpahevoselta kuin viikko sitten. Oresama voi jatkaa kilpailuihin valmistautumista kohottamalla vielä hieman oma peruskuntoaan.
Helmikuu 2012
Eikä, ei ole totta! Meidän Antti otti ja voitti tämän kuun ERJ-Cupin! Katsomossa kun olin, katsoin että Antilla ja sen ratsastajalla yhteispeli sujui paremmin kuin koskaan. Ajattelin, että nyt tuli nopea aika, mutta en olisi sitä nopeimmaksi luokassa veikannut. Antillahan on sellainen tapa, että se liikkuu kuin hidastetussa elokuvassa, mutta kääntyy yhdellä askeleella siinä missä muut neljällä. No, nopein ja paras se meidän poika kuitenkin oli, ja nyt Antin karsinan ovessa on helmikuun 2013 ERJ-Cupista saatu ruusuke. Ja tilillä on melkoinen rahasumma. Olen niin ylpeä! Että minun pieni Antti-vauvani osaakin hyvin kaikenlaisia Aikuisten Kilpahevosten juttuja!
| Päivämäärä | Sukupuoli | Varsa | Emä | Omistaja |
| 17.01.-14 | Tamma | Rain And Angels RR | Touch The Rain | Oresama/Yorca |
Tämä on virtuaalihevonen