Yorcan hevonen
Nimi: | Digital Sweetheart VH20-031-0176 | Omistaja: | Oresama VRL-02753 |
Sukupuoli: | Tamma | Kasvattaja: | Amano Yli-Hella (evm.), Suomi |
Rotu: | Suomalainen puoliverinen | Painotus: | Yleispainotus |
Säkäkorkeus: | 168cm | Koulutustaso: | ko VaA, re 130cm (CIC4) |
Syntynyt: | 15.12.-19 (8v) | Meriitit: | YLA1, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-II |
Klikkaa kuvaa, niin näet sen oikeassa koossaan.
Line © s1088/dA, muu Yorca
Kun Hera oli vielä voipaketissa kaupan hyllyllä, Yli-Hellan Amano suunnitteli saavansa kookkaan kenttäratsun yhdistämällä sen emän ja isän. Hän haaveili rohkeasta, polleasta, orimaisesta orista, joka hakisi korskuen palkinnon palkinnon perään. Hera oli Yli-Hellalle pettymys. Varsana se oli nimittäin pieni ja hyvin ujo. Se pelkäsi tuulta laitumella ja sairastelikin hieman. Korskeaa orhia tästä tammasta ei saanut mitenkään päin, ajatteli Yli-Hella. Oli Yorcan onni, että Hera päätettiin myydä emänsä alta heti pienenä. Eihän Yli-Hella olisi siitä luopunut, jos olisi antanut sen kasvaa ja huomannut, millainen perushyvä tamma siitä tuli -- ja mikä kaunotarkin vielä!
Hera on varma suorittaja koulussa, esteillä ja maastossa. Koulussa se ei mihinkään GP-luokkiin taivu, sillä se on kevyempiä puoliverisiä tankeampi, mutta vaativaa A:ta se yrittää vielä mielellään. Se on herkkä avuille ja työteliäs, eikä liiaksi ajattele itse: juuri parhultainen ratsu siis. Estepuolella se menee metrin kenen tahansa kanssa ja oikein rohkaiseva ja reipas ratsastaja menee sillä 130-senttisiäkin ratoja. Epävarman kuskin kanssa sille pakkaa tulla rimakauhua yli metrin radoilla, mutta kun ratsastaja on varma asiastaan, Herakin on. Maastossa Hera on säpsy, jos sillä on aikaa kuulostella ja kytätä, mutta jos vauhtia on tarpeeksi tai ratsastaja viitsii pyytää siltä jotain alinomaa, kyllä se pelottavat puusillat ja virtaavat vedetkin ylittää siinä missä kesää autotkin.
Hoitoheppana Hera on aika nautiskelija. Edes pitkät harjanletityssessiot ennen kisoja eivät haittaa sitä ja jopa kisapaikalla sen voi antaa nuorimpien Yorcan heppaihmisten käsiin. Herallakin on kuitenkin pahoja tapoja. Se on ensinnäkin kova nostelemaan päätään korkeuksiin suitsittaessa, jos sitä ei juuri sillä kertaa huvittaisi olla ratsu -- ja yleensähän sitä ei huvita. Jalkoja puhdistettaessa se puolestaan nojaa hoitajaparan päälle, niin kuin kengityssepäinkin kengitettäessä.
Ortygibbsite fwb, 170cm, evm |
White Canexite fwb, 170cm, evm |
Persian Blue Harmkelite fwb, 174cm, evm |
Oxymoron fwb, 169cm, evm |
||
Way Early Goldenglow fwb, 173cm, evm |
Juggernaut fwb, 175 evm |
|
Honey Cane fwb, 168cm, evm |
||
Tux fwb, 164cm, evm |
Barrenband fwb, 168cm, evm |
Garrett fwb, 171cm, evm |
Barbeia fwb, 165cm, evm |
||
Trixie fwb, 161cm, evm |
Elilus fwb, 166cm, evm |
|
Tasha fwb, 159cm, evm |
i. Ortygbbsite eli Örkki on energinen ori, jota ei voi olla huomaamatta. Kisoissa vetää huomiota puoleensa huutamalla ja meuhkaamalla mutta silti sen paukut ovat riittäneet lukemattomiin palkintosijoihin niin esteillä kuin kentässäkin. Persoonallisen ruunikon värinen Örkki on kantakirjattu II-palkinnolla ja jalostuksessa sitä on käytetty tähän mennessä varsin maltillisesti, joten ihan joka nurkalla ei tule tämän varsoja vastaan. Kisaeläkkeellä oleva Örkki on kuitenkin vielä aktiivisessa liikutuksessa, joten eiköhän ori vielä jokusella kaudella ole tammoja ihastuttamassa.
ii. White Canexite on poikansa tapaan hyvin eloisa ori, joskaan ei yhtä äänekäs tapaus. Hyvärakenteinen hevonen on kilpaillut pääasiassa kenttäkilpailuissa mutta on sillä lähtöjä myös esteiden parissa. Kouluratsuna hyvin malttamaton Nexi on nykyisin eläkkeellä mutta ennen eläkkeelle jääntiään ori astui peräti 50 tammaa. Eläviä varsoja mustanruunikosta orista jäi kuitenkin harmillisen vähän, 36. Tosin, jälkikasvu on sitten ollut hyvin laadukasta suorittajaa.
iii. Persian Blue Harmkelite oli ori isolla oolla. Varsin kovapäinen hevonen olisi voinut olla CIC4-luokkien kiistaton kuningas mutta kun se luonne. Fiksumpi olisi ruunanut Harmin heti teinihuurujen aikaan mutta kun ei. CIC1-luokissa Harmin kanssa kilpailtiin menestyksekkäästi useampi kausi ennen kuin ori siirrettiin jalostukseen. Tammoja mustalle orille olisi ollut tarjolla varmasti tuplaten kuin se astui (35) mutta luonteensa vuoksi tammat valikoitiin tarkoin. 19-vuotiaana Harmi jouduttiin lopettamaan jalkavamman vuoksi.
iie. Oxymoron oli rauhallinen ja lempeä tamma, jonka nuoruudessa kisattiin pääasiallisesti esteitä. Tammaksi melko massiivinen Monna ei ollut mikään ketteryyden perikuva mutta isoaskelinen tamma voitti sitten ajalla sen missä muut koitti liian tiukkoja teitä. Kenttätykkiä tästä odoteltiin mutta jo alkuun selvisi, että Monna oli liian pehmeä kenttää ajatellen. Hyvästä suvusta tuleva ruunikko tamma kuitenkin astutettiin peräti viisi kertaa ja vain kerran se jäi tyhjäksi. Monna löydettiin vain 17-vuotiaana menehtyneenä omalta laitumeltaan ja kuolinsyyksi on arveltu sydänpysähdystä.
ie. Way Early Goldenglow on kultainen tamma niin sisältä kuin ulkoakin. Ruunivoikko Goldie kilpaili vielä pari vuotta sitten kansallisella tasolla esteitä ja nuorempana kenttääkin. Nyttemmin eläkkeellä oleva arvokkaasti tilanteessa kuin tilanteessa käyttäytyvä tamma hurmasi myös näyttelytuomarit eikä kantakirjauslausunnossakaan montaa pahaa sanaa ole. 16-vuotiaalla Goldiella on neljäs, ja viimeinen varsa, vierellään mutta hyvin on tamma palautunut varsomisesta.
iei. Juggernaut oli vähän sellainen laitapuolenkulkijanoloinen ori, jonka ulkonäkö petti pahasti. Kulmikas (vääristä paikoista) ja rosoinen punaruunikko Jukka ei koskaan kavunnut suurimpiin luokkiin mutta omalla tasollaan hyvä esteratsu. Tekniikassa oli kyllä parantamisen varaa mutta ketteryytensä ansiosta kuitenkin sijoituslistan paremmalla puolella. Kouluratsuna vähän omalaatuinen muttei mahdoton. Jalostuksessa käytetty vain omistajan omille tammoille, joten varsoja ei tästä jäänyt kuin kaksi. Pitkän elämän (23 vuotta) elänyt ori koki luonnollisen kuoleman.
iee. Honey Cane peri ihastuttavan hunajaisen ruunivoikon värinsä cremellolta täysiveri isältään. Hani oli oikein ihastuttava tamma, jonka kanssa kilpailtiin pääasiassa helpoissa kenttäluokissa mutta myös 120 senttisillä esteillä. Rehellinen tamma toimi ratsastajansa kanssa hyvin yhteen ja toi ruusukkeen jos toisenkin kotiin. Kisaura katkesi jalkavammaan 12-vuotiaana, jonka jälkeen se astutettiin kahdesti. Goldie oli ensimmäinen varsa. Hani lopetettiin keväisen maastoreissun päätteeksi tamman kaaduttua oksiin sen ollessa 20-vuotias.
e. Tux on vähän sellainen omalaatuinen tamma, jonka kanssa kyllä pärjää kuka vain mutta harva ymmärtää tamman syvintä olemusta. Kisapaikoilla omissa oloissaan viihtyvä Tux on useimmiten vähän se yllättäjä, sillä tamma taitaa niin koulua kuin esteitäkin erinomaisesti. Sopivan ratsastajan löytäminen tosin vei aikaa, sillä mikäli selästä käsin kemiat eivät kohdanneet niin Tuxin kanssa ei oikeastaan mikään onnistunut. 15-vuotiaalla tammalla ei ole Heran lisäksi muita varsoja. Ruunikko tamma viettää nykyisin rauhallisia eläkepäivä Yli-Hellan pihapiirissä toimien samalla nuorien kaitsijana.
ei. Barrenband oli pohjois-Suomen kiistaton kuningas. Rovaniemellä suurimman osan elämästään viettänyt musta komistus kisasi ympäri Suomea niittäen menestystä kouluratsuna. Mahtavaliikkeinen ori voitti useita ikäluokka kilpailuita ja loppujen lopuksi ylsi int. I - tasolle asti. Jokseenkin egoistinen Barren ei soveltunut joka jantterin käsiteltäväksi mutta ei ori ollut mikään öykkärikään. Jalostuksessa Barren oli nelivuotiaasta alkaen lähes joka kaudella kunnes se täytti 16-vuotta. Pitkän jalostusuran tehnyt ori ei kuitenkaan periyttäjänä ollut toivotunlainen, sillä vain kolmasosa varsoista osoittautui kovan tason suoritushevosiksi.
eii. Garrett oli varsin komea ruunikko, jonka leipätyö oli kouluratsuna. Vaativa A - tasolla Garret sai aina hyvät prosentit mutta PSG-luokissa oli vähän päivästä riippuvaista. Tuulella käyvä ori ei ollut helpoin käsiteltävä koskaan ja sillä ratsastikin vain neljä eri ihmistä koko sen 17-vuotisen elämän aikana. Jalostuksessa oria olisi ehkä kannattanut käyttää vähän harkitummin mutta ei Garrett sentään ihan kaikkien kouluratsujen suvussa ole 23 varsansa kautta.
eie. Barbeia ei sitten todellakaan ollut mikään Barbie-nuken hevosversio. Kyllä, tamma oli hyvärakenteinen mutta luonteeltaan varsin vaativa ja kiima-aikoina ehkä arvaamatonkin. Kouluratsuna kuitenkin lähes lyömätön ja suurimman osan kilpailuistaan se olikin kärkisijoilla. Kisaura kesti peräti 11 vuotta mutta kerkesi tamma pyöräyttämään kaksi varsaa, molemmat menestyi kouluratsastuksessa mutta perivät myös paljon emänsä luonnetta. Barbi lopetettiin 19-vuotiaana ähkyn seurauksena.
ee. Trixie oli varsin vaatimaton hevonen, jonka kanssa kilpailtiin koulussa ja esteillä. Kenttäratsuksi tamma olisi ollut liian arka. Rautias tamma soveltui lähes kaikkien käsiteltäväksi mutta massiivinen koko rajoitti käsittelijöitä. Kokoonsa nähden varsin notkea tamma hyppäsi metriä miten päin vain mutta sen jälkeen kuskinkin piti jo osata hommansa. Kouluratsuna tasaisen varma suorittaja helpossa A:ssa mutta vaativalla tasolla sitten enemmän kuskin taitojen mukaan suoriutuva yksilö. Trixiellä olisi voinut olla paremmatkin mahdollisuudet menestykseen mutta sen ensimmäiset kisakaudet keskeytyi syystä tai toisesta ja sillä tehtiin jo nuorena kaksi varsaa. Kolmannen varsansa tamma sai sitten 13-vuotiaana. Eläkkeelle kisailusta tamma siirtyi menestyksekkään hallikauden päätteeksi 16-vuotiaana. Nykyisiin 22-vuotias teräsmummo nauttii rauhallisesta elämästä pääasiassa laiduntaen.
eei. Elilus oli tähdenlento monessakin suhteessa. Ori eli elämänsä täysillä, ja eläinlääkäri tienasi palkkansa hyvin tämän kanssa. Useita loukkaantumisia jo ennen ratsukoulutusta mutta se ei menoa haitannut. Eeli sai jalostusoikeuden nelivuotiaana ja ensimmäisellä kaudellaan se astui kymmenkunta tammaa. Raudikon kisaura alkoi lupaavasti ja pari vuotta ori kisasikin hyvällä menestyksellä kenttäradoilla. Vain 9-vuotiaana ori löydettiin hukkuneena. Valistuneet arvaukset ovat, että Eeli olisi lähtenyt uimaan ja sotkeutunut kaislikon reunamilla olleeseen verkkoon - tai sitten ruhon ajautuessa rantaan se sotkeutui verkkoon.
eee. Tasha oli reipas ja rehellinen suorittaja, joka ei lämmennyt ihan jokaiselle. Omat ihmisensä tamma kyllä toivotti tervetulleiksi mutta muita se ei noteerannut. Ratsuna hitaasti lämmennyt Tasha olisi voinut olla kovempikin kisahevonen mutta kun vain kourallinen ihmisiä kelpasi tälle tammalle niin kuskin puutteessa sitten kisaaminenkin vähän jäi. On sillä hyviä suorituksia ensisijaisesti esteiltä jopa 120 sentin luokista mutta suurin osa starteista on 100-110 luokista. Kouluratsuna olisi voinut olla elegantimpi mutta kyllä vaativa B:n luokista on saatu parit hyvät prosentit. Parhaimmillaan kuitenkin helpossa A:ssa, jossa tamma kilpaili vielä 14-vuotiaana viimeisimmän ratsastajansa kanssa. Koska tamma oli ratsuna mikä oli mutta suku oli hyvä, niin se varsoi neljä varsaa elämänsä eri vaiheissa. 21-vuotiaana punarautias tamma päätettiin lopettaa, sillä tamma tuntui kadottaneen elämänhalunsa.
© Jenna (VRL-03515)
ERJ:n alaiset sijoitukset (40 kpl) | |
12.01.-20 - ERJ - Team J&K - 120cm - 2/38 13.01.-20 - ERJ - Team J&K - 120cm - 5/38 20.01.-20 - ERJ - Team J&K - 120cm - 2/38 01.02.-20 - ERJ - Zurück - 130cm - 3/53 05.02.-20 - ERJ - Zurück - 130cm - 5/53 10.02.-20 - ERJ - Zurück - 130cm - 6/53 12.02.-20 - ERJ - Zurück - 130cm - 5/53 13.02.-20 - ERJ - Hiivurin Suomenhevoset - 130cm - 2/50 18.02.-20 - ERJ - Zurück - 130cm - 3/53 23.02.-20 - ERJ - Zurück - 130cm - 1/53 21.02.-20 - ERJ - Hiivurin Suomenhevoset - 130cm - 3/50 30.02.-20 - ERJ - Zurück - 130cm - 6/53 01.06.-20 - ERJ - Koemans Trakehners - 130cm - 3/40 02.06.-20 - ERJ - Kannelniemi - 130cm - 3/40 02.06.-20 - ERJ - Koemans Trakehners - 130cm - 1/40 05.06.-20 - ERJ - Koemans Trakehners - 130cm - 5/40 07.06.-20 - ERJ - Kannelniemi - 130cm - 3/40 10.06.-20 - ERJ - Koemans Trakehners - 130cm - 4/40 11.06.-20 - ERJ - Koemans Trakehners - 130cm - 3/40 15.06.-20 - ERJ - Kannelniemi - 130cm - 2/40 |
17.06.-20 - ERJ - Kannelniemi - 130cm - 3/40 18.06.-20 - ERJ - Kannelniemi - 130cm - 2/40 18.06.-20 - ERJ - Koemans Trakehners - 130cm - 5/40 19.06.-20 - ERJ - Kannelniemi - 130cm - 2/40 20.06.-20 - ERJ - Kannelniemi - 130cm - 2/40 20.06.-20 - ERJ - Koemans Trakehners - 130cm - 2/40 22.06.-20 - ERJ - Koemans Trakehners - 130cm - 4/40 23.06.-20 - ERJ - Kannelniemi - 130cm - 4/40 24.06.-20 - ERJ - Kannelniemi - 130cm - 6/40 26.06.-20 - ERJ - Kannelniemi - 130cm - 5/40 27.06.-20 - ERJ - Koemans Trakehners - 130cm - 2/40 28.06.-20 - ERJ - Kannelniemi - 130cm - 1/40 02.07.-20 - ERJ - Yorca WBs - 130cm - 4/57 05.07.-20 - ERJ - Yorca WBs - 130cm - 4/57 08.07.-20 - ERJ - Yorca WBs - 130cm - 6/57 11.07.-20 - ERJ - Yorca WBs - 130cm - 3/57 13.07.-20 - ERJ - Yorca WBs - 130cm - 3/57 15.07.-20 - ERJ - Yorca WBs - 130cm - 5/57 19.07.-20 - ERJ - Yorca WBs - 130cm - 3/57 19.07.-20 - ERJ - Yorca WBs - 130cm - 6/57 |
KRJ:n alaiset sijoitukset (40 kpl) | |
05.02.-20 - KRJ - Hiivurin Suomenhevoset - VaA - 2/21 07.02.-20 - KRJ - Hiivurin Suomenhevoset - VaA - 3/21 08.02.-20 - KRJ - Hiivurin Suomenhevoset - VaA - 4/21 13.02.-20 - KRJ - Hiivurin Suomenhevoset - VaA - 4/21 22.02.-20 - KRJ - Hiivurin Suomenhevoset - VaA - 3/21 23.02.-20 - KRJ - Hiivurin Suomenhevoset - VaA - 4/21 01.03.-20 - KRJ - Järnby - VaA - 3/32 04.03.-20 - KRJ - Hiivurin Suomenhevoset - VaA - 5/33 08.03.-20 - KRJ - Hiivurin Suomenhevoset - VaA - 4/33 18.03.-20 - KRJ - Hiivurin Suomenhevoset - VaA - 1/33 23.03.-20 - KRJ - Hiivurin Suomenhevoset - VaA - 3/33 01.04.-20 - KRJ - Encore - VaB - 1/30 03.04.-20 - KRJ - Encore - VaB - 4/30 10.04.-20 - KRJ - Encore - VaB - 1/30 14.04.-20 - KRJ - Cloudfield - VaA - 2/35 18.04.-20 - KRJ - Encore - VaB - 1/30 19.04.-20 - KRJ - Encore - VaB - 1/30 11.05.-20 - KRJ - Aamun tila - VaA - 1/35 02.07.-20 - KRJ - Yorca WBs - VaA - 6/60 05.07.-20 - KRJ - KK Lupin - VaA - 5/45 |
08.07.-20 - KRJ - Yorca WBs - VaA - 5/60 09.07.-20 - KRJ - KK Bailador - VaA - 3/20 10.07.-20 - KRJ - Yorca WBs - VaA - 6/60 10.07.-20 - KRJ - KK Lupin - VaA - 4/45 11.07.-20 - KRJ - KK Bailador - VaA - 1/20 12.07.-20 - KRJ - KK Lupin - VaA - 2/45 15.07.-20 - KRJ - KK Bailador - VaA - 1/20 16.07.-20 - KRJ - Yorca WBs - VaA - 4/60 17.07.-20 - KRJ - Katnäs - VaA - 2/24 18.07.-20 - KRJ - KK Lupin - VaA - 3/45 19.07.-20 - KRJ - KK Lupin - VaA - 6/45 19.07.-20 - KRJ - Yorca WBs - VaA - 4/60 19.07.-20 - KRJ - Katnäs - VaA - 1/24 20.07.-20 - KRJ - Yorca WBs - VaA - 1/60 25.07.-20 - KRJ - KK Lupin - VaA - 1/45 28.07.-20 - KRJ - Yorca WBs - VaA - 1/60 29.07.-20 - KRJ - KK Lupin - VaA - 4/45 30.07.-20 - KRJ - Yorca WBs - VaA - 1/60 05.08.-20 - KRJ - Safiiritiikerin KK - VaA - 1/19 08.08.-20 - KRJ - Safiiritiikerin KK - VaA - 4/19 |
KERJ:n alaiset sijoitukset (40 kpl) |
13.01.2020 - KERJ - Lallybroch - CIC4 - 3/11 16.01.2020 - KERJ - Lallybroch - CIC4 - 3/11 19.01.2020 - KERJ - Lallybroch - CIC4 - 3/11 21.01.2020 - KERJ - Lallybroch - CIC4 - 3/10 22.01.2020 - KERJ - Lallybroch - CIC4 - 3/10 29.01.2020 - KERJ - Lallybroch - CIC4 - 1/10 30.01.2020 - KERJ - Lallybroch - CIC4 - 2/10 01.05.2020 - KERJ - Lallybroch - CIC4 - 2/14 04.05.2020 - KERJ - Lallybroch - CIC4 - 2/14 15.05.2020 - KERJ - Lallybroch - CIC4 - 1/14 17.05.2020 - KERJ - Aamun tila - CIC4 - 2/47 20.05.2020 - KERJ - Lallybroch - CIC4 - 2/14 22.07.2020 - KERJ - Hiivurin - CIC4 - 2/14 01.08.2020 - KERJ - Lallybroch - CIC4 - 1/11 05.08.2020 - KERJ - Lallybroch - CIC4 - 1/11 06.08.2020 - KERJ - Lallybroch - CIC4 - 1/11 10.08.2020 - KERJ - Lallybroch - CIC4 - 1/11 22.08.2020 - KERJ - KK Lupin - CIC4 - 2/25 25.08.2020 - KERJ - KK Lupin - CIC4 - 4/25 29.08.2020 - KERJ - KK Lupin - CIC4 - 2/25 |
04.09.2020 - KERJ - Cloudfield - CIC4 - 1/17 01.10.2020 - KERJ - Yorca WBs - CIC4 - 3/21 01.10.2020 - KERJ - Erkinheimot - CIC4 - 4/21 03.10.2020 - KERJ - Erkinheimot - CIC4 - 1/21 05.10.2020 - KERJ - Erkinheimot - CIC4 - 2/21 05.10.2020 - KERJ - Yorca WBs - CIC4 - 3/21 06.10.2020 - KERJ - Erkinheimot - CIC4 - 2/21 10.10.2020 - KERJ - Yorca WBs - CIC4 - 2/21 14.10.2020 - KERJ - Yorca WBs - CIC4 - 2/21 15.10.2020 - KERJ - KK Lupin - CIC4 - 1/24 17.10.2020 - KERJ - Erkinheimot - CIC4 - 2/21 18.10.2020 - KERJ - Yorca WBs - CIC4 - 3/21 18.10.2020 - KERJ - KK Lupin - CIC4 - 1/24 19.10.2020 - KERJ - KK Lupin - CIC4 - 4/24 19.10.2020 - KERJ - Erkinheimot - CIC4 - 3/21 22.10.2020 - KERJ - Yorca WBs - CIC4 - 4/21 25.10.2020 - KERJ - Erkinheimot - CIC4 - 1/21 27.10.2020 - KERJ - KK Lupin - CIC4 - 4/24 09.11.2020 - KERJ - Chersey - CIC4 - 1/14 10.11.2020 - KERJ - Chersey - CIC4 - 2/14 |
Helmikuu 2021
"Anna. Hyviä uutisia!" huhulin talliin.
"No?" huhuili Anna, Heran ja nykyään sen varsankin pitkäaikainen hoitaja takaisin mutkan takaa käytävältä.
"YLAn tilaisuuteen saa ilmoittautua taas enskuussa!"
"Eikä!! Hera! Kuulikko! Me mennään YLAan -- vai... Mennäänkö? Etkö sä oo ainoa tekstituomari nykyään? Kuka arvostelee..?"
"Kyllä se hoituu", vakuutin. "Teet siitä vaan nuoren ja nätin näkösen niinku sillon kun se oli vielä kilpahevonen."
"Ay ay!"
Silitin vielä Heran turpaa ennen kuin palasin pihalle. Oli siinä minulla kerta kaikkiaan uskollinen ja suloinen hevonen. Se oli ollut mahtava kilparatsu, jaksanut tehdä sitten vielä varsankin, ja opettanut Annasta oikean kilparatsastajan ja hevosenhoitajan. Nyt se oli jo eläkkeellä, mutta seuraavaksi se opettaisi Annan viemään hevosia laatuarvosteluihin.
Kun Hera oli ollut nuori ja Anna tahtonut ryhtyä hoitamaan sitä, olin ollut Herasta mustasukkainen. Minusta se oli ollut jo nuorena maailman suloisin, ja olisin kernaasti pitänyt sen itselläni. Annakin halusi juuri Heran. Kun luovutin Heran Annalle pala palalta yhä enemmän, ihan oikeasti vietin sen kanssa vain hyvin vähän aikaa enää. Vuosien saatossa olin todella luopunut siitä samalla tavalla kuin jos olisin päätynyt myymään sen naapurin isännälle. Se on aika karu ajatus. Hera alkaa olla jo vanha, eikä yhteisiä aikoja pysty koskaan korvaamaan. Toisaalta olen saanut hevosella ostettua itselleni mainion tallityöntekijän, josta on tullut lopulta korvaamaton. En aio koskaan hankkia omia lapsia, joten seuraajani ja apulaiseni ovat ulkopuolisia: ehkä meidän Anna. Ehkä haän jopa jatkaa lopulta kasvatustyötäni. Yksi hevonen, maailman suloisinkin, on pieni hinta siitä. Sitä paitsi Hera on aina ollut onnellisempi Annan kuin minun kanssani.
Lokakuu 2020
Anna, Heran pitkäaikainen hoitaja, sai edelliskuussa ylennyksen hoitajasta kilparatsastajaksi erään kommelluksen kautta, jonka vuoksi en itse kehdannut enää ratsastaa hevosellani. Oli tietenkin tarkoitus, että Anna jatkaa Heran kanssa lähinnä koulua, sillä Anna on vasta yhdeksäntoista, eikä mikään ammattiratsastaja vielä. Vaativaan A:han Anna ja Hera kuitenkin venyisivät. No, olisihan se pitänyt tietää, ettei Annalle riitä mikään: ei hevosmaailmassa eikä muutenkaan. Oikein kahdet koulukisat hän ratsasti elokuun aikana (heinäkuussa toki enemmän), mutta alkoi sitten kiristää minua, jotta pääsisi kenttäkisoihin Heralla. Sanoin tietenkin ei. Kenttäkisat ovat ihan liian vaarallisia, vaikka sitten menisikin Heralla, eikä Annan äiti jättäisi minua edes haudassani rauhaan, jos tapattaisin hänen tyttärensä. Siitä pitäen on Anna ylipuhunut äitiään, ja toi sitten eräänä lauantaina kirjallisen luvan mukanaan tallille. Minun oli pakko päästää Anna ja Hera kenttäkisoihin mentyäni itse ensin omat elokuiset kisani loppuun.
Ajattelin katastrofaalisen räjähtäävää alkua, kun annoin Annalle ja Heralle löysät ohjat ja vapaan tahdon. Anna osoitti kuitenkin hämmentävää aikuisuutta vielä syyskuussa. Hän ilmoitti Heran ja itsensä tarkasti valittuihin yksiin kisoihin ja harjoitteli järjestelmällisesti etenkin maastoesteitä. Näin Annan harjoittelemassa myös salilla ilman hevosta. Hera sai häneltä puolestaan erikoishyvää hoitoa, ja näin Annan ja Heran opettelemassa hevoshierontaakin suulissa Youtubesta. Voi sitä iloa, voi sitä onnea, kun Anna ja Hera olivat ensimmäisiä seitsemästätoista osallistujasta! Tunsin itsekin melkein isällistä ylpeyttä, vaikka tosiasiassa Anna on minua vain kahdeksan vuotta nuorempi, eikä Herakaan ole ihan minun siittämäni varsa.
Seuraavassa kuussa homma meni sitten puihin. Anna ratsasti yhdeksäntoista sijoitusta. Yhdeksäntoista! Sellaista ei ole ennen nähty! Heppalehdet tulivat kysymään häneltä kysymyksiä ja ottamaan kuvia, vaikka kisat olivatkin ihan pieniä. Anna näytti tähdenlennolta, joka ponnisti tyhjästä Heralla. Kukaan ei tiennyt, että Annahan on pyörinyt meillä tallilla yhdeksänvuotiaasta ja harjoitellut aina ahkerasti, vaikka onkin saanut vasta nyt kisaluvan. Ja Hera, Hera on kilpaillut miun kanssani kansainvälisellä tasolla, auttaahan sekin poneja vastaan! Niin tai näin: Hera alkoi viedä kaiken Annan ajan. Ei harrastuksen kuulu olla sellainen, että kouluarvosanatkin romahtavat; ei silloinkaan, vaikka harrastus olisi elävä olento, hevonen.
Anna oli vihainen, kun lopetin hänen kenttäuransa lyhyeen. Hera sen sijaan taisi olla vain tyytyväinen, sillä sekin sai enemmän vapaa-aikaa, ja Anna tahtoi silti jatkaa sen hoitamista. Nyt yritän maanitella Annaa puhumaan minulle lupailemalla, että hän saa mennä neljät kisat kuukaudessa millä tahansa hevosellani, jos vain haluaa vielä. Enempää ei. Heraa ei onneksi tarvitse maanitella. Olemme hyvissä väleissä yhä.
Syyskuu 2020
Valjakkoajovalmennus Tiialle ja Heralle (kirj. omistaja)
älkää kertoko kenellekään, mutta minä, Tiia ja Hera olemme harjoitelleet salaa parivaljakkoa! Häävisti se ei ole aina mennyt, mutta tässäpä on kooste tämän kuun valjakkoajotreeneistä.
Kumpikin tamma oli opetettu jo pienenä ajolle, mutta kumpikaan ei ollut koskaan aiemmin ollut samassa kärryssä toisen kanssa. Ensimmäiset hetket kuluivatkin siis sitä ihmetellessä kera tallipoikain kummankin leidin riimussa. Herahan on kiltti ja varma kuin mikä, joten se olisi ollut aika nopeasti valmis tekemään hommia kunnolla, mutta meifän Tiiahan on vähäsen, noh, idiootti. Melkein tunti saatiin hinkata pihatietä ennen kuin Tiia ymmärsi, mitä tässä haetaan. Siitä se sitten kuitenkin lähti! Nyt on kolmet treenit takana ja jo sujuu. Tänään kolmannet treenit huipentuivat siihen, kun menin ihan yksin tyttöjen kanssa maastoon rauhallisesti ravailemaan. Hera näytti mallia: näin kuuluu mennä kyselemättä eteenpäin. Tiia puolestaan otti ekan kerran mallia ja meni niin kuin olisi ihan normaali heppa. Olin ylpeä!
Heinäkuu 2020
"Ei."
Anna katsoi minua kysyvästi vaaleanpunainen yliviivaustussi käsissään, kun sanoin hänelle sen, tiukan ein, niin kuin koiralle tavataan sanoa. Hän ei edes hätkähtänyt hoitohevosensa kimpusta. Myöskään Hera ei tuntunut yllättyvän: kunhan hamuili suuntaani ilahtuen saamastaan todennäköisestä lisähuomiosta.
"Miks ei?" Anna kysyi alahuuli törröllään, enkä olisi uskonut, että hän oli jo yhdeksäntoista. Kyllä yhdeksäntoistavuotiaan kuului tietää, miksi ei. Minä olisin tiennyt.
"Me ei väritetä hevosia vaaleanpunaisiksi", sanoin niin kuin pikkulapselle.
Anna kikatti niin että Herakin ilahtui siitä. Hän veti kiellostani huolimatta viimeisen kirkkaanpinkin vedon Heran reidessä olevaan valkoiseen pieneen pallurakuvioon ja kertoi sitten "hoidelleensa" jo hoitohevosensa toisen puolen. Kiersin heti katsomaan, enkä edes hätääntynyt, sillä tiesin, mitä oli odotettavissa.
Aivan oikein. Heran suuri valkoinen sukka oli edelleen valkoinen, mutta siitä leviävät pienet valkoiset pallokuviot olivat jokainen kirkkailla yliviivaustusseilla väritettyjä. Oli keltaista, pinkkiä, vihreää ja sinistä, ja sininen oli niistä väreistä vähiten silmille hyppäävän kirkuva.
"Huomenna on kotikisat", sanoin hevosen ylitse Annalle, jonka ilme venähti heti. Ei kai ollut muistanut. Hera hätkähti, kun hän tarttui nopeasti Heran harjasangossa olevaan pyyhkeeseen, jolla tammaan tavattiin levittää hyttysmyrkkyä. Katselin, miten hän kasteli sen nopeasti ulkoletkusta ja alkoi hangata niin että tamma sätkähti joko kovaa voimaa tai kylmää vettä. Hetkeen en sanonut mitään, vaan annoin Annan panikoida rauhassa.
"Turhaa sä sitä väriä levität", sanoin sitten. "Mä en kuitenkaan mene millään haalean vaaleanpunaisella pellehevosella. Asia on niin, että sait juuri ylennyksen kilparatsastajaksi, joskin mä maksan sulle aina vain samaa palkkaa kuin nytkin."
Annan silmät sädehtivät. Hän empi hetken, mutta kun vakuutin hänen pärjäävän riittävän hyvin vaativan A:n luokassa, hän tiesi ratsastuskomennuksen olleen ennemmin palkinto kuin rangaistus. Anna on tehnyt hyvää työtä Heran kanssa, ellei tällaisia tempauksia oteta huomioon. Sijoituksia lienee turha odottaa, sillä Anna on kilpaillut Heralla vain parikymmentä kertaa ja helpommissa luokissa, mutta saisipahan likka kokemusta. Ja minä en joutuisi ratsastamaan sirkushevosella.
Kun lähdin, näin vielä Annan heittäytyvän Heran kaulaan, enkä voinut olla hymyilemättä itsekseni. Pitäisi vielä etsiä Annalle sopiva kilpatakki.
Helmikuu 2020
Sillä oli vallattomat, lyhyet, vitivalkoiset kiharat ja niihin sopimattomat tummanruskeat silmät. Pisamiakin sillä oli niin kuin se olisi punapää, mutta sen hiusten väri vaikutti olevan siitä huolimatta ihan aito. Se katsoi minua varovaisesti parkkipaikalta ja lähestyi hitaasti niin kuin minä tai Hera olisimme petoja ja voisimme hyökätä yhtäkkiä sen kimppuun. Ajattelin tämän tytön olevan viidentoista, korkeintaan kuudentoista, ja myyvän ehkä jotain karkkeja leirikoulurahastoa varten.
"Hei", se sanoi vilkaisten minua silmiin, ja keräsi sitten kokonaisten kahden hengenvedon ajan rohkeutta jatkaakseen, vaikka vastasinkin sille ystävällisesti. "Mä olen Anna Forssten, mä asun tuolla pellon takana, mä mietin että otatteko te... Hevosen... Hoitajia?"
Anna Forssten vaikutti liian nuorelta hoitamaan Yorcan tallin hevosia. Meille otetaan vain täysi-ikäisiä hevosenhoitajia, jotteivät vakuutusmaksut nouse pilviin. Ojensin sille kuitenkin harjan, istuin suulin kivijalalle ja kehotin näyttämään, osasiko se käsitellä hevosia. Heran kanssa olisi kuitenkin melko turvallista kokeilla.
Anna Forssten osasi. Lempeästi hän käytti hetken tutustuakseen tammaani, joka haisteli nuorta hevosenhoitajaa uteliaan kiinnostuneena. Heraa harjattiin pitkin ja rauhallisin vedoin, jalkoja hyvin varovaisesti, ja tamma nautti. Jalat nostettiin määrätietoisin ottein ja laskettiin maahan puhdistuksen jälkeen pudottamisen sijaan. Harjankin Anna Forssten selvitteli sormin silitellen Heran kaulaa samalla. Satula meni oikeaan kohtaan ilman apua ja vyö kiristyi rauhallisesti. Kuolaimien ottamisesta Heran kanssa keskustellessaankaan Anna Forssten ei hätkähtänyt, vaan kutitti tammaa hellästi hammaslomasta. Minusta oli harmi, että noin taitava ja reipas tyttö oli niin nuori, etten voisi päästää häntä tallille oppimaan lisää ja kapuamaan hevosenhoitajasta palkolliseksi: tallityöntekijäksi, ehkä jopa ratsastajaksi.
"Sä vaikutat tosi lupaavalta. Jos sä tuut parin vuoden päästä kysymään, niin ehdottomasti -- me ei katso voida ottaa alaikäisiä--"
"Mä olen yhdeksäntoista", Anna Forssten oikaisi yllättävän reippaasti, mutta punastui heti sen jälkeen.
"Selvä", sanoin, vaikka en uskonutkaan, ja ajattelin tarkistaa asian pikimmiten. "Sitten tervetuloa. Vie tämä kentälle ja lämmittele."
Anna lähti hillitysti Heran kanssa kentälle, mutta kun kuvitteli, etten katsellut enää, hän pihisi omituista hiljaista kiljuntaa nenän kautta ja halasi uutta hoitohevostaan.
Päivämäärä | Sukupuoli | Varsa | Isä | Omistaja |
21.12.-19 | Ori | Instafamous RR | Google Me | Oresama/Yorca |
Tämä on virtuaalihevonen