otsikkokuva
Etusivu
Esittely
Hevoset
Kasvatus
E-mail

Yorcan hevonen


Nimi: Mayan Reason RR VH12-031-0226 Omistaja: Oresama VRL-02753
Sukupuoli: Tamma Kasvattaja: Oresama VRL-02753, Yorca
Rotu: Suomenpuoliverinen Painotus: Kenttäratsastus
Säkäkorkeus: 169cm Koulutustaso: VaA, 130cm, CIC4
Syntynyt: 11.04.-12 (25v) Meriitit: YLA1, ERJ-I, KERJ-III



Kuvat © Cherie, Cherie, CC BY-NC 2.0


Anna on kasvatti, joka syntyi meille Yorcaan ihan tallia perustettaessa. Tamma ei ole koskaan ollut paras tai suorituskykyisin hevosemme, mutta ensimmäinen kasvatti on aina ensimmäinen kasvatti. Annan prinsessan asema on siis selvä. Sitä paitsi Anna ei ole mikään täysin onneton kilpahevonen. Sillä olisi varmaan rahkeita olla vielä paljon parempikin. Yorcan väki oli kuitenkin melko kokematonta ja nuorta silloin, kun tamma putkahti maailmaan. Jos Anna olisi syntynyt edes viisi vuotta myöhemmin, olisi sen taso ollut aikuisena aivan toisenlainen.

Anna-tamma on tosi virkeä tapaus, joten sen käsittelijöidenkin on pysyttävä koko ajan hereillä. Toisaalta taas ratsastaja pääseekin helpommalla työssään. Tamma pysyy hereillä kehottamatta, ja energisyydestään huolimatta on hyvin miellyttämisenhaluinen. Annasta on helppo pitää.

Hoidettaessa meidän Anna muuttuu helposti iloisesta levottomaksi ja lopulta tuskastuneeksi, jos sille tulee tylsää. On helpompaa harjailla sitä ulkona, koska siellä se saa katsella ympärilleen ja kuunnella tallipihan jatkuvia tasaisia ääniä. Jos on liian hiljaista, myös hevoselle jutteleminen auttaa. Niin kauan kun sillä on mitä tahansa mihin keskittyä, se on häslä, mutta ihan miellyttävä kaveri. Esimerkiksi kavioitaan se ei jaksaisi kauaa pitää ylhäällä yhteen menoon, mutta ei myöskään nyi niitä vapaiksi jos hoitaja kannattelee niitä polviensa välissä hevosen puolesta.
Satulointi on Annasta aina kiva homma, koska töistään se pitää. Se värisyttelee lihaksia, mutta on temppuilematta ja kokonaan pullistelemattakin, kun satula nostetaan sen selkään ja vyö kiristetään. Anna myös ottaa ihan itse kuolaimet hoitajan kädeltä. Sen ikävä tapa on nyökytellä suitsittaessa, ja osa hoitajista tapaakin ottaa hevosen niskalenkkiin suitsien remmejä kiinnittäessään.

Lämmittelyssä on hyvä antaa Annan mennä reippaasti. Vaikka se juoksisi ihan kunnolla ravinsa, sen kunto kestää kyllä kovankin treenin. Anna pysyy kaviouralla ihan itse eikä yritä oikoa. Apuja se tottelee alusta asti hyvin herkästi ja mielellään. Laukannostoissa saattaa vähän pukitella ensimmäisillä kerroilla innostuksissaan.
Koulutreenin on oltava hyvin vaihtelevaa, koska vaikka Annalla energiaa ja hyvää tuulta piisaakin, se kyllästyy todella helposti toistoihin. Samaan asiaan voi kyllä palata muutaman muun harjoituksen jälkeen. Tamma on tottelevainen, mutta painaa kovaa ohjille, ellei saa kulkea reippaaseen tahtiin. Kulkee hyvin koottuna, mutta menisi kyllä mielummin rennosti kaula pitkänä. Siksi muodossa pysymisestä pitää muistuttaa koko ajan.
Annan askeleet ovat suuret, ja ikuisuusongelma onkin sovittaa ne aidatulle estekentälle. Tamma ei käänny nopeasti omatoimisesti, mutta kyllä sen tasapaino ja lihakset riittävät äkkikäännöksiin, jos ratsastaja ohjaa sitä tarkasti. Pitkien askelten takia ratsukon on vaikeahko arvioida oikeaa ponnistuskohtaa, mutta ongelmasta pääsee yli ratsastelemalla paljon yhdessä. Anna saattaa ruveta kiskomaan ohjia itselleen, jos pääsee kuumumaan liiaksi.
Isot askeleet sopivat kuitenkin täydellisesti maastoon ja maastoesteille. Anna ei säiky eikä epäröi tai hidastele mennessään. Sen keskittymiskyky on metsässä parempi kuin kentällä, koska maisemat vaihtuvat koko ajan. Maasto-osuus on koulukisoissakin neidin vahvinta alaa. Ratsastajat ovat vain kehuneet tottelevaisen ratsun nopeutta, kestävyyttä, varmajalkaisuutta ja luotettavuutta.

Kilpailumatkat ovat mukavia kokemuksia. Anna on kuin kotonaan tallialueen hulabaloossa. Se ei säiky ääniä ilman korvatulppiakaan, ja lämmittelyssä se menee paremmin kuin kotikentällä koskaan. Itse kilpailutuloskin on ainakin tähän mennessä ollut aina ihan Annan omaa tasoa. Tamma ei ole venkoillut. Kouluradan se on suorittanut itsevarmasti ja iloisesti, tarkasti ratsastajaa kuunnellen. Esteensä se on hypännyt joskus hitusen liian kovalla vauhdilla, mutta tarpeeksi taitava ratsastaja saa Annan varmasti rauhoittumaan hieman. Maastoesteillä hevonen kuitenkin loistaa, niin kuin aina. Metsässä sitä ihaillaan kaikkein eniten, kun se pujottelee polulla tottuneesti kuin kettu.



Red Reason
fwb, 167cm
YLA1, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-II
Evil Reasons
fwb, 170cm, evm.
Damned FIN
fwb, 169cm, evm.
Swanlike FIN
fwb, 168cm, evm.
Sparkling Red
fwb, 163cm, evm.
Darkle FIN
fwb, 160cm, evm.
Russian Red
fwb, 168cm, evm.
Maya Queen
fwb, 169cm
YLA2, ERJ-II, KRJ-III, KERJ-III
Summer Special
fwb, 169cm, evm.
Voiceless Fortune
fwb, 168cm, evm.
Brighti Hilight
fwb, 168cm, evm
Mayan Magic
fwb, 165cm, evm.
Classy Art
fwb, 160cm, evm.
Mayan Mysteries
fwb, 167cm, evm

Red Reason on Yorcan omistama, Tiina Nurmen kasvattama 167cm korkea raudikko. Se on kenttäpainotteinen ja menestynyt vahvasti heti nelivuotiaana uransa aloitettuaan. Vanhemmiten kisasuoritukset paranivat entisestään, ja nykyään ori on valmis laatuarvosteluihin. Luonteeltaan Red Reason on pohjimmiltaan hellä ja pehmeä, vaikka aluksi esittääkin kovin torjuvaa ja vaikeaa. Hevonen on nykyään Yorcan parhaita siitosoriita.

Evil Reasons oli 170cm korkea punaraudikko kenttäratsu. Se kilpaili menestyksekkäästi tasolla CCI/CIC4. Oria ei viety laatuarvosteluihin asti, koska isäntä katsoi sen turhaksi, mutta kantakirjattu tämä komea ratsu oli ykköspalkinnolle. Evil Reasons oli hieman raisunluonteinen ori, mutta ei sen annettu käsittelijöidensä silmille kuitenkaan hyppiä. Siitosorin urallaan se sai kaksikymmentäkolme varsaa, joista seitsemäntoista oli oreja. Evil Reasons periytti punertavaa värinsä kaikille jälkeläisilleen.
Damned FIN oli Katariina Jokisen omistama ja kasvattama, Toni Perkiömäen kilpailema kenttäratsu. Tämä 169-senttinen ori oli oikea ässä varsinkin hyppääjänä sekä esteradalla että maastoesteillä. Ratsu oli ihanan suklaanruskea rautias neljällä korkealla sukalla. Viisivuotiaasta yhdeksänvuotiaaksi se kilpaili aktiivisesti, hienolla menestyksellä, ja siirtyi sitten siitosoriksi. Damned FIN ehti kuitenkin astua vain kuusi tammaa ensimmäisellä kaudellaan ennen kuin se jouduttiin lopettamaan tallissa riehuneen pahan epidemia-aallon vuoksi.
Swanlike FIN oli suvultaan vaatimaton 168-senttinen kenttätykki, jonka kyvyt Katariina Jokisen hevosten vakioratsastaja Toni Perkiömäki onneksi huomasi. Hän koulutti kiltistä tammasta kilparatsun pojalleen Touko Perkiömäelle, joka menestyi Swanlike FINillä hienosti CCI/CIC5 tasolla asti. Tamma oli niin siro ja kevytrakenteinen, että ei sitä oltaisi enää näyttelyissä arvostettu, mutta sen neljä varsaa perivätkin vain emänsä hyppykyvyt, eivät ulkonäköä.

163 senttiä yhtä punasävyistä raudikkodiivaa, mitäs se sellainen on? Jokainen suomenpuoliverikasvattaja tietää kyseessä olevan Sparkling Redin, loistavasukuisen siitostamman, emänsä ainoan jälkeläisen. Tamman ei olisi tarvinnut tehdä mitään ollakseen uskomattoman arvokas siitostamma, mutta sepä loisti pitkin Suomea, Ruotsia ja Tanskaa hypäten ensin Suomen ja sitten Ruotsin maajoukkueessa kansainvälisissä kisoissa. Mestaruutta se ei voittanut, mutta hopea ei ollut häpeä. Sisukas ja kipakka Sparkling Red on tänäkin päivänä Lapissa Suomen kuuluisimpana siitostammana, ja on tällä hetkellä neljän varsan emä.
Darkle FIN on harvinainen mutta haluttu nimi suomenpuoliveristen sukutauluissa. Se oli teoriassa kenttäpainotteinen, mutta käytännössä yleispainotteinen, 160-senttinen shamppanjanrautias. Se ennätti saada palkinnot yleis-, koulu-, este- ja kenttälaatuarvosteluista ennen uransa loppua. Jossain välissä se kipitti kantakirjattavaksikin, ja sai kakkospalkinnon miinuksenaan harvinaisen röyhkeä käytös. Siitosorin ura olisi ollut itsestäänselvyys, mutta kasvattaja, omistaja ja valmentaja Saku Alanen antoi ratsun astua vain kolme tammaa hävyttömän korkeita maksuja vastaan.
Russian Rediä olisi voinut sanoa tähdenlennoksi, ellei se olisi ollut niin vakuuttava. Kenttäpainotteinen tamma saavutti paljon ja äkkiä, eli täysillä ja palloili Pohjoismaiden väliä minkä ehti. Sen menestystä ei kuitenkaan saavutettu ilmaiseksi, vaan tamman kunto romahti liiallisen rasituksen vuoksi jo seitsemänvuotiaana täysin. Jalka- ja selkävikaisena, vihaisena ja kivuliaana sillä ei enää voinut ratsastaa. Siitä yritettiin siitostammaa samana vuonna kun ura loppui, ja hienon varsan tamma saikin, mutta heikkona kuoli itse synnytyksessä.

Maya Queen on Yorcan ensimmäisiä siitostammoja ja todellinen halinalle. Se lähti kasvattajaltaan Lehtosen tallista vastavieroitettuna maailmaa valloittamaan. Ja saman tien se onnistuikin. Ensimmäisellä kisakaudellaan se tienasi jo yli viisitoista sijoitusta ansioluetteloonsa, ja jatkoi samaan malliin vaihtelevassa tahdissa. Kokopäiväiseksi siitostammaksi hevonen siirtyi kilpailtuaan itsensä laatisvalmiiksi. Rentoa siitostamman elämää se viettää vieläkin Yorcan mailla, ja on pysynyt terveenä koko elämänsä Maya Queen on 169cm korkea ruunikko.

Vaikka Summer Special olikin aivan tavallisen näköinen ruunikko, loisti se kenttäradoilla niin, että moni tuli kisoja katselemaan vain sen menoa katsellakseen. Harva hevonen on niin mielettömän onnellinen työssään. Hyvän asennoitumisen, hienot kyvyt ja nöyrän luonteen kun valmentaja Irja Komulainen yhdisti hyvin suunniteltuun treeniin, oli menestys taattua. Aivan vaikeimmilla radoilla hypännyt ori saavutti palkinnon laatuarvostelusta ja sai kuusi hopeaa ja kolme kultamitalia kansainvälisistä kilpailuista. Siitosorina 169-senttinen Summer Special oli suosittu. Vuonna 2012 syntyi viimeinen sen varsoista ennen eläkepäiviä, ja varsa oli järjestyksessä kahdeksaskymmenestoinen.
Voiceless Fortune mielletään kenttäratsuksi, vaikka oikeastaan se oli yleispainotteinen ja kilpaili vain este- ja kouluratsastuksessa erikseen. Sen tunteneet kuitenkin sanovat, että olisi siinä ainesta ja kuntoa riittänyt myös maastoesteradalle ja kokonaisiin kenttäkisoihin, mutta tuntemattomasta syystä Voiceless Fortunella ei edes kokeiltu kenttäratsastusta. Melko suurikokoinen mutta kevyt ori oli luonteeltaan hyvin pirteä ja vilkas, mutta ei lainkaan ilkeä. Se sai laatuarvostelupalkinnon esteratsastuspuolelta ja sijoittui hyvin myös kourallisessa arvokisoja. Vanhempana orilla astutettiin yhdeksäntoista hienoa tammaa.
Herkullisen rautias Bright Hilight oli säästeliäästi kilpailtu kenttäratsu. Se pärjäsi mainiosti harvoissa kilpailuissaan, ja mainehan sillä oli suvun vuoksi jo valmiina. Kun omat kyvyt oli todistettu radalla, muuttui 168cm korkea kaunotar heti siitostammaksi. Sen arvokkaita jälkeläisiä on myyty eri puolille pohjoismaita, ja suuri osa on pärjännyt erittäin komeasti kilpaurallaan. Varsoja on yhteensä yhdeksän, ja niiden puolesta Bright Hilight on saanut ansaitun jälkeläislaatuarvostelun ykköspalkinnon.

Kaunis ja sopusuhtainen ruunikko Mayan Magic ansaitsi kantakirjan kakkospalkinnon ja kenttälaatuarvostelusta myös palkinnon. Tamma oli yleispainotteinen, mutta eniten kenttäpuolella starttaillut, 165cm korkea ja sisukas luonteeltaan. Se kasvoi ja eli koko elämänsä Hanna-Leena Lehtosen kuuluisan siittolan omistuksessa, mutta kuusi- ja seitsenvuotiskautensa tamma kilpaili Ruotsissa. Puoli vuotta yhdeksänvuotiaana se oli myös Tanskassa, mutta starttaili siellä vain harvakseltaan. Kisaeläkkeellä Mayan Magic oli itsestäänselvästi arvokas siitostamma, jota astutettiin muutaman varsan ajan tiuhasti.
Classy Art, punaruunikko kenttäratsu, oli helppo käsitellä kaikin puolin. Vaikka se ei ollut erityisen suuri, vaan vain 160-senttinen, se hyppäsi sinnikkäästi tavallisilla esteradoilla ja maastossakin. Sen kunto kesti pitkälle vanhuuteen asti, ja vielä 17-vuotiaana seniorina ori kävi voittamassa huvikseen muutamia helppoja kenttäluokkia. Classy Art oli terve ja pitkäikäinen hevonen, ja elinaikanaan se astui yhdeksän hienoa puoliveritammaa.
Mayan Mysteries oli suuri ja näyttävä kenttätamma. Sen luonne oli virkeä mutta tasaisella tavalla, joten energia oli helppo kanavoida treenaamiseen. Tämä 167cm korkea musta kaunotar saavutti kantakirjauspalkinnon ja näyttelymenestyksen lisäksi myös kourallisen arvokisavoittoja kenttä- ja kouluradoilla. Vanhempana siitoskäyttöä lopeteltaessa vietiin neito jälkeläisarvosteluunkin. Mayan Mysteries eli tervettä elämää 22-vuotiaaksi asti, mutta siinä korkeassa iässä se jouduttiin lopettamaan pahan takajalan murtuman vuoksi.



Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.

Päivämäärä Järjestäjä Luokka Sijoitus
11.03.-14 Zurück KERJ/CIC4 4/25
12.03.-14 Zurück KERJ/CIC4 3/25
10.12.-14 Zurück KERJ/CIC4 3/27
11.12.-14 Zurück KERJ/CIC4 5/27
22.02.-15 Devilsfair KERJ/CIC4 1/40
25.02.-15 Devilsfair KERJ/CIC4 5/40
26.02.-15 Devilsfair KERJ/CIC4 6/40
20.03.-15 Whispering Heaven KERJ/CIC4 5/27
21.03.-15 Whispering Heaven KERJ/CIC4 2/27
24.03.-15 Whispering Heaven KERJ/CIC4 4/27
25.03.-15 Whispering Heaven KERJ/CIC4 3/27
30.03.-15 Zurück KERJ/CIC4 2/6
03.04.-15 Spiderwick KERJ/CIC4 3/38
20.04.-15 Zurück KERJ/CIC4 2/14
09.05.-15 Zurück KERJ/CIC4 2/16
11.05.-15 Zurück KERJ/CIC4 2/16
12.05.-15 Zurück KERJ/CIC4 1/16
14.05.-15 Zurück KERJ/CIC4 3/16
08.10.-15 Brotherhood KERJ/CIC4 1/16
10.10.-15 Brotherhood KERJ/CIC4 2/16
21.07.-16 Zurück KERJ/CIC4 3/26
30.07.-16 Zurück KERJ/CIC4 4/26
02.08.-16 Tuiskula KERJ/CIC4 1/20
04.08.-16 Zurück KERJ/CIC4 1/26
06.08.-16 Tuiskula KERJ/CIC4 3/20
12.08.-16 Zurück KERJ/CIC4 1/7
13.08.-16 Zurück KERJ/CIC4 1/7
14.08.-16 Zurück KERJ/CIC4 1/7
16.08.-16 Zurück KERJ/CIC4 2/7
21.08.-16 Zurück KERJ/CIC4 2/7
27.08.-16 Zurück KERJ/CIC4 2/7
02.11.-16 Metsovaara KERJ/CIC4 2/15
04.11.-16 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/22
05.11.-16 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/22
05.11.-16 Metsovaara KERJ/CIC4 1/15
12.11.-16 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/6
15.11.-16 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/6
16.11.-16 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/6
23.11.-16 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/15
24.11.-16 Yorca WBs KERJ/CIC4 2/15
24.11.-16 Zurück KERJ/CIC4 3/21
26.11.-16 Zurück KERJ/CIC4 3/21
30.11.-16 Zurück KERJ/CIC4 3/21
30.11.-16 Yorca WBs KERJ/CIC4 1/15
06.03.-17 Priton KRJ/VaA 2/63
01.05.-17 Kärmeniemi KRJ/VaB 7/72
03.05.-17 Kärmeniemi KRJ/VaB 4/72
11.05.-17 Ricota ERJ/120cm 5/30
16.05.-17 Ricota ERJ/120cm 4/30
20.05.-17 KK Chermia ERJ/130cm 2/20
22.05.-17 KK Chermia ERJ/130cm 2/20
23.05.-17 KK Chermia ERJ/130cm 3/20
01.06.-17 Kettula KRJ/VaA 4/30
02.06.-17 Kettula KRJ/VaA 2/30
04.06.-17 Ricota ERJ/120cm 3/30
05.06.-17 Ricota ERJ/120cm 3/30
08.06.-17 Vinkavuo KRJ/VaA 4/30
10.06.-17 Kettula KRJ/VaA 2/30
11.06.-17 Silver Hoof KRJ/VaA 1/30
13.06.-17 Kettula KRJ/VaA 5/30
13.06.-17 Vinkavuo KRJ/VaA 3/30
14.06.-17 Kettula KRJ/VaA 5/30
16.06.-17 Kettula KRJ/VaA 3/30
17.06.-17 Kettula KRJ/VaA 5/30
18.06.-17 Kettula KRJ/VaA 3/30
20.06.-17 Kettula KRJ/VaA 2/30
20.06.-17 Vinkavuo KRJ/VaA 3/30
22.06.-17 Vinkavuo KRJ/VaA 1/30
28.06.-17 Vinkavuo KRJ/VaA 5/30
29.06.-17 Vinkavuo KRJ/VaA 1/30
02.07.-17 Gestüt Helmwald ERJ/120cm 6/40
05.07.-17 Gestüt Helmwald ERJ/120cm 2/40
08.07.-17 Gestüt Helmwald ERJ/120cm 4/40
11.07.-17 Ros Cirein ERJ/130cm 4/30
12.07.-17 Gestüt Helmwald ERJ/120cm 1/40
12.07.-17 Ros Cirein KRJ/VaB 5/30
13.07.-17 Raatteen KRJ/HeA 1/30
14.07.-17 Gestüt Helmwald ERJ/120cm 4/40
15.07.-17 Gestüt Helmwald ERJ/120cm 4/40
16.07.-17 Gestüt Helmwald ERJ/120cm 4/40
16.07.-17 Ros Cirein ERJ/130cm 5/30
17.07.-17 Mörkövaara KRJ/VaB 1/30
19.07.-17 Ros Cirein ERJ/130cm 4/30
20.07.-17 Gestüt Helmwald ERJ/120cm 3/40
20.07.-17 Ros Cirein KRJ/VaB 2/30
22.07.-17 Ros Cirein KRJ/VaB 4/30
30.07.-17 Ros Cirein ERJ/130cm 4/30
01.08.-17 Wyat KRJ/HeB 3/40
05.08.-17 Wyat KRJ/HeB 5/40
06.08.-17 Wyat KRJ/HeB 6/40
08.08.-17 Wyat KRJ/HeB 5/40
08.08.-17 Ketola KRJ/VaB 4/40
10.08.-17 Wyat KRJ/HeB 3/40
11.08.-17 Chelmsford KRJ/VaA 2/37
13.08.-17 Amjad ERJ/120cm 2/25
14.08.-17 Amjad ERJ/120cm 2/25
17.08.-17 Maana KRJ/VaB 3/40
20.08.-17 Maana KRJ/VaB 3/40
01.09.-17 Mörkövaara KRJ/VaB 3/30
03.09.-17 Yorca WBs ERJ/130cm 1/18
04.09.-17 Team J&K KRJ/VaA 1/33
04.09.-17 Mörkövaara KRJ/VaB 5/30
05.09.-17 Mörkövaara KRJ/VaB 1/30
05.09.-17 Mörkövaara KRJ/VaB 4/30
07.09.-17 Mörkövaara KRJ/VaB 1/30
07.09.-17 Yorca WBs ERJ/130cm 3/18
10.09.-17 Mörkövaara KRJ/VaB 4/30
11.09.-17 Hengenvaara ERJ/100cm 10/100
13.09.-17 Tuulenpesä ERJ/120cm 2/27
13.09.-17 Hengenvaara ERJ/100cm 3/100
14.09.-17 Yorca WBs ERJ/130cm 4/18
15.09.-17 Zurück ERJ/120cm 4/40
17.09.-17 Zurück ERJ/120cm 2/40
18.09.-17 Hengenvaara ERJ/100cm 3/100
19.09.-17 Tuulenpesä ERJ/120cm 3/27
25.09.-17 Yorca WBs ERJ/130cm 2/18
26.09.-17 Hengenvaara ERJ/100cm 7/100
27.09.-17 Yorca WBs ERJ/130cm 4/18
28.09.-17 Yorca WBs ERJ/130cm 4/18
26.11.-17 Harmony ERJ/130cm 1/30
27.11.-17 Harmony ERJ/130cm 1/30
29.11.-17 Harmony ERJ/130cm 4/30
01.12.-17 Harmony ERJ/130cm 5/30
02.12.-17 Harmony ERJ/130cm 3/30



Joulukuu 2017
Siitä on jo monta päivää. Silloin oli kauhea hulina. Olin ollut yötä Annan kanssa Harmony Sporthorsessa, tai oikeastaan Anna oli ollut vieraskarsinassa ja minä naapurissa kaverin hetekalla. Kun paikat olivat jo tallilla tuttuja ja Annan tavarat paikoillaan, ajattelin, että voisin makoilla vielä viisitoista minuuttia herätyskellon soimisen jälkeen - ja seuraavaksi heräsinkin kisahoitajani soittoon. Hän kysyi, satuloisiko hän kenties Annan, kun lämmittelyvuoromme alkuun oli vartti. Niin, ja missähän mahdoin viipyä.
En ole ikinä pukeutunut ja harjannut hampaita niin nopeasti. En sentään juossut paikalle, koska sitä minä en tee. Onneksi matkaa kaverin ovensuusta Annan olinpaikkaan Harmony Sporthorsesin pihaan oli matkaa noin viisisataa metriä. Kävelin tosi ripeästi.
Lämmittely meni ihan jees, vaikka sydämeni hakkasi ja minua vähän hikoilutti. Annahan huomasi sen heti ja hermostui, mutta onneksi se kisakonkarina osaa suorittaa paineen alla. Kun tuli meidän vuoro suorittaa esterata ihan oikeasti, minua alkoi oksettaa. Olisi pitänyt edes juoda mehua aamupalaksi tallille kävellessäni.
Vaikka olo ei ollut kuin urheilijalla, sain ratsastettua ihan kelpo suorituksen. Kunnia siitä kuuluu hevoselleni. Olimme kolmansia. Kun ratsastimme ulos, kisahoitaja hymyili ja sanoi, että ensi kerralla menee vielä paremmin. Kun katseemme kohtasivat, hymyilimme hänen virheelleen ja hikiselle olemukselleni. Eihän tulisi mitään seuraavaa kertaa.
Siitä päivästä lähtien Anna on ollut eläkkeellä, ja se on sopinut hevoselleni hyvin. Toivottavasti ensivuonna se pääsee laatuarvosteluihin palkinnoksi elämäntyöstään.

Lokakuu 2017
L-O-M-A! Kokonaisen kuukauden pituinen loma on NYT, ja siitä on vielä puolet edessämme! Ei kisoja, ei reissaamista, ei stressiä! Ainoastaan ratsastusta ruusunlehdillä ja hiippailemista auringonlaskuun yhdessä Annan kanssa!
Loman alkupuoliskolla Annalla kävi hevoshieroja ja minulla urheiluhieroja. Urheilijaa kun hierotaan (puhun siis myös hevosestani), se tehdään kunnolla. Sen jälkeen lihakset ovat tosi kipeät kaksi päivää. Hieronnanjälkeiset päivät me siis vain kävelimme lyhyitä riimulenkkejä Annan kanssa, jotta paikat alkaisivat taas toimia. Annallekin hieronta on tuttua, eikä se kauhistunut kipeää olotilaansa niin kuin ensimmäisellä kerralla nuorena. Se kärsi ihan rauhassa ja söi herkkuja, joita sille toin monta kertaa päivässä.
Lepäilyn jälkeen aloimme ratsastaa. Kahdesti viikossa Annalla on estetreeni kentällä, ja silloin hikoilemme molemmat, vaikka ilma on tosi kylmä. Kolmesti viikossa menemme maastoon. Siellä kuljemme aika reippaasti, mutta kuitenkin niin, ettemme ole hapoilla. Kerran viikossa Anna lepää, ja kerran olen ajanut sillä koppakärryillä Erkinheimon raviradalla röörit auki. Silloin se aina yskii kaikki limat keuhkoistaan ja seuraavan päivän treeni onnistuu aina upeasti.
Ruokinnan suhteen on tehty muutoksia. Tällainen treeniloma ilman kisoja on itse asiassa fyysisesti aika rankkaa. Annan ruokinnassa täytyy silloin pitää huoli riittävästä proteiinin saannista. Tarkoitushan on rakentaa ja pitää yllä lihaskuntoa, eikä laihduttaa tammaa. Jos treenaa liian lujaa liian vähällä ravinnolla, menettää ensin rasvaa ja sen jälkeen valitettavasti lihasta. Annalla ei ole yhtään ylimääräistä rasvaa, enkä halua tosiaankaan sen lihasten katoavan.

Syyskuu 2017
Nyt on tässä kuussa ollut sellainenkin kisarutistus, että en ole ehtinyt nauttia lempivuodenajastani juuri ollenkaan. Muutamia vapaahetkiä meille on silti suotu, vaikka kotimaastoon ehdittiinkin vain yhden kerran, tänään, 30.09..
Kymmenenteen päivään asti asuimme Annan kanssa kotona. Kävimme tosi paljon Mörkövaarassa kisaamassa, ja muutaman kerran starttasin Annalla meillä kotonakin kisoissa, kun ei ollut muutakaan hommaa puoleen tuntiin. Mörkövaarassa sujui tosi hienosti! Pari kertaa pyörähdimme myös Team J&K:n järjestämissä pikkukisoissa, mutta olimme jotenkin niin poikki molemmat Mörkövaaran jäljiltä, ettemme laittaneet suorituksiin kaikkia paukkuja. On sanomattakin selvää, ettemme saaneet paljoa sijoituksia sieltä. Olisi pitänyt jättää kokonaan menemättä ja keskittyä vain Mörkövaaraan, mutta näin jälkikäteen on helppo sanoa.
Kuun keskivaiheen vietimme aika pitkälti Hengenvaarassa vuokrakarsinassa. Kisasimme siellä ja Tuulenpesässä, pari yötä oltiin kotonakin, kun meillä oli kisat. Lensimme Saksaan Zurückiin ja vietimme siellä kolme unohtumatonta päivää! Kahtena kisasimme (ja sijoituimme) - ja keskimmäisenä päivänä rentouduimme kerta kaikkiaan henkeäsalpaavissa alppikylän maastoissa. En ole ikinä nähnyt niin kauniita maisemia!
Loppukuu oltiin kotona vähän rennommissa tunnelmissa. Oli niin rauhallista ja ihanaa, kun sai kisata vaihteeksi ihan kotikentällä. Kerran käytiin toki Hengenvaarassakin ja samalla nukuttiin siellä yksi yö, sinne kun on jonkin verran matkaa meiltä.
Lokakuu pidetään kokonaan lomaa, koska tämä syyskuu oli ihan hirveän rankka.

Heinäkuu 2017
Eli alkukuusta kisasimme Annan kanssa Helmwaldissa esteitä joka päivä. Meitä vastaan kisasi tuttuja taitavia ratsastajia, mutta heidän ratsunsa olivat ihan uusia untuvikkoja konkari-Annaan verrattuna. Meidän olisi pitänyt pystyä voittamaan ihan kaikki luokat ja vieläpä melko helposti, mutta silti saimme vain kolme sijoitusta, joista yksikään ei ollut voitto. Viimeiseen kisaan pyysin paikalle Miika Rossin, Yorcan hevosten ja minun valmentajan. Pyysin hänet seuraamaan katsomosta, missä on vika.
Kun ratsastimme pois kilpakentältä, taputin Annaa kaulalle, vaikka sen suoritus oli ollut ihan yhtä itkettävän ruma kuin minunkin. Silti Miika Rossi tuli meitä vastaan hymyillen. "Se on tosi vino vasemmalle. Tilaa sille hieroja, niin voitatte viikon päästä kaikki. Teillä menee tosi hyvin!"
Hieroja tilattiin. Loppukuussa kisasimme taas muutamassa paikassa. Sijoituksia saatiin yksitoista, ja niistä kolme oli voittoja. Anna ei ollut vielä ihan huippuvireessä, mutta ehkä ensikuussa. Vastustajat olivat suurimmaksi osaksi suurin piirtein Annan tasoisia. Muutaman kerran myös hävittiin ihan kunnolla, mutta melkein aina siksi, että minä ratsastin huonosti tai olin itse vino.

Huhtikuu 2017
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tänään Oresama ja Anna menivät valvontani alla yhdessä radan, jonka he suorittivat viikko sitten oikeissa kilpailuissa. Kisapäivänä rata oli sujunut hyvin alusta loppuun, mutta Annalle ja Oresamalle tyypilliseen tapaan ponnistuspaikkojen löytäminen oli ollut tosi vaikeaa.
Ratsukko suoritti radan samoissa tunnelmissa tänäänkin. Kun ehdotin, että Oresama hidastaisi Annan menoa, ratsastaja sanoi yrittäneensä aiemmin. Silloin Annan tekniikka pettäisi, eikä tamma pääsisi enää kuin metrin esteitä ratana. Silloin ehdotin, että Oresama hidastaisi Annaa ohjatessaan sitä kaarteissa ja antaisi sen kiihdyttää kaksi tai kolme askelta esteille. Sitä päätettiin kokeilla.
Annalle uusi tapa toimi hyvin, kunhan se pääsi yli alkuhämmennyksestään miettiessään, vaaditaanko siltä nyt hidasta vai nopeaa laukkaa. Oresama päätti kokeilla seuraavissa kilpailuissa hitaampaa tempoa esteiden välillä. Katsotaan sitten, miten ratsukolla sujuu.

Maaliskuu 2017
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Anna hyppäsi tässä estevalmennuksessa rohkeasti ja tehokkaasti, ja hurjapäänä Oresama pääsi helposti mukaan hyppyihin ja näytti olevan hyvällä tavalla askeleen edellä hevostaan. Sen sijaan lähestymisiin ja ponnistuspaikkoihin pitää ratsukon kiinnittää vielä runsaasti huomiota. Huomaan kyllä, ettei ponnistuspaikan arvioiminen ole mikään helppo nakki, jos hevosella on yhtä jättimäiset loikat askeleinaan, kuin Annalla. Aloitimmekin ongelman työstämisen sillä, että pyysin Oresamaa yksinkertaisesti ratsastamaan hieman hitaammin, niin Annan askel lyhenisi. Sen jälkeen muistutin kunnollisista puolipidätteistä.
Valmennuksen lopuksi täytyi myöntää, että emme saaneet aikaan niin paljon kuin olisin halunnut. Jännittävää kyllä, Anna ja Oresama eivät pudottaneet yhtäkään puomia harjoitusesteistämme, vaikka ponnistuspaikat olivatkin välillä ihan naurettavan lähellä estettä.

Tammikuu 2017
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Kun lämmittelyt oli perusteellisesti tehty taivutuksien melkeissä raveissa, pyysin Oresamaa hakeutumaan Annalla koottuun laukkaan. Aluksi haimme jonkin aikaa yhdessä ratsukon kanssa kunnollista muotoa, ja se löytyi nopeasti.
Komensin ratsukon laukkaamaan kahdeksikkoa ja tekemään laukanvaihdot keskellä. Kahdeksikon kaarilla Annan tuli tietenkin olla nätisti taivutettu ja asetettu. Harjoitus oli alusta asti laukanvaihtojen suhteen helppo, mutta kaaret olivat vaikeammat. Vartin kuluttua suoritus oli riittävän hyvä, kun Oresama malttoi käyttää sisäohjaa ja ulkopohjetta reippaammin.
Viimeiseksi laitoin ratsukon menemään suoraan ja tekemään laukanvaihdot joka kolmannella askeleella. Koska tämä ei tuottanut ongelmia, päätimme harjoitukset ja sovimme, ettemme enää työstäisi yhdessä yksinomaan laukkaa.

Marraskuu 2016
Annan varsa on täällä! Ja se on juuri sellainen kuin sen halusinkin olevan! Potra poikavauva syntyi 10.11. ja on siitä lähtien ihastuttanut henkilökuntaa ja vierailijoita. Anna ja vauva ovat saaneet viihdyttää tosi monia vieraita. Anna ei ihmisistä oikeastaan piittaa, mutta antaa kyllä silittää varsaansa. Tammaa ei oikeastaan kiinnosta. Sitten, kun pienokaisella on ruoka-aika, tamma kyllä komentaa sen luokseen ja asettuu varsan ja ihmisten väliin syöttämään pikkuista.
Tämä hopeanmusta orivarsa, joka tullaan nimeämään isänsä mukaan, jää Annan ensimmäiseksi ja viimeiseksi varsaksi. Päätös ei johdu siitä, että Anna olisi huono emä - ei todellakaan. Syy päätökseen on niinkin epämääräinen, kuin että en ole varma, onko Annalla niin paljon hyviä ominaisuuksia periytettävänään, että sillä kannattaisi tehdä useampia varsoja. Yksi kannatti ilman muuta, mutta en usko, että kannattaa uudelleen. Sitä paitsi Anna on mukava kilpahevonen, ja mammaloma katkaisee aina kilpakauden ikävästi. Tämän kisatauon jälkeen en aiokaan enää jatkaa kenttäratsastusta: se alkaa olla liian rankka laji mammalomalta palaavalle synnyttäneelle rouvalle. Sen sijaan alamme kisata esteitä ja koulua.

Kouluosuuden valmennus 24.05.-12, valmentajana Miika Rossi
Anna-neitiä yritettiin tänään saada vähän rauhoittumaan, ja kovaa se aluksi keskittymättä kaahasikin. Ihan ensimmäiseksi pyysin ratsastajaa rentoutumaan, päästämään jalustimet jaloistaan ja nojaamaan taaksepäin. Sillä tavalla kokeiltiin muutamia perusasioita, kuten pidätteitä, pohkeenväistöjä ja ratsastusradan teitä eri askellajeissa. Seuraavaksi pyysin rentouttamaan ohjasotetta niin että Anna saa pitää ihan itse päänsä ylhäällä. Saman tienhän se ryhtyi sitä laskemaan, mikä oli nopeasti korjattavissa ohjasavuilla. Lopputunniksi ratsastaja sai laittaa jalkansa takaisin jalustimiin mutta pyysin pitämään yllä rennompaa asentoa, joka ilman jalustimia tulee ihmiseltä luonnostaan.
Annan kaahaaminen oli kuin olikin kiinni jännittyneestä ratsastajasta, joka jo etukäteen oli varma, että tamma lähtee alta. Näin yleensäkin on. Kotiläksyksi määräsin satulatta ja jalustimitta ratsastamista, ja paljon muunlaista yhdessäoloa kuin pelkät treenit.



Päivämäärä Sukupuoli Varsa Isä Omistaja
10.11.-16 Ori Sacramento II RR Southern Sacramento RR Oresama/Yorca




Ulkoasun copyright misery. 2011 / otsikon kuvat Benny De Ruiter Stables
Tämä on virtuaalihevonen