otsikkokuva
Etusivu
Esittely
Hevoset
Kasvatus
E-mail

Yorcan hevonen


Nimi: Mexican Memory VH13-031-0433 Omistaja: Oresama VRL-02753
Sukupuoli: Tamma Kasvattaja: Runo Koivisto, Suomi
Rotu: Suomalainen puoliverinen Painotus: Estepainotus
Säkäkorkeus: 170cm Koulutustaso: ko VaA, re 130cm
Syntynyt: 07.01.-11 (nyt 29v) Meriitit: YLA1, ERJ-III, KRJ-III, KERJ-III, VMRJ: 15p.





Klikkaa kuvaa, niin näet sen oikeassa koossaan.
Kuvat © Tomasz Siergiej


Mexican Memory eli Kanna ostettiin Yorcaan suoraan emänsä alta. Se on varsasta asti ollut hyvätapainen ja järkevä. Tamman kanssa pärjää hyvin, jos osaa käyttää maalaisjärkeä ja taitaa hyvin tai kiitettävästi ratsastuksen perusasiat. Kovempitasoisiin suorituksiin tarvitaan tietysti vielä enemmän taitoja, erityisesti ratsastustaitoa.

Jotkut syyttävät Kannaa luonteettomaksi hoidettavaksi, ja sellainenhan tamma on ennen kuin siihen kunnolla tutustuu. Se ei sano juuta eikä jaata hoitotoimenpiteistä, eikä edes eläinlääkäristä tai kengittäjästä, kunhan vain seisoo paikoillaan. Hoitajiensa kanssa se seurustelee hiljaisesti puhisemalla ja näyttämällä kiinnostunutta naamaa, mutta tuntemattomiin tamma suhtautuu poikkeuksetta viileän kohteliaasti.
Satulointi ja suitsinta on helppoa. Kanna ei vastustele, vaikka ei myöskään sekoa onnesta. Satulavyötä kiristettäessä se pullistelee vastaan niin vähän, että vyön saa rauhalliseen tahtiin kiristämällä tarpeeksi tiukalle tekemättä minkään sortin taikatemppuja. Kuolaimet ratsu poimii hoitajan kämmeneltä itse, jos saa niitä nuuhkaista. Ellei hoitajalla ole ylimääräistä nuuskimisaikaa varattuna Kannalle, tammaa voi kutittaa hammaslomasta ja se avaa suunsa heti.
Jalkasuojien, jopa pintelien laittaminen joko hermostuttaa tai kutittaa Kannaa. Tai molempia. Tamman olemus kiristyy heti, kun joku vain kyykistyykin sen viereen suojat kädessään. Ratsu protestoi nostelemalla jalkojaan, ei riehumalla.

Lämmittely on tämän tamman kanssa niin helppo hoitaa, että yleensä tallin nuorimmat ja kokemattomimmat ratsastavat hevosella ennen kuin varsinainen valmennus alkaa. Kanna toimii heti moitteettomasti. Lämmittely on hauskinta hoitaa maastossa. Oli sää mikä tahansa, tämä tamma ei turhia hötkyile, säiky tai pelleile. Jotkut hevoset pelkäävät kaikkea kuralätäköistä postilaatikoihin, mutta ei Kanna. Se vain tarpoo ohi mölyävien traktorien ja katselee kiinnostuneena haukkuvia irtokoiria. Yllättäviä asioita sekin säikähtää, mutta harvoin tekee muuta kuin hätkähtää hieman.
Koulutreeniin Kanna menee vain harvoin. Se liikkuu hyvin ja mielellään, mutta ei ennakoi ratsastajan pyyntöjä lainkaan. Tammaa onkin ratsastettava täsmällisesti ja käytettävä puolipidätteitä oikein, tai kaikki liikkeet alkavat askeleen liian myöhään. Se kuitenkin täyttää ratsastajansa pyynnöt iloisesti. Muodossakin tamma kulkee mielellään, mutta ei pysy siinä pitelemättä.
Esteharjoittelua harrastetaan useammin, ja ehkä juuri siksi Kanna on oppinut ennakoimaan tarpeeksi ratsastajansa tahtoa siinä lajissa. Se ohjautuu itse esteelle, joka sen mielestä olisi loogisesti seuraava, ja yleensä Kanna arvaakin oikein. Jos se valitsee väärän esteen, se kuitenkin kuuntelee ratsastajansa käskyä kääntyä toiseen suuntaan. Ensisijaisesti tamma kuuntelee aina ratsastajaa, mutta mikäli käsky on myöhässä, se yrittää arvata. Kanna nauttii estetreeneistä.
Kilpailukenttä kutsuu usein näin hyvää ratsua. Kanna on hieman arka metelin ja ympärillä parveilevien ihailijoiden vuoksi, mutta rentoutuu tavalliseen mielentilaansa lämmittelyssä. Itse estekentällä kaikki on kiinni ratsastajasta, ja siihen ratsu luottaakin. Hyvä ja rento ratsastaja vie hevosen mitalisijoille ja voittoon asti. Kanna toimii aina moitteettomasti.



Goodbye Memories
fwb, 170cm, evm
May Be Memory
fwb, 169cm, evm
Memoriable FIN
fwb, 169cm, evm
May Be Maniac
fwb, 168cm, evm
Goodbye Sadness
fwb, 172cm, evm
Morning Sadness
fwb, 170 evm
Goodbye Ayana
fwb, 173cm, evm
Mexican Mistress
fwb, 169cm, evm
Sir Yes Sir
fwb, 175cm, evm
General Tottori
fwb, 174cm, evm
Yes FIN
fwb, 174cm, evm
Mexican Magia
fwb, 164cm, evm
Magia FIN
fwb, 175cm, evm
Lost Mexico
fwb, 174cm, evm

170cm korkea Goodbye Memories oli hieno punaruunikko ori, jonka kohtalo päätettiin jo varsana. Esteratsu. Omistajia ei kiinnostanut, vaikka orin koko lähisuku olikin täynnä hienoja kouluratsuja, joista jokainen oli menestynyt. Tästä hevosesta tahdottiin hyppääjä. Sellainenhan kiltistä ruunikosta tuli, ja melko hyväkin. Se hyppäsi 140cm korkeita ratoja ja palkittiinkin lopulta laatuarvostelussa. Vasta myöhemmällä iällä omistajat antoivat periksi ja päättivät koettaa koululuokkia, ihan helppoja vain, harrastusmielessä. Ja Goodbye Memories olikin loistava, niin kuin jokainen hevosihminen olisi voinut ennustaakin. Ori ei yltänyt GP-tasolle, koska aloitti harjoittelun alkeet vasta 9-vuotiaana, mutta sai se voittoja ja sijoituksia helpommista luokista. Kaikista orin varsoista tuli kuitenkin este- tai yleispainotteisia.

May Be Memory oli 169cm korkea kouluratsu, hienoliikkeinen, kiltti ja upeasta suvusta. Tästä hienosta ruunikosta olisi voinut tulla siitosori saman tien, vaikka se ei olisi kertaakaan kilpaillut itse, ihan vain suvun perusteella. Mutta hevosella kilpailtiin kuitenkin, aina GP-tasolla asti, ja se menestyi hienosti. Laatuarvostelupalkittuna vanhaherra kiersi Ranskassa ja Saksassa siitosorina, mutta palasi 20-vuotiaana Suomeen. Suomessakin sillä on parikymmentä jälkeläistä, eikä kaikkia ulkomailla syntyneitä edes tiedetä. Arvioidaan, että yhteensä varsoja on tällä kiltillä siitosorilla noin 150.
Hyväsukuinen Memoriable FIN oli nuorella iällä kova kouluratsu. Kuten sen vanhemmillakin sukulaisilla on ollut tapana, se lähetettiin Saksaan kilpailemaan, ja sen oli tarkoitus tulla takaisin siitosoriksi. Hevonen kuitenkin jäi pysyvästi Saksaan, vaikka vaikutti siitoksessa Suomenkin hevoslinjoihin. Ori itse oli 169cm korkea ruunikko, ja isänsä värin perivät yhtä kimoa tammavarsaa lukuunottamatta kaikki sen kahdestatoista varsasta.
168-senttinen May Be Maniac oli musta. Koska sen emä oli vauhdikas ja menevä luonteeltaan, ennustettiin tammasta itsestäänkin tulevan vaikeasti pideltävä, vaikkakin taitava. Toisin kävi. May Be Maniac oli kiltti ja sympaattinen tamma. Kouluratsuna se menestyi nöyrän luonteensa ja rauhallisuutensa takia mainiosti. Se kilpaili mm. Suomen maajoukkueessa 13-vuotiaana ratsastajanaan MM-hopeamitalisti Joonatan Laulaja. Tammaa tahdottiin tottakai käyttää jalostuksessa ja sen hedelmöittyneitä munasoluja istutettiin viiteentoista tammaan, ja näin se sai neljätoista varsaa.

Ruunikko Goodbye Sadness oli papereilla yleisratsu, mutta käytännössä kilpaili vain koululuokkia. Se ilmoitettiin laatuarvosteluun, kun se oli sijoittunut viitisenkymmentä kertaa, ja ykköspalkintohan arvostelusta tuli. Voiton toivat sijoitusten lisäksi hyvä luonne, hieno rakenne höystettynä kiiltävänmustalla värillä, ja kolme mainiota, menestynyttä jälkeläistä.
Silloin kuin Morning Sadness eli, ei sen kotitilalla tiedetty mitään taudista nimeltään monday morning sickness. Ajateltiin, että Sadness on vain yhteistyöhaluinen, kun se jäykisteli treeneissään, ja se myytiin pois. Uusi omistaja kuitenkin ymmärsi hevostaan, harjoitteli sen kanssa oikein, ja näin ponkaisivat Morning Sadness ja sen isäntä Mikael Leskelä julkisuuteen. Ori oli mitä mainioin aluetason esteratsu, ja pienessä Jurvan kunnassa suuri sankari. Sillä astutettiin oikeastaan yhtä sun toista Pohjanmaan puoliveristä, ja välillä muunkinrotuisia tammoja. Suomenpuoliverijälkeläisiä orilla on kuusi. Hevonen itse on 170cm korkea rautias ja luonteeltaan nöyrä ja työteliäs.
Goodbye Ayana oli Ayana FIN -julkkistamman viimeinen jälkeläinen, ja vanhan arvokisavoittajatamman varsoista myös menestynein. 173-senttinen musta jätti hyppäsi ratana 160cm korkeita esteitä keveän näköisesti. Rakenteeltaan Ayana oli kevyt. Sen suurin saavutus on SM-voitto sen yksitoistavuotisuralla. Tammalla on kaksi jälkeläistä.

Mexican Mistress polveutuu Mexico-tammalinjasta, joka siis alkoi 1800-luvun lopulla Mexico-suomenpuoliveritammasta. Tammalinjan kaikki linkit ovat hyviä, niin Mistresskin, mutta ei se tietenkään Mexicon veroinen legenda ole. Tamma on vain 169cm korkea, mutta hyppää 160cm ratana ja kevyesti 170cm irtona. Se on kiltti, vaalea rautias kuten muutkin Mexicot, ja mitä kaunein. Tammalla on kolme jälkeläistä, jotka kaikki ovat syntyneet 200-luvulla.

175-senttinen Sir Yes Sir on palkittu kouluratsastuslaatuarvostelussa ja yleislaatuarvostelussa ykköspalkinnolla, ja lisäksi se on kantakirjassa ykköspalkinnolla. Luonteeltaan ori on oikein mukava. Sillä on viitisenkymmentä hienoa varsaa, mutta jälkeläislaatuarvosteluun sitä ei ehditty viemään, sillä se kuoli jo 16-vuotiaana ennen kuin varsat ehtivät näyttämään kyntensä kilpakentillä.
Ryhdikäs General Tottori tarpoi pitkän uran pitkin Suomen koulukenttiä. Sen nuori emäntä kolusi sen kanssa joka kissanristiäiset, ja vaikka hevosen saavutukset olivatkin keskitasoa, sen nimi muistettiin kyllä. Tämä luonteikas hevonen oli 174cm korkea tummanruunikko läsipää.
Yes FIN kilpaili neljä kautta Suomessa ja kaksi kautta Saksassa koulu-, este- ja kenttäkilpailuissa. Se oli kaikentaitaja, ja keskittyi moneen asiaan yhtä aikaa. Tamma ei siksi ehtinyt keskittyä tarpeeksi tullakseen huipuksi yhdessä lajissa, vaikka sillä oli lahjoja moneen. Julkimoa siitä ei tullut, mutta hevoskasvattajat tunnustavat sen kyvyt silti. Tamma oli 174cm korkea rautias. Se kuoli 28-vuotiaana vanhuuteen.

Mexico-tammalinjan uusimmista lenkeistä Mexican Magia on parhaimmistoa. Sitä ei ole palkittu laatuarvosteluissa, mutta sijoituksia sillä on estekisoista lähes sata, ja sen kolme varsaa ovat kaikki oikein hyviä. Tamma kuoli 33-vuotiaana harmaahapsena, ja oli koko elämänsä reipas ja terve. Se oli 164cm kevyt ja pieni ruunikko.
175-senttinen jykevä Magia FIN oleskeli Suomessa vain kuusivuotiaaksi. Se ehti astua yhden tamman ennen kuin se ruunattiin. Vaikka orin varalle oli suuria suunnitelmia, se myytiin tallin vararikon takia Ruotsiin harrastehevoseksi. Tämän jälkeen orin liikkeistä ei ole kuulunut mitään.
Mexico-linjan 174-senttinen tamma Lost Mexico syntyi ja kasvoi Taittosen Annan ja Harrin siitolassa. Se kolusi koulukenttiä ahkerasti, ja hyppäsi hieman esteitäkin nuorilla päivillään. Vanhempana se laatuarvostelupalkittiin kahdessakin arvostelutilaisuudessa, ja kävipä se voittamassa parit näyttelytkin, komea nainen kun oli. Tammalla on kaksi varsaa. Hevonen kuoli tuntemattomaan tartuntaan kahdeksantoista vuoden iässä.



Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.

Päivämäärä Järjestäjä Luokka Sijoitus
22.02.-12 Zurück ERJ/130cm 1/50
22.02.-12 Zurück ERJ/130cm 6/50
24.02.-12 Zurück ERJ/130cm 4/50
09.03.-12 Zurück ERJ/130cm 5/50
09.03.-12 Bairdon ERJ/120cm 1/60
09.03.-12 Bairdon ERJ/130cm 4/60
27.02.-13 Zurück ERJ/130cm 7/50
27.02.-13 Zurück ERJ/130cm 2/50
17.03.-13 Zurück ERJ/130cm 2/50
12.04.-13 Satulinna ERJ/130cm 6/50
30.04.-13 Zurück ERJ/130cm 3/50
30.04.-13 Zurück ERJ/130cm 1/50
23.05.-13 Bairdon ERJ/130cm 4/40
05.06.-13 Zurück ERJ/130cm 3/50
06.06.-13 Marike ERJ/130cm 7/50
07.06.-13 Marike ERJ/130cm 2/50
14.06.-13 Zurück ERJ/130cm 7/50
14.06.-13 Tuuliharja ERJ/130cm 4/40
16.06.-13 Zurück ERJ/130cm 4/50
16.06.-13 Tuuliharja ERJ/130cm 6/40
29.06.-13 Zurück ERJ/130cm 2/42
29.06.-13 Zurück ERJ/130cm 3/42
02.07.-13 Zurück ERJ/130cm 4/42
03.07.-13 Zurück ERJ/130cm 1/42
06.07.-13 KK Rehberg ERJ/130cm 1/34
09.07.-13 KK Rehberg ERJ/130cm 3/34
24.08.-13 Zurück ERJ/130cm 2/50
25.08.-13 Zurück ERJ/130cm 5/50
30.08.-13 Zurück ERJ/130cm 5/50
04.12.-13 Zurück ERJ/130cm 1/6
05.12.-13 Zurück ERJ/130cm 2/6
06.12.-13 Zurück ERJ/130cm 2/6
15.02.-14 VMRJ VMRJ/30km ihanneaika, VMRJ-Cup 26/41, 2p.
30.03.-14 Benrir VMRJ/30km ihanneaika, VMRJ-Cup ´37/38, 2p.
01.04.-14 Kuiskeen Suomenratsut VMRJ/30km ihanneaika 9/14, 2p.
05.04.-14 Suopöllö VMRJ/30km ihanneaika 7/12, 4p.
26.04.-14 Micram Raceponies VMRJ/50km ihanneaika 6/9, 5p.
21.12.-13 Zurück ERJ/130cm 2/30
22.12.-13 Zurück ERJ/130cm 1/30
28.02.-14 Zurück ERJ/130cm 1/6
02.03.-14 Zurück ERJ/130cm 2/6
02.03.-14 Zurück ERJ/130cm 1/6
04.03.-14 Zurück ERJ/130cm 1/6
25.09.-14 Zurück ERJ/130cm 3/42
09.10.-14 Zurück ERJ/120cm 1/10
12.10.-14 Zurück ERJ/120cm 1/10
12.10.-14 Zurück ERJ/130cm 2/10
12.02.-15 Zurück ERJ/130cm 1/13
13.02.-15 Zurück ERJ/130cm 3/13
06.03.-15 Zurück KERJ/CIC3 2/29
28.03.-15 Zurück KERJ/CIC3 1/3
29.03.-15 Zurück KERJ/CIC3 1/3
31.03.-15 Zurück KERJ/CIC3 1/3
01.04.-15 Spiderwick KERJ/CIC3 2/29
03.04.-15 Spiderwick KERJ/CIC3 3/29
20.04.-15 Zurück KERJ/CIC3 1/13
06.05.-15 Zurück KERJ/CIC3 3/12
10.05.-15 Zurück KERJ/CIC3 2/12
12.09.-15 Zurück KERJ/CIC3 2/10
15.09.-15 Zurück KERJ/CIC3 1/10
08.10.-15 Zurück KERJ/CIC3 3/22
22.07.-16 Zurück KERJ/CIC3 2/21
26.07.-16 Zurück KERJ/CIC3 1/21
29.07.-16 Zurück KERJ/CIC3 4/21
30.07.-16 Zurück KERJ/CIC3 3/21
01.08.-16 Erkinheimot KRJ/VaA 2/20
02.08.-16 Erkinheimot KRJ/VaA 1/20
02.08.-16 Zurück KERJ/CIC3 1/15
03.08.-16 Zurück KERJ/CIC3 2/15
04.08.-16 Zurück KERJ/CIC3 1/15
04.08.-16 Erkinheimot KRJ/VaA 4/20
06.08.-16 Erkinheimot KRJ/VaA 3/20
10.08.-16 Erkinheimot KRJ/VaA 3/20
10.08.-16 Zurück KERJ/CIC3 2/15
11.08.-16 Yorca WBs KRJ/VaA 1/22
14.08.-16 Yorca WBs KRJ/VaA 1/22
14.08.-16 Erkinheimot KRJ/VaA 3/20
15.08.-16 Yorca WBs KRJ/VaA 4/22
17.08.-16 Erkinheimot KRJ/VaA 4/20
17.08.-16 Yorca WBs KRJ/VaA 1/22
17.08.-16 Yorca WBs KRJ/VaA 2/22
18.08.-16 Yorca WBs KRJ/VaA 4/22
21.08.-16 Yorca WBs KRJ/VaA 3/22
26.08.-16 Yorca WBs KRJ/VaA 3/22
10.10.-16 Pirunkorpi KRJ/VaA 7/60
13.10.-16 Pirunkorpi KRJ/VaA 1/60
14.10.-16 Pirunkorpi KRJ/VaA 3/60
21.10.-16 Pirunkorpi KRJ/VaA 6/60
24.10.-16 Pirunkorpi KRJ/VaA 2/60
26.10.-16 Pirunkorpi KRJ/VaA 1/60
27.10.-16 Pirunkorpi KRJ/VaA 3/60
29.10.-16 Pirunkorpi KRJ/VaA 4/60
30.10.-16 Orange Wood Ranch KRJ/VaA, tarinaluokka 1/14, tarina
04.11.-16 Metsovaara KERJ/CIC2 1/16
05.11.-16 Metsovaara KERJ/CIC2 2/16
10.11.-16 Mörkövaara KRJ/VaB 2/40
13.11.-16 Ros Cirein KRJ/VaB 5/40
14.11.-16 Ros Cirein KRJ/VaB 6/40
15.11.-16 Ros Cirein KRJ/VaB 2/40
20.11.-16 Ros Cirein KRJ/VaB 1/40
26.11.-16 Zurück KERJ/CIC3 2/14
28.11.-16 Zurück KERJ/CIC3 3/14
03.12.-16 Yorca WBs KERJ/CIC3 1/14
05.12.-16 Moonrise KRJ/VaA 2/13
05.12.-16 Moonrise KRJ/VaA 3/13
06.12.-16 Moonrise KRJ/VaA 1/13
07.12.-16 Yorca WBs KERJ/CIC3 2/14
08.12.-16 Moonrise KRJ/VaA 2/13
10.12.-16 Yorca WBs KERJ/CIC3 1/14
11.12.-16 Yorca WBs KERJ/CIC3 3/14
12.12.-16 Yorca WBs KERJ/CIC3 2/14
12.12.-16 Ventos KRJ/VaB 4/40
13.12.-16 Yorca WBs KERJ/CIC3 2/14
14.12.-16 Yorca WBs KERJ/CIC3 2/14
18.12.-16 Ventos KRJ/VaB 4/40
19.12.-16 Ventos KRJ/VaB 2/40
13.02.-17 Kelokorpi KRJ/VaB 7/50
14.02.-17 Kelokorpi KRJ/VaB 1/50
06.03.-17 Priton KERJ/CIC3 2/23
10.03.-17 Teilikorpi KRJ/VaB 3/50
13.03.-17 Teilikorpi KRJ/VaB 3/50
17.03.-17 Brotherhood KERJ/CIC3 4/34
19.03.-17 Brotherhood KERJ/CIC3 3/34
26.03.-17 Stratocaster KERJ/CIC3 3/23
16.04.-17 Valerion Stud KERJ/CIC3 5/30
17.04.-17 Valerion Stud KERJ/CIC3 5/30
18.04.-17 Valerion Stud KERJ/CIC3 2/30
18.04.-17 Stratocaster KERJ/CIC3 3/12
20.04.-17 Valerion Stud KERJ/CIC3 1/30
22.04.-17 Valerion Stud KERJ/CIC3 4/30



Toukokuu 2017
Minulla on ollut hevosia kymmeniä vuosia, mutta nyt sattui ensimmäinen tapaus, kun heppaa pisti ampiainen. Kanna tovereineen pääsi nimittäin uuteen suureen hakaan, jossa kasvaa siis ihan tavallista pihanurmikkoa, koska en ole ehtinyt vielä pohjaa muokkaamaan sen paremmaksi. Tietenkin tammat vallan hullaantuivat: niin paljon pitkäksi venähtänyttä nurmikkoa syötävänä! Ja voikukkia!! Ensimmäisenä leidit imuroivat naamareihinsa voikukanlehdet, ja seuraavaksi ne alkoivat Kanna etunenässä nyppiä kukintoja.
Katselin levollisia tammoja viereisestä haasta - ja yhtäkkiä Kanna hirnui terävästi, pudisteli päätään korvat luimussa ja lähti sitten laukkaan potkien tyhjää ilmaa takanaan. Ajattelin ensin, että se leikki jotain ja unohti ikänsä ja arvokkuutensa. Kun meno vain jatkui, tajusin juosta paikalle.
Kanna ei tosiaankaan leikkinyt, vaan sitä oli pistänyt ampiainen suuhun, ja suu alkoi jo turvota. Muistelin, mitä tällaisessa tapauksessa pitää koirien kanssa tehdä. Jotkut sanovat, että anna kyytabletti, mutta se on ihan huuhaa-neuvo. Hevosten suhteen en edes osannut ajatella, mitä pitää tehdä! Soitin siis eläinlääkärille, joka tuli paikalle nopeasti.
Lääkäri katsoi Kannaa ja sanoi, että sen suu on hurjan näköinen, mutta ei turpoa enää lisää, ja henki kulkee kyllä. Kanna on siis lievästi allerginen ampiaisille, mutta kuulemma sille ei tarvitse tehdä mitään. Kysyin lääkäriltä, mitä hevosen kanssa kuuluu tehdä, jos ampiainen pistää. Hän sanoi, että ei auta kuin soittaa eläinlääkärille, jos on turvotusta tai hengitysvaikeuksia. Muuten ei tarvitse tehdä mitään.

Huhtikuu 2017
Tiedättekö sen tunteen, kun oma hevonen on niin ihana mussukka, että sitä tekisi mieli pusuttaa ja halia aamusta iltaan? Minä en. Hevoseni on nimittäin barbaari.
Kanna, joka yleensä on kyllä ihan kiltti, päätti tänään pilata puutarhani. Minulla ei ole kasvimaata, ei marjapuskia, ei edes kukkapenkkiä, koska pelkään itikoita ja matoja ja muuta ällöä. Ruukkukasveja minulla kuitenkin on pitkin pihaa. Suurin on jumalaton omenapuu jäätävässä ruukussa, ja olen kasvattanut sen siemenestä, jonka istutin opiskeluaikoinani Helsingin kerrostaloasunnossani. No, Kannahan karkasi haastaan, kaateli ruukkuja ja söi kasveja. Erityisen huolella se tuhosi rakkaan omenapuuni. Tamma söi sen rungon kuoresta paljaaksi puolen metrin matkalta ympäriinsä. Ai että kun raivostuttaa! Olen kasvattanut sitä puuta melkein kaksikymmentä vuotta, ja Kanna, joka on paljon puuta nuorempi, meni tappamaan sen. Vielä siinä on tietenkin lehdet ja kaikkea, mutta kuivuuhan se nopeasti ilman kuorta.
Olen niin vihainen, etten halua nähdä sen paremmin puuta kuin hevostakaan. Haluaisiko joku ostaa suomenpuoliverisentaljan? Nyt lähtisi halvalla...

Huhtikuu 2016
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Viimeinen tarkistusvalmennus ennen Kannan ja Oresaman seuraavan kilpakauden alkamista sujui ennustettavasti ja rauhallisesti. Kanna ei ollut menettänyt intoaan hyppäämiseen sitten viimenäkemän, mutta ei sen tahti ollut myöskään parantunut. Jumppasarjoja oli kuitenkin selkeästi harjoiteltu, sillä vaikka Kannalta loppui vieläkin vauhti kesken, se oli kehittänyt uskomattoman lihasvoiman kompensoimaan puutettaan. Vaikka jumppasarjalla meno oli kankeahkoa, en voinut olla ihailematta hevosen ponnistusvoimaa. Se hyppäsi melkein paikaltaan kevyen näköisesti. Tyylipisteitä ei tuollaisesta sarjasta kuitenkaan tule kilpailuissa herumaan.
Harjoittelimme hetken kolmen esteen sarjalla. Oresaman tuli hypätä Kannalla mahdollisimman rauhallisesti ja keskittyä pohjeapujen antamiseen ja etenkin puolipidätteiden oikeaan ajoitukseen. Harjoituksessa sarja saatiin menemään jo aika hyvin, mutta kisoissa kovassa vauhdissa se on vieläkin tämän ratsukon heikko kohta.
Kannan menossa ei ole muita ongelmia, ja Oresaman ratsastustyyli on hyvin hioutunut yhteen hevosen kanssa. Ratsukko pärjää varmasti ensimmäisellä kaudellaan.

Maaliskuu 2016
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Oresama ja Kanna aloittivat vahvasti pystyesteillä ja muurilla. Kannan hyppy oli varman näköistä ja se selkeästi nautti työstään. Oresama näytti sen selässä tyytyväiseltä ja oli hyvin tasapainossa. Se ei ole ihme: Kannan hyppy vaikuttaa erittäin tasaiselta ja helpolta ohjata, ja se tuntuu itse ennakoivan ponnistuspaikat täysin ongelmitta.
Ratsukon suurimmat ongelmat olivat jumppasarjassa. Kanna lähti sarjalle itsevarmasti ja rytmikkäästi, mutta jo toisessa pompussa siltä loppui vauhti kesken. Sen meno on sen verran jähmeää ja hidasta ja ponnistuspaikat niin epävarman oloisia, etteivät sen tehot voi riittää nopeatempoisille sarjoille. Tamma kuitenkin ponnisteli sarjan urheasti loppuun hypäten melkein paikaltaan kaksi viimeistä hyppyä.
Jos Kannan menoa haluaa kehittää, kannattaa suosia nopeatempoisia ja vaihtelevia ratoja. Kunto tammalla on kohdallaan, eikä ongelma johdu siitä. Sen hyppytyyli vain on rauhallisempi kuin puoliveristen yleensä.

Helmikuu 2016
Kouluratsastusvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Kanna osallistui kouluvalmennukseen tänään omppukuolaimilla. Jatkoimme suoraan siitä, mihin viimeksi jäätiin: taivutuksien ongelmien ratkomisesta. Pehmeillä kuolaimilla ja napakalla ohjastuntumalla tuntuu olevan Kannaan toivottu vaikutus. Tamman ryhti pysyy hyvänä hyvän tuntuman vuoksi, mutta se taipuu paremmin, kun uskaltaa mennä vähän rennommin pehmeällä kuolaimella. Ihan omppukuolainta en neuvoisi Oresamaa kuitenkaan kilpailuissa käyttämään, mutta jotain paksua nivelkuolainta voisin suositella. Myös pohjeapujen käyttöön on syytä kiinnittää huomiota jatkossa harjoituksissa. Oresaman pohjeavut ovat verrattaen helliä, mutta Kanna saattaisi kulkea aavistuksen paremmin topakampia apuja käytettäessä.
Puolet harjoituksesta käytettiin siihen, että ratsukko suoritti seuraavien kilpailuidensa kouluratsastusradan. Koska suuria ongelmia ei radalla ollut, päädyin vain buustaamaan Oresaman itsetuntoa kehumalla erityisen hyviä asioita: ratsukon yhteistyötä, Kannan iloista ja ryhdikästä menoa ja Oresaman hyvää istuntaa.

Tammikuu 2016
Kouluratsastusvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Kanna oli tänään oikein reippaalla ja hyvällä tuulella valmennuksessa. Suurin osa harjoituksista sujui niin hienosti, etten keksi juuri parannettavaa. Sulku- ja avotaivutuksia tulee kuitenkin hioa vielä. Hevonen oli niissä jotenkin jäykän oloinen, eikä esiintynyt taitojensa mukaisesti. Samoin ympyröitä ratsastettaessa oli Kannan taipuminen hankalaa. Ongelmaa lähdettiin korjaamaan hölläämällä ohjastuntumaa. Se auttoi hieman, mutta silti sillä saatiin aikaan enemmän vahinkoa kuin hyvää. Kanna taipui kyllä paremmin, mutta menetti ryhtiään niin, ettei mikään liike enää näyttänyt hyvältä ja pontevalta. Luovuimme siis ohjastuntumaideasta. Myöhemmin kannattaa ehkä kokeilla hellempää kuolainta. Hevoseen saa lisää ryhtiä myös kunnollisilla, reippaammilla pohjeavuilla, mutta tässä valmennuksessa ei ehditty niihin erikseen perehtymään.
Ratsukko jää nyt harjoittelemaan taivutuksia ja ensikuussa palataan valmennuksien pariin kera pehmeämmän kuolaimen.

Syyskuu 2015
Ei tuota Kannaa saa kantavaksi sitten millään. Monta kertaa on jo viimeisen varsan jälkeen yritetty. Kerran tiinehtyminen näytti lupaavalta, mutta silloinkin tamma loi varsansa. Eläinlääkäri tuumaa, että sen kohtu on ehkä jotenkin surkastunut, kun sillä on keskitytty kilpailemiseen niin aktiivisesti. Nyt alan pikkuhiljaa luovuttaa: olen ryhtynyt etsimään sijaisemää, joka voisi sekä kantaa että hoitaa Kannan varsan. Jotenkin se ei vain ole sama asia. Kannan toinen perillinen tuntuisi todellisemmalta, jos saisin katsella, miten nimen omaan Kanna hoitaisi sitä. Onneksi Kanna on kuitenkin saanut olla äiti jo yhden kerran!
Muuten Kanna on nauttinut kovasti siitä, että sen elämä on hiljaisempaa. Nyt kun se ei ole kisahevonen enää, se saa enemmän lepopäiviä haassa kavereiden ja Masa-pässinsä kanssa. Kesän tamma oli laitumella koko muun Yorcan tammalauman kanssa, ja lihoi siellä kovasti. Tietenkin Masa oli siellä myös, koska se ja Kanna ovat erottamattomia. Ja kyllä, Masa lihoi myös. Pieni pyöreys alkaa kuitenkin karista nyt, kun tammani on tallissa. Ja onhan se siellä nyt jo melkein kuukauden seissytkin, saanut vähän kuntotreeniä ratsastuksessa.
Kannan mielestä on hyvä, että kesä on nyt ohi, vaikka laidunkausi loppuikin. Se on ollut välillä tosi hermostunut, kun ötökät ovat syöneet sen vereslihalle. Hellinkin hyönteismyrkky saa tamman aivastelemaan, ja kun kokeilin sen iholle kunnon tököttiä, neiti kiljui kuin tapettava. Ilmeisesti aine kirveli sitä, joten en kokeillut enää. Saa nähdä, mitä ensi kesästä tulee: tämän kesän kylmät kelit hillitsivät ötököitä hiukan, mutta jos ensi kesä on kuuma... Mutta huolehditaan nyt tästä syksystä ensin: syksy kun on minun ja Kannan lempivuodenaika!

Helmikuu 2015
Olimme kaikki iloisia, kun Kanna synnytti mitä kauneimman poikavauvan, ihanan orivarsan. Pienokaista ja äitiä hoivattiin hellästi, harjailtiin huolella ja rakastettiin alusta asti. Varsa oli voimakas ori, potra poika, musta ja komea! Varmasti tuolla hyppäisin vielä ennätyksiä kisoissa, kunhan se kasvaisi aikuiseksi ja voimakkaammaksi, haaveilin heti varsan toisena elinpäivänä. Tallimestarikin myhäili. Orivarsaa ei olekaan Yorcassa ollut hetkeen aikaan!
Toisen elinpäivän ehtoopuolella varsa alkoi olla unelias, mutta ajattelimme sen johtuvan liiasta huomiosta. Kanna hoitaisi sen kuntoon, ja niinpä hoitikin. Kolmantena päivänä orivarsa oli taas entistä virkeämpi ja iloisempi. Neljäntenä iltana tunnelma oli taas väsynyt, mutta sehän on kovin normaalia.
Viidentenä aamuna orivarsalle keksittiin nimi: Hollywood Memories RR sekä isänsä että emänsä mukaan. Aamulla talliin lähdettiin juhlavasti mielessä nimenantoseremonia ja emätammalle onnitteluporkkanoita. Vaan eipä työntynyt karsinasta uteliasta mustan varsan turpaa, jota huolestunut emä-Kanna olisi pökkinyt pois tieltä, eikä kuulunut tutuksi käynyttä hermostunutta tuhinaa. Oli ihan hiljaista, eikä yksikään hevonen tuntunut edes liikkuvan. Mitäs täällä pelleillään, ajattelin minä ja muu tallin väki.
Karsinaan kurkistettiin ja nähtiin kamala näky. Kanna siellä oli pää nurkkaan päin ja peppu ovelle päin jo kääntäneenä selkänsä varsalleen, joka oli ilmeisesti kuollut aamuyöstä. Kanna ei vauvansa perään enää huutanut, vaan suri hiljaa. Muut hevoset olivat hiljaa kuunneltuaan koko yön Kannan itkua. Eikä Kanna vastustellut, kun sen varsa käärittiin sen loimeen ja vietiin pois karsinasta.

Helmikuu 2014
Kanna sai vajaaksi viikoksi vieraakseen Symppiksen ja minä sen omistajan, vanhan lukiokaverini Natalian. Kun Facebookissa tuli puhetta, että ratsukolla on kisat täälläpäin, tarjosin heti Yorcasta majapaikkaa molemmille. Ja iltaisin tulikin istuskeltua juoruilemassa hevosista ja muusta - ja iltapäivisin käytiin rentoutumassa rauhallisilla maastolenkeillä!
Kanna on tullut Symppiksen kanssa toimeen niin hienosti, että jos vierailu kestäisi kauemmin kuin muutamia päiviä, olisin päästänyt tamman ja ruunan samaan tarhaan. Nyt ne ovat olleet vierekkäisissä tarhoissa aluksi kujalla erotettuina, mutta ensimmäisen illan jälkeen ihan lähikontaktissa. Toisiinsa kaverukset ovat tutustuneet myös maastossa, ja vaikka kilpailuhenkisyys vähän puskeekin Kannaa jopa ravissa kiihdyttelemään ruunatoverinsa ohitse, niin käyskennellessään hevoset kulkivat säyseästi rinnatusten.
Vierailun loppu lähenee, vaikkei Kanna sitä tiedäkään. Tammani haluaisi pitää Natalian hevosen meillä, ja minä voisin pitää myös emännän vierashuoneessa, koska Natalia herää aamulla keittämään kahvia valmiiksi. Tällainen vapaudenriisto ei kuitenkaan ole mahdollinen, joten tyydyn vain sanomaan, että kyllä meille saa uudelleenkin tulla käymään.

Elokuu 2013
Kausi meni, treenikausi oli, uusi kisakausi on nyt loppumassa. Kannan kanssa olemme olleet tien päällä viimeiset kolme kuukautta. Se ei ole kuluttanut tammaani, mutta minua kyllä. Kanna on iloinen veikko, niin kuin aina!
Pysyvää kaveria hevoseni on kuitenkin tuntunut kaipaavan. Hevoset sen ympärillä vaihtuvat samalla kuin kisapaikat, hevosenhoitajat ovat kausi- tai viikkokohtaisia ja elämä on epävarmaa. Hevoseni ei tiedä, mistä herää seuraavana aamuna, kenen tallista, ja kuka on viereisessä karsinassa. Ratkaisinkin Kannan ongelman alkukuusta...
...ostin lampaan. Kyllä minulle nauretaan, kun talutan kuljetusautosta hevosen perässä pässin. Mutta ei se mitään! Kanna asuu nyt pässin kanssa, ja molemmat nauttivat toistensa seurasta. Annoin pässin nimeksi Masa, koska siltä se kuulostaa, kun se määkii. Ja siltä Kannakin kuulostaa yhä enemmän nykyään...

Helmikuu 2012
Nyt meillä on ensimmäinen voitto takanamme, itse asiassa tänään tienattu. Kanna meni hyvin Zurückin maneesilla, tutussa paikassa, ja voitti melko helposti. Kyseessä oli 130cm esterata.
Muuten meillä menee hieman heikommin. Talvi on kylmä ja jokavuotinen talvikarvakitinä on käynnissä. Jos leikkaan karvan pois, emme voi harjoitella ulkona. Jos jätän Kannan karvaiseksi, se ei jaksa työskennellä yhtä tehokkaasti. Jos muotoilen trimmauksen, Kanna paitsi näyttää typerältä, myös tuntuu typerältä harjata. Mutta elämä on. Tänäkin vuonna ajoin kaiken karvan pois ja tuskailen nyt sitä, että tammalla on koko ajan kylmä. Olen sama idiootti joka vuosi.
Onneksi talvi on vain kerran vuodessa. 11 kuukautta Suomen vuodesta...



Päivämäärä Sukupuoli Varsa Isä Omistaja
07.11.-11 Ori Hey-Ho Hollywood RR Hollywood Life xx Oresama, Yorca
18.02.-15 Ori Hollywood Memories RR Hollywood Life xx Oresama, Yorca




Ulkoasun © misery. 2011 / otsikon © Benny De Ruiter Stables
Tämä on virtuaalihevonen