Dirtier Than Money - The Horse
Dirtier Than Money, "Maija" is a SIM game horse.
In a nutshell he is a holsteiner stallion and does dressage.
Nimi |
Dirtier Than Money, "Maija" |
Syntymäpäivä |
05.05.-09 |
Ikä, ikääntyminen |
9v (3v+6kk=1v) |
Rekisterinumero |
VH06-044-1668 |
Rotu |
Holstein |
Väri |
Kimo |
Sukupuoli |
Tamma |
Säkäkorkeus |
169cm |
Kasvattaja |
Päivie |
Omistaja |
Oresama VRL-02753 |
Asuintalli |
Zurück |
Painotus |
Koulupainotus |
Koulutustaso |
GP, 100cm |
Saavutukset |
Ei vielä |
The Outfit
Klikkaa kuvaa, niin näet sen oikeassa koossaan.
Kuvat © Tomasz Siergiej
This is Me!
Jos näyttää siltä kuin Maija, ei voi olla kovin nöyrä. Jo varsana pikkuprinsessa oppi olemaan ihasteltu ulkonäkönsä puolesta ja kun se teini-ikäisenä ponnahti yhtäkkiä julkkisratsuksi, muuttui käytöskin sen mukaiseksi. Maija vaatii hemmottelua, taitavaa ratsastajaa, osaavaa käsittelijää, säännöllisiä ruoka-aikoja, mutakylpyjä ja kaikkien jakamattoman huomion. Sen hoitamiseen ja ratsastamiseen kuluu paljon enemmän aikaa kuin näihin toimenpiteisiin minkään muun hevosen kohdalla - mutta palkinto on sen mukainen kun Maija onnistuu jokaisessa kilpailussaan ja kuvansa saa sen siivellä lehteen myös se onnekas, joka on onnistunut keplottelemaan itsensä Visualizm-hierarkkiassa niin korkealle että saa ratsastaa Maijaa kilpailuissa.
Hoidettaessa Maija käyttäytyy kuin olisi suuri etuoikeus hoitajalle päästä harjaamaan tätä jalosukuista, kaunista, viisasta ja muutenkin kaikin puolin kuninkaallista otusta. Siksi se vaatii asianmukaista kohtaloa: Maija näykkää varmasti jos hoitaja epähuomiossa harjaa liian voimakkaasti tai äkäisesti ja luimii rumasti jos ihmisriepu hätäilee ja jättää likaisia kohtia.
Kaviokoukun käytöstä taas ei selviä se henkilö, joka kokeilee tätä temppua ensimmäistä kertaa. Kuka tahansa keskitason hevosenhoitaja siivoaa Maijan jalat vaivatta - mutta neiti ei kestä viivytyksiä, joita on siedettävä väistämättä aloittelijan seurassa. Jos homman osaa hoitaa rivakasti, Maija käyttäytyy hyvin: nostaa itse kavionsa, ei haraa vastaan eikä nyi.
Tamma ymmärtää kyllä satulan ilmestymisen selkäänsä tarkoittavan jotain hauskaa. Sen koulutus on ollut niin varovaista ja vähittäistä kasvattajalla ja treenaus niin vaihteleva ja kiinnostavaa myöhemmin, että neiti odottaa itse pääsevänsä töihin. Tämän takia tamma ei pullistele eikä äkäile tämän arkisen toimenpiteen kanssa sitäkään vähää, minkä sen naapurikarsinoita asuttavat ratsut viitsivät tehdä.
Suitsiminen on samalla tavalla helppoa. Ei Maija tahallaan viivytä mitään sellaista, mikä on hauskaa. Toisaalta taas se huomaa, milloin on tekemisissä epävarman aloittelijan kanssa: jos otteet eivät ole reippaat ja jos sen harjasta ei uskalleta kunnolla vääntää sen päätä alemmas kun se vähän kokeilee, se luimistaa rumasti ja näykkää. Tarkoitus ei ole hidastella, vaan Maija yrittää vain hankkia itselleen pätevän käsittelijän. Reipas hevosihminen kuitenkin suitsii tamman aina täysin ongelmitta.
Lämmittelyssä Maija osaa olla hankala ja vaatii melkein kaksikymmentä minuuttia lämmetäkseen ja muistaakseen totella ratsastajaa. Sen meno ei ole ollenkaan kuin kouluratsun. Pahimpina päivinä ratsastajan pyytäessä rentoa lämmittelyravia Maija kiskaisee ohjat itselleen ja lähtee kaula pitkällä typerää, epätasapainoista laukkaa. Siinä ei hätääntyminen auta, vaan ratsu täytyy ohjata volteille ja pakottaa se yksinkertaisilla pysähtymisharjoituksilla käynnissä tottelemaan itseään. Sitten kun se hidas ja rento meno sujuu, tamma ei viitsi enää edes kävellä ryhdikkäästi. Raippa ei auta mitään siinä vaiheessa kun tamman kävely näyttää enemmän väsyneen, kuivuneen kamelin rahjustukselta kuin huipputason kouluratsun menolta. Jos ratsastaja osaa käyttää hyvin istuntaansa ja pohkeitaan, tamma on valmis treeneihin kahdenkymmenen minuutin päästä lämmittelyn aloittamisesta.
Kun neidiltä alkaa pyytämään koko ajan vaikeutuvia asioita, sen korvat nousevat hitaasti pystympään pään sivuilta lerpattamasta ja silmät aukeavat kokonaan. Kun mennaan sellaisessa vaB-tasossa, askelkaan ei enää muistuta GP-ratsun menoa, vaan on sitä. Maija on tavattoman herkkä tottelemaan paino- ja pohjeapuja, mutta ei korvaansa lotkauta jos joku yrittää ohjata tai hillitä sitä ohjasavuin. Sen askel on pehmeää ja tarkkaa: jokaien yksittäinen liike on mitoitettu olemaan mahdollisimman pitkä ja voimakas, mutta kuitenkin niin hillitty ettei menosta tule etäisestikään mieleen harppominen. Ainoaksi pahaksi tavaksi voi nimetä sen, että Maija tuppaa unohtamaan käskyn puolivälissä. Jos ratsastetaan volttia, ratsastajan on pyydettäväsitä koko ajan tai tamma rentoutuu ja jatkaa suoraan.
Tottahan mikä tahansa hyväkuntoinen, keskikokoinen hevonen ylittää metrin esteen. Maijakin pystyy, mutta sitä se pomppiminen ei tunnu kiinnostavan ja mitä se ei pidä arvossa, sitä se ei viitsi harjoitella samanlaisella innolla kuin kouluratsastusta. Miksi siis kiusata sitä?
Vaikka sitä kuvittelisi, ettei tällainen hienohelma viihdy ollenkaan maastossa kaiken ravan ja pitkien heinien seassa, Maija viihtyy muidenkin hienohelmojen edestä. Eihän se mielellään paarma-aikana lähde, mutta muina ajankohtina pellolla laukkaaminen tai poluilla tarpominen ovat ehdottomasti sen kiinnostuslistan top kympissä. Kyllä Maija jaksaa mennä, jos joku viitsii viedä.
Tamma ei viitsi panostaa kilpailuihin tai sabotoida niitä erityisemmin. Se käyttäytyy kuin kotonakin, joskin kouluradalla on otettu siitä kuinka paljon ihmisiä on sitä katsomassa. Välillä ratsastajan on muistutettava tammaa keskittymään enemmän omaan hommaan kuin kuvaajille poseeraamiseen, mutta muita ongemia ei vielä tähän päivään mennessä ainakaan ole eteen tullut. Kyllä Maijaa kelpaa käytöksenkin puolesta esitellä ihmisille häpeämättä silmiä päästään.
The Family
This is MY Show!
Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
Dear Diary...
Maaliskuu 2013
Vielä meissä henki pihisee! Maijan ulkoasu on nyt vaihdettu, ja uudet kuvat ovat tulleet. Kisakausikin painaa päälle, ja tarkoitus olisi saada kisakalenteri ajan tasalle. Päivityskatko on ollut jo toista vuotta, joten osa sijoituksista on varmasti kadonnut, mutta uskokaa pois, hienoa työtä tamma on tehnyt.
Tänään kävimme aamukuudelta maastossa, koska en saanut unta. Me kävelimme, ja lumi nirskui. Olimme molemmat rentoutuneita, ja minä ainakin olisin voinut jäädä pidemmäksi aikaa. Mutta työt kutsuvat. Tamma meni hakaan aamurehujaan syömään, ja minä toimistolle keittämään kahvia ja kirjoittamaan tätä päiväkirjaa. Parin tunnin kuluttua lähdemme kunnon koulutreeneihin Maijan kanssa, mutta nyt pyöritän internettiä löytääkseni neidille sopivan orin josta teettää varsa.
Syyskuu 2010
Maija on laitumella.
Elokuu 2010
Maija on laitumella.
Heinäkuu 2009
Käännös, käännös, nopea pysähdys, kiitolaukka. Huomasin tammani erittäin ketteräksi tapaukseksi ja vieläpä nopeaksi reagoimaan. Tällaisella tasapainolla ja näillä kyvyillä siitä olisi tullut vaikka esteratsu. Onneksi neitokainen on kuitenkin koulupuolella ja hienosta koulusuvusta, niin ei tarvitse stressata. Onneksi, onneksi Maija päätyi juuri minun käsiini!
Alkukuussa uimme silloin tällöin. Oli niin ihanaa vain kahlailla ja uida tämän hevosen kanssa, vaikka tämä ei erityisesti oikein vedestä pidäkään. Paarmat lähtivät ja hetkeksi tuli ihanan viileä olo... Maija onkin ollut todella hermostunut ja äkäinen, kun on niin kuuma ja paarmat eivät jätä sekunniksikaan rauhaan. Haassa se on monesti vain omin päin laukannut ja pukittanut turhautumistaan.
Tuo valokuvaaja kävi ottamassa kuvia tästä vauvasta minun pyynnöstäni. Maija on niin kaunis, että haluan ihailla sitä myös kuvista. Jos joku kuvista onnistui todella hyvin, sen voisi suurentaa seinälle tuonne olohuoneeseen...
Kesäkuu 2009
Minähän sanoin, että Maija voittaa kaikki kohta. Se vähän vasta kokeili tässä kuussa, ja katsokaa nyt neidin ovensuussa. Siinä liehuu monenmonta ruusuketta. Tamman tilikään ei ole aivan tyhjänä - tehän toki tiedätte että täälläpäin taitavien hevosten ympärillä liikkuu suuria summia. Meille on tyrkytetty jo monesta suunnasta sponsoreitakin, ja ensikuussa valitsemme parhaat tarjoukset päältä.
Nirppanokkani jaksaa jo hyvin keskittyä koulutreeniin. Muutama valmentaja on käynyt täällä havittelemassa työsopimusta, mutta yksikään ei ole vielä ollut sopiva meidän tyylillemme ja taidoillemme. Jatkan soittelemista ja etsimistä. Me tarvitsisimme valmentajaa, koska olemme kumpikin niin samanlaisia: molemmat kuvittelemme omaa tyyliämme täysin ylivoimaiseksi ja parhaaksi ja muutaman vuoden päästä se tulee ongelmaksi. Emme kehittyisi ollenkaan, vaan junnaisimme paikallamme.
Toukokuu 2009
Minähän varasin sen jo ennen astutusta... Minä kävin katsomassa sen kantavaa emää niin usein että kasvattaja alkoi lopulta ärtyä... Minä odotin sitä enemmän kuin joulupukkia pikkulapsena... Laitoin sille karsinan valmiiksi jo viikon etukäteen ja viimeistelin täysin valmista karsinaa monta tuntia ennen kuin se tuli... Ja nyt se on täällä ja siitä tuli tamma!
Minun Maijani koulutus on vasta aluillaan, ja todellinen nirppanokka se onkin. Silloin kun kukaan ei näe, se kulkee haassa perässäni kaula pitkällä ja höristen, kun vaikka korjaan aitaa tai heittelen enimpiä lantakokkareita sivuun. Tosin se vilkuilee ympärilleen koko ajan, ettei kukaan vain yllätä sitä niin nolosta puuhasta, mutta seuraa silti. Olen etuoikeutettu olemaan tämän nuoren kaunottaren ylpeä omistaja. Koulutan sen itse ja kisaikäisenä se onkin kuin minulle mittatilaustyönä tehty: meidän tyylimme sopivat saumatta yhteen, koska tamma kasvaa minun kanssani, kisaa ensimmäiset kisansa minun kanssani, pelkää ensimmäistä kengitystään minun kanssani ja lopulta, pitkän onnellisen elämänsä lopussa lähtee vanhuutensa lepoon pää minun käsieni välissä.
Tämän kuun ohjelmassa on vain toisiimme tutustumista, ensikuu tuo tullessaan ensimmäisen yhteisen kisakautemme. Saatte tekin kaikki vastustajat nähdä. Odotan sitä, kuinka nauratte nyt nuorelle kokemattomalle ratsulleni ja sen häviöille ja jo kahden vuoden päästä itkette ja kiukkuatte kun ykkössija on varattu meille joka ikisessä kilpailussa johon viitsimme turhamaisuudeltamme osallistua.
Baby Smithies
000000 Varsa (e:Emä)
Esittely.
ulkosun ja kuvan ©
Eveliina K 2007 kuvien © Oresama, ellei toisin mainita. Luvaton kopiointi on rikos !