Priton Vladimir - Virtuaalihevonen
|
Nimi |
Priton Vladimir, "Vlad" |
|
Syntymäpäivä |
06.03.-18 |
|
Ikä |
8v |
|
Rekisterinumero |
|
|
Rotu |
Budjonnyinhevonen |
|
Väri |
Rautias |
|
Sukupuoli |
Ori |
|
Säkäkorkeus |
164cm |
|
Kasvattaja |
Priton Budyonnys |
|
Omistaja |
Oresama VRL-02753 |
|
Asuintalli |
Zurück |
Painotus |
Estepainotus |
|
Koulutustaso |
HeB, 140cm |
Saavutukset |
Ei vielä |
Kuvagalleria
© Suomen Hippos
Luonne
Vlad tuli varsana Priton Budyonnyisista. Se oli säikky varsa, mikä onkin luonnollista niin kovin pitkän matkan jälkeen, etenkin kun Vlad oli vielä vauva. Ori rohkaistuikin nopeasti ja paljasti todellisen, kummallisen luonteensa. En tiedä, miten siellä Laatokan rannalla hevosia koulutetaan, kun Vladimir on jo pienestä pitäen ollut omituinen. Vai puhuukohan ori ainoastaan venäjää? Ehkä se ei edes ymmärrä saksaa?
Voi Vlad-reppanaa! Sehän on aina väärässä paikassa ja ihan vääriin aikoihin, ja odottaa vieläpä ihan kummia asioita tapahtuviksi! Onkohan ori tyhmä, kun kuvittelee pääsevänsä joka kerta suurin piirtein avaruusaluksen kaltaiseen jännään paikkaan, kun sitä viedään harjattavaksi? Se menee talutuksessakin niin suurin showmiehen askelin, ja pettyy sitten harjauspuomilla. Siellä se huokaisee ja lysähtää pettyneenä kasaan niin kisoissa kuin kotonakin. Vielä hetkeksi sen toivo herää, kun hoitaja kaivelee harjasangosta sopivaa harjaa. Kun Vladimir huomaa, että sangosta nousee ihan tavallinen suka eikä suinkaan Lordi Voldemort, se pärskähtää tyytymättömänä ja alkaa tuijotella tylsänä ja masentuneena tyhjyyteen aina satulointiin asti.
Kun harjaus on ohitse, Vladimirin korvat ponnahtavat pystyyn. Uudet hoitajat ajattelevat aina sen olevan innokas ratsu ja riemuitsevan tietäessään, että se saa satulan selkäänsä ja pääsee töihin. Mutta sitä Vladimir ei suinkaan riemuitse tai odota, vaan se on aivan varma, että se saa rakettirepun tai näkymättömyysviitan - sekös olisi Vladista sairaan jännää! Taas orin on nieltävä pettymyksensä, kun rakettirepun asemasta se saa vain oman vanhan satulansa ihan joka ainoa kerta. Sen lisäksi Vlad vieläpä suitsitaan hammaslomasta kutittamalla auttamalla, ori kun ei haluaisi avata suutaan, kun sille ojennetaan vain nivelkuolaimia, eikä edes jäätelötuuttia monijuomaliemestä puhumattakaan.
Vladin ei voi sanoa olevan huippu kouluratsu. Kyllä sen kanssa on moni yrittänyt mennä, mutta aina Vladimir kulkee kangerrellen ja kummallisesti. Välillä joku aina vain ryhtyy treenaamaan sen kanssa vaikkapa ravia hieman kauniimmaksi ja yrittää mennä esimerkiks helpon B:n radan ihan kotikentällä. Silloin sitä aina tulee löydettyä itsensä hevosen kanssa tekemässä kaikkea outoa oudoissa paikoissa. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen keskittynyt Vladimirin askeliin ja istuntaani niin, että ratsastan lävistäjän sijaan koko rata leikkaa, tai ori menee omin päin voltteja pienentäen ja suurentaen niitä ristiaskelin. Joskus sitä on jopa huuhailtu kokonaan ulos kentältä Vadimirin haluttomuuden ja ratsastajan huolimattomuuden pelatessa oikein pahasti yhteen. On sanomattakin selvää, ettei Vladilla kehtaa kilpailla kouluratsastuksessa. Mistä johtuu, ettei se vain tajua? Siitäkö, että se on ainoa venäläinen täällä Saksassa, eikä ymmärrä meidän puhettamme?
Esteilläkään Vladimir ei kilpaile 160-senttisillä radoilla. Sen rakenne ja rahkeet eivät ihan veny sellaiseen, ja hyvästä tekniikasta huolimatta ei keskittymiskykykään. Vlad hyppää hyvin, tehokkaasti ja turvallisesti - silloin kuin se hyppää. Jos muualla on mielenkiintoisempia asioita, se kaivaa samovaarinsa naftaliinista ja jumittuu keskelle kenttää pitämään teekutsuja ja katselemaan maailman menoa kaikessa rauhassa. Ratsastajalla on työ ja tuska houkutella se taas liikkumaan: se on kuin ei huomaisikaan apuja.
En oikein tiedä, minne Vlad luulee pääsevänsä, kun sen kanssa mennään maastoon. Se tuntee kyllä lähitienoot, tai ainakin sen pitäisi, koska niin paljon on sen kanssa metsiä koluttu. Silti se ei opi, että se ei saa kerjätä kesäisin tuuttia Inzellin pienen keskustan ainoasta jäätelökojusta. Se ei käsitä, ettei Falkensteinin toisella puolella asuva irlanninsusikoira halua olla sen kaveri, vaan yrittää joka kerta mennä suoraan sen luokse. Se yllättyy runtum Falkensteinin vuoristopuroista silminnähden päivästä toiseen. Frillenseelle kapuamisen sen kunto kestää mainiosti, vaikka matka onkin verrattaen rankka. Se kiipeää Frillenseelle aina innoissaan ja aivan liian kovaa vauhtia, jos sitä ei hillitse, ja järven luona huokaa pettyneenä. Taas kerran kuopassa on vain vettä, ei edes yhtä lohikäärmettä.
Sukutaulu
Priton Vissarion
budj, 164cm
ERJ-I
|
Chtoby Vyigrat' DLHS
budj, 164cm
ERJ-I
|
Krokodil Gena
budj, 169cm, kuollut
ERJ-II, KERJ-II
|
Nemiran
budj, 163cm
ERJ-I, YLA2
|
Reznya Yemn
budj, 160cm
ERJ-II, KRJ-II
|
Agile Genie
budj, 163cm, kuollut
|
Berenika Stepanov
budj, 158cm, kuollut
|
Daspalomas Yemn
budj, 163cm
|
Gordomesser Yemn
budj, 157cm, kuollut
|
Ortofelix
budj, 158cm, kuollut
|
Gretnisv
budj, 164cm, kuollut
|
Knjaginja Ion
budj, 166cm, kuollut
|
Rostislav GA
budj, 166cm, kuollut
|
Krasnaja Rjabina GA
budj, 164cm, kuollut
|
Sukuselvitys
Vladimirilla on sukua Internetissä tasan kolme polvea.
Isälinja: Priton Vissarion - Chtoby Vyigrat' DLHS - Krokodil Gena
Emälinja: Daspalomas Yemn - Knjaginja Ion - Krasnaja Rjabina GA
Vladimirin isä on Priton Budyonnyisin kasvatti, jonka suvussa näkyy myös Delmenhorstin ja Yemenen kasvatustyö. Isän puolen suvussa on ERJ:n laatuarvostelussa palkittuja hevosia (ii, iii, iie, ie). Isän puolen sukulaisille on myönnetty myös muita laatuarvostelupalkintoja. Isä ja sen sukulaiset ovat väriltään suurimmaksi osaksi rautiaita. Krokodil Gena (iii) on mustankimo, Chtoby Vyigrat' DLHS (ii) ja Berenika Stepanov (iee) ovat ruunikoita.
Myös Vladimirin emän puolella hevoset ovat väriltään rautiaita, poikkeuksina ruunikko Gordomesser Yemn (ei) ja tummanruunikko Krasnaja Rjabina GA (eee). Vladimirin emän sukulaisilla ei ole laatuarvostelupalkintoja, eikä niitä voida enää hankkiakaan kaikkien sukulaisten emää itseään lukuunottamatta menehdyttyä jo. Melkein kaikki emän sukulaisista ovat olleet kuitenkin menestyneitä kilparatsuja palkintojen puuttumisesta huolimatta. Kaikki paitsi GA-tuontitunnuksen hevoset ovat kilpailleet kymmeniä sijoituksia.
Myös Vladimirin emän sukulaisten taustalla on mielenkiintoisia kasvattajia. Emän ja emänisän on kasvattanut Yemene, ja emänemän virtuaalimaailman kenties suurin siittola, Ionic.
Vladimir itse periyttänee taipumuksia esteratsastukseen ja rautiasta väriä.
Kisakalenteri
Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset.
Päiväkirja
Elokuu 2018
Kouluvalmennus
Mielestäni Vladilla sujui ihan hyvin. Kun ravasin sillä sinnikkäästi erilaisia ympyröitä ja kiemurauria, se alkoi aika nopeasti taipua. Ei sillä meno samanlaista ollut kuin hienoimmilla koulupuoliverisillä, jotka olivat jo voittaneet kaiken, mutta Vlad oli vielä nuori, eikä sillä ollut sellaiseen ihan fyysisiä mahdollisuuksiakaan. Ikänsä ja kykynsä huomioon ottaen se teki töitä kauniisti: ravasi energisesti ja kuunteli minua koko ajan paremmin.
Ravasin Vladilla pääty-ympyrää. Toistaiseksi temmonvaihtelut olivat olleet sen kompastuskivi. Kun yritn ympyrällä lyhentää sen askelta ja hidastaa sen ravia, se tarjosi herkästi peitsiä tai ihan vain epäpuhdasta ravia. Sain sen lopulta onnistuneesti hidastamaan tahtoessani. Nopettaessa Vlad puolestaan tarjosi tänäänkin sellaista itse keksimäänsä askellajia, jossa sen etupää ravasi lennokkaasti ja takapää laukkasi ontuvasti. Kun keskityin kokoamaan Vladin ensin kunnolla yhden kokonaisen kierroksen aikana ja ohjasin sen sitten uudelleen pääty-ympyrälle, harjoitus alkoi sujua paremmin.
Lopetimme Vladin valmennuksen onnistumiseen, niin kuin kuului. Muille hevosille kelpasivat palkinnoksi hyvästä työstä kehut, silitykset ja herkut, mutta Vlad on vähän outo. Tänään se pääsi palkinnoksi tutkimaan autoja parkkipaikalle, koska se on sen mielestä ihan uskomattoman jännittävää.
Heinäkuu 2018
Kuuma kesä jatkuu aina vain. Se on Vladista ihanaa, sillä kuivuuden vuoksi ötökät eivät vaivaa. Päiväthän se saa nukkua viileässä tallissa, niin yöllä on sitten ihana elellä ötökättömällä pihalla.
Vladin satunnaiset kesäpuuhat ovat olleet lähinnä maastoilua, koska on ihan liian kuuma treenata. Syksyllä sitten ruvetaan hommiin! Olen mennyt orin kanssa melko usein ilman satulaa kylämme keskustaan. Kun Vlad on tullut tutuksi siellä, se on saanut ihan omia, minusta riippumattomia kavereita siellä. Puistossa usein istuva, eläkkeelle päässyt virkamies Aurell nostaa sille aina hattua, kun se menee ohitse. Eräs lastenvahti kaitsee kolmea lasta aina puoliltapäivin puistossa, ja nämä tulevat aina mielellään silittämään heppaa. Ruokakaupan liepeillä on jäätelökioski, ja sieltä Vlad kerjää aina itselleen tuutin. Se haluaa myös joka reissulla mennä tuijottamaan matkamuistomyymälän ikkunasta sisään niin kauaksi, että edes muutama ihminen vilkuttaa sille. Sitten se innostuu vilkutuksista niin, että pärskii hikeä ja räkää ikkunaan ja polkee jalkaa korvat pystyssä.
Inzellissä käyminen ei tosiaankaan ole fyysisesti rankkaa. Sinne on tosi lyhyt matka ja suora tie. Kylässä "ratsastaminenkin" on lähinnä eri kohteissa seisoskelua ja katselua. Sellainen on kuitenkin juuri sopivaa puuhaa tänä kesänä.
Maaliskuu 2018
Pikku Vladimir hirnui melko vaimeasti ja erittäin käheästi.
"Ehkä myöhemmin, mutta nyt sulla on erittäin jännittävät ohjasajo-opetukset seuraavaksi", vastasin sen kysymykseen ja talutin sitä päättäväisesti kohti harjauspuomia. Se tuntui tanssahtelevan vähän maanpinnan yläpuolella ja pärskähti.
"Mä tiedän. Turha siitä on mulle valittaa. En mä tee teidän treeniohjelmia", huokaisin orille ja sidoin sen kiinni. Se näytti pettyneeltä.
"Oho! Mä en tiennyt että sä puhut venäjää", Argus vitsaili tallin ovelta. Tietenkin puhuin vain saksaa, mutta koska Vlad oli tallin ainoa ja ensimmäinen venäläinen olento, Argus yritti keksiä siitä koko ajan uusia vitsejä. Kai se oli sitä uutuudenviehätystä.
Komensin Arguksen takaisin töihinsä ja harjasin Vladin ihanan kiiltävää, siloista karvaa. Vlad oli fiini hevonen, ja toden totta kaunis, vaikka budjonnynhevosia yleensä pidettiinkin aika huonorakenteisina ja monesti ruminakin. Olihan Vladissakin tietysti virheensä, mutta ainakin minun silmissäni se oli jo näin nuorena esiteininä hienompi kuin monet saksalaiset puoliveritoverinsa.
Vladin korvat ponnahtivat pystyyn, kun nostin silat harjauspuomin päältä. Se olisi halunnut katsoa, koskettaakin niitä, ja mielellään myös maistaa. Se nyki heikosti riimunarua, jolla sen pää oli kiinni harjauspuomissa. Annoin sen haistaa siloja, ja saman tien sen mielenkiinto lopahti. Se huokaisi, ja siinä vaiheessa kun kiinnitin mahavyötä, se jo lepuutti toista takajalkaansa ilmassa alahuuli lörpöttäen ja silmät puolitangossa. Minun oli pakko ottaa sen rakastettava pää kuristusotteeseen, rutistaa sitä kunnolla ja pussailla sen poskea, silmäkulmaa, nenänpieltä ja ylähuulta.
Jälkeläiset
Vladimir on tarjolla jalostukseen kaikille tammoille.
000000 o&t Nimi RR (e: emä)
ulkosun ja kuvan ©
Eveliina K 2007 kuvien © Oresama, ellei toisin mainita. Luvaton kopiointi on rikos!
Kyseesä on virtuaalihevonen.
