Ellin ristiäiset 27.8.2022

Etusivu Foorumit Tapahtumat Ellin ristiäiset 27.8.2022

Tämä aihe sisältää 3 vastaukset, 3 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Marshall 1 vuosi, 6 kuukautta sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #8620 Vastaus

    Janna H
    Osallistuja

    Kutsu

    Tervetuloa juhlimaan tyttäremme ristiäisiä kotiimme Lauantaina 27.08.2022 kello 13:00 alkaen.

    Janna Heikkilä & Rasmus Nylund

    Jokainen Hoppislainen on saanut kaappiinsa käsin tehdyn kutsukortin ja kaikki ovat tervetulleita juhlimaan, onhan Hoppislaiset tavallaan Jannan varaperhe.

  • #8708 Vastaus

    Janna H
    Osallistuja

    Vähän myöhässä ja tässä on myös ehkä liikaa uskonnollisia lainauksia joten pahoittelut molemmista. Toivottavasti kaikilla oli silti kivat bileet

    Juhlapäivän aamu aukeni harmaana ja tylsänä, mutta onneksi ei ihan liian kuumana. Rasmuksen vanhemmat ja sisko olivat saapuneet jo edellisenä päivänä meidän avuksemme, ja aamu olikin mennyt laittaessa kaikkea valmiiksi ristiäisiä varten. Aika, joka oli edennyt Ellin syntymästä aina tähän pisteeseen, tuntui kulkeneen ihan ihmeellisillä nopeuksilla, enkä saattanut oikein aina ymmärtää kaikkea, jota oli tapahtunut. Rasmus oli mitä paras avopuoliso sekä isä meidän pienelle tyttärellemme ja vaikka joillain taisi olla omat epäilyksensä sen suhteen, tulisiko meidän suhteemme kestämään, olin silti tyytyväinen siitä, että uskalsin yrittää.

    Raskauteni sekä äitiyteni ei ollut minulle helppoa, mutta olin saanut siihen hyvää tukea ja ehkä hiljalleen sain vakuutettua itseäni siitä, että minusta tulisi hyvä äiti pienelle tyttärelleni. Kotivaatteiden vaihduttua beigehtävään mekkoon sekä matalahkoihin korkoihin sekä kevyeeseen meikkiin olin valmis elämämme seuraavaan osaan. Vähän ennen yhtä paikalle kutsutut vieraat alkoivat saapumaan ja lopulta myös kummeiksi lupautuneet Marshall ja Niklas sekä Rasmuksen sisko Inka saapuivat paikalle. Paria minuuttia vaille yksi kaikki olivat paikoillaan ja näin ollen tilaisuus saattoi alkaa.

    Kastejuhlaan kokoontunut seurakunta. Jeesus kutsui luokseen lapsia ja siunasi heitä. Vapahtajamme ottaa pyhässä kasteessa yhteyteensä tämän lapsen ja lahjoittaa hänelle iankaikkisen elämän. Jeesus on luvannut: »Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois»

    Kuunnellessani papin sanoja, en voinut olla hymyilemättä pientä, pehmeää hymyä sylissäni nukkuvalle tytölle. Ehkä jonain päivänä voisin sanoa, että minusta olisi tullut parempi äiti kuin millaisena itseni juuri nyt tunsin.

    Te vanhemmat olette antaneet lapsellenne nimen Ellinoora Senja Maria. Tahdotteko että hänet kastetaan kristilliseen uskoon?

    Papin lausuessa sanojaan nostin katseeni sylissäni nukkuvasta lapsesta kohti miestä ja yhdessä vierelläni seisovan Rasmuksen kanssa totesimme tahtovamme. Lausuttuamme sanan ja papin jatkaessa tilaisuutta ristinmerkillä sekä rukouksella, annoin katseeni kiertää pienessä, mutta sitäkin tärkeämmissä juhlavieraissamme. Inkan luettua Raamatun kohdan ja papin aloittaessa puheensa, näin miten tuo käänsi hienoisesti suuntaansa kohti meitä lausuessaan nimemme. Kuuntelin sanoja, vaikka osa niistä tuntuikin vain kaukaiselta muminalta.

    Lopulta kaste tilaisuus loppui ja ojennettuani Ellin Niklaksen käsivarsille, oli minun ja Rasmuksen aika vaihtaa paikkaamme pöydän eteen. Papin lausuessaan alkusiunaustaan, tunsin, kuinka pulssini nousi, sillä kukaan ei tiennyt juhlan tästä osasta.

    Rakkaat ystävät, Janna Emilia sekä Rasmus Aleksi. Raamatussa sanotaan, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja tarkoitti heidät kumppaneiksi toisilleen. Jumalan sanaa kuunnellen ja yhdessä rukoillen pyydämme avioliitollenne hänen siunaustaan.

    En voinut olla pujottamatta sormiani Rasmuksen omien lomaan ja puristamatta miehen kättä hienoisesti. Vaikka olimme puhuneet siitä, että astelisimme avioliittoon samalla kun Elli kastettaisiin, tilaisuuden ollessa oikeasti edessä se tuntui silti jotenkin ihmeelliseltä. Kuitenkin rukouksen loppuessa ja Raamatun kohdan luvun tullessa eteen jouduin yllättäen nielemään muutaman kyyneleen, samalla kun poimin papin ojentaman Raamatun käteeni, jotta saatoin lukea: 1. Kor. 13:1–8, 13

    Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.

    Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa.

    Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

    Mitä pidemmälle korinttilaiskirjeen lukemisessa pääsin, sitä enemmän jouduin keskittymään lausumaan jokaisen sanan ja tavun, tunteideni noustessa pintaan tavalla, jolla en ollut niiden odottanut nousevan. Kuitenkin jollain ilveellä pääsin lukemisesta lävitse ja Inkan ojentaessa minulle nenäliinaa, jolla pyyhkiä silmiäni hymyilin naiselle kiitollisena, samalla kun yritin kuunnella papin puhetta, joka oli osoitettu minulle ja Rasmukselle.

    Miehen osoittaessa kysymyksensä Rasmukselle, en voinut olla kääntämättä katsettani miehen silmiin ja hymyilemättä toiselle hymyä, joka oli useamman tunteen sekoitus. Nähdessäni silmäkulmastani liikettä ja vilkaistuani kohti mustaan pukuunsa pukeutunutta pappia keskityin täysin hänen sanoihinsa: Jumalan edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta Janna Emilia Heikkilä, tahdotko ottaa Rasmus Aleksi Nylundin aviomieheksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?

    Huulillani ollut hymy syveni ja lämpeni lausuessani tahtoni. Rasmuksen ojennettua sormuksemme sekä niiden tultua siunatuksi, oli meidän aikamme pujottaa ne toistemme vasempiin nimettömiin ennen kuin pappi jatkoi puhettaan ja vahvisti juuri sovitun avioliittomme. Loppu vihkimisestä tuntui menevän täysin ohitse korvieni ja lopulta molemmat tilaisuudet olivat ohitse ja me olimme oikeasti pieni perhe. Rasmuksen vanhemmat halusivat ottaa meistä heti kuvan ja se innosti myös muita kuvien ottamiseen, joten saimmekin poseerata useammallekin oman elämänsä paparazzille.

    Dom, johon olimme molemmat Rasmuksen kautta tutustuneet aikoinaan työmme kautta, oli ilmoittanut tulevansa kuvaamaan tilaisuutemme, joten saimme poseerata vielä hänelle, ennen kuin oli aika siirtyä tarjottavien pariin. Rasmuksen vanhemmat onnittelivat meitä ensimmäisenä sekä vanhempien rakastavalla oikeudella sättivät poikaansa siitä että tuo ei ollut kertonut, jotta kyseessä oli niin häät kuin ristiäisetkin.

    ”Noh, jokos te olette päättäneet sukunimen?” Arttu kysyi heti kun tilanne vain salli. Näin miten Rasmus katsoi päälleni ja nyökättyäni miehelleni hyväksyvästi kääntyi miehen katse vanhempiensa pariin.
    ”Itse asiassa tiedämme ja prosessi onkin jo vetämässä sillä, otamme molemmat uudeksi sukunimeksi Haglund.”
    Uuden sukunimen maininta sai aikaan keskustelua, joka katkesi kuitenkin Annikan ilmoittaessa, että heidän olisi aika vapauttaa meidät myös muille vieraille ja haettuamme myös itsellemme niin kahvia kuin myös tarjottavia, oli aika löytää vapaat istumapaikat ja jatkaa kysymyksiin sekä onnitteluihin vastaamista kaikkien osalta.

    • Tätä vastausta muokkasi 1 vuosi, 7 kuukautta sitten  Janna H.
  • #8711 Vastaus

    Sonja T.
    Valvoja

    Kaikkea hyvää sinulle, pieni
    Siellä minä seisoin juhlavieraiden seassa, vaaleanvioletissa kotelomekossani ja mustissa Vuittonin korkosandaaleissa ja olin yhtä ällistynyt kuin kaikki muutkin. Että ristiäisten lisäksi vielä yllätyshäät! Janna totisesti oli yllätyksiä täynnä.

    Sekin oli jo jonkinlainen yllätys kun Janna kutsui minut ristiäisiin. Mehän olimme vain tallituttuja ja nyt emme enää edes sitä sen jälkeen kun olin lähtenyt Sveitsiin. Vauvaakaan en ollut ehtinyt nähdä ennen lähtöäni. Kutsu oli virallisesti minulle ja Harrille, sillä en ollut kertonut kellekään meidän erosta. Ehkä Jannalla oli toiveissa, että jos Harri sattuisi olemaan käymässä Suomessa. Minun pitäisi tosiaan kertoa vähän faktoja tilanteestani.

    Katselin ympärilleni ja ajattelin, että Harri olisi varmasti ollut kotonaan näissä kekkereissä. Hän piti lapsista, ihan pienistä vauvoistakin ja muutenkin hän oli hyvä seuramies. Ärryin kun sain itseni kiinni näistä ajatuksista. Vai vielä Harria tähän kaivattaisiin, hah! Kunhan hänellä ei olisi jo uusi nainen kierroksessa, niistä tietyistä FB-päivityksistä saattoi saada vähän sellaisen käsityksen. Ei sillä että minulla olisi varaa mitään sanoa, mutta silti. En haluaisi myöntää sitä edes itselleni, mutta koskihan se.

    Viritin iloisen hymyn naamalleni kun oli minun vuoroni onnitella juhlaperhettä.
    — Voi onneksi olkoon nyt, sanoin samalla kun rutistin Jannaa ihan tosissani. — Ihana yllätys tämä vihkiminen myös.
    — No ajateltihin tässä samalla hoitaa tämä myös pois alta, Janna naurahti hieman hämillisen oloisena. — Saapahan juhulittua kerralla kaikki.

    Rasmustakin halasin, mutta huomattavasti varovaisemmin. Hän oli komea tummassa, rennossa puvussaan. Tämä vieraiden joukossa jo kiertänyt tarina sukunimestä nosti jollain tapaa Rasmuksen pisteitä minun silmissäni. Ei ollut ihan patavanhoillinen kaveri tai ainakin sellaisen käsityksen tästä sai.

    Pieni Elli kulki sylistä syliin. Kummisetä-Niklas tarjosi nyyttiä minunkin pideltäväksi, mutta kieltäydyin kohteliaasti ja tyydyin vain silittämään tytön pyöreää poskea. Onneksi Niklas oli niin täynnä kummin onnea, ettei huomannut mitenkään kommentoida tai edes ihmetellä kieltäytymistäni. Olihan Elli ihan söötti otus, mutta en minä osannut pikkuvauvoja sylitellä. Ellinoora Senja Maria Haglund, kauniin nimen olivat antaneet. ”Kaikkea hyvää sinulle, pieni”, ajattelin hiljaa itsekseni.

    Vasta paljon myöhemmin tajusin yhden asian noista juhlista: Jannan puolelta ei ollut paikalla juuri ketään, paitsi meitä tallilaisia. Rasmuksen vanhemmat ja sisko ainakin olivat ja muutamia muita, joista ihan kaikkien sidettä juhlaperheeseen en tiennyt, mutta Jannan vanhempia ei ollut. Mietin ohimennen, että miksi näin, mutta toisaalta olihan minunkin isäni kuollut ja äiti toisella puolella maapalloa. Asioille oli aina selityksensä.

  • #8714 Vastaus

    Marshall
    Osallistuja

    Juhlia ja näkemisiä

    Sen näki selvästi että minä ja Niklas emme olleet ainoita jotka olivat yllättyneet papin aloittaessa uuden siunauksen, jonka perään lausui sanat jotka aiheuttivat leukaperien jännittymistä etenkin Niklaksella. Papin sanat siitä, kuinka Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja tarkoitti heidät kumppaneiksi toisilleen, oli jotain mitä pystyin kuvitella kuulevani Tuulan suusta. Ei siksi ettäkö hän uskoisi raamattuun tai muuhunkaan, vaan koska hän oli.. Noh, Tuula. Ja niin se alkuperäinen ja yhä käytetyin versio vihkitilaisuudessa vain sattui menemään.
    Nostin käden Elliä sylissään pitelevän miehen taakse ja silittelin tuon selkää hitaasti. Onneksi hänen olemus muuttui kuitenkin lähes yhtä nopeasti puhtaasti innostuneeksi. Yllätyshäät ristiäisten kylkeen!

    Juhlaväen siirtyessä hieman rennompiin merkkeihin, ja onnitteli tuoretta paria niin ristiäisistä kuin yllätyksenä tulleesta vihkimisestä, oman vuoroni tullessa levitin käteni ja halasin Jannaa tiukasti sanallisen onnittelun lisäksi.
    Muistin yhä sen kerran kun Janna oli talvella ollut käymässä meidän luona, ja takapihalla pakkasessa hän oli hieman raottanut menneisyyttään. Nyt sinä aikana naisen ympärillä häilynyt surumielisyys tuntui todellakin vain kaukaiselta muistolta, kun nainen seisoi vasta vihityn miehensä vierellä leveä, onnellinen, hymy kasvoillaan.
    Siirryin lopulta vuorostani kättelemään Rasmusta, ja samalla kuulin Niklaksen varoittelevan Jannaa että hän ei tällaisillä ylläripylläreillä häälahjoilta kyllä välttyisi että varo vain.

    Sosiaalisempi kummi hoiti taitavasti muun juhlaväen parissa kiertelyn Elli sylissään, keskustellen sujuvasti kaikkea maan ja taivaan väliltä oletettujen Rasmuksen sukulaistenkin kanssa. Lopulta minä saatoin vain hivuttautua hieman sivumpaan hengähtämään. Onneksi vieraiden joukossa oli paljon tuttujakin kasvoja, kun suuri osa tallin väestä olivat saaneet kutsun tilaisuuteen myös. Kävelin lopulta Nellyn viittomana hänen ja Sonjan seuraan yhden sivummalle siirretyn pöydän ääreen, ja asetin keittiön tarjoilujen äärestä haetun kahvikupin ja leipälautasen alas jotta sain vedettyä itselleni tuolin.

    “Tiesitkö sinä että täällä juhlittaisiin samalla myös Jannan ja Rasmuksen vihkiäisiä?” Nelly kysyi melkein ennen kuin ehdein istahtaa.
    “..Itseasiassa en. Luulin että kyse oli ihan vain ristiäisistä, kuten kutsussakin sanottiin”, vastasin ennen kuin otin kokeilevan siemauksen kahvia.
    “mmhm, sama. Vaikka yllätyin kyllä hieman koko kutsusta, kun olin kuitenkin ehtinyt jo lähteä Sveitsiin. Mutta olihan se pakko tulla paikalle. Ja onneksi tulin”, Sonja myönsi kevyesti hymyillen ja siveli sormenpäällä juomalasinsa sivua.

    Puhuimme hetken vähän niitä ja näitä, lähinnä yleisiin kuulumiseen liittyen. Olin nähnyt Sonjan viimeksi Sommersolervin merkeissä, joten minua kiinnosti tietää kuinka hän oli kotiutunut uuteen paikkaan. Sekä tietenkin, mitä hevosrintamalle kuului. Ammattitauti aina udella hevospuolen asiatkin. Siinä vaiheessa paljastuikin kuinka nainen oli päätynyt lainahevosen selässä ilmoittautumaan peräti Prix St. Georges luokkaan.

    “Myönnän että nyt harmittaa hieman enemmän että ehdein ilmoittautumaan Kultasaari Cupiin, koska olisin todellakin halunnut nähdä tämän debyytin.”
    “Älä muuta sano! Olen kyllä saattanut katsoa jos onnistuisin tekemään pienen reissun Sveitsiin..”, Nelly totesi päätään nyökytellen.
    “Ehkä ihan hyvä että paikalla ei ole liian tuttuja ihmisiä, jännittää ihan tarpeeksi jo valmiiksi. Jos kyseessä ei olisi kotikisat niin en takuulla olisi suostunut. Eikä Louis ja Kiaran olisi varmasti edes ehdottaneet sitä, ellei näin olisi”, Sonja selitti ja puri alahuultaan hieman.
    “Pyydän kyllä äitiäni kuvaamaan suorituksesi jotta voimme katsoa sen Nellyn kanssa läpi.”
    “Miten oli?”
    “..Niin. Äitini osallistui kahdella hevosella niihin kisoihin. Mitkä järjestetään siellä teidän tallilla.”
    “Hyvä, ehdottomasti pyydät häntä kuvaamaan. Niin näjemmä koko radan.”
    “Näjemmä?” Sonja toisti hieman virnistäen, “Keneltä tuo on tarttunut?”
    “näEMME”, Nelly korjasi hyvin selkeästi puhuen.

Vastaa aiheeseen: Ellin ristiäiset 27.8.2022
Tietosi:




Peruuta