Onni

Etusivu Foorumit Päiväkirjat Onni

Tämä aihe sisältää 20 vastaukset, 7 kirjoittajaa, ja siihen kirjoitti viimeksi  Eetu Hopiavuori 5 vuotta, 3 kuukautta sitten.

  • Julkaisija
    Viestit
  • #869

    Jilla
    Osallistuja

    Onni

    Onnin omat sivut
    ♦ 3-vuotias FWB ori.
    ♦ Vilkasliikkeinen ja hieman levoton mutta kuitenkin kiltti.
    ♦ Onnia vuokraa Nika

    Tarvittaessa ota yhteyttä minuun
    ☎ 045 6875 XXX
    jilla.katve@hotdog.com

    • Tätä aihetta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten  Jilla.
    • Tätä aihetta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten  Jilla.
    • Tätä aihetta muokkasi 5 vuotta, 4 kuukautta sitten  Jilla.
    • Tätä aihetta muokkasi 5 vuotta, 4 kuukautta sitten  Jilla.
    • Tätä aihetta muokkasi 5 vuotta, 4 kuukautta sitten  Jilla.
    • Tätä aihetta muokkasi 5 vuotta, 4 kuukautta sitten  Jilla.
    • Tätä aihetta muokkasi 5 vuotta, 4 kuukautta sitten  Jilla.
    • Tätä aihetta muokkasi 4 vuotta, 10 kuukautta sitten  Eetu Hopiavuori.
  • #871

    Jilla
    Osallistuja

    Onni steppasi hyvin rauhottamana vieressäni kun etsin katseellani kaveriani joka oli hävinnyt jonnekkin. Olimme saapuneet Hopiavuoreen Onnin ja minun uuteen kotiin. Jonna tuli trailerin takaa vetäen perässään rullilla olevaa harjapakkia jonka päälle hän oli kasannut suurimman osan Onnin varusteista. Ulko-ovi kävi ja meitä vastaan asteli nuoren näköinen poika joka lopulta esittäytyi tallin omistajaksi. Veimme Onnin karsinaan ja roudasimme yhteisvoimin hevosen tavarat talliin ja lopulta omat tavarani taloon. Jonna lähti ajamaan omalla autollaan takaisin pohjanmaalla ja jäin itse seisomaan Onnin karsinan eteen katselemaan kun tämä mussutti saamiaan heiniä.

    Oletin että Onni olisi ollut hermostuneempi uudesta paikasta ja hevosista mutta ei. Pieni pian 3 vuotias oripoikana söi tyytyväisenä heinäkasasta niin kuin olisi aina ollut täällä. Osa huolesta rapisi pois olkapäiltäni ehkä me sittenkin selvittäisiin. Olisihan meillä aina toisemme.

    • #875

      Eetu Hopiavuori
      Ylläpitäjä

      Voi miten ihana lopetus tarinalla. Uuteen paikkaan joutuminen on aikamoinen muutos sekä Onnille että Jillalle, mutta tässä lopetuksessa on jo niin ihanasti katse tulevaisuudessa. Kyllä se siitä aina helpottaa ja lähtee sujumaan. 🙂 Ja ihana Onni, kun ei tuon enempää kuitenkaan steppaile ja stressaa! Se taitaa olla mukautumiskykyinen nuoriherra. Voi miten hyvä nuori ratsu siitä vielä tuleekaan. Odotan jo innolla, millaisia seikkailuja teillä on edessänne.

  • #1064

    Jilla
    Osallistuja

    Hyvää Syntymäpäivää rasavilli lapsoseni!

    Astelin iloisena iltapäivällä talliin töiden jälkeen. Olin tehnyt kuivatusta leivästä, omenoista ja melassista herkku sekoituksen jonka voisin tarjoilla pienelle syntymäpäiväsankarilleni. Onni täytti tänää huimat 3-vuotta. Jätin herkku yllärin orin kasrsinan oven viereen kun hain sen tarhasta. Kiinnitin Onnin käytäväle hetkeksi hakien sankon jonka ojensin sen nenän eteen laulaen onnittelu laulun. Pian tallissa kävi iloinen rouske kun tämä pisteli poskeen herkkuja.

    Rapsutin pienoisen kaulaa. Muistan sen päivän kun ori oli saapunut pieni tumma möhkäle josta minun pitäisi kouluttaa hieno kouluratsu. Olin kyllä ennenkin ollut tekemisissä nuorten hevosten kanssa mutta olihan tämä nyt jo niin spesiaalia. Onni on alkanut kimoutumaan hienosti tosin sieltä täältä löytyy enemmän ja vähemmän tummia alueita. Kun Onni oli saanut syötyä hän nappasi kupin hampaittensa väliin ja alkoi leikkimään kupilla. Nappasin kupin päätä pyöritellen ja naureskellen. Oli iltapäivä ja ihmettelin miksi tallilla oli näin hiljaista ehkä kaikki olivat lähteneet maastoon tai maneesiin. Nappasin juoksutusliinan ja menimme kentällä. Annoin orin juoksennella rauhassa narun päässä.

    Ketku nuokkui lähellä aitaa tylsistyneen oloisena. Kunpa kerkeäisin pian ratsastamaan silläkin. Ehkäpä tänään myöhemmin tai huomenna aamusta koska vapaa päivä. Onni pärskähti ja tuli tutkimaan minua etsien herkkuja. Annoin orille palan leipää. Onni kihnutti päätään olkapäätäni vasten. Aurinko paistoi mukavasti lämmittäen ja sai Onnin karvan kiiltelemään kauniisti. On minulla onni omistaa näin hieno Onni <3

    • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten  Jilla.
    • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten  Jilla.
    • #1090

      Eetu Hopiavuori
      Ylläpitäjä

      Tästä kyllä välittyy ihanasti se, miten rakas Onni on, ja miten vauva se vielä on. Suloista, että synttärisankari sai oikein herkkuja lahjaksi. Niistä kai joka poni eniten pitää. <3

      Heitän sinulle haasteen: treenaile pilkutusta. Liikkeelle voi lähteä siitä, että pää- ja sivulauseen väliin tulee pilkku. Voi opetella vaikka ihan vain yhden pilkkusäännön kerrallaan. 🙂 Pienikin pilkutus auttaa jo tekstin ymmärtämistä ja helpottaa lukemista. Katsopa vaikka näitä!
      Epäilty saa tuomion. Tuomio kuuluu näin: Armoa ei Siperiaan!
      Syytettyä eustava lakimies huokaisee helpotuksesta, koska lapussa lukee hänen mielestään: Armoa, ei Siperiaan!
      Syyttäjä huokaisee helpotuksesta, koska lapussa lukee hänen mielestään: Armoa ei, Siperiaan!
      Tässä on syytetyn koko tuomion sisältö pilkun varassa! Tulkinnathan ovat ihan päinvastaisia, ja ilman pilkkua ei lausetta voi ymmärtää. 🙂

  • #1683

    Nika
    Osallistuja

    Talutusharjoitusta

    Tarinan alku Nikan spin-off -päiväkirjassa.

    Laitoin Onnille nahkapäitset päähän. Sen sininen riimunnaru oli pehmeä, sillä oli kiva taluttaa pirteää hevosta. Onni ei onneksi välittänyt mukana olevasta Hipasta, ja Hippakin oli oppinut hyvin tallikoiran tavoille. Hippa ei juossut hevosten jaloissa, nykyään se osasi jopa jäädä paikalleen odottamaan.

    Tapani mukaan pyysin Hipan maneesin suulla olevalle penkille istumaan ja siihen odottamaan. Pentu katsoi minua nappisilmillään anovasti.
    ”Eikun nyt ootat siinä. Ei mee pitkään”, komensin koiraa. Lähdin Onni vierelläni reippaasti kävelemään pitkin poikin maneesia.

    Tavoitteenani oli se, että Onni kävelisi rauhallisesti oikealla paikalla ja kuuntelisi minua. Tehtiin ympyröitä, voltteja sekä kiemurauraa. Pikkuhiljaa Onni laski päätänsä alemmas ja sen askel rentoutui.

    Kun Onni seurasi minua nätisti omassa tempossaan, päätin kokeilla temponmuutoksia. Kiristin vähän omaa tahtiani ja maiskautin pienesti. Onni höristi korviaan ja pidensi askeltaan. Vähän liikaa kylläkin, se meinasi tulla minusta ohi. Juttelin Onnille rauhallisesti ja pidin vähän vastaan narulla. Onni tuntui tajuavan nopeasti, mitä hain. Pätkittäin se tuli reippaammassakin tempossa nätisti paikallaan, vaikka sillä olikin vähän kiirus.

    Hitaampi tempo taas ei meinannut onnistua lainkaan. Onni tuntui turhautuvan siitä ”matelusta”, mutta sitkeästi toistin käskyä. Sitten se onnistui, Onni tuhahti mutta hidasti tempoaan. Päästin Onnin kävelemään omaan tahtiin ja rapsutin sitä korvan takaa. Kaivoin sille taskusta pienen palan leipää, jonka nuorukainen hamusi ennätysvauhtia suihinsa.

    ”Hippa, nyt voidaan mennä”, huikkasin koiralleni ja se hyppäsi reippaasti penkiltä. Hippa kipitti edeltäni maneesin ovelle ja kääntyi katsomaan minua odottavasti.
    ”On miulla kyllä kiireiset nelijalkaiset”, naurahdin ja päästin Hipan ulos. Koira ei lähtenyt kauas, eihän se koskaan.

    Hymyilin taluttaessani Onnin takaisin talliin, talutusharjoitus oli mennyt mielestäni varsin hyvin. Parannettavaa vielä oli, mutta niinhän se tuppasi tämän lajin kanssa olemaan aina.

    • #1689

      Eetu Hopiavuori
      Ylläpitäjä

      Nikasta on aivan varmasti Jillalle suuri apu, kun hän osaa ja viitsii olla niin määrätietoinen Onnin kanssa. Ja oppiihan Onni tavattoman nopeasti, vaikka ei aina kaikkea ihan viitsisikään tehdä kunnolla! Oikein odotan, että tarina kertoo vielä joskus, millainen urho Onnista kasvaa isona. Vaan eipä sillä hätää ole, kun sillä on Jilla ja Nika. Nikan eläintenkäsittelytaidosta kertoo jotain jo se, että nuori Hippakin on oppinut tosi nätisti tavoille! Varsinkin Hello olisi sen fiksuudesta kateellinen omaa Jerusalemiaan katsellessaan, ainakin välillä. 🙂

      Kirjoitat tosi selkeästi, ryhdikkäästi ja oikeakielisesti. Tekstiäsi on helppo seurata ja mukava lukea, kun ikinä ei joudu negatiivisella tavalla arvuuttelemaan, mitä yrität sanoa. Et tee koskaan sellaisia virheitä, jotka veisivät ainakaan minun keskittymiseni jollain tapaa pois tarinan sisällöstä tai hienoista ilmaisuistasi. En tietenkään ikinä mitenkään ”oikolue” näitä tekstejä virke virkkeeltä, koska olen ihan vapaalla täällä enkä töissä, joten en väitä koskaan mitään (omaakaan) tekstiä sen takia virheettömäksi, vaan sujuvaksi, mikä on ihan riittävää harrastusteksteistä. 😀

    • #1691

      Tiitus
      Valvoja

      Tosi näppärä kuvaus harjoituksista ja myönnän, että aion varmana ryöstää tästä idean omallekin varsalle! Ihastuttava Hippa, jo nimikin tuo pakosti hymyn huulille.

    • #1727

      Matilda
      Osallistuja

      Onpas kiva, kun Hopiavuoressa on useampi varsaikäinen asukas. Saa vähän vertaistukea Matildallekin ja tietenkin ideoita Kertun koulutukseen. Matildalla kun ei ole mitään kokemusta varsojen kouluttamisesta, joten kaikki vinkit ja ideat ovat oikein tervetulleita! Onnikin vaikuttaa vilkkaalta ja energiseltä Kertun tapaan, joten Matildalla herää varmasti Nikallekin kysymyksiä ajan mittaan.

  • #1842

    Jilla
    Osallistuja

    Onni harja hulmusi kun se ravasi kentällä liinana päässä ja minä selässään. Hello oli liinan toisessa päässä ja hymyili. Tänään olisi se kerta kun ratsastaisin ilman juoksuttajaa. Olimme ravailleet molempiin suuntiin liinassa. Hidastin Onnin pysähdykseen ja Hello asteli vierelleni.
    ”Se on niin hieno! Se kuuntelee jo kohtuu hyvin painoapuja ja ääntäkin”sanahdin ja taputin pientä harmaata joka tosin ei ollut enää niin pieni.
    ”Niin se on. Kohta kiidätte pitkin peltoa”mies tokaisi ja puristi hellästi polvestani. Hello oli niin mahtava kuten se ilta kun olimme olleet hänen luonaan. Pörrötin miehen hiuksia ja pyysin tämän irrottamaan liinan.

    Ohjasin Onnin kiertämään kenttää ympäri. Poika taisi olla hieman ihmeissaan kun Hello siirtyi aidan reunalle istumaan. Kun menimme ohi Onni yritti jäädä kerjäämään herkkuja Hellolta ja oli tönäistä tämän alas aidalta. Siirryimme kentän laidalta raville. Onni ravasi niin hienosti. Hetken aikaa se yritti leikkiä kirahvia mutta lopulta renotutui ja laski päätään jo hieman alemmasi. Ravasin molempiin suuntiin kevyet kierrokset jonka jälkeen nostin laukan. Onnin laukka oli hyvin räjähtävä mutta se kuitenkin rentoutui hyvin nopeasti. Laukkasimme kierroksen molempiin suuntiin sillä aikaa kun Noa oli tullut räpsimään kuvia kentän laidalle. Hidastin Onnin käynnille ja annoin sen kävellä pitkin ohjin. Taputin sen kaulaa onnessani. Oli minulla niin hieno varsa. Kun tulin alas orin selästä Noa heilutti varovasti kameraansa.
    ”Sain teistä upeita otoksia” mies hihkui ja Mielikki nuoli innoissaan Hellon naama joka oli kaapannut koiran syliinsä.

    Kiitos Noalle mahtavasta kuvasta:

    onni

    Line:Anne L.

    • #1843

      Eetu Hopiavuori
      Ylläpitäjä

      No onhan se Onni hieno, ei siitä mihinkään pääse! Kasvaa joka päivä komeammaksi, ja kunnollisen käsittelyn myötä siitä tuntuu tulevan vieläpä ihan yhteiskuntakelpoinen. Ties miten pitkällä olettekaan jo yhden ainoan vuoden kuluttua!

      Noa on ilmeisesti monelle vielä vähän hankala kirjoitettava? Ei se mitään haittaa. Kun hahmoa vain lainaa tarpeeksi monta kertaa ja kirjoittaa hänet uudelleen ja uudelleen, niin hän tottelee kyllä joka tekstissä paremmin. 😀 Varo kuitenkin ”mustia aukkoja” johon katoaa tai joista ilmestyy tavaraa ja kokonaisia hahmoja. Tällä kertaa Noa nousee kesken tarinan tällaisesta mustasta aukosta. Älä kuitenkaan ota tätäkään asiaa liian vakavasti, sillä jopa ammattimaisilla elokuvakäsikirjoittajilla on melkein joka elokuvassa tällainen musta aukko, josta asioita ilmestyy ja johon ne katoavat. Vahinkoja siis sattuu paremmissakin piireissä. 😀

      Vaikka Noa on ehkä vähän vähemmän oma itsensä nyt, Hello ja Jilla sen sijaan ovat omia suloisia, kuhertelevia itsejään. Eikä ihme! Olet kirjoittanut paljon enemmän näistä hahmoista kuin Noasta: näin sen harjoittelu vaikuttaa. Hellon minä nimittäin kirjoittaisin itsekin samalla tavalla. Sitä paitsi näistä nyt vain on ihana lukea. Alan aina haaveilla olevani itsekin Hello: olisi Jilla pörröttämässä hiuksia ja heppa kerjäämässä herkkuja ja melkein pudottamassa aidalta. :DD

      Kuvakin on komia kuin mikä. Erityisesti olet tällä kertaa onnistunut hevosen värityksen esiin tuomisessa ja taivaan tekemisessä. Annen linet taitavat sopia väritystavoillesi ja -tyylillesi hyvin!

  • #2257

    Nika
    Osallistuja

    Metsänpeikot

    Rapsuttelin ajatuksissani Onnia sen korvan takaa. Hurjasti kasvanut ja kehittynyt lapsihevonen hamusi taskujani ja sitten tönäisi minua.
    ”Kerjäätkö sie? Ei miulla oo siulle nyt kuule yhtään mittään”, naurahdin ja tökkäsin Onnia huuleen. Hevonen näytti varsin loukkaantuneelta, mutta hirveänä ihmisenä (hevosen mielestä) vain nauroin sille.

    Pistin Onnille suitset päähän ja vaihdoin ohjat liinaan. Ulkona oli kamalan kuuma ja kenttä pölisi, joten ajattelin vain lähteä metsään kävelemään.
    ”Hippa mennään!” huhuilin vipeltäjää, kotitontun näköinen koirani vain katseli minua silmät sirrillä. Se makoili tallin viileällä lattialla, ei se tehnyt elettäkään lähteäkseen ulos.
    ”No ei sitten”, mutisin ja talutin Onnin ulos tallista silmiäni pyöritellen.

    Pihalla meitä harppoi vastaan Tiitus, tällä kertaa en sentään säikähtänyt häntä. Tiitus tervehti minua hymyillen ja sai Onnikin hymyn. Nostin kiusallisesti kättäni vastaukseksi miehen tervehdykseen ja jo ohitettuamme toisemme käännyin ympäri.
    ”Hei tota tuo miun koira päätti jäädä tallin viileyteen, viittitkö vähän pitää sitä silmällä tai tehdä jotain sen kanssa?” huutelin miehen perään ja virnistin.
    ”Toki”, Tiitus vastasi ja heilautti huolettomasti kättään.

    Onni intoili vielä tallin pihassa, mutta metsäpolulle poiketessamme se tajusi nauttia kesäisestä luonnosta. Sen korvat pyörivät kyllä propellien lailla, mutta hevonen kulki muuten nätisti. Kehuin Onnia reilusti ja se sai kolmen vartin aikana ehkä luvattoman paljon herkkuja. Olin vain niin tyytyväinen hevoseen. Tätä menoa ei kauaa kestä, että päästään maastoilemaan myös selästä käsin.

    Teimme vielä ennen tallille paluuta hiekkatiellä vähän maastakäsittelyjuttuja, lähinnä pysähtymisiä. Virnuilin onnellisena tallin pihassa ja talutin nyt jo hieman kärsimättömän Onnin suoraan tarhaansa. Pari edellistä kertaa Onnin kanssa olivat olleet vähän pohjanoteerauksia, joten olin erityisen onnellinen tämän päivän helppouteen.

    • #2259

      Nelly
      Valvoja

      Oi kun sulla on hieno ote tarinankerrontaan! En osaa sanoa mikä siinä on se, mikä mua viehättää, mutta joku siinä ihan selvästi on. Näinkin perustarinasta kuin tämä, tulee niiiin hyvä mieli! Onnikin oli ihan mukana ja oikein kiva! Ja voi että kun toinen nyt halusi jäädä talliin makaamaan! Voi kun ihania karvaisia kavereita meillä on täällä 😀 ! Ja paljonkin!

    • #2267

      Eetu Hopiavuori
      Ylläpitäjä

      Niin ne lapset kasvaa, ja vaikka toisaalta varsa-aika ei tunnu loppuvan ikinä, niin nopeastipa niistä tulee ihan isoja ratsuja jo. 😀 Onni oli kyllä tosi kiltti poika tänään, vaan on Nikalla sellaiset rauhalliset ja varmat otteetkin, että en ihan hirveää riehuntaa odottanutkaan. Pieni maastoilu tekee vauvalle hyvää, varsinkin kun herkkuja satelee. Oppiipa, ettei lakeuksien tuulta tarvitse säikkyä, ja että tallipihan ulkopuolelle uskaltaa muutenkin mennä ihan hyvin ilman heppakavereitakin.

    • #2703

      Sebastian
      Osallistuja

      Nämä sun tarinat on niin ihanan lyhyitä ja ytimekkäitä! Kuvailua on juuri tarpeeksi, jotta pystyy kuvittelemaan tilanteen päässään luontevasti.

      Onni on kyllä todella komia oripoika, varmasti pääsette vielä pitkälle tämän vekaran kanssa 🙂 Hyväluontoinen nuori ori on varmasti jokaisen kouluttajan unelma.

  • #2666

    Nika
    Osallistuja

    Laidunhaikuja

    22.6.2019 klo 7.30
    Aamun aurinko
    Laitumelle matkalla
    Hevonen tietää

    22.6.2019 klo 8.00
    Kuin raketti
    Ja ilmapallon lailla
    Onni Onnilla

    22.6.2019 klo 10.15
    Rauhallisesti
    Keskikesän taikoja
    Ja kukkiakin

    • #2677

      Eetu Hopiavuori
      Ylläpitäjä

      Jes, haikuja, jes! 😀 Näistä ensimmäinen ja viimeinen ovat onnistuneet ihan nappiin! Haikussa paitsi laskeskellaan tavuja, myös tavoitellaan perinteisesti pysähtyneen oloista hetkeä. Sitähän nämä kaksi ovat. Keskimmäistä voisi pitää modernimpana, eikä se ole ollenkaan paha asia. Mutta kun haikuihin niiiiin harvoin törmää virtuaalitalleilla, että onhan se nyt siistiä kun näiden kahden muun tunnelmakin oli niin haikunomainen. 😀

      Kuin-sanassa on muuten vain yksi tavu. 🙂 (Miten niin oikeasti laskin tavut, kun en voinut uskoa että joku oikeasti viitsii nähdä vaivaa niin että tekee mitallisia haikuja! Vau!!)

    • #2680

      Nika
      Osallistuja

      No niin on, en tiiä mitä oon helleaivoillani laskenut 😂 Haikuja on ehkä luvassa tulevaisuudessakin, niitä on niin hauska tehdä!

    • #2690

      Tiitus
      Valvoja

      On kyl tosi hienoa, että porukka tekee myös erilaista taidetta kuin tyypilliset tarinat! Ja vieläpä juuri tällainen vielä erityisempi kuin ”vain” runo, vaan ihan haiku. Pitää ehdottomasti itsekin käydä vähän muistelemassa, että mites nuo mitat meni ja kirjoittaa itsekin joskus.

      Mäkin yhden runon kirjoitin erääseen tapahtumaan, mutta eipä tekstejä koskaan julkaistu tapahatumasivulla enkä kyllä muistanut sitä tännekään laittaa 😀

  • #3456

    Jilla
    Osallistuja

    Raha kasvaa puussa, miks ei Onnikin

    Onni oli kasvanut vaikka en uskonut että se enää kasvaisi hirveästi ainakaan. Toisinaan sen kroppa oli kasvanut mutta järki oli kyllä jäänyt jälkeen vai olisko se vain uhmaikä tai huono päivä. Tuijotimme toisia käytävällä. Onni korvat olivat kuin kaksi fropellia ja kaivot polkivat satunnaisesti maata. Otin harjapakin ja asettelin sen sopivalle etäisyydelle. Kahta kertaa en tekisi samaan virhettä sillä en jaksaisi joka kerta keräillä kaikkia harjoja pitkin tallin käytäviä. Aloin harjaaman sitä pitkin rauhallisin v edoin ja hetkeksi aikaa korvatkin rauhottuivat. Onni oli jo hyvin nuokuksissa kunnes suulista kuului kolahdus joka sai nuoren ori pojan hypähtämään eteen päin niin että kiinnitys kohdat narisivat.

    ”Noniin höppänä ei siellä mitään ole”sanahdin ja silitin hellästi pälyilevän orin kaulaa. ”Kaikki on ihan hyvin joo”höpöttelin sille kun jatkoin harjaamista. Tänään voisi todellakin olla se päivä kun löytäisin itseni maastamakaamasta joten päätin että juoksutus kentällä ja sen jälkeen kävely maastossa voisi olla ihan järkevä vaihtoehto. Putsasin kaviot ja suitsin Onnin. Seuraavaksi kohteena oli kenttä jossa toivottavasti ei ollut ketään. Tai en ollut bongannut tallilla ketään muuta kuin Helin mutta tämä oli näyttänyt suuntaavan metsän siimekseen.

    Kun pääsimme ulos Onni alkoi pörisemään ja paukkumaan jos näin voisi kuvailla sen toimia. Lähdin taluttamaan sitä kohti kenttää mutta jouduin keskelle tahtojen taistoa. Onni oli sitä mieltä että tallia reunustava nurmmikko kaistale oli juuri häntä varten siinä olin itse toista mieltä. Sain kun sainkin uhmaikäisen lapsukaisen lähtemään mukaani. Eetu tuli minua vastaan taluttaen Jussia. Mihellä oli pioeni hymyn kare huulillaan.
    ”Jaahas onko Onni ruvennut taistelemaan vastaan mies”kysyi.
    ”On, uhkasin kyllä sitä että jos se ei ala käyttäytyä siltä lähtee pallit”sanahdin hieman hymähtäen. Eetu vain naurahti ja toivotti tsemppia. Sitä todennäköisesti tarvittiin.

    Yllättävä kyllä kentälle päästyämme ja hetken käveltyämme Onni näytti jo hieman rauhoittuneen jopa ravi sujui nätisti ilman mitään ongelmia. Päätin palkita orin taskun pohjalta löytyneellä porkkanan palalla ja suuntasimme kohti metsää. Uskalsin itsekkin jo rentoutua hieman enmmän mutta se oli vika tikki. Heti kun pääsimme puitten reunaan Onni säikähti yllättäen puskasta lehahtanutt lintua ja oli kirjaimellisesti melkein kiivetä perse edellä puuhun. Ihan kun se ei olisi ennen lintua nähnytkään.
    Jatkoimme kuitenkin matkaa niin kauan että sain sen taas rennoksi ettei se rupeaisi jänäännmään turhaan. Takaisin pihaan päästyämme laskin Onnin kavereidensa luo ja lähdin itse kahville ja syömään aamulla leipomiani patonkeja jos niitä oli enää jäljellä.

    • #3472

      Eetu Hopiavuori
      Ylläpitäjä

      Voi Onni!! Sellaista se nuoriso välillä on, että rajojaan on koeteltava, oli kyse sitten ihmis- tai eläinteinistä. Onneksi tiedetään, että melkein jokaisen kohdalla se kapinavaihe myös loppuu, kun lopuksi se järkikin kasvaa aikuisen tasolle, niin kuin ruumis. 😀 Teini tarvii vain vähän enemmän ymmärrystä ja johdonmukaista käsittelyä. Ja sitähän tuntuu Onni Jillalta saavan. Jilla asettaa sille rajat, ja vaikka penikan käytös välillä ärsyttää ja on kummaa, hän pitää rajoista kiinni myös.

      Eetun onkin hyvä hymyillä. Hänellä ei ole koskaan ollut yksinään omaa nuorta hevosta. Helppoko se on Jussin taluttimen päästä huomautella, kun Jussi on jo aikuinen ja aika tasainen. Mutta sellainenhan siitä Onnistakin hyvällä säkällä lopulta tulee.

      Tämän tarinan loppu kuvaa minusta niin tosi söpösti Hopiavuorta. Että Jilla menee syömään tekemäänsä ruokaa — siis jos joku muu ei ole jo ahmaissut sitä kitaansa. Onhan se hyvä, että Hopiavuoren kasvaville pikkupojille ruoka kelpaa, mutta… :DD

Aiheeseen ‘Onni’ ei voi kirjoittaa uusia vastauksia.