ruotsalainen puoliverinen, ori, s. 12.02.2024 (8v)
172 cm, ruunikko
VH24-043-0031, PKK5929
yleispainotteinen
VaA, 160cm, CIC5
omistaa Sana Kreuger VRL-02753
kasvattanut Lars Knutsson, evm.
Boogie on sellainen ronski menijä, joka ei ota ihan pienestä itseensä. Se tottelee melko suurpiirteisiä apuja, mutta ei ole itsekään kovin tarkka. Kouluratsastuksessa se ei pärjääkään vaativaa A:ta pidemmälle. Energiaa löytyisi, liikettäkin ehkä, mutta tarkkuus ei riitä yhtään pidemmälle. Hevosen omistaja Sana on kuitenkin onneksi tyytyväinen nykyiseen tasoon, vaikka vaaditaankin kovaa työtä, jotta sitä saataisiin ylläpidettyä. Onneksi Boogie on kuitenkin iloinen ja motivoitunut, vaikka treenit olisivat raskaitakin.
Esteillä Boogien vahvuuksia ovat reippaus ja rohkeus, mutta jälleen tarkkuus on kompastuskivi. Ratsastajan pitää herätellä Boogie isoillakin radoilla tarkasti ennen esteitä, jotta se muistaa varoa jalkojaan eikä kolauttele puomeja siksi, että roikottaa niitä liian löysinä. Varsinkin pienillä esteillä Boogien keskittyminen herpaantuu helposti. Isot esteet saavat sen automaattisesti paremmin hereille, ja läpinäkymättömillä, kuten muurilla, se ei uskalla kolautella jalkojaan esteeseen. Yleensä maastoesteet menevätkin Boogiella paremmin kuin esteratsastus kentällä siksi, että esteet näyttävät sen mielestä jykevämmiltä. Niihin ei parane kopsautella kavioitaan huvin vuoksi.
Tammojen keskellä Boogie on olevinaan kovin menevä ja pörheä mies, ja se on välillä aika rasittavaa erityisesti kilpailuissa. Pöyhkeily on kuitenkin silkkaa esitystä. Kun potentiaaliset morsiot ovat kadonneet Boogien näkö- ja hajupiiristä, se on nallekarhumainen, halittava ja pusittava hoitoheppa. Sanan ohella Boogien lempi-ihminen onkin hevoshieroja. Kukapa ei tykkäisi, kun saa seistä joskus tunninkin paikoillaan ja joku hoivaa ja rakastaa? Muutkin toimenpiteet, kuten kengitys ja eläinlääkärin asiat, ovat Boogielle ihan ookoo.
Suin Boogieta muiden ruotsalaisten äänettömän läsnäolon tsemppaamana. Mitä sitten, jos meillä ei ole mitään mahdollisuuksia saksalaisia vastaan, tai jos kilpailemme heidän mielestään lasten luokissa? Hevonen ei voinut millään olla tähti joka lajissa ratsastajasta nyt puhumattakaan. Boogien valtti olikin sen monipuolisuus. Se ei päihittäisi saksalaisten hevosia kouluratsastuksessa, ei aina esteilläkään, mutta kenttäratsastuksessa se tarjoaisi ainakin hirvittävän hyvän vastuksen. Enkä minäkään ollut mikään surkimus. Tänään tekisimme parhaamme kouluratsastuksessa, ja koska huomenna oli estepäivä, oli turha yrittääkään yhtään vaativampiin luokkiin, mikäli mieli myös huomenna kilpailla sijoituksista.
Sitä paitsi Boogieta ei haitannut mennä ponien luokkaa. Eihän, Boogie?
Vaikka oli hieman liian kuuma, tai ehkä juuri sen takia, Boogie piti silmiään melkein kiinni ja nautiskeli alahuuli lerpallaan ja toinen takajalka ilmassa leväten. Minun oli silitettävä sitä koko kämmenellä silmäluomen ylitse, jotta se havahtui. Näytin sille satulaa, vaikka sitä ei hirveästi kiinnostanutkaan. Tuntuisi varmaan tosi ikävältä, jos nukkuisi nokkauniaan ihan rentona ja joku paiskaisi satulan varoittamatta selkään ja vetäisi vyön kireälle. Ainakaan tällä tavalla Boogie ei nyrpistänyt nenäänsä, vaikka sulkikin silmänsä heti uudelleen.
Lue lisää.
"Sillä on tänään virtaa", Måns huomautti.
"Niin näkyy. Toivottavasti se menee hyötykäyttöön. Kiitos, Måns, avusta!"
"Eipä mitään, eipä mitään. Jos ei oo mitään muuta niin...? Agnes odottaa..."
"Joo, tietenkin, mee vaan!"
Maastokokeen alussa tuntui vielä, että nyt menee hienosti. Boogie oli täynnä virtaa. Hypyt eivät tainneet tuntua missään, ja vaikeisiinkin laskeutumisiin riitti keskittyminen. Sitten oli se samperin ylämäkeen juostava ja hypättävä sianselän oloinen punainen este. En mielestäni komentanut hidastamaan, mutta Boogie teki ihmeellisen jarrutuksen kumpareen juurella. Sen jälkeen sen oli kiihdytettävä räjähtävästi ylämäkeen, että se ehti saada tarpeeksi vauhtia. Sillä hetkellä meni pieleen. Hyppy oli oikein komea ja lihakset taatusti niin tyhjät, että alkoivat täyttyä maitohapoista täsmälleen alastulon hetkellä. Siltä koko loppuratamme näyttikin.
Lue lisää.| isä Sonic Swing swb, 174 cm evm. |
isänisä Supersonic swb, 173 cm |
iii. Amberjack
swb, 172 cm |
| iie. Frostbite Firefly
swb, 171 cm |
||
| isäemä Melody Mirage swb, 170 cm |
iei. Jive Jet
swb, 170 cm |
|
| iee. Mirage
swb, 165 cm |
||
| emä Radiant Rainbow swb, 166 cm evm. |
emänisä Arctic Char swb, 168 cm |
eii. Arctix
dwb, 169 cm |
| eie. California Corbina
swb, 166 cm |
||
| emänemä Grayling swb, 164 cm |
eei. Common Blue
swb, 165 cm |
|
| eee. Princeling
swb, 161 cm |
| t. | Caranthia | s. 04.04.2024, e. Capricciosa | om. VRL-11290 |
| skp. | Varsuliinin Niminen | s. 00.00.0000, isä/emä Vanhemman Niminen | om. Omistaja |
| skp. | Varsuliinin Niminen | s. 00.00.0000, isä/emä Vanhemman Niminen | om. Omistaja |
Sonic Swing on 174 cm korkea ruunikko jätti, joka erikoistui kenttäratsastuksen kolmen ja neljän tähden luokkiin. Se pärjäsi hienosti Pohjoismaissa. Sittemmin siitä tuli siitosori. Vaikka tämä kiltti ja pidättyväinen ratsu on jo kuollut vanhuuteen 28-vuotiaana, sen varsamäärä kasvaa vielä pakasteiden vuoksi. Tällä hetkellä Sonic Swingillä on 13 varsaa, joista viisi on oreja.
173 cm korkea Supersonic aloitti kenttäratsun uransa lupaavasti, ja nuorten hevosten luokissa ei ollutkaan montaa sen vertaista. Harmillinen loukkaantuminen kuitenkin lähetti kiltin jyhkeän ruunikon varhaiselle eläkkeelle. Tammanomistajat olivat kuitenkin ehtineet jo kiinnostua Supersonicista, ja se ehti saada elinaikanaan yhdeksän varsaa.
Melody Mirage oli punarautias 170 cm korkea hyväsukuinen siitostamma. Se polveutuu hyvästä esteratsujen suvusta, mutta ei ole itse kilpaillut. Sen sijaan urallaan siitostammana tämä kiltti ja ihmisrakas tamma sai neljä varsaa, joista kolme päätyi kilparatsuiksi.
166-senttinen Radiant Rainbow oli muista rohkea estetamma, joka kilpaili suvereenisti oriita ja ruunia vastaan pärjäten ihan siinä missä nekin. Tamman luonne oli kotioloissa melko haastava, mutta silti siitä povattiin suosittua siitostammaa. Harmi kyllä Radiant Rainbow'lla oli tiinehtymisongelmia, eivätkä sen alkiot pysyneet sijaistammoissakaan. Tamma saikin valitettavasti vain yhden varsan.
Hopeanmustankimo Arctic Char oli 168 cm korkea esteratsu, joka kilpaili parhaina vuosinaan myös kenttää. Jo sen hätkähdyttävä väri takasi sen, että tammanomistajat tahtoivat siitä varsoja. Vaikka Arctic Charin ura ei ollutkaan mitenkään erityinen huippuoreihin verrattuna, silti se sai yhdeksän varsaa. Arctic Charin tunteneet ihmiset kertovat, että se oli myös luonteeltaan ihana herrasmies, jonka kanssa oli upeaa tehdä yhteistyötä.
Musta Grayling oli 164 cm korkea yleisratsu, joka kilpaili monipuolisesti kenttää, esteitä ja koulua. Sen menestys oli keskitasoista muissa lajeissa, mutta kouluratsastuksessa se loisti. Sen uralta muistetaan parhaiten sen yhdeksänvuotiskauden arvokilpailusijoitukset. Muutamaa vuotta myöhemmin Grayling eläköityi kilpailuista etujalkojen rasitusvaivojen vuoksi. Sillä on kaksi varsaa. Graylingin huhutaan olleen muuten kiltti, mutta suhtautuneen jostain syystä järjestelmällisen vihamielisesti kaikkiin miehiin.
|
00.00.0000 Kilpailupaikka, luokka - tuomari - palk 00.00.0000 Kilpailupaikka, luokka - tuomari - palk 00.00.0000 Kilpailupaikka, luokka - tuomari - palk 00.00.0000 Kilpailupaikka, luokka - tuomari - palk |
|
00.00.0000 Kilpailupaikka - luokka - 0/00 |
00.00.0000 Kilpailupaikka - luokka - 0/00 |
|
00.00.0000 Kilpailupaikka - luokka - 0/00 |
00.00.0000 Kilpailupaikka - luokka - 0/00 |
|
00.00.0000 Kilpailupaikka - luokka - 0/00 |
00.00.0000 Kilpailupaikka - luokka - 0/00 |