Erkinheimot

Kuulumiset

Kesäkuu 2024
Kirjoittanut Katariina Erkinheimo (Oresama)
Joonas ilmoitti aamupalapöydässä, että Satu menee nyt sitten syksyllä kisahommista eläkkeelle ja siitostammaksi. Olin aika puulla päähän lyöty. Tuntui kuin Satu olisi juuri tullut ihan varsana meille, mutta niin se vain on: KRJ:n alaiset kouluratsastuskilpailut ja ERJ:n alaiset esteratsastuskilpailut on nyt kisattu täyteen. VVJ:n ja KERJ:n alaisista puuttuu vielä hiukan, mutta Satu on sellaisessa voittoputkessa ja vauhdissa, ettei puutu kyllä kovin kauaa. Joonas laskee ihan oikein: syksyllä Satun ura loppuu.
Aamutallia tehdessäni aloin sitten miettiä, että loppuuko sittenkään. Vakavasti otettava olympialajien kilpailu on täysien sijoitusten jälkeen järjetöntä. Se on hevoselle rasittavaa ja aina riskialtista, joten miksi ottaa turhia riskejä. Satu on kuitenkin aivan mahtavan ihana ja kiva hevonen, jonka kanssa on helppo reissata. Miksen tekisi siis sillä itse muuta nyt, kun talon miesväki ei sitä kerran tarvitse enää kilpailuhommissa?
Aloin siis illalla katsella Internetistä, mitä kisaeläkkeellä olevien hevosten kanssa voisi oikein tehdä. Sitten muistin! Edellinen suosikkitammani, Siipisupi, alkaa olla jo liian vanha edes harrastekäyttöön, mutta sen kanssa mentiin aikoinaan paljon matkaratsastusta. Se ei oikeastaan rasita hevosta, ellei ole tavoitteet ihan tosi korkealla. Helpot, lyhyen matkan luokat ovat ihan tavallista rauhallista maastoilua! Sitä minäkin tykkään tehdä, vaikken niin kilpailuista välitä. Satuhan voisi ryhtyä minun kanssani siihen. Sen kanssa voisi olla kivaa kiertää lähialueilla tallien maastoja silloin, kun on kivat säät ja ylimääräistä aikaa. Se varmasti tykkäisi!
Päätin, että tutkin matkaratsastuskilpailujen kisakalentereita heti huomenna aamutallin jälkeen. Mistä sen tietää, vaikka meistä tulisi ties mitä mestareita Satun kanssa -- ja vaikkei tulisi, ainakin meille tulee tosi tosi hauskaa!

Helmikuu 2024
Kirjoittanut Joonas Erkinheimo (Oresama)
Satun kaksi ensimmäistä kilpailukuukautta täällä meillä Erkinheimoissa ovat nyt melkein ohitse. Enää jäljellä ovat tämän kuun cupit (nyt on 28. päivä). Kuulostaa hullulta, että parin kuukauden kilpailemisen jälkeen voisi edes toivoa cup-menestystä, mutta niin se vain kuulkaa on, että kyllä voi. Satu nimittäin yllätti, kun poikani Juhani ratsasti sillä sijoituksen tammikuun KRJ-cupista. Aikamoinen saavutus! Ja me kun ensin meinasimme, että turha Satua on vielä cuppiin päästää, kun ei sen kanssa ole yhteistä taivalta sen paremmin minulla kuin Juhanillakaan.
Cupin ja yhden pienemmän Haze Fieldin kilpailun lisäksi olemme kuitenkin tyytyneet toistaiseksi kilpailemaan vain sellaisissa paikoissa, jotka ovat edes meille ihmisille jo erittäin tuttuja ennalta -- sekä maantieteellisesti lähellä! En tiedä, onko siitä ollut apua vai ei, mutta ainakin Satu on mennyt todella hienosti esteitä Reiman kanssa ja koulua Juhanin kanssa. Tigrishelliristä, Syyn Kartanolta, Ruuvallista ja Myskedalista on nyhdetty kahdessa kuussa yhteensä 8 KRJ:n alaista sijoitusta ja 15 ERJ:n alaista. Uudella, vielä vieraalla hevosella se on oikein uskomaton suoritus, ja hyvä se olisi vanhan tutun ratsunkin kanssa.
Pojat, Reima ja Juhani siis, ovat kehuneet Satua kivaksi, rennoksi ja oikein luotettavaksi kilpakaveriksi. Kuulemma ei kyllästytä vielä mennä sillä. Maaliskuussa Satu saa kuitenkin olla enemmän kotona ja treenissä, jotta sen kehityskulku myös pysyy noususuuntaisena. Se on niin monesti nähty, että kisataan hyvä hevonen piloille heti alkuunsa, kun ei anneta sen hermojen levähtää kilpailujen välissä ja muisteta kehittää sen ruumista eteenpäin. Reima ja Juhani toki ovat sitä mieltä, että tamma jaksaisi puskea laidunkauteen asti, mutta he ovat niin nuoria vielä. Tässäpä oppivat, miten kilpahevosia kuuluu hoitaa.

Joulukuu 2023
Kirjoittanut Katariina Erkinheimo (Oresama)
Satuhan astutettiin viime kuussa meidän Temppelileijonalla. Se ei ollut silloin meidän tammamme, mutta koska sen omistajan elämäntilanne mullistui äkisti, se tuli myyntiin. Minähän ehdotin heti isännälle, että ostetaan se! Se oli myynnissä verrattaen halvalla siihen nähden, miten hyvin koulutettu, fiksu, osaava ja nätti se oli. Onneksi Joonasta ei tarvinnut kauaa suostutella, vaan hän oli heti samaa mieltä. Otin siis puhelimen käteeni ja kaupoista sovittiin siinä ja heti ilman mitään koeratsastuksia ja katsomisia: olihan Satu jo ollut meillä astutuksessa ja siten ihan tuttu tyttö. Ja ai sitä onnea, kun saatiin lähteä hakemaan sitä kotiin!
Sadun oli aika varsoa vähän ennen joulua. Se tuli siis suoraan mammalomalle. Varsa oli jo aattona yliaikainen, mutta olin varma, että se tekee meille juuri joululahjaksi varsan. Huolestutti, kun varsaa ei kuitenkaan näkynyt. Vahatipat oli jo, mutta Satu oli ihan rauhallinen, eikä näyttänyt aikovan varsoa ollenkaan. Joulupäivä vielä katseltiin, ja sitten soitettiin eläinlääkäri. Eihän tämänkään kokoisen tamman sisälle millään mahdu niin yliaikaista varsaa! Varsa toki liikkui niin kovasti, että en hirveästi pelännyt, että sille olisi sattunut mitään vakavaa. Ennemminkin huoletti Satu itse. Eläinlääkäri tuumasi, että katsellaan nyt vielä muutama päivä: ei näytä siltä, että olisi mitään hätää.
28.12. Satu sitten synnytti ihan ilman apua aamuyöllä aivan mahtavan suloisen tammavarsan! Päätin heti, että varsalle annetaan lintunimi Satun mukaan, koska pikkuisen ulkonäössä oli niin paljon isää jo kuitenkin. Ajattelin Erkinheimon Satakieltä, mutta jo illalla lapsenlapsemme Ella ehdotti Erkinheimon Routapeippoa, joka oli vielä sata kertaa parempi nimi. Routapeippo Satun varsasta on nyt sitten tulossa, kunhan on aika se rekisteröidä.
Tällä hetkellä sekä Satu että varsa voivat hyvin. On ollut niin kylmiä päiviä, että tamma ja varsa ovat olleet ensin pelkästään karsinassa, mutta lopulta ne oli pakko päästää jaloittelemaan hetkeksi. Hyvin ne pärjäsivät.
En tiedä, kumpaa odotan enemmän: sitä, että pääsen seuraamaan varsan kehitystä ratsuksi, vai sitä, että saan Satun paremmin helliteltäväkseni, kun varsa ei tarvitse sitä enää ihan koko aikaa. Onneksi Satu tuli myyntiin, koska nyt meillä on kaksi ihan uskomattoman hienoa uutta tammaa!