Erkinheimot

157 cm korkea ruunivoikko Temppeliherra oli komea näky, joka ei jäänyt huomaamatta näyttelytuomareilta sen paremmin kuin kilpakenttien yleisöiltä ja tammanomistajiltakaan. Temppu kilpaili lyhyen mutta erittäin aktiivisen uran neljässä lajissa, jonka jälkeen sillä oli plakkarissa muotovalion arvonimi ja neljän lajin ja yleislaatuarvostelun laatuarvostelupalkinnot. Samaan aikaan Temppu sai ensimmäiset kaksi orivarsaansa. Kilpauran jälkeen hyväkäytöksinen mutta korskea Temppu jatkoi siitosorina aina viimeiseen elinvuoteensa asti ja sai yhteensä 23 elävää varsaa. Temppu jouduttiin lopettamaan 28-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi.

Kirveli oli 160-senttinen vaaleanpunarautias herrasmiesori, joka sai orina säilyäkin, vaikka asusti lapsiperheessä emännän lemmikkinä. Kirveli kilpaili nuorena aktiivisesti erityisesti kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa, mutta kun perheeseen syntyi lisää lapsia, emännän aika ei riittänyt enää aktiiviseen kilpailemiseen. Kirvelistä tuli lemmikki ja satunnaisesti kilpaileva harrasteratsu. Se oli onneksi ehtinyt jo herättää tammanomistajien huomion lyhyeksi jääneellä urallaan, joten sitä kyseltiin satunnaisesti jalostukseen. Kirvelillä onkin kahdeksan varsaa ja vielä pakasteita tallessa. Kirvelin tarina päättyi kuljetusonnettomuuteen hieman ennen sen 21-vuotispäivää.
Temppelin Neito sattui asumaan Kirvelin kanssa samassa Lapväärtin kunnassa. Se oli lemmikki ja muutaman kerran esteitä ja koulua keskitasoisesti kilpaillut harrasteratsu. Se päätettiin astuttaa Kirvelillä, joka oli lähellä, vaikka sen omistajalla ei mitään varsinaista jalostuksellista suunnitelmaa ollutkaan: varsa vain olisi söpö. Onneksi Neidon ainoan varsan tarina päättyi onnellisesti, kun orivarsa myytiin ajoissa osaviin käsiin koulutettavaksi. Neito oli 154 cm korkea ruunivoikko.

Hopeanrautias Pihlajakosken Hertta on hevonen, jonka nimen ratsusuokkien kasvattajat tunnistavat. Se kilpaili kuin ori ja menestyi orien rinnalla neljässä lajissa, vaikka olikin vain 150-senttinen pieni ja pippurinen tamma. Kotioloissa sen bravuuri oli hypätä näytösluontoisesti yksittäisiä yli 120-senttisiä esteitä, vaikka ratana se kilpailikin vain metrin ja 110 sentin luokissa. Hertasta povattiinkin suosittua siitostammaa, mutta sitä ei saatu valitettavasti tiinehtymään millään. Hertan ainoan varsan kantoikin sijaisemä. Tällä hetkellä Hertta on eläkekodissaan Kauhavalla ja voi kuulemma hyvin.

Norppaniemen Nilfred oli äkäinen ori, joka sai haastavan luonteensa anteeksi olemalla loistava kenttä- ja esteratsu. Se rakasti työtään ja kovaa vauhtia, mutta ei sietänyt odottelua ja seisoskelua. Nilfredillä oli kykyjä vaikka mihin ja sijoituksiakin ropisi, mutta se ei kilpaillut kovin kaukana kotoaan, koska siirtymät olivat sille niin raskaita. Nilfredillä astutettiin neljä eri tammaa, mahdollisimman kilttejä kaikki. Koska jokainen varsa oli tammavalinnasta huolimatta kovin kipakka, joskin kyvykäs, Nilfredin jalostusorin urasta luovuttiiin. Nilfred oli 152 cm korkea hopeanraudikko.
Yksi Nilfredin tammoista oli Pihlajakosken Memma. Memma on jäänyt ihmisten mieliin ainoan varsansa Hertan kautta. Itse se ei ole saavuttanut mitään ihmeellistä kilpailuissa: kourallisen este-, koulu- ja kenttäsijoituksia helpoissa luokissa vain, vaikka se yrittikin kovasti. Memma valikoitui Nilfredin varsan emäksi siksi, että se oli poikkeuksellisen pitkämielinen, lempeä ja rohkea luonteeltaan. 148 cm korkea ruunikko Memma lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi 27-vuotiaana.

Joenpolven Karpoff on virtuaalimaailmassa tavallinen näky: kiltti mutta sporttinen neljän lajin suokkiori, jolla on kolme varsaa. Karpoff on suuri, 170 cm korkea punaruunikko. Se on jo päättänyt kisauransa ja on hiljakseen yhä siitoskäytössä.

Mustanruunikko Lakeuden Karpo oli este- ja kouluratsu, joka kilpaili lajeissaan laatuarvosteluihin asti. Sittemmin meneväluonteinen Karpo kokeili myös kenttäratsastusta, mutta ei saavuttanut tässä lajissa laatuarvostelutavoitettaan. Karpo oli nallekarhumaisen näköinen, pörröisen pullea ja 170-senttinen. Sillä on kaksi orivarsaa, jotka molemmat päätyivät kilpakäyttöön. Karpo lopetettiin jo 16-vuotiaana hankosidevaivojen vuoksi.
Punaruunikko 168 cm korkea Intiaanikesä oli säyseä tamma hyvästä yleispainotteisesta suokkisuvusta. Se kilpaili jonkin verran koulua ja esteitä, mutta oli suurimmaksi osaksi siitoskäytössä. Inka sai neljä varsaa keskivertohyvin kilpailleiden yleispainotteisten orien kanssa. Inkan ainoa orivarsa on ainoa, joka on kilpaillut ja jatkanut sukuaan. Tammoista tuli rakastettuja lemmikkejä, jotka eivät nähneet kilpakenttiä.

161 cm korkea Liverrys oli vaaleanpunarautias isomerkkinen siitostamma, jonka kaikki viisi varsaa ovat niinikään vaaleanpunarautiaita isomerkkisiä tammoja. Liverryksen kisamenestys rajoittuu näyttelyihin ja kenttäratsastukseen, joissa se sijoittui hyvin siihen nähden, miten vähän kilpaili. Liverrys oli tavattoman kiltti ja lempeä tamma, jolla olisi ollut kapasiteettia kilpailla aktiivisemminkin CIC1-tasolla.

Ahti oli vaaleanpunarautias 164 cm korkea ori, joka kilpaili neljää lajia, eniten kuitenkin kenttää ja esteitä. Sillä oli poikkeuksellisen hyvä hyppytekniikka. Sen rohkea ja jopa leuhka luonne oli loistava hyppäämiseen, mutta huhujen mukaan arki kotona Ahtin kanssa oli välillä raskasta sen oikkujen vuoksi. Orin kuusi varsaa eivät onneksi perineet isänsä luonnetta muilta osin kuin rohkeuden puolesta. Hyvää hyppääjän olemusta rakenteesta tekniikkaan se tuntui kuitenkin periyttävän, vaikka sen varsat eivät isänsä kaltaisiksi kilpureiksi tulleetkaan omistajiensa kiinnostuksen puutteen vuoksi.
Kujerrus oli harrastetamma, joka kilpaili kaikessa mahdollisessa ilman sen suurempia tavoitteita. Sen ja sen omistajan tavoite oli vain pitää hauskaa. Silti sijoituksia kertyi niin, että estekisoissa Kujerrus ansaitsi laatuarvostelupalkinnon ja näyttelyissä muotovaliouden. Kujerrus piti kuulemma erityisesti valjakkoajosta, vaikka ei koskaan ollut siinä millään mittapuulla erityisen hyvä. Kujerrus oli 157 cm korkea punaraudikko, jolla on yksi varsa.