Erkinheimon Flugsnabbare "Fluke"
suomenhevonen, tamma, 157cm, hrnvkko
10.06.-24, 8v
VH24-018-0316
kasv. Oresama, Erkinheimot
om. Oresama VRL-02753, Erkinheimot
yleispainotus: VaB / 110cm / CIC1 / vaativa
line © http://kuippana.net/linet/, muu Erkinheimot
KRJ: 13 - ERJ: 40 - KERJ: 6 - VVJ: 41
KRJ
ERJ
KERJ
VVJ
Fluke on niin iloinen ja vähään tyytyväinen, että siihen ei voi vihastua koskaan! Se on sellainen lutuna, joka tulee sateellakin hellästi höristen haan portille vastaan niin ettei yhtään harmita hakea sitä tukka märkänä. Se on isännän, emännän, poikain, kengittäjän, lääkärin ja naapurinkin lempilapsi, eikä ole yhtään ihme, että minkä takia.
Erkinheimon isäntäväen pienet lapsenlapset tykkäävät Flukesta ja Fluke heistä. Heidän onkin turvallinen hoitaa Flukea, sillä oltiin kisoissa tai kotona, se seisoo ystävällisen kiinnostuneena neljä jalkaa maassa ja pysyy rauhallisena, vaikka sitä harjaisi kuinka. Pieni lasten kovakouraisuuskaan ei tammaa haittaa, vaan se katselee kärsivällisesti pienten puuhia ja antaa suukkoja aina tarvittaessa ja pyytämättäkin. Onhan se aikuisillekin yhtä kiltti, mutta jotenkin Erkinheimon Juhani hoitamassa sitä rutiinilla ei ole yhtä ihana ajatus kuin Erkinheimon Emma harjaamassa tammaa kyynärpäästä, johon juuri ja juuri yltää sutimaan. Lapset ovat saaneet opetella Fluken kanssa valjastamisen ja satuloimisenkin, koska sillä on kärsivällisyyttä odottaa, kun narut ja remelit menevät välillä vähän vääriin paikkoihin tai eivät meinaa millään mennä kiinni alkuunkaan.
Fluke on nöyrä ja yritteliäs ratsu, mutta se tarvitsee paljon kehuja ja rohkaisua. Se on sinnikäs kaveri kouluradalla ja koulua treenatessa, mutta ellei se saa onnistua välillä ja ylistystä siitä, se alkaa herkästi epäillä itseään. Silloin sen liike on vaisua ja pentä, kun se reppana-raasu käpertyy niin itseensä. Esteilläkin se ponnahtaa minkä tahansa näköisen kapistuksen yli, mutta jos sen antaa epäonnistua liikaa liian korkeilla esteillä tai vaikeilla radoilla, se alkaa epäröidä ja tehdä omituisia jäykkiä ja liian pitkiä hyppyjä. Jos ollaan kotona, parasta on siinä tapauksessa hypätä väliin muutama helppo ja antaa kehuja Flukelle. Jos taas ollaan kisoissa ja epäonnistumisia tulee, ei auta mitään: ei voi kuin ratsastaa loppuun ja yrittää lohdutella surusilmäistä tammaa.
Isossa laumassa Fluke tapaa jäädä vähän laidunkiusatuksi. Se ei reppana osaa pitää puoliaan, vaan väistyy aina heinäkasalta automaattisesti, kun joku muu on tulossa syömään. Erkinheimojen homma onkin löytää sille sopiva laidunporukka. Omien herkkien tarhakavereidensa kanssa se tykkää olla, ja sen suosikkihomma syömisen jälkeen tuntuukin olevan kavereiden rapsuttelu.
i. Erkinheimon Hietanopsakki prt, 153cm |
ii. Saapasjalkakäärme tprt, 159cm KTK-I, YLA2, KRJ-I, KERJ-II |
iii. Saapasjalkakissa prt, 163cm, evm. |
iie. Sukkanauhakäärme tprt, 155cm, evm. | ||
ie. Havunopsakki prt, 150cm KRJ-I |
iei. Hämyn Lintuhämähäkki prt, 153cm, evm. | |
iee. Koijonpolun Hulda vprt, 148cm, evm. | ||
e. Erkinheimon Routapeippo hrnvkko, 160cm |
ei. Temppelileijona hrnvkko, 152cm SLA-II, KRJ-I |
eii. Temppeliherra rnvkko, 157cm, evm. |
eie. Pihlajakosken Hertta hrt, 150cm, evm. | ||
ee. Satakielen Sotahuuto vprt, 167cm YLA3, SLA-II, KRJ-I |
eei. Joenpolven Karpoff prn, 170cm, evm. | |
eee. Liverrys vprt, 161cm, evm. |
Isän puolen sukuFluken isä on Erkinheimon vuoden 2023 kasvatti. |
Emän puolen sukuFluken emä on Erkinheimon oma kasvatti. |
Saapasjalkakissa on punarautias 163 cm korkea ori. Saapasjalkakissa on myös samanlainen monitaituri kuin Samppa ja kilpailee neljää lajia. Luonteeltaan ori on mukava ja tasainen käsiteltävä: ei mikään Don Quijote sen paremmin kuin Gigolokaan. Valitettavasti virtuaalimaailmassa neljän lajin laatispalkinnot ja mukava luonne eivät tammanomistajien huomion saamiseksi aina riitä, joten Saapasjalkakissalla on vain yksi jälkeläinen: Samppa. Tummanpunarautias ja kevys 155 cm korkea Sukkanauhakäärme on tulinen luonteeltaan ja sporttinen mieleltään. Suomenhevosen rajoissa ei ole estettä, jota se ei ylittäisi, kun sille päälle sattuu. Kotona se menee oikeassa mielentilassa 120-senttisiä, mutta kilpailuissa sen maksimitasona on pidetty 100 cm esteitä, koska kisoissa muuttuvia elementtejä on niin paljon. Kouluun Namun hermo ei ole koskaan riittänyt, ja rämmittyään pari kertaa sijoitukselle helpossa B:ssä se keskittyi vain esteratsastukseen. Namun kisaura jatkuu edelleen Seinäjoelta käsin, eikä sillä aiota tehdä Sampan lisäksi muita varsoja. Hämyn Lintuhämähäkkiä haluttiin käyttää jalostukseen jo nuorelta iältä lähtien, sillä sitä pidettiin erityisen komeana, pyöreänmuotoisena ja kilttinä nallekarhuorina. Myöhemmin näyttely- ja kantakirjatuomaritkin totesivat sen sekä muotovalion arvonimen että kantakirjan ykköspalkinnon arvoiseksi. Lintuhämähäkki kilpaili myös neljää lajia, mutta niin harvakseltaan, ettei ehtinyt kerätä elämänsä aikana riittävästi sijoituksia laatuarvosteluihin, vaikka kykyjä olisikin ollut. Sen suosikkilaji tuntui olevan kenttäratsastus, jossa se pärjäsi CIC1-tasolla hyvin. Lintuhämähäkki lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi jo vuonna 2003, mutta sillä on melko paljon tätä nuorempia varsoja, sillä siltä otettiin runsaasti pakasteita. Tällä hetkellä Lintuhämähäkillä on yli 30 varsaa, ja määrä saattaa kasvaa vielä muutamia vuosia. Lintuhämähäkki oli 153 cm korkea punaruunikko. Vaaleanpunarautias Koijonpolun Hulda oli vain nippa nappa hevoskokoinen 148 sentin säkäkorkeudellaan, mutta sisua sillä oli. Se oli esteratsu, ja se itse koki, ettei mikään este ole sille liian suuri, liian pelottava tai liian vaikeassa kulmassa. Se hyppäsi mitä tahansa -- ainakin yritti. Valitettavasti pikkutamman ponnistusvoima riitti nippa nappa metriin ratana ratsastaja selässä. Vaikka Huldan olisi ajanut kaksimetriselle esteelle, se olisi silti yrittänyt, ja irtohypytyksessä se ylittikin kerran yksittäisen 120-senttisen esteen. Juhlittuna kisahevosena eläköidyttyään sai Hulda kaksi varsaakin: sekä orin että tamman. |
157 cm korkea ruunivoikko Temppeliherra oli komea näky, joka ei jäänyt huomaamatta näyttelytuomareilta sen paremmin kuin kilpakenttien yleisöiltä ja tammanomistajiltakaan. Temppu kilpaili lyhyen mutta erittäin aktiivisen uran neljässä lajissa, jonka jälkeen sillä oli plakkarissa muotovalion arvonimi ja neljän lajin ja yleislaatuarvostelun laatuarvostelupalkinnot. Samaan aikaan Temppu sai ensimmäiset kaksi orivarsaansa. Kilpauran jälkeen hyväkäytöksinen mutta korskea Temppu jatkoi siitosorina aina viimeiseen elinvuoteensa asti ja sai yhteensä 23 elävää varsaa. Temppu jouduttiin lopettamaan 28-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi. Hopeanrautias Pihlajakosken Hertta on hevonen, jonka nimen ratsusuokkien kasvattajat tunnistavat. Se kilpaili kuin ori ja menestyi orien rinnalla neljässä lajissa, vaikka olikin vain 150-senttinen pieni ja pippurinen tamma. Kotioloissa sen bravuuri oli hypätä näytösluontoisesti yksittäisiä yli 120-senttisiä esteitä, vaikka ratana se kilpailikin vain metrin ja 110 sentin luokissa. Hertasta povattiinkin suosittua siitostammaa, mutta sitä ei saatu valitettavasti tiinehtymään millään. Hertan ainoan varsan kantoikin sijaisemä. Tällä hetkellä Hertta on eläkekodissaan Kauhavalla ja voi kuulemma hyvin. Joenpolven Karpoff on virtuaalimaailmassa tavallinen näky: kiltti mutta sporttinen neljän lajin suokkiori, jolla on kolme varsaa. Karpoff on suuri, 170 cm korkea punaruunikko. Se on jo päättänyt kisauransa ja on hiljakseen yhä siitoskäytössä. 161 cm korkea Liverrys oli vaaleanpunarautias isomerkkinen siitostamma, jonka kaikki viisi varsaa ovat niinikään vaaleanpunarautiaita isomerkkisiä tammoja. Liverryksen kisamenestys rajoittuu näyttelyihin ja kenttäratsastukseen, joissa se sijoittui hyvin siihen nähden, miten vähän kilpaili. Liverrys oli tavattoman kiltti ja lempeä tamma, jolla olisi ollut kapasiteettia kilpailla aktiivisemminkin CIC1-tasolla. |
Kesäkuu 2024
Kirjoittanut Joonas Erkinheimo (Oresama)
Voi jeskamandeera, millainen pikku prinsessa meille syntyi alkukuussa! Olen nähnyt jo satoja varsoja täällä Erkinheimoissa, mutta tämä pikkuinen on spesiaali. Vaikka kaikki on jo nähty, sydän ihan sulaa, kun tätä pientä katsoo.
Pienellä tyttölapsella ei ole vielä omaa nimeä, joten se on nyt Baby, niin kuin kaikki Erkinheimon vauvat ovat kunnes saavat nimensä. Paljon muuta sillä on: harmaat tutisevat pitkät kintut ainakin, ja voi veljet, niin pehmeät korvat, että ei se taida hevonen ollakaan, vaan pehmoinen pikku alpakkavauva. Sen korvia tuleekin kosketeltua, koska pieni tyttö tuntuu tykkäävän siitä.
Kun päivän hommat on tehty ja Pepsi haettu sisään tuoreen pikku Babynsa kanssa, en malttaisi millään lähteä tupaan ja omiin iltapuuhiini. Tapaan jäädä katselemaan uutta hopeista vauvaa. Se on minusta täydellinen. Se on oikein erityisen ihana illalla, kun sitä alkaa väsyttää. Se tuhisee ja sitten se käy lopulta makuulleen emänsä taakse seinää vasten. Siellä sen pikkuiset ruskeat silmät painuvat lopulta kiinni, ja minä jään katselemaan sitä vielä hetkeksi.
Niinpä. Ai että, voi jeskamandeera, voi veljet millainen hevoslapsi meille onkaan syntynyt tänä kesänä!
virtuaalitalli / virtuaalihevonen
Ulkoasu © Hapero
Tausta © Designed by Freepik
Kaikki muu ellei toisin mainita © Oresama