© Oresama / Google Me


YLA1, ERJ-II, KERJ-II, KRJ-I

Nimi	Google Me	Rotu, sukupuoli	Suomalainen puoliverinen, ori
Syntymäaika	23.01.2019 (10v)	Säkäkorkeus, väri	168cm, hopeanmustanvoikko
Rekisterinumero	VH19-031-0309	Omistaja	Oresama, VRL-02753
Koulutustaso	VaA, 160cm, CIC4	Kasvattaja	Rosita Degerlund, evm.

Luonnekuvaus

Ukko on vähän sellainen, että sillä on taipumus esiintyä tosi suurena ja mahtavana. Se oli ensimmäinen oma kilpahevoseni, ja pelkäsinhän minäkin sitä aluksi. Ensimmäinen valmentajamme, Miika Rossi, oli kuitenkin samaa mieltä kuin isäni: Ukko vain esiintyy. He olivat oikeassa. Kun Ukko tuli koeajalle minulle, sen riehuminen tasaantui sitä mukaa kun se kotiutui ja tottui minuun. Muodostimme nopeasti tiimin. Koko kilpauransa se on ollut kuitenkin juuri sellainen esiintyjä, että välillä on hävettänyt viedä sitä ylipäätään yhtään mihinkään. Vasta kun aloimme pärjätä kansainvälisissä kilpailuissa, kuulin, että Ukkoa pidetään ennemminkin machona kuin idioottina: pikemminkin orimaisen vekkulina kuin mielipuolena. Siinä vaiheessa rentouduin ja ajattelin, että ajatelkoot muut hevosestani mitä tykkäävät. Minä sen kuitenkin tunnen ja voin varmasti sanoa, että se on ihan mukava ja järkevä tapaus, kunhan ei kärsi esiintymiskuumeesta.

Kisapaikalla nouseskelee pää ja jalka polkee. Ei se mitään tarkoita, eikä se enää minua pelota. Ukon voi viimeistellä harjalla siitä huolimatta, ja kun se nostaa päänsä ylös kieltäytyen kuolaimista, voin vain tarttua sitä turvasta ja vetää, niin kyllä se päänsä laskee. Kotona ei tarvitse tehdä sitäkään vähää. Jos olen Ukon kanssa ihan kahden, se tykkää harjailusta. Silloin se ei kieltäydy kuolaimista. Tai siis oikeastaan suitsista, sillä kuolaimettomillahan me kotona yleensä menemme. Joskus kun sitä laiskottaa, se kuitenkin pullistelee satulavyötä kiristettäessä. Silloin annan sen olla ja kiristän vyön vasta kentällä, kun hevoseni on ottanut muutaman askeleen.

Sanoisin, että esteradalla Ukko näyttää kivemmalta kuin tuntuu. Vaikka kilpailin sillä pitkän uran korkeilla esteillä, välillä minua pelottaa vieläkin. Hevoseni nimittäin tykkää hypätä, ja se osoittaa sen ottamalla kierroksia. Viimeiset askeleet ennen estettä se polkaisee sellaisella voimalla, että hampaathan siinä louskahtavat yhteen jo ennen hyppyä. Olen nähnyt videolta, että Ukko näyttää tosi komealta häntä huiskien ja korviaan törröllään pitäen, mutta selästä käsin se tuntuu joskus suorastaan arvaamattomalta. Kun en vielä tuntenut sitä, se pääsi muutaman kerran ryöstäytymään tosi pahasti ja siitä ei seurannut mitään hyvää. Kai siitä jäi minulle jonkinlainen kammo, vaikka olenkin hypännyt Ukon kanssa jo vuosia ilman että se olisi enää kenkkuillut minulle.
Joskus olen miettinyt, miten se hyppäisi korkeita jonkun muun kanssa kuin minun. Kyllä minä uskon, että esimerkiksi jokainen valmentajamme tekisi sillä hienon radan. Toisaalta luulen myös, että jos ratsastaja on samanlainen pelkopöksy kuin minä, Ukko kohtelisi häntä ihan yhtä tylysti kuin minua alussa. Muut ratsastajat ovat kyllä hypänneet sillä metriä tosi kivan näköisesti: pienillä esteillä Ukko ei niin riehaannu.

Kouluratsastustakin me olemme Ukon kanssa joskus treenanneet ja yhden talven kisanneetkin. Luulen, että sen kyvyt olisivat oikeasti ennemminkin koulussa kuin esteillä. Sen taso taitaa olla suurin piirtein vaativan A:n paikkeilla, mutta koska minun tasoni on ennemminkin heikohko vaativa B, en oikein tiedä, miten hevoseni pärjäisi isoissa kisoissa. Kiertämissämme pikkukisoissa aika huonot prosentit ovat riittäneet voittoon. Ukossa on liikettä kyllä, ja kun se on hyvin motivoitu, se tottelee tosi ihanasti pienimpiäkin apuja. Harmittaa, kun hevoseni menee hieman hukkaan, kun minä en ole tarpeeksi hyvä kouluratsastaja sille.
Joskus valmentaja Miika Rossi on treenannut ja kilpaillut Ukolla hieman koulua, ja ai kuinka komeaa sitä on ollut katsella. Mutta Miika Rossi nyt onkin parempi ratsastaja kuin kukaan tavallinen kuolevainen.

Kenttäratsastuksesta minä tykkään eniten, kun saa tehdä vähän kaikkea, eikä tarvitse olla kuitenkaan GP-ratsastaja missään. Ukkokin tykkää. Lempijuttumme ovat maastoesteet, koska siinä yhdistyvät kaksi meidän molempien lemppariasiaa: tosi reipas maastoilu ja hyppääminen. Pidän Ukkoa kuitenkin aika usein sellaisilla talleilla, joilla ei paljoa maastoesteitä pääse hyppelemään, joten tasaisilla aika paljon mennään. Vaan kivaa on sekin, koska Ukko ei liiemmin säiky turhia, ja lähtee yleensä yksinkin tallin pihasta. Ja aina olemme yhtä matkaa päässeet takaisinkin.

Sukuselvitys

i. Influencer mvkko, 169cm, evm	ii. Sky Spinner	iii. Silver Flash
		iie. Cally
	ie. Quickfire	iei. Raven Blues
		iee. Quickstep
e. Facebook Famous h rn, 161cm, evm	ei. Snap Streak	eii. Snapchat BFF
		eie. My Boo
	ee. Beijing Baby	eei. Bojangles
		eee. Old Blue

i. Influencer oli suomalainen parhaasta päästä, kuten jokaisen tunnetun somevaikuttajan kuuluukin olla. Mustanvoikko, hieman vajaa 170 senttinen ori ei suvullisesti ollut mikään supertähti, mutta kasvattajallaan se menestyi jo nuorena niin koulu-, este- kuin kenttäkilpailuissa. 8-vuotiaana parivaljakko alkoi panostaa tosissaan jälkimmäiseen, ja Influencer päätyi lopulta asumaan Saksaan. Siellä ori myytiin, ja sen menestystarina jatkui aina kansainväliselle huipulle saakka. Neljän ja viiden tähden kenttäkilpailuissa Influencer osoitti todellisen luonteensa. Se oli voitontahtoinen, tulinen ja määrätietoinen ori, joka pystyi hyvän ratsastajan kanssa mihin vain.

ii. Sky Spinner nimellä ristityn ruunivoikonkimon elämä alkoi hyvin lupaavasti. Ori kimoutui todella nopeasti ja kasvoi vielä kahta kauheammin, sillä 6-vuotiaana se oli jo saavuttanut lopullisen 173 sentin korkeutensa. Voitettuaan esteratsastuksen 130-tasolla useamman kansallisen kilpailusarjan, Sky Spinner muutti Uusimaalta pohjoisempaan. Energisen, hyväluontoisen orin pääpainotus siirrettiin kenttäkilpailujen puolelle, ja siinä ohessa se sai myös astua muutaman tamman. Kilpailu-ura kuitenkin päättyi yllättäen, kun kimon jalat alkoivat oireilemaan, eikä aktiivinen kilpakäyttö enää ollut vaihtoehto. Ruunauksen kautta se päätyi pienelle yksityistallille nauttimaan rennosta loppuelämästä.
iii. Silver Flash oli kaikin puolin tyylikäs näky kiiltävän valkeassa karvassaan ja 174 sentin korkeudessaan, mutta älyllä ja taidoilla sitä ei ollut pilattu. Hollantilaissyntyinen ori halusi aina mennä täysiä, eikä siltä jääräpäisenä yksilönä oikein löytynyt malttia kuunnella ratsastajan ohjeita. Näistä syistä kilpailusuoritukset olivat yleensä sitä mallia, että joka toinen puomi tuli alas. Omistaja kuitenkin päätti hankkia siitä muutaman varsan, ennen kuin ruunasi sen ja myi maastoratsuksi, jotta Silver Flash saisi laukata ilman huolia.
iie. Cally oli ihastuttava voikko, jota jokainen sen omistanut luonnehtisi tutulla fraasilla ”maailman kiltein hevonen”. 165 senttinen, rauhallinen tamma ei ikinä saavuttanut mitään ihmeitä. Se kuljetti niin aloittelijoita kuin kokeneita, varsoen välillä, ja vaihtaen kotia aina silloin tällöin, kun omistajaperheessä ilmeni milloin mitäkin ongelmia. Tamma hyvästeltiin aina kyyneleiden täyttämin silmin, sillä kukaan ei olisi halunnut enkelistään luopua. 16-vuotiaana Cally päätyi Suomeen siitostammaksi, ja se ehti ennen eläkettä jättää muutamankin menestyneen jälkeläisen.

ie. Quickfire oli suvullisesti ja rakenteellisesti oikein hyvä hevonen. Mustan, 167 senttisen tamman valuvikana kuitenkin oli, että sillä oli turhan usein nimensä mukaisesti tuli hännän alla. Quickfire oli päällisin puolin ystävällinen ja nöyrä tamma, mutta se otti herkästi kipinää ylimääräisestä hälinästä ja yllättävistä äänistä. Tämän takia sen kanssa ei voinut ihan kauheasti kilpailuita kiertää, sillä suoritukset kaatuivat usein tamman stressaamiseen. Kotona se toimi kivasti, ja varsojen myötä se rauhoittui niinkin paljon, että sen kanssa uskaltautui jo maastoonkin.
iei. Raven Blues oli oriksi hieman tammamainen kiukuttelija, joka osasi heittäytyä välillä todella dramaattiseksi ja herkäksi. Nuorempana musta kiukkupussi vaihtoi monta kertaa kotia, ennen kuin löytyi omistaja, joka ymmärsi sen ailahtelevaa luonnetta ja osasi suhtautui sinkoilevaan 170 senttiseen hevoseen huumorilla. Ori pääsi kilpailemaan niin esteillä kuin koulussa, ja ihme kyllä jopa menestyi aika ajoin. Jälkeläisiä se jätti tasan kaksi kappaletta, sillä enempään edes tämän omistajan huumori riittänyt.
iee. Quickstep oli todella kaunis ja sitäkin nopeampi. Parempaan estehevosta ei helpolla löytynyt, sillä pienestä 157 sentin koostaan huolimatta punarautias tamma hyppäsi helposti 150-tason esteitä. Erityisesti uusinnoissa se oli todellinen tähti - mikään reitti ei ollut Quickstepin vikkelille, varmoille jaloille liikaa. Näin hienosta tammasta piti tietenkin kilpailu-uran rauhoituttua saada varsoja maailmalle, ja ennen 20-vuotissynttäreitään se oli saanut jo seitsemän hienoa varsaa, jotka matkasivat Hollannista maailmalle kilpailemaan.

e. Facebook Famous sai nimensä, kun sen varsakuvat levisivät pitkin Eurooppaa. Hopeaa kantavia puoliverisiä ei tule ihan joka nurkalla vastaan, joten hyväsukuisesta, sievästä tammasta saapui Suomeen lukuisia tarjouksia. Tamman kasvattaja päätti silti sitkeästi pitää sen itsellään ja alkoi kouluttaa siitä todellista kolmiottelijaa. Facebook Famousin pituuskasvu loppui valitettavasti jo 160 sentin jälkeen, eikä se ollut esteillä luonnostaan kovin lahjakas. Kouluradoilla sen taidot riittivät kuitenkin helposti aina vaativalle tasolle saakka, ja kilpailtuaan aikansa kansallisissa kilpailuissa, se siirtyi siitoskäyttöön periyttääkseen värinsä eteenpäin.

ei. Snap Streak oli ulkopuolisen silmin jopa hieman hullun oloinen, mutta sen brittiläinen omistaja kyllä tiesi, että kyseessä on vain orin omalaatuinen olemus. Pahantahtoinen ori ei tosiaan ollut, eivätkä sen kyltymättömät menohalutkaan olleet hallitsemattomissa. Ruunikon, 165 senttisen orin elämä kului rennosti kilpaillen ja maastoillen. Eräänä kesänä naapuritallien pitäjät vaativat harrasteorin ruunaamista sen jälkeen, kun Snap Streak oli karannut siitostammojen laitumelle, ilmeisesti hypäten ongelmitta 160 senttisen aidan yli. Omistaja ei tähän suostunut, mutta lupasi pitää orinsa aisoissa, ja osti hyvityksenä toisen syntyneistä varsoista itselleen, kun taas toinen vahinkolapsi matkasi emänsä masussa Suomeen.
eii. Snapchat BFF oli humoristinen, tuikkivasilmäinen englantilaissyntyinen ori, jonka kanssa kierreltiin kenttäkilpailuja joskus ja jouluna. Reilu 165 senttinen mustanruunikko osasi olla ajoittain hankala tulisuudessaan, mutta tutun ihmisen kanssa se käyttäytyi pääosin kuin nallekarhu. Orin omistaja oli intohimoinen näyttelyiden kiertäjä ja itsekin hyvin rakennetietoinen, joten Snapchat BFF pääsi esiintymään edukseen BIS-kehiin, ja lopulta se kantakirjattiin I-palkinnolla. Rakenteensa ansiosta ori pääsi vaikuttamaan myös jalostuksen puolella, vaikkei sillä kilpailumeriittejä ollutkaan.
eie. My Boo oli hyvin tavallinen, keskiverto tamma, joka vietti rauhallista harrasteratsun elämää Pohjois-Walesissa kiipeillen nummien rinteillä aamusta iltaan. 8-vuotiaana se päätyi myyntiin kasvattajaltaan ja muutti Irlantiin. Uudella omistajallaan My Boo heittäytyi kuitenkin yllättäen hyvin hankalaksi, ja se vaihtoi äkisti kotia, päätyen tällä kertaa lähelle Lontoota. Jälleen uudessa kodissa tamma oli stressaantunut ja kiukkuinen muutaman kuukauden, mutta lopulta se hyväksyi uudet omistajansa, ja pystyi jatkamaan harrasteratsun elämää, varsoen myös kaksi kertaa.

ee. Beijing Baby syntyi Belgiassa pienellä kotitallilla, eikä siitä ikinä pitänyt tulla mitään kovin suurta. Sillä oli kiva suku ja hyvä luonne, mutta tamma jäi vain 155 senttiä korkeaksi, joten siitä tuli äkkiä perheen lasten suosikki. Tamman omistaja oli kuitenkin kiinnostunut hevoskasvatuksesta, joten hän päätti alkaa käyttää Babya siihen, vaikkei se mikään muotovalio ollutkaan. Tamma muutti viimeinen varsa vielä masussaan Suomeen, kun omistaja lopetti hevosten parissa. Varsan syntyessä paljastui suuri yllätys, sillä Beijing Baby oli kantoi rautiaan värinsä alla piilossa hopeaa. Uusi omistaja suoritti pikaista sukututkimusta, mikä paljasti, että tamman emälinja oli kantanut rautiaan alla hopeaa vaikka kuinka pitkään, ja tämän myötä Beijing Baby sai jatkaa aktiivisesti jalostuskäytössä.
eei. Bojangles oli todella hyvä kilpahevonen omalla tasollaan. Vain 160 senttinen ori oli innokas ja nöyrä työskentelijä, mutta sen taidot eivät riittäneet vaativaan kouluun eikä ponnistusvoima yli 130 senttisille esteille. Tummanrautias ori oli matalasta menestyksestään huolimatta suhteellisen suosittu valtavien ja hankalien tammojen keskuudessa, ja monet sen jälkeläisistä perivätkin isältään hillityn korkeuden ja mahtavan työmoraalin.
eee. Old Blue oli todella kaunis, vaaleasävyinen ja sinisilmäinen rautias tamma, joka paljastui vanhoilla päivillään myös hopean kantajaksi. Ulkonäölliset hyveet olivatkin sitten tamman ainoat, sillä 172 senttinen englantilainen osasi olla todella herkkä ja kiukkuinen. Napakalla, ymmärtäväisellä käsittelyllä sen kanssa kyllä pärjäsi arkiaskareissa, mutta yhtään tavallisesta poikkeavissa tilanteissa Old Blue oli oikea sähikäinen. Tammalla oli kuitenkin hienot liikkeet ja se starttasi onnistuneesti jonkin verran kouluratsastuksessa, etenkin rauhoituttuaan muutaman varsan jälkeen.

© Sonja VRL-11911

Jälkeläiset

21.12.2019 - o. Instafamous RR (e. Digital Sweetheart) om. Yorca WBs

Kilpailukalenteri

Päiväkirja

Tarina ekasta treenistä pienellä kentällä 21.11.2019
Kouluvalmennus Hopiavuoren hevostallilla, kirjoittanut Oskari Susi (omistaja)

Ukko ravasi kaula kaarella. Sen vauhti oli rauhallista, askelpituus minimaalista ja ai miten polvet nousivat korkealle. Rytmikkäämpää sen meno saisi olla, arvoin vilkaistessani sitä sivusilmällä. Annettakoon epävireisyys sille kuitenkin anteeksi, tuumin, sillä eihän nyt oltu koulutreeneissä. Nyt olimme Hopiavuoren vettyneessä tallipihassa...
Lue lisää!

Lauantain treenit 4.1.2020
Kouluvalmennus Hopiavuoren hevostallilla, kirjoittanut Oskari Susi (omistaja)

Ukko yskähti. Sipaisin sen poskea ennen kuin nousin sen selkään. Maneesissa oli taas isännän hevonen maapuomeilla ravaamassa, mutta sillä ratsasti Outi. Yritin olla katsomatta hänen suuntaansa. Oli ahdistavaa, kun joku tuijotti, kun ihminen yritti ratsastaa.
Lue lisää

Karhunpoika sairastaa 12.2.2020
Kirjoittanut Oskari Susi (omistaja)

Ukosta ei lähtenyt tarpeeksi tehoja irti. Vaikka mitä tein, sen takapää laahasi perässä. Se oli herkkä hevonen ja reagoi voimakkaasti aina tekemiini virheisiin, mutta en keksinyt mitään merkittävää parannettavaa ratsastuksessani. Tietenkin sitä oli — ei kai kukaan osaa kaikkea — mutta ennenkin Ukko oli mennyt paremmin.
Lue lisää

Kun edellisestä on päästy 8.4.2020
Kirjoittanut Oskari Susi (omistaja)

"Miten niin hoipertelee? Millä lailla hoipertelee? Mitä sä tarkoitat?"
Seisoin keskellä Hyllykallion Prisman ruokaosastoa ja taisin huutaa puhelimeen aika lujaa. Joku nainen katsoi minua kummeksuen. Käänsin hänelle selkäni, laskin vihreän ostoskorin juustohyllyn eteen ja vaihdoin puhelimen korvalta toiselle.
Lue lisää

Vikaostos
Kirjoittanut Olavi Susi (omistaja)

Ennen kuin lähdin, Oskari halusi vielä näyttää hevostaan minulle. En raaskinut sanoa, ettei siinä ollut enää mitään näkemistä, vaan seurasin häntä talliin. Tietenkin hän välitti siitä hevosesta: olihan se hänen omansa ja varmasti mitä miellyttävin. Valitettavasti miellyttävinkään hevonen ei aina lopulta osoittaudu hyväksi hevoseksi. Google Me oli harmillisesti ollut vikaostos.
Lue lisää

Muotoilen sen kuin Michelangelo Daavidin
Kouluvalmennus Hopiavuoren hevostallilla, kirjoittanut Oskari Susi (omistaja

Tuskaistahan se oli Ukon kanssa, ihan ravailukin. Ei meinannut jalka nousta, eikä liikettä olla. Tuntui kuin olisimme ravanneet kahluualtaassa. Toisella puolella kenttää ravailivat Outi ja Jussi, ja yritin olla luomatta heihin kateellisia katseita. Jussilla oli varmasti niin mukavaa ratsastaa. Jussi varmaan liikkui kuin itsestään. Jussi varmaan jaksoi yhtä ja toista, kun Ukko vain huohotti pienimmästäkin ponnistuksesta ja oli tahmea kuin etana. Olin katkera.
Lue lisää

Lähtö Virvatuleen 31.5.2020
Virvatulen tilalla, kirjoittanut Oskari Susi (omistaja)

Ukon klinikkamatkakin tuntui ihan mukavalta, kun sen yhdisti maastoretkeen. Olin pyytänyt Camillaa mukaan, ja hän pakkasi vielä viimeisiä hevosten tavaroita yhteiseen pieneen harjapakkiin satulahuoneessa, kun jo peruutin traileria suulin eteen. Oli kuuma, mutta autossahan oli ilmastointi, joka viilentäisi sen nopeasti. En vain osannut peruuttaa pelkkien peilien avulla, joten minun oli päästettävä lämmintä ilmaa sisään avoimesta ikkunasta.
Lue lisää

Virvatulen maastossa 31.5.2020
Virvatulen tilalla, kirjoittanut Oskari Susi (omistaja)

"Miks tän piti olla just kahdeltatoista?" supatin Camillalle nostaessani satulaa Ukon selkään trailerin vieressä. Pyyhin hikeä kasvoiltani suunnilleen kolmannenkymmenennen kerran kevyen harjauksen ja satuloinnin aikana. "Kuumimpaan aikaan."
"Sä itse halusit tänne", Camilla supatti takaisin ja muita hevosiaan valmistelevia ratsastajia vilkaisten.
"Kun mä ehdotin tätä, oli takatalvi."
"Kuule, tämä helpottaa, kun me päästään metsään ja varjoon."
"Paras olis. Mittari näytti kahtakymmentäkuutta. Varjossa."
"Mä en tiennyt että sä olet noin heikko", Camilla sanoi lopulta, ja vaikka hän kuiskasi sen ihan hyväntahtoisesti, se sai minut sulkemaan suuni.
Lue lisää

Kilpahevoseksi 7.6.2020
Kirjoittanut Oskari Susi (omistaja)

Minä teen Ukosta kilpahevosen, vaikka se olisi viimeinen tekoni. Minä parannan Ukon, vaikka sen olisi mikä. Vaikka minun pitäisi lukea itseni eläinlääkäriksi ja erikoistua kilpahevoset tappaviin mysteerisairauksiin, minä teen siitä vielä hevosen. Nyt kun kaikki oli kunnossa, minun piti vain keskittyä koko ajan ja-
Lue lisää

Valokuvia 8.9.2020
Kirjoittanut Oskari Susi (omistaja)

Näpersin Ukon harjaa niin kauan, että sormeni olivat kohmeessa. Välillä se huuteli Arlekinin ja Typyn perään, kun niitä kävelytettiin vuoron perään suuliin suittavaksi ja satula yllään pois, mutta muuten se jaksoi seisoa paikallaan. Varhaisina kisa-aamuina Ukko tapasi väsyä letityshommiin, mutta kai liikkeeni sitten olivat nyt rauhallisempia, kun ei ollut mikään kiire. En ollut menossa mihinkään. Silti jouhta kuluttavat kuminauhat oli saatava paikoilleen paremmin kuin koskaan. Onneksi Ukon harja oli sellainen sopivan paksuinen, vaikka se olikin venähtänyt jo liian pitkäksi, enkä viitsinyt sitä leikata.
Lue lisää

KRJ-palkittu 15.10.2020
Kirjoittanut Oskari Susi (omistaja)

"Onko hyvä?" kysyin Outilta.
Outi katsoi minua ja Ukkoa silmät sirrissä ja arvioivasti. Vaikka aamuaurinko paistoi silmiini, näin kyllä hänen katsovan ennemmin minua kuin Ukkoa, vaikka sen piti olla toisin päin. Nyin saman tien ratsastustakkiani suoremmaksi ja heiluttelin olkapäitäni saadakseni sen istumaan edes vähän väljemmin.
Outi puhkesi hymyyn. "Se on ihan hyvä", hän vakuutti. "Vieläkin."
Lue lisää

Rouhaisu 19.10.2020
Kirjoittanut Oskari Susi (omistaja)

Nostin loimen Ukon selkään. Tällaiseen aamuvarhaisen aikaan oli vielä pakkasta, mutta ilma lämpenisi muutamassa tunnissa. Periaatteessa lämpötilan vuoksi hevoseni ei loimea tarvitsisi, mutta ilmassa oli myös kosteutta. Ukko oli tätä nykyä hidas ja unelias hevonen ja minusta kostea ilma tuntui vain pahentavan asiaa. Vedin loimen suoraksi sen selkään. Sen ilme ei värähtänyt, kun kiinnitin solkia. Odotin koko ajan etujalan kuopivan niin kuin vanhoina hyvinä päivinä, mutta kaikki neljä jalkaa pysyivät tiukasti maassa. Huokaus pakeni minusta väkisinkin. Olin odottanut näkeväni tällaisen raihnaisen olennon nuoren virkeän orini tilalla vasta joskus viidentoista vuoden kuluttua. Olisimme ontuneet yhdessä maastoon molemmat kilpailuista eläköityneinä.
Lue lisää

Yksi uskomattomista hevosista 23.11.2020
Kirjoittanut Eetu Hopiavuori (omistaja)

Ukko lonksutteli tyytyväisen näköistä tallista. Sillä ei ollut kiire, mutta tottahan se mielellään hakaan meni aamupalan päälle, kun ilmakin oli kerrankin kirkas ja kaunis. Vaikka hevonen oli laihtunut ja lauhtunut meillä asuessaan, olisin silti kernaasti omistanut itsekin sellaisen ratsun. Se oli hyvä hevonen, vaikka ei mikään Jussi ollutkaan. Pohjimmiltaan se oli kiltti ja ystävällinen, ja vaikka se sairasteli, se oli hyväjalkainen. Ne olivat hevosen tärkeimmät ominaisuudet. Lisäksi Ukko näytti olevan kunnollinen ratsu.
Lue lisää

Peto 02.12.2020
Kirjoittanut Oskari Susi (omistaja)

Tuijotin sen silmiä osaamatta sanoa mitään tai liikkua. Sen silmät pyörivät vieläkin kuopissaan, vaikka hevonen seisoi jo tutussa haassaan lämpöisessä loimessaan. Tuo ei ollut minun hevoseni. Siinä ei ollut enää mitään tuttua. Ulkonäkö muistutti minun hevostani, mutta vain vähän, vain värin osalta. Oliko mahdollista, että joku olisi vaihtanut hevosen?
Lue lisää

Ukon Joululahja 11.01.2021
Kirjoittanut Oskari Susi (omistaja)

Ukko oli haettu minulle karsinaan. En ollut joutunut suoranaisesti pyytämään sitä. Kun olin sanonut Eetulle, että isä oli lähettänyt mukanani hevoselleni hierontapyssyn ja sitä pitäisi kuulemma kokeilla heti, Eetu oli vain murahtanut sanattomasti ja häipynyt. Hetken kuluttua hän oli palannut lunta hiuksillaan ja takinkauluksissaan ja Ukko perässään. Hevoseni oli ottanut raviaskelia Eetun takana jopa tallikäytävällä ja nostellut päätään, mutta Eetu ei ollut edes vilkaissut sitä: oli vain nypännyt hieman narusta saadakseen sen tulemaan ripeämmin, eikä se ollut uskaltanut juosta Eetun ylitse. Vaikka mitään ei ollutkaan tapahtunut, se ei ollut helpottanut synkkiä ajatuksiani Ukon suhteen. Ennemminkin se harmitti ja hävetti vain lisää. Miksi juuri minun piti pelätä omaa hevostani?
Lue lisää