Erkinheimot

Kuulumiset

Syyskuu
Valjakkovalmennus Kajlle ja Akmeelille, kirj. Katariina (Oresama)
Meidän perheessämme ei perinteisesti olla oltu kiinnostuneita valjakkoajosta. Reima ja Juhani ovat sen taidon opetelleet pikku hiljaa, mutta Kaj on harannut vastaan kunnes Akmeeli on tullut meille. Nyt poikani on kuitenkin ihan hurahtanut tähänkin lajiin: kutsui jopa vakiovalmentajamme Miika Rossin valmentamaan itseään ja Akmeelia. Minä tietysti katselin tapausta tiiviisti oppiakseni jotain itsekin samalla rahalla.
Miika Rossi laittoi Kajn ajamaan Akmeelilla rataa, jonka oli koonnut törpöistä ja puomeista, sillä oikeaa valjakkoajorataa meillä ei tietenkään ole. Koetin analysoida noiden kahden suoritusta parhaani mukaan, vaikka olenkin amatööri. Minusta Kajlla oli hyvä kontakti Akmeeliin koko ajan ja Akmeeli tottelikin ohjeita herkästi ja mielellään. Pari kertaa puomi putosi törppöjen päältä valjakon ajaessa melkein törpön päälle, mutta se annettakoon anteeksi: ovathan nuo vasta aloittelijoita. Tärkeintä minun mielestäni oli se, että pari työskenteli mielellään yhdessä. Kaiken muun voi opettaa ratsukolle.
Miika Rossi oli näistä asioista kanssani samoilla linjoilla. Lisäksi hän kuitenkin sanoi Kajlle, että vauhtia pitäisi parantaa, jotta Akmeelin menoon tulisi vielä ryhtiä. Rossi sanoi valjakon näyttäneen vielä kovin epävarmalta, mutta se on ihan tavallista tässä vaiheessa kuskin uraa. Se paranisi harjoittelemalla. Rossi kehottikin poikaani ilmoittautumaan rohkeasti pariin noviisitasoiseen luokkaan ihan kokemuksen hakemisen kannalta. Sijoituksia olisi toistaiseksi turha odotella, mutta pian olisi niidenkin aika.
Kaj kiitti Rossia avusta. Oletin että hän nousisi kärryiltä ja taluttaisi Akmeelin tallille, mutta mitä vielä. Ahkera poikani kurvasi ravissa takaisin harjoitusradalleen ja ryhtyi suorittamaan sitä omin päin Akmeelin kanssa ilmeisesti ohjeet ymmärtäneenä: vauhti oli paljon reippaampaa ja Akmeelin ryhti parempi.

Elokuu 2018
Kouluvalmennus Kajlle ja Akmeelille (kirj. Oresama)
Kaj ja Akmeeli aloittivat harjoituksemme ravipuomeilla, ja ne toivat heti ryhtiä ja rytmiä Akmeelin raviin. Laitoin Kajn menemään ravipuomit harjoitusravissa moneen kertaan, molempiin suuntiin ja eri temmoissa askellajin sisällä. Akmeeli suoriutui hyvin: se hoksasi nopeasti mistä on kyse ja oli halukas työskentelemään. Silti sen suoritus jäi hieman etupainoiseksi, ehkä suomenhevosille tyypilliseen tapaan.
Ohjasin Kajn ratsastamaan Akmeelilla kahdeksikkoa ravissa niin, että ravipuomit osuivat edelleen heidän reitilleen. Lisäsimme harjoitukseen taivutukset, ja aluksi tässä oli pieniä ongelmia. Akmeeli pyrki suoristelemaan mutkia, vaikka näyttikin taipuvan hyvin. Kaj sanoi yrittävänsä pidellä sitä radalla ulkopohkeellaan, mutta kun ei onnistunut. Komensin Kajn rentouttamaan hieman ulkopohjettaan ja ratsastamaan itse asiassa aktiivisemmin sisäpohkeella. Kun hevosella on liikaa painetta kyljissään, se tapaa kokemukseni mukaan liikkua painetta vastaan, eikä siitä poispäin. Ihan sama ilmiö on kyseessä kun hevonen ei kunnioita ohjaa ja tietämättömät vain lisäävät rautaa sen suuhun ja tilanne pahenee.
Akmeeli vastasi uusiin apuihin heti ja saimme lopettaa harjoituksemme onnistuneeseen kahdeksikkoon.

Heinäkuu 2018
Kirjoittanut Katariina (Oresama)
Tämän kuun alkupuoli on ollut kamala. Erkinheimon mummo on ollut meillä lomailemassa, ja vaikka tietysti puolisonsa sukulaisista kukin pitää, on Erkinheimon mummokin pitkän päälle tosi raskas. Välillä on masentanut, välillä raivostuttanut ja aika usein itkettänyt. Silloin olen tavannut mennä Akmeelin luokse, sillä Akmeeli on hevonen, joka ymmärtää ihmistensä tunnetiloja.
Kun olen ollut vihainen, Akmeeli on painanut päänsä rintaani vasten ja hengitellyt rauhallisesti. Hetken kuluttua on aina tuntunut paremmalta, kun olen hetken rapsutellut sen leveitä leukaperiä. Vielä enemmän apua tammasta on kuitenkin ollut silloin, kun olen ollut surullinen jostain Erkinheimon mummon minulle suuntaamasta loukkauksesta, arvostelusta tai muusta piikistä. Akmeeli on antanut halata itseään, ja kun olen päästänyt irti siitä, on se aina töykkinyt minua ystävällisesti hartioihin sen jälkeen. Ihan niin kuin se olisi hokenut, että kyllä se siitä.
Erkinheimon mummo on meillä vielä kauan. Onneksi hän pelkää hevosia eikä ymmärrä, mitä niiden hoitaminen on. Hän kuvittelee, että Akmeelin hoitamiseen kuluu moninkertaisesti se aika, mikä siihen todellisuudessa kuluu. Voin siis piiloutua tammani hakaan tai karsinaan monesti päivässä niin pitkäksi aikaa kuin haluan. Hevospelko estää myös mummoa etsimästä minua Akmeelin luota, joten piiloni on täydellinen.

Kesäkuu 2018
Kirjoittanut Joonas (Oresama)
"PER-" Reima aloitti tunteella, kun Akmeeli astui hänen varpailleen innostuessaan perhosesta.
"REIMA!" ehdin huudahtamaan, ja Reima hiljeni onneksi ajoissa: pikkutytöt Ella ja Elina olivat leikkimässä puhtaiden purujen kasassa.
"No kun tämä tuli taas päälle", Reima puolustautui nolona ja paineli kantapäällään kipeitä varpaitaan lenkkitossunsa läpi.
"Käyttäisit niitä turvakenkiä", huokaisin ja otin Akmeelin riimunarun Reimalta. Olivathan ne kuumat tällaisena kesänä, mutta en kaivannut enää yhtään saikkua murtuneiden varpaiden takia. Ainakaan yhdellekään omalle pojalleni, sillä kukin heistä teki kahden ihmisen työt, ja näin varsa-aikaan meillä oli muutenkin kiire.
Akmeeli lähti iloisesti mukaani, vaikka heittikin huolestuneen silmäyksen Reimaa kohti. Se oli täynnä energiaa, mutta sen oli odotettava hetki haassaan ennen kuin joku ehtisi ajamaan sillä lenkin höyryjä päästelläkseen. Harmittelin taas kerran, ettei se osannut remuta haassa muiden hevosten tapaan. Se aina vain seisoi ja hermostui, kun nuoremmat leikkivät sen ympärillä. Sen koko liikunta perustui ratsastukseen ja ajoon, mutta niitä saadessaan se oli oikein kiltti ja hellä tamma. Nyt kun vielä löytäisin jonkun, joka ehtisi istahtamaan hetkeksi kärryille...

Toukokuu 2018
Estevalmennus Kajlle ja Akmeelille (kirj. Oresama)
Tänään laitoin Kajn hyppäämään Akmeelilla ihan tavallista lankkupystyä yhä uudelleen ja uudelleen, jotta saisimme Akmeelista pitkästä aikaa maksimit irti. Aloitimme 70-senttisestä ja nostin puomia aina parin onnistuneen hypyn jälkeen.
Kajn ja Akmeelin työskentelyä oli ihanaa katsella. Akmeeli tosiaan hyppäsi mielellään ja teki parhaansa ihan itsestään. Kaj puolestaan oli helläkätinen ratsastaja, joka lähti herkästi hyppyyn mukaan eikä häirinnyt hevosta. TIedostin, että vahvaluonteisempien hevosten kanssa Kajn tyyli olisi ollut jopa vaarallinen: antaa nyt hevoselle noin paljon vapautta ja vastuuta. Akmeelin kanssa ratsastaja sopi kuitenkin täydellisesti yhteen. Toisaalta se oli tarkoituskin: olihan noilla kahdella pitkä kilpaura jo takanaan.
Lopetimme valmennuksen, kun Akmeeli singahti 120-senttisen esteen ylitse verisuonet ponnistuksessa pullistellen. Tiesin, että sen rataeste-ennätys oli 110cm, joten tähän oli hyvä lopettaa. Kehuin Kajn ratsastusta ennen lähtöäni ja ehdotin, että ratsukko menisi maastoon ravaamaan lihasjumeja ehkäistäkseen.

Huhtikuu 2018
Kirjoittanut Maija (Oresama)
Joonas on meidän paappa, ja Akmeeli on paapan hevonen. Meidän piti ennen kesälomaa kirjoittaa koulussa aine omasta lemmikistä tai unelmalemmikistä, tai edes jostain eläimestä jos ei halua lemmikkiä, ja minä kirjoitin Akmeelista, koska minusta Akmeeli on jännitävä. Meidän eno, Kaj, uskoo, että se osaa ennustaa, koska sen nimi tarkoittaa shamaania. Kaj on näyttänyt kuinka Akmeeli ennustaa. Se ei esimerkiksi välillä halua mennä maastoon, ja silloin maastossa liikkuu susi tai jotain - meillä on paljon susia. Silloin on parempi pysyä kotona, ja Akmeeli tietää sen.
Meidän isä, Juhani, sanoo kuitenkin että Kaj-eno on tyhjäpää, kun uskoo tuollaisia. Isä on kieltänyt Kajta kertomasta meille noin hulluja juttuja. Kaj vain nauraa sellaiselle puheelle ja vie meidät ratsastamaan. Tänäänkin isä torui Kajta, Kaj nauroi vain, ja sitten minä sain ratsastaa Akmeelilla kentällä ja odottaa, että Kaj satuloisi toisen hevosen ja lähtisimme maastoon.
Maastolenkki meni tällä kertaa muuten hyvin. Akmeeli ei meinannut pysähtyä laukkapätkän jälkeen, mutta lopulta hidasti käyntiin, eikä enää temppuillut. Ei pelottanut yhtään, koska Kaj oli kuitenkin mukana.

Maaliskuu 2018
Estevalmennus Kajlle ja Akmeelille, kirjoittanut Reima (Oresama)
Miika Rossi tuli taas tänään meille Erkinheimoon valmentamaan. Ensin minä valmentauduin Akmeelin varsalla Skyllalla ja jätin tamman sitten tallityttöjen kävelytettäväksi jotta pääsisin seuraamaan Kajn ja Akmeelin valmennusta.
Kaj ja Akmeeli menivät metrin radan, jossa oli jopa Erkinheimon kulunut muuri. Minun mielestäni rata meni aika hyvin, vaikka itse olisin kyllä ajanut Akmeelia rohkeammin eteenpäin pitkillä suorilla. Sillä olisi ollut vielä vauhtia annettavanaan. Miika Rossi ottikin asian puheeksi Kajn kanssa, mutta Kaj sanoi menneensä rauhassa tarkoituksella. Hänen mukaansa puhdas rata olisi tärkein juttu, eikä aikaratsastus muutenkaan ole Akmeelin heikkous. Sehän on ketterä kuin mikä ja pysyy kyllä hallinnassa. Minun oli pakko olla samaa mieltä: Akmeelin kanssa kannattikin ehkä harjoitella ennemmin rauhallisuutta kuin vauhtia.
Olin samaa mieltä Miika Rossin kanssa siitä, että Kaj heilutteli liikaa käsiään. Kaj lupasi keskittyä seuraavaksi tähän ongelmaan. Miika Rossi päätti valmennuksen kehuihin.

Helmikuu 2018
Kirjoittanut Kaj (Oresama)
Onneksi luotin taas eilen Akmeeliin, vaikka muut nauroivat minulle jälleen kerran! Oli jo pimeää, kun olin lähdössä tammalla huvikseni töiden jälkeen iltaratsastukselle. Ajattelin ottaa koirat mukaan ja ravata tosi nopeasti, ja ohjasin Akmeelin reippaassa ravissa maastoreitit aloittelevalle, hiittisuoranammekin toimivalle purupohjaiselle tiellemme. Akmeeli ravasi hienosti kunnes teki äkkipysäyksen.
Kun olin saanut tasapainoni takaisin, ehdottelin Akmeelille, että kävelisimme ravaamisen sijaan. Akmeeli heilutteli hermostuneesti häntäänsä ja peruutti. Sen hengitys höyrysi kylmässä ilmassa ja korvat sojottivat ihan pystyssä. Koirat juoksivat kaukana edellä, ja Akmeelin hermostuksesta itsekin ahdistuneena vihelsin ne takaisin. Toinen totteli heti, mutta toista piti komentaa monta kertaa.
Menimme takaisin kotiin, koska Akmeeli halusi. En viitsinyt ratsastaa kentällä, joten päästin sen karsinaansa odottelemaan iltaruokia, päästin isän koirat sisään ja lähdin kotiin.
Aamulla luin yöllä saapuneet tekstiviestit ja Facebookin. Meillä on paljon susia, vaikka viralliset tahot asiasta valehtelevatkin. Viime yönä neljän suden lauma oli tappanut Erkinheimoillapäin kaksi koiraa remmeihinsä. Laumasta oli useita näköhavaintoja ja Facebookissa julkaistuja riistakameravideoita. Akmeeli oli kai haistanut vaaran ja pitänyt itsensä, minut ja isän koirat turvassa.

Tammikuu 2018
Kirjoittanut Joonas (Oresama)
Katsoin, kun lähimmässä naapurissamme asuva emäntä, Sarita, osti uuden punaisen tamman. Olin siis paikalla, ihan koko hevosenetsimisprosessin ajan, mutta katsoin vain kaukaa, kun Sarita teki lopulta ostokensa ilman minua. Kävimme katsomassa vaikka kuinka montaa hevosta, ja itse asiassa Saritalle olisi kelvannut niistä jo useampi, mutta minä painostin häntä jatkamaan etsimistä. Kyseessä oli kuitenkin Saritan ensimmäinen hevonen, ja ensimmäisen kanssa tulee olla erityisen tarkka. Sen on oltava täydellinen.
Eräänä iltana Sarita tuli kuitenkin koputtamaan oveamme ja istahti tyytyväisen näköisenä kahvipöytään, jossa ei ollut edes pullaa tarjolla, koska emme odottaneet vieraita.
"Ostin tamman", Sarita kertoi ylpeänä, ja siinä oli oikeastaan kaikki, mitä hän kertoikaan. Kyselin tietenkin tammasta yllättyneenä ja kiinnostuneena, mutta Sarita ei vastannut suoraan oikein mihinkään kysymykseen. Tiesin vain, että tamma oli vielä aika nuori, ja punainen, eli Saritan lempiväriä.
Tietenkin varsaa mentiin katsomaan, ja missä muualla se olisikaan ollut kuin Erkinheimon haassa. Sarita oli varannut sille paikan jo hyvissä ajoin ja laittanut sen omatoimisesti hakaan. Se kuulostaa törkeältä ja vaaralliselta, mutta ei ole: Sarita tietää tasan tarkkaan, mitä hakoja Erkinheimoissa käytetään ja mille hevosille. Uusi tamma, Akmeeli nimeltään, oli siis ihan turvassa koko ajan.
Pieni Akmeeli oli oikein kivan oloinen hevonen. Sillä oli vahva selkä ja suorat jalat, ja se oli hyvä- mutta kevytrakenteinen ratsu. Jos sitä valmentaisi huolella, siitä saisi vielä hyvän estehevosen. Sarita oli tammastaan ylpeä.
Ei kulunut montaakaan päivää ennen kuin masentunut Sarita istui taas kahvipöydässä, ja tällä kertaa meillä oli pullaakin. Sarita oli sitä mieltä, että tämä Akmeeli ei ollutkaan hänelle sopiva hevonen. Syytä hän ei oikein saanut sanottua. Ehdotin, että auttaisin (tai siis laittaisin pojat auttamaan) Akmeelin eteenpäinviemisen kanssa, mutta Sarita vain pudisti päätään. Seuraavaksi ehdotin, että Sarita soittaisi Akmeelin entiselle omistajalle, ja kysyi, voisiko kaupat vielä perua jollain keinolla. Sekään ei ollut Saritan mielestä hyvä idea.
Saritan mielestä parasta Akmeelille olisi, jos minä ottaisin sen. Hän jankutti, että siitä tulisi vielä hyvä kilpahevonen. Saisin sen vaikka viidelläsadalla eurolla, vaikka ilmaiseksi, kunha vain ottaisin sen Erkinheimoon. Minulle tuli sellainen olo, että Akmeeli on pahimmassa tapauksessa varastettu, ja Sarita tiesi sen. Parhaimmassakin tapauksessa Sarita oli ottanut Akmeelin luokseen säälistä, hirveistä oloista, eikä halunnut palauttaa tammaa takaisin. Lisäksi oli ihan varmaa, että tamman kanssa oli joitain ongelmia, joita Sarita ei suostunut kertomaan.
Otin Akmeelin hoitaakseni, ja Sarita sai hieman hengähtää. En kuitenkaan luvannut, että se saisi tulla Erkinheimoihin. Aloin selvittää tamman taustoja: tein sille kokonaisen sukuselvityksen, ja sain selville sen historiaa. Se oli ihan normaaleista oloista, vaikkakin oli vaihtanut kotia tosi monta kertaa niin nuoreksi hevoseksi.
Sarita rauhoittui muutamassa päivässä. Iltaisin hän tapasi käydä katsomassa Akmeelia, mutta ei suostunut hoitamaan sitä. Meillä hän kävi joka ilta juttelemassa tamman kuulumisista. Eräänä iltana sitten sanoin, että ostan Akmeelin pois.
Kauppa ei ollut järkevä. Maksoin Akmeelista täyden ostohinnan (saman jonka Sarita oli siitä kauppakirjan mukaan maksanut). Tamma ei kuitenkaan tosiaankaan ole sen arvoinen. Hinta oli sellainen, minkä yleensä maksan hevosesta, jolla on jo kilpailunäyttöjä. Toivon kuitenkin voivani kouluttaa Akmeelista kilpahevosen ja sitä kautta saada siitä sitten edes talliin jäävien kasvattien emäksi kelpaavan siitostamman. Joka tapauksessa Akmeeli saa nyt olla lähellä Saritaa.