Enkelinsiipi
| Nimi | Enkelinsiipi aka Sipe |
| Rotu | Suomenhevonen |
| Sukupuoli | Tamma |
| Säkäkorkeus | 154cm |
| Syntynyt, ikä | 01.07.-16, 9v |
| Rekisterinumero | VH16-018-2350 |
| Kasvattaja | Hanna Kolli (evm.), Suomi |
| Omistaja | Oresama VRL-02753, Erkinheimot |
| Painotuslaji | Yleispainotus |
| Koulutustaso | HeA, 100cm kerj helppo, vvj vaativa |
| Saavutukset | YLA2, SLA-II, ERJ-II, KRJ-II,
KERJ-II, VVJ-II |
© AK
Sipe kuoli vanhuuteen 30.4.2019. Muistosivuille.
Luonne
Sipellä oli raisun ja vaikean tamman maine, kun se tuli nelivuotiaana Erkinheimoihin. Sanottiin, ettei sille riitä mikään: mikään liikunta ei pura sen energiaa, mikään tarhakaveri ei saa sitä rentoutumaan, mikään mies ei pysty sitä kunnolla käsittelemään ja niin edelleen. Kaiken lisäksi tamman koulutustaso oli hädin tuskin helppo C, eikä se hypätäkään osannut. Sipe oli siis halpa ostos. Erkinheimoissa tamman älyllistä potentiaalia osattiin kuitenkin arvostaa. Ymmärsimme alusta asti, että riehuminen johtui tylsistymisestä. Sipen taitoihin ei uskottu, eikä se saanut älyään vastaavia virikkeitä. Kun tamma koulutettiin vaativammalle tasolle ja sille tarjottiin virikkeitä sen vapaa-aikanakin, se rauhoittui ja alkoi nauttia elämästään - ja ratsastuksesta!
Sipeä on kiva hoitaa. Se nauttii pitkistä harjailuista, niin kuin lunkin suomenhevosen kuuluukin. Se nostaa jalkansa kaviokoukkua varten lastenkin kehotuksesta, ja antaa satuloida ja suitsia itsensä täysin moitteettomasti paikallaan odotellen. Eläinlääkäristä Sipe ei pidä, ja pelkääkin vähän, joten silloin tammassa on kyllä pitelemistä! Onneksi kengittäjä ei aiheuta vastaavaa hulabaloota, kengitysseppää kun Sipe ei ole oppinut pelkäämään.
Sipe ei ole mikään maailman virein hevonen. Se on mallikas kouluratsu, mutta vaatii ratsastajalta paljon, jotta sen saa kulkemaan reippaan näköisesti. Sipe osaa kyllä, mutta aina se ei viitsi. Onneksi kisoissa Sipe saa energiaa omasta jännityksestään ja menee aina vähän paremmin kuin kotona! Laiskoina päivinäänkään ei meidän Sipe kuitenkaan vastustele käskyjä, vaan vain suorittaa liikkeensä puolihuolimattomasti, ellei ratsastaja vaadi enempää.
Esteratsuna tammamammamme onkin jo mukavampi. Sen hyppytyyli ei ehkä ole huolitelluin ja kaunein, mutta ainakin se hyppää energisesti ja iloisesti. Sipe ei ole kieltänyt esteellä varmaan ikinä! Kisoissakin se on helppo ratsastettava, vaikka olisi minkälaista hälinää.
Sipen bravuuri on kuitenkin maastoilu ja maastoesteet. Tämä hevonen ei nimittäin pelkää mitään: ei hyppyä tuntemattomaan yli läpinäkymättömän esteen, ei räyhäävää koiraa, eikä rymisevää metsätyökonetta. Liikenteenkään yllättäville äänille ja liikkeille ei Sipe korvaansa lotkauta, vaan puuhailee vain omiaan ratsastajansa kanssa. Ainoa huono puoli Sipen kanssa maastoilussa on se, ettei se malttaisi tulla millään pois lenkiltä. Päinvastoin kuin suomenhevoset yleensä, Sipe ravaa alkulenkistä eteenpäin täynnä virtaa ja elämisen riemua, mutta vitkastelee ja vetkuttelee, kun koti alkaa häämöttää viimeisten pusikoiden takana.
Vaikka Sipestä vieläkin juorutaan, että se suurin piirtein tappaa tarhakaverinsa, tämä ei ole totta. Pienessä aitauksessa se viihtyy edelleen vain yksin, mutta jos tilaa vetäytymiselle tarvittaessa on riittävästi, tamma pystyy tarhailemaan ja laiduntamaan ihan kenen tahansa kanssa. Varsojaankaan meidän Sipe ei ole muilta tammoilta (tai ihmisiltä) kadehtinut: niitä ovat saaneet hoitaa niin varaemät kuin ihmisystävätkin!
Suku
Siipisupi
sh, 160cm, evm.
|
Supisupi
sh, 162cm, evm.
|
Salasuunnitelma
sh, 154cm, evm.
|
Kettutyttö
sh, 166cm, evm.
|
Siipeilijä
sh, 157cm, evm.
|
Siipiveikko
sh, 154cm, evm.
|
Neuloosi
sh, 158cm, evm.
|
Kanervan Ylisöpö
sh, 150cm, evm.
|
Kanervan Taavi
sh, 150cm, evm.
|
Eri-Taavi
sh, 152cm, evm.
|
Mirkan Suussasulava
sh, 149cm, evm.
|
Kanervan Lempeä
sh, 152cm, evm.
|
Suur-Tarmo
sph, 144cm, evm.
|
Luovutusvoitto
sh, 161cm, evm.
|
Siipisupi oli 160 cm korkea punarautias vaA-tasoinen kouluratsu. Se oli painotuslajissaan hyvin menestynyt ja laatuarvostelupalkittu. Luonteeltaan "Sulo" oli kuitenkin hyvin vaativa tapaus, vaikka osaavalla ratsastajalla siltä luonnistuikin ihan mikä tahansa. Komea ulkomuoto ja kisamenestys takasivat orin suosion jalostuksessa, joten niin sen omistaja, Harri Keski-Mäenpää soi orinsa astua kymmenittäin tammoja. Sulo eli siitosorina aina 30-vuotiaaksi saakka, kunnes kuoli vanhuuteen yön aikana omassa karsinassaan.
162 cm korkea Supisupi oli menevä ja reipas ruunikko yleisratsu. Sen vahvinta aluetta oli kouluratsastus, mutta hyvin se suoriutui myös esteillä ja kentässä. Pitkän kilpauran jälkeen tästä virkeästä orista tuli siitosori. Sen kymmenestä varsasta menestyneimmät ovat SM-voittaja tamma Supiini ja kouluratsu Siipisupi.
Salasuunnitelma oli 154cm korkea sirorakenteinen tummanruunikko suomenhevosori. Se oli luonteeltaan nöyrä ja liikkeiltään näyttävä, joten se oli kilpailuissa hyvin menestynyt kouluratsu. Vanhemmalla iällä "Sasu" astui kaksi tammaakin, ja sai tamma- ja orivarsan.
Este- ja kenttäpainotteinen rautias kilpatamma Kettutyttö oli 166 cm korkea ja luonteeltaan kipakka. Tamma kilpaili nuorena esteillä, piti tauon synnyttääkseen kaksi varsaansa, ja jatkoi varttuneempana kenttäkisoissa. "Kerttu" kuoli vanhuuteen 27-vuotiaana kasvattajansa Antti Ojansuun tallissa, jossa se oli viettänyt koko elämänsä.
Siipeilijä oli kauniin punaruunikko näyttelymenestyjä, joka keräsi kehuja ja palkintoja missä esiintyikin. Tamma kilpaili säästeliäästi myös koulu- ja esteratsastuksessa, mutta eläköityi jo varhain siitostammaksi. Siipeilijällä on kolme hienoa orivarsaa. Luonteeltaan tamma oli melko vauhdikas, ja se periyttikin tätä ominaisuutta varsoilleen.
154 cm korkea Siipiveikko oli ykköspalkinnolla kantakirjattu jalostusorii. Se periytti jälkeläisilleen komean ulkonäkönsä ja menevän luonteensa. Siipiveikko on vaikuttanut lähinnä eteläisessä Suomessa.
Kiltti esteratsu Neuloosi oli 158 cm korkea ja sopusuhtainen. Se teki pitkän ja menestyksekkään kilpauran saaden välivuotensa aikana yhden varsan. Tämä suloinen ruunikko jouduttiin lopettamaan jo 17-vuotiaana polvien oireilun vuoksi.
Aleksi Kanervan kasvattama ja Hanna Kollin omistama ja kilpailuttama yleisratsu Kanervan Ylisöpö on 150-senttinen tummanrautias hurmuritamma. Tällä hevosella ovat kohdillaan niin ratsuntaidot kuin luonnekin. KIltti "Söpö" on menestynyt hyvin kenttäratsastuksen saralla ja myöhemmin siitostammana. Tällä hetkellä hevosella on kaksi varsaa.
150-senttinen ruunikko Kanervan Taavi on Aleksi Kanervan kasvatti. Ori on toiminut jo nuoresta jalostushevosena hyvän sukunsa, komeutensa ja kiltin luonteensa turvin. "Taavi" on kilpaillut jonkin verran este- ja kenttäratsastusta ja ollut elämänsä terve ja hyvinvoiva, sopusuhtainen hevonen.
Eri-Taavi oli ravisukuinen suomenhevonen, joka ei päässyt edes koelähtöä hyväksytysti läpi. Orilla oli hyvä suku, mutta ratsumainen rakenne eikä juoksupäätä. Tästä kiltistä 152 cm korkeasta ruunikosta tuli siis harrasteratsu. Se ruunattiin, mutta vasta kun se oli saattanut maailmaan yhden vahinkovarsan.
Mirkan Suussasulava oli Aleksi Kanervan tyttären taitava ratsu, mutta se ei kilpaillut koskaan, sillä omistajaa ei kiinnostanut. Varsankin tamma sai vain siksi, että eräs tallin yksityishevosista pääsi vahingossa astumaan sen. Kanerva päätti antaa vahinkovarsan syntyä, sillä olihan "Sussulla" hyvä suku ja kaunis rakenne. Tamma oli 149 cm korkea voikko.
Kanervan Lempeä on säkäkorkeudeltaan 152-senttinen rautias kilparatsu. Vaikka "Lempi" osaa esteratsastuksen ohella kouluratsastusta vaB-tasolle asti, on sillä kilpailtu vain esteitä omistaja-kasvattaja Aleksi Kanervan kiinnostuksen suuntautumisen mukaisesti. Tamma on nimensä mukaisesti kiltti ja hyvätapainen ratsu. Nykyään se on jo kokonaan eläkkeellä, mutta ehti ennen eläköitymistään saada kaksi hienoa varsaa, orin ja tamman.
144 cm korkea voikko Suur-Tarmo oli aikanaan koko Suomen hevoskantaan vaikuttanut siitosori. Sitä pidettiin mahtavana sen rehellisen luonteen, hienon rakenteen ja näyttävien liikkeiden vuoksi. Itse ori ei koskaan kilpaillut, mutta se oli hyvästä yleispainotteisesta suvusta. Suur-Tarmolla on miltei kaksisataa varsaa.
Luovutusvoitto myytiin Aleksi Kanervalle seitsenvuotiaana, ja siitä alkoi sen menestys koulu- ja esteradoilla. "Lotta" voitti suuriakin kisoja ennen kisaeläkettään. Kisojen jälkeen tästä energisestä tammasta tuli tottakai jalostushevonen, ja se sai viisi varsaa. Tamma oli 161 cm korkea kaunis punaraudikko.
Kilpailukalenteri
Päiväkirja ja valmennukset
Maaliskuu 2017
Munkinpippuri. Siinä on ainoa asia, jolla osaan helpottaa hevosen kiimaa, eikä se tunnu Sipeä paljon auttavan. Muutenkin tamman kiima osui outoon kohtaan: Erkinheimon kaikki muut tammat tulevat kiimaan paljon myöhemmin.
Sipe onkin pärissyt sitten oikein olan takaa. Aluksi se nosteli häntäänsä ensin ruunille, ja sitten jo muille tammoillekin, ja muutenkin pelehti ja keikisteli. Sitten siitä tuli kiukkuinen. Se sai siis tarhailla yksin jonkin aikaa, ja kun muihin hevosiin kohdistuva aggressio loppui, pääsi Sipe takaisin laumaan. Silloin se alkoi kiukutella minulle. Sen mielestä muka harjasin väärin ja liian kovaa, ja kaviotkin olisi pitänyt puhdistaa nopeammin. Annoin sille lyhyen lomankin, kun välillä se oli sitä mieltä, ettei sillä saa enää ratsastaa ollenkaan.
Nyt Sipen olo alkaa luojan kiitos helpottaa. Olen jo ratsastellut sillä jonkin verran. Se on yhä tarkka kyljistään, mutta ei enää niin rasittava kuumakalle.
Helmikuu 2017
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tällä tunnilla meidän piti käydä läpi avo- ja sulkutaivutuksia, mutta koska Sipellä oli paha päivä, päätettiin suunnitelmia muuttaa. Tavoitteeksi jätettiin vain saada tamma kulkemaan nätisti ja kootusti hienossa peräänannossa.
Tässäkin oli tottavie tekemistä. Alkutunnista Sipe katseli Oresamaa pää pystyssä yläkautta silmiin. Pää laskeutui, kun tehtiin herkistelyharjoituksia: Oresaman piti pysäyttää Sipe mahdollisimman minimaalisilla avuilla, ja saada se sitten taas käyntiin mahdollisimman pienestä vihjeestä. Sipe ei kuitenkaan saanut pysähtyä tai liikkua ilman että oikea käsky tuli.
Tätä yksinkertaista asiaa tarpeeksi toistettaessa alkoi tamma lopulta hakeutua itse kuolaimelle. Siinä vaiheessa harjoitteluun lisättiin ravipätkät, joihin Sipen tuli taas kiihdyttää ja hidastaa pikkuruisilla avuilla.
Lopputunnista meillä oli kauniisti ratsastajaa selkänsä lihaksilla ravatessaan kantava tamma. Noin se saisi liikkua aina kilpailuissakin.
Tammikuu 2017
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tänään harjoiteltiin hieman kahdella helpolla okserilla ja yhdellä 90-senttisellä muurilla. Okserien kanssa saatiin säätää ponnistuspaikkaa aika paljon. Sipe pyrki hyppäämään askelta liian aikaisin, eikä Oresaman epävarmuus auttanut sitä ollenkaan. Kun laitoin ponnistuspaikan merkiksi kartion, alkoi hyppy kulkea heti. Kun kartio hetken harjoittelun jälkeen poistettiin taas, oli Oresama taas epävarma. Parin harjoitushypyn jälkeen ratsastus kuitenkin parani ja Sipe alkoi tämän vuoksi hypätä rohkeammin läheltä.
Muurin kanssa harjoiteltiin lopputunnista. Siinä ongelmana oli, että Sipe jätti liikaa ilmavaraa. Tämä on normaalia: hevonen hyppää korkeammalle, jos ei näe kunnolla esteen läpi. Sipeä yritettiin kuitenkin saada luottavaisemmaksi hyppääjäksi ratsastamalla sitä rohkeammilla ja reippaammilla avuilla ja hyvin määrätietoisesti. Jonkin verran matalammalta Sipe saatiinkin hyppäämään.
Joulukuu 2016
Joulupäivänä muualle laskeutui ihana joulurauha. Erkinheimoissakin ihmiset nukkuivat vielä, kun pongin pystyyn ja könysin talliin. Siellä oli nukkuvia hevosia, nukkuvia tallikissoja, varmaan pari nukkuvaa hiirtäkin jossain piilossa - ja Sipe. Sipen kiilusilmät katsoivat virkeinä käytävälle ikkunasta tulvivan kuun valossa. Sipe hirnahti ihan hiljaa, ja minä hyssytin sitä.
Sipe oli hiljaa, kun talutin sen ulos, mutta ulkona se alkoi puhua pulputtaa matalin hörähdyksin ja muin äänin. Sen mielestä oli uskomattoman kivaa ja jännää päästä aamuyöllä hommiin!
Harjasin Sipen. Laitoin silat sen selkään, länget kaulalle, mahavyön ja häntäremmin kiinni. Sitten laitoin sen päähän suitset, joissa ei ollut ohjia. Sipen mielestä kaikki oli juhlavaa, koska se tapahtui kuunvalossa. Siksi se oli ihan hiljaa. Se suostui kiltisti peruuttamaan ison reen aisojen väliin ja jäi siihen seisomaan, kun kiinnitin reen sen valjaisiin. Ihan viimeiseksi kiinnitin ohjakset Sipen kuolainrenkaisiin ja hyppäsin rekeen. Siellä oli vain huopia, heiniä ja lampaantaljoja pehmikkeenä ja lämmikkeenä takapenkkiläisille, jotka haettaisiin nyt. Minulle ja Sipelle siellä oli vain pari riimunarua varalle.
Sipe hölkkäsi lyhyen matkan pellon toisella puolella asuvien Kilpisten pihaan. Isä, Arto Kilpinen, odotti jo pihassa ala-asteikäisten lastensa Suvin ja Martan kanssa. Lapsia jännitti, kun he kiipesivät isänsä kanssa kyytiin, mutta kun Sipe alkoi ravata kiltisti kuin mikäkin, alkoi lapsia ja vähän isääkin naurattaa.
Sipe Hölkkäsi kirkolle kuin oikea enkeli. Lapset tahtoivat tietää, mikä hevosen nimi on, ja osaako se olla ratsastuksessa. Vastasin kaikkiin kysymyksiin auliisti, ja kehuin Sipen olevan ihan oikea kilparatsu, ja vain sivutoiminen rekihevonen. Lapsista oli hienoa tuntea oikea kilpahevonen.
Kirkon pihassa hyvästelimme Kilpisten isän lapsineen. Tytöt taputtivat hevosta kaulasta ja Artokin silitti sen poskea. Me hölkkäsimme Sipen kanssa kotiin palataksemme nukkumaan: Kilpisen äiti hakisi miehensä ja jälkikasvunsa joulukirkosta.
Marraskuu 2016
"...jotta se varmasti olisi ihan oikean suomenhevosen näköinen."
"No varmasti on, ja kiltti!"
"Hyvä. Ettei ole musta? Onhan joku vaalea? Suokin värinen?"
"On varmasti vaalea."
"Ja sillä on suokin nimi?"
"On, sen nimi on Sipe."
Taputtelin Sipen kaulaa karsinassa poissaolevasti toisella kädellä. Samalla pitelin puhelinta toisella kädellä korvaani vasten. Yritin sopia Sipelle töitä jouluksi, eikä asiakkaani, Kilpisen isäntä, ollut hevosihmisiä. Hän toivoi voivansa viedä lapsensa rekiajelulle "oikealla suomenhevosella", joka ilmeisesti tarkoitti vaaleaa, suurehkoa ja pyöreähköä hevosta. Meillä oli ihan eri käsitys hevosista, sillä minusta "oikea suomenhevonen" määriteltiin mahtavan luonteen, työmoraalin ja terveyden pohjalta. Niin tai näin, meidän molempien kuvausta vastasi Sipe.
Kun puhelu saatiin loppuun, jatkoin Sipen varustamista. Satula sillä oli jo selässään, mutta suitset sujautin vielä sille ylle. Se katseli minua innokkaan näköisenä säihkysilmillään. Kai se luuli, että veisin sen taas hyppäämään. Voi pojat, miten se ilahtuisi vielä kymmenen kertaa enemmän, kun se tajuaisi pääsevänsä maaston hyppäämään, eikä ainoastaan kentälle!
Sipe seurasi minua kiltisti ulos, mutta puhisi jo intoaan, kun nousin tallipihassa sen selkään. Komensin sen käyntiin, ja se suuntasi suoraan kohti kentän porttia. Annoin sen mennä vähän aikaa, ja se käveli ripeästi korvat pystyssä. Lopulta kuitenkin käänsin sen kohti maastopolkuja. Silloin se kiihdytti oma-aloitteisesti raviin, hirnui möreästi ja teki pienen, hillityn ilopukin! Nauroin täysin vilpittömästi sen ilolle ja taputin sen kaulaa, kun se suostui siirtymään takaisin käyntiin.
Kun pääsimme pois tallipihalta, annoin Sipen ravata. Sehän ravasi: lennokkain askelin se ravasi, vaaleana suurena ja pyöreänä, kiltisti ja varmasti kuin juna, eikä siltä voinut vähempää odottaakaan. Onhan se ihan oikea suomenhevonen!
Lokakuu 2016
Kouluvalmennus, Oresama ja Sipe, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Temmonvaihteluharjoitukset tuottivat Oresamalle ja Sipelle tänään hankaluuksia harjoitusravissa. Hitaassa ravissa Sipe ei viitsinyt ravata tarpeeksi näyttävästi, ja kun sitä kehotti säilyttämään reippaan ilmeensä pohkeilla, se alkoi ravata nopeammin vauhtia säätelevistä ohjasavuista huolimatta. Kun harjoitukseen lisättiin maapuomit, alkoi ryhtiä ja rytmiä löytyä ihan itsestään. Puomien ylityksen jälkeen Sipe jaksoi aina hetken pitää menon näyttävänä, mutta luiskahti sitten taas löysäilemään. Nopeatempoiset pätkät puolestaan menivät hyvin.
Laukassa vastaavia ongelmia ei tänään ollut kuin vain hieman aluksi. Tässä askellajissa tamma ei kiihdyttänyt, kun sen komensi reipastamaan marssiaan. Muistutusta Sipe kuitenkin tarvitsi koko ajan.
Valmennus lopeteltiin vielä ravi- ja laukkaympyröin. Molemmissa ratsu olisi saanut liikkua reippaammin, mutta ympyrät olivat sentään hyvän muotoisia ja täsmällisesti suoritettuja.
Syyskuu 2016
Maastoestevalmennus, Oresama ja Sipe, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tänään maastoesteet menivät ihan nappiin! Sipe oli rohkealla ja reippaalla tuulella ja suoritti harjoitusesteemme, kaksi risuestettä ja matalan tukin, kuin vettä vain. Oresama oli aluksi jotenkin unella ja jäi jälkeen hypyissä, mutta korjasi keskittymistään ja ratsastustaan huomautukseni jälkeen.
Jos jotain parannettavaa tulisi vielä maastoesteiden hyppimisestä sanoa, kohdistuisi kritiikkini niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin lähestymisiin. Sipellä on matkaavoittava ja rytmikäs askel maastossa, koska se nauttii maastoesteistä. Tämän takia radan suoritusajasta ei tarvitse murehtia, joten Oresaman ei tarvitsisi kannustaa ratsuaan ennen esteitä. Pikemminkin tamma kaipaisi hieman tukea ohjasta ja pidättäviä apuja, jotta jaksaisi keskittyä hyppyyn pelkästään hypystä intoilemisen sijaan. Lähestymisiä ja ponnistamista kannattaakin harjoitella vielä.
Elokuu 2016
Rakkaat epäilijät ja muut negatiiviset ihmispyllyt. Saanko esitellä! Uusi ja kaunis Sipe! Kiltti, onnellinen, työteliäs hevonen!
Sipe on ihan erilainen nyt jo. Sen kanssa sujuu kaikki perushomma hienosti. Taitava ratsu se ei vielä ole, mutta aion korjata asian valmentautumalla. Olen huomannut, että Sipellä on uskomaton oppimiskyky. Olen saanut jo hyvityksen Sipen hinnasta, koska voitin vedon, mutta en todellakaan myy Sipeä takaisin sinne mistä se tuli. Minulla ei ole ikinä ennen ollut näin älykästä hevosta, joten en tietenkään päästä Sipeä tassuistani!
No miten muutos on sitten saatu aikaan? Muutamilla helpoilla kikoilla. Olen keksinyt Sipelle tekemistä. Ensin se sai puuhata yksin. Sillä oli keppejä, kokonainen kuusi jonka alla olivat sen päiväheinät, hevospallo ja puuhun sidottuja nauriita. Niiden kanssa värkätessään se tasaantui normaaliksi, melko äkäiseksi tammaksi, joka oli käsiteltävissä. Seuraavaksi soin sille tarhakaverin, rauhallisen Miina-tammamme. Kun Sipellä oli hirnuskeluseuraa, loppui viimeinenkin kiukuttelu. Silloin aloin ratsastaa sillä pitkiä, hyvin hitaita ja hyvin rankkoja lenkkejä. Kiipeilin jyrkimmissä paikoissa, laitoin tamman kävelemään mutavellissä, pistin sen vetämään traktorinrengasta kärryjen perässä ja nykimään sen vielä irti sen juuttuessa juurakoihin. Siinä se kulutti liian energiansa - ja kohensi lihaskuntonsa niin, että se jaksaa taas hymyillä. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että alan opettaa Sipelle uusia ratsuntemppuja!
Heinäkuu 2016
Ostin hevosen, ja aikamoisen. Sen nimi on Sipe, ja sillä on hurja maine. Kuulemma kukaan mies ei pysy sen selässä, eikä se ole käsiteltävissä muutenkaan, ellei sitä uhkaile ja pakota. En olisi tällaista hevosta ostanut vapaaehtoisesti, mutta hävisin vedon, jonka johdosta jouduin lyödä uuden Sipen entistä omistajaa vastaan. Mistä vetoa, etten saa Sipestä kunnon hevosta? Jos onnistun, Sipen entinen omistaja hyvittää minulle Sipen ostohinnan ja tarvittaessa ostaa Sipen minulta pois sillä hinnalla, jonka ulkopuolinen hevosihminen arvelee olevan kohtuullinen. Jos epäonnistun, Sipe jää minun huolekseni ja ongelmakseni. Vaan minäpä en aio epäonnistua.
Sipe on haastava tamma, en minä sitä kiellä. Olen nyt muutaman päivän seurannut sen temppuilua haassa ja käsittelyssä, enkä silti usko sen olevan paha tai tyhmä. Tamma tuntuu nauttivan pienestä puuhastelusta, ja se on paljon paremmin talutettavissa illalla, jos se on saanut edes keppiä järsiä päivällä haassa. Sillä on vain tylsää. Kyllä minä siitä hevosen teen, saattepa nähdä!
Jälkikasvu
170916 t. Erkinheimon Enkelipallo (i: Kollektiivinen Hulluus)
181016 o. Erkinheimon Varamies (i: Jukran Pujut)
000017 t. Erkinheimon Kristalliina (e: Erkinheimon Kristallijumala)
