Erkinheimot

Pakkipari on veikeäluonteinen kaveri. Vaalean ruunikon sävyisessä takissaan ori harrastaa pientä jekuttelua eikä ihan aina viitsi ensimmäisestä kerrasta totella ihmisen käskyjä. Ratsuna Pakkipari on luontevimmillaan esteillä mutta kyllä sillä kouluratsastuksessakin on kohtuullisesti menestytty. Isohko ori on kyllä pariin kertaan ollut lähellä päätyä ruunattavaksi hölmöilyjensä vuoksi, mutta toistaiseksi sille on siunaantunut kuusi varsaa vakaiden ja rauhallisten tammojen kanssa.

Mettälän Pokka on poikansa tavoin isokokoinen ruunikko, jonka kanssa on käyty kaikki keksittävissä olevat taistelut ennen kuin yhteistyö on lähtenyt sujumaan. Niin ikään myös tämän ruunausta harkittiin useampaan otteeseen, mutta koska isälinja. Vaikka Mettälän Pokan kanssa ei juuri ole koulukenttiä koluttu niin esteillä sitten senkin edestä. Hyvinä päivinä takuuvarmasti mitalisijoilla oman ratsastajansa kanssa mutta huonompina sitten yleensä puolen välin hujakoilla. Rakenteellisesti hyvää oria on käytetty jalostukseen harkitusti, sillä sen vilkasta luonnetta ei ole toivottu periytyvän ihan jokaiselle varsalle. Näin ollen nykyisellä 17-vuotiaalla eläkepapalla on varsoja vain yhdeksän.
Suenpolokka oli komea kuin mikä. Musta Iso ori omasi myös valtavan egon, joten mikään helpoin hevonen se ei ollut. Näyttelytuomarit olivat vaikuttuneita orin ulkomuodosta ja se palkittiinkin useita kertoja näyttelyn parhaana ja kantakirjassakin se sai heittämällä I-palkinnon. Ratsuna mahdottoman itsepäinen ori taisi esteet kuin vettä vain eikä kouluratsunakaan ollut mikään tumpelo. Aikansa kuuluisampana tapauksena sille on kertynyt jälkeläisiä huomattava määrä, 32 jos ihan tarkkoja ollaan. Ori lopetettiin erinäisien vanhuuden vaivojen vuoksi vain 18-vuotiaana.
Mettälän Rauha oli ehkä jopa vaatimaton tamma, etenkin kovamaineisen Suenpolokan rinnalla. Vaikka tammakin oli korkea niin muuten se oli varsin siro. Sporttiseksi luonnehdittu raudikko menestyi helpoissa kenttäkisoissa loistavasti eikä se luonteensa puolesta ehkä olisikaan pärjännyt kovalla tasolla, sillä suuren suurta kilpailuviettiä sillä ei ollut. Kaikkien käsiteltäväksi soveltunut Mettälän Rauha astutettiin neljästi, joka kerta rohkeilla ja menestyneillä oreilla, jottei tamman turha pehmeys olisi hallitsevaominaisuus varsoissa. Tamma koki luonnollisen kuoleman vähän sen jälkeen, kun se oli täyttänyt kunnioitettavat 22-vuotta.

Sitkeä kuin sissi, pitää tämän Sissi-tamman kohdalla paikkaansa. Kauniin punaiseen vivahtavan ruunikon värin omaava tamma on rehti ja rehellinen suomalainen, joka menee vaikka läpi harmaan kiven. Vaatii aikansa ennen kuin luottaa, mutta käyttäytyy kaikkia kohtaan vähintään viileän asiallisesti. Tamman kanssa on kilpailtu niin koulussa kuin esteilläkin hyvällä menestyksellä aluetasolla ja pariin kertaan käyty pyörähtämässä kansallisellakin tasolla kouluratsastuksen merkeissä. Eläkkeellä oleva tamma astutettiin kahdesti, joten tätä ei ihan jokaisessa sukuhaarassa tule vastaan.
Gästivar on tämän suvun kummallisuus, sillä tästä piti tulla kaiken voittava huippujuoksija, mutta toisin kävi. Laukkaherkkä ruunikko suoritti koelähdön onnistuneesti mutta varsinaisten kisojen stressiä orin pää ei kestänyt. Korrektin juoksijarakenteen omannut suomipoika päätyi valjakosta kiinnostuneeseen kotiin, jossa orista saatiin koulittua oikein taitava ja harmoninen valjakkohevonen, joka sitten koulukokeissa loisti. Oriksi pehmeäluonteinen Gästivar oli jalostuksellisesti väliinputoaja, sillä ravisukunsa vuoksi tamman omistajat jonkin verran karttoivat tätä. Kenties tämä ei ollutkaan huono asia, sillä nykyisin se on arvostettu yksilö valjakkohevosten suvussa, joissa se esiintyy kolmen tammavarsan kautta. Ratsupuolen jälkeläisiä orilla ei ole kuin Sissi. Vaatimaton elämä tuli tiensä päähän 23-vuoden kohdalla.
Meän Selena oli sellainen kokoperheen pomminvarma ratsuntapainen. Se ei ollut mikään loistava missään lajissa mutta kyllä se osasi, kun ratsastaja tiesi mistä naruista vedellä. Paremmalla koulutuksella tammalla olisi ollut mahdollisuuksia menestyä vähintään kouluratsastuksessa mutta kun ei niin ei. Perinteinen suomenhevonen kuitenkin liisattiin yhden varsan ajaksi omistajaperheen terveysongelmien aikana, jolloin tamma pääsi käymään kisaradoillakin kiima-aikaa odotellessa. Tiinehtyminenkään ei ollut ongelmaton, joten toista varsaa 20-vuoden iässä kuollut tamma ei saanut.

Alitalon Susina on kaunis ja rauhallinen tamma, jonka kanssa ei tarvitse pelätä mitään. Tamman kanssa on kilpailtu kouluratsastuksessa ja valjakossa hyvällä menestyksellä. Kaikkensa antava raudikko on menestynyt molemmissa lajeissa kansallisella tasolla, mutta ei ole yltänyt sille kirkkaimmalle mitalille rotunsa mestaruuksissa. Hyvärakenteinen tamma viettää nykyisin kisaeläkettä hyvänmielen harrastekaverina sekä kasvattaen varsoja. Tällä hetkellä tammalla on kaksi varsaa ja omistajalla on suunnitelmissa astuttaa 14-vuotias mamma vielä kertaalleen ennen kokoaikaiselle eläkkeelle siirtymistä.

Loiston Rusina on rehellinen puurtaja, joka on niittänyt mainetta valjakkoajossa, jossa sille on kertynyt useita voittoja ja palkintosijoja. Ratsuna hieman hätäileväksi muuttuva rautias komistus on palkittu II-palkinnolla kantakirjan arviointitilaisuudessa. Hyvämainen ori on toistaiseksi pois jalostuksesta, sillä sen varsamäärä on päässyt puolivahingossa kipuamaan 18 yksilöön ja vielä herrasmiespapalta löytyy kolme pakasteannosta. Vasta 18-vuotias ikinuori toimii edelleen kevyessä ajossa laiduntamisen ohella.
Loisto-Jätkä oli varsinainen tapaus elinaikanaan. Orista povattiin kovatasoista juoksijaa vaikkei sentään mestaria. Kyllä se juoksikin varmasti ja laukkaamatta, mutta tulokset jäivät odotettua heikoimmiksi, minkä vuoksi 8-vuotiaaksi kääntynyt ori päätettiin myydä pois kasvattajaltaan. Juoksijaksi tiivisrakenteinen ori osoittautui varsin laadukkaaksi valjakkohevoseksi uudessa kodissa tehdyn alanvaihdoksen myötä. Se pärjäsi erityisesti maratonkokeissa mutta ei ollut toivoton muillakaan osa-alueilla. Jalostukseen oria käytettiin niin juoksija- kuin ratsutammoillekin, minkä vuoksi raudikko on kummallakin puolella varsin tuttu nimi 17 varsansa vuoksi. Tämä rehellinen työmyyrä lopetettiin 23-vuotiaana vaikean yleistulehduksen vuoksi.
Purolan Rosiina oli kaunis kuin karkki ja luonnekin täyttä kultaa. Rautias tamma oli loistava ajettava ja sillä on useita palkintoja valjakossa, jossa se kilpaili kansallisella tasolla. Useampana vuotena tamman kanssa osallistuttiin myös suomenhevosten mestaruuksiin, joista mukaan on tarttunut pari hopeaa sekä yksi kulta. Kolme tamman varsoista myytiin kovaan hintaan ja jokainen niistä oli hintansa arvoinen. Lisäksi omistaja jätti itselleen yhden varsan. Hyväkuntoinen raudikko löytyi laitumelta menehtyneenä 24-vuotiaana.

Emma-Nuella oli taitava kouluratsu, joka ansaitsi kaikkien kiitokset rehellisen nöyrällä luonteellaan. Vaikka tamma ei ollut kaikkein kovimmalla tasolla menestynyt niin useita aluekilpailuita voittanut raudikko on ollut kysytty siitoksessa, sillä sen hyvärakenne sekä isäori ovat nostaneet siitosarvoa. Emma-Nuella tiinehtyi helposti kaikissa kolmessa astutuksessaan mutta viimeisessä tiineydessä oli paljon ongelmia ja varsomisen jälkeen kuoli sekä tamma että varsa. Arvostettu tamma menehtyi vain 12-vuotiaana.
Emmanuel oli komea ori, joka kilpaili vaativalla tasolla kouluratsastuksessa haastaen elegantit puoliveriset mennen tullen. Hyvin sporttinen ja elastisesti liikkunut raudikko hurmasi kaikki myös yhteistyökykyisellä luonteellaan. Useamman mestaruuden voittanut tukkajumala astui kuitenkin vain 12 tammaa, joista sille syntyi 11 varsaa. Nykyistenkin kouluratsujen suvuissa haluttu ori lopetettiin 19-vuotiaana ilmentyneiden sydänperäisten ongelmien vuoksi.
Pohjan Taiga oli oikea ihmetys, sillä tammalta tuntui sujuvan kaikki mitä sen kanssa vain keksi tehdä. Ruunikon kanssa kilpailtiin niin esteillä kuin koulussakin hyvällä menestyksellä. Lisäksi sillä käytiin muutamia kertoja kenttäkilpailuissakin mutta niiden raskautta ei tamman kunto kestänyt. Valjakkoakin kokeiltiin mutta vakavampi ajo ei omistajaa kiinnostanut. Ratsuominaisuuksien vuoksi arvostettu tamma varsoi kaksi varsaa, sillä verrattain myöhäinen ensivarsominen ja omistajan mieltymys kilpailuun vei tamman parhaat vuodet. Kisaeläkkeelle tamma siirtyi vasta 16-vuotiaana ja luonnollisen kuoleman se koki viisi vuotta myöhemmin.

Isän puolen sukuselvitys © Jenna (VRL-03515)

Vihalintukarkki sai Angry Birds -teemaisen nimensä isälinjansa mukaan, mutta sittemmin nimi osoittautui enteeksi. Tällä kenttää, esteitä ja koulua menestyksekkäästi kilpailleella orilla oli salaa suloisen pehmeä karkkiluonne, mutta tuntemattomille ihmisille sen piti esittää machoa ja kiukkuista. Koska sen luonteen ajateltiin olevan haastava, se ei ollut koskaan kovin suosittu siitosori, vaikka olikin menestynyt kilpailuissaan CIC1-tasolla hienosti. Vihalintukarkki sai vain kolme varsaa, joista yksi on ori ja kaksi tammaa. Jälkeläisistä vain yksi -- Antisosiaalinen Aamupersoona -- peri isänsä luonteen kovan osuuden. Vihalintukarkki oli 157 cm korkea voikko.

Ruunikko 159-senttinen Vihalintupeli oli kaikkea, mitä yleispainotteiselta kilpahevoselta voi toivoa: rohkea, vireä, mukava käsiteltävä. Vihalintupeli kilpaili eniten metrin esteillä, mutta suoritti myös vaativan B:n koululuokkia ja CIC1-kenttäratsastusluokkia voitokkaasti. Sen ura loppui sen ollessa viidentoista, kun sen selkä alkoi oiria viimeiseksi jääneen kauden jälkeen. Vihalintupelistä tuli siitosori, jolle ehti syntyä yhdeksän varsaa. Varsoista viisi oli oreja, ja niistä tuli kilparatsuja isänsä tapaan. Tammat päätyivät harrasteratsuiksi.
155 cm korkea voikko Lennon Karamelli oli helläluonteinen tamma. Sillä oli kykyjä esteille, mutta voitontahto puuttui ja hyppyrohkeudessa oli parannettavaa. Esteharjoitusten sijaan sen emäntä ryhtyi kuitenkin kilpailemaan aktiivisemmin Karamellin kakkoslajissa, kouluratsastuksessa, ja nosti tamman tason vaativaan B:hen saakka. Karamelli teki hyvän, tasaisen uran kouluratsuna. Sittemmin se sai samasta orista kaksi varsaa: molemmat oreja.

Aamuaurinko oli rautiaankimo 149 senttiä korkea tamma. Se teki pitkän ja voitokkaan uran yleisratsuna kisaten neljää lajia: koulua, esteitä, kenttää ja valjakkoa. Sen vahvuudet olivat selvästi kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa, mutta ei tämä estänyt sitä hyppäämästä metriä. Se vain tarvitsi enemmän harjoitusta hypyissä. Välillä Aamuaurinko piti välivuoden kilpailuistaan ja sai ainoan varsansa, joka on tamma. Sen ura päättyi vasta 18-vuotiaana.

Huokaus oli tavallisen suomenhevosen näköinen: se, joka tulee mieleen, kun sanoo suomenhevonen. Se oli vaaleanrautias 150 cm korkea ori, joka kilpaili neljässä lajissa mutta ilman suurempia tavoitteita. Lähialueen pikkukisoissa se menestyi hyvin, mutta samaa ei voisi ennustaa suurkisoista, joihin Huokausta ei koskaan viety. Se oli tasaisen kiltti ori, ja vanhoilla päivillään se sai astua kaksi lähialueen tammaa ja tuotti yllättäen itseään parempia jälkeläisiä.
Ruunikonkimo 146 cm korkea suomenpienhevonen Kodon Aamu oli vaativa luonne mutta loistava kouluratsu. Se kilpaili niin kauan kuin sen nuori emäntä jaksoi pysyä sen vauhdissa ja menestyi huomattavalla tavalla. Sittemmin sen emäntä luopui ensin kilpailuista ja sitten Aamusta perheenlisäyksen vuoksi. Aamu päätyi ensin siitostammaksi, mikä ei mennyt hyvin, koska se saatiin kantavaksi ja synnyttämään elävä varsa vain kerran. Tämän jälkeen tamma kokeili elämää ratsastuskoulussa, mutta sen luonne ei ollut sellaiseen sopiva. Aamu kiersi koulun jälkeen omistajalta toiselle, eikä kukaan tiedä, mihin se päätyi. Sen jäljet loppuvat vuoteen 2017 ja Turkuun.