Erkinheimot

Sankarmiehii on 155 cm korkea tummanpunarautias suomenhevonen joka on kilpaillut vaihtelevalla menestyksellä kenttäratsastuksessa CIC1-tasolla. Varsasta asti se on ollut rohkea ja hyväluonteinen, mutta sen keskittymiskyky oli aika ajoin hieman hukassa ja se aiheutti välillä pisteiden putoamisia koulu osuuksilla ja puomien kolahtelua esteisiin. Tammat kiinnostivat myös Santuksi kutsuttua hevosta paljonkin eteenkin sen jälkeen kun sillä oli astutettu muutama tamma, joten se päätettiin lopulta ruunata keskittymiskyvyn parantamiseksi. Sehän ei kuitenkaan auttanut kovinkaan paljon asiaan, joten lopulta se myytiin erääseen ratsastuskouluun opetushevoseksi jossa se asustelee vielä tänäkin päivänä.

Tinasotamies oli komea, 157 cm korkea tummanpunaruunikko suomenhevosori joka ehti kilpailemaan hyvällä menestyksellä kenttäratsastuksessa ennen kohtalokasta onnettomuutta maastoesteillä oriin ollessa 10-vuotias. Tinasotamies eli koko elämänsä kasvattajallaan Kuopion kuppeessa, jossa hyväluonteinen ja -rakenteinen ori ehti toimia kilparatsun lisäksi siitosorina, jättäen jälkeensä 32 jälkeläistä ympäri Suomea.
Hurun Kaikkivoipa oli vain 150 cm korkea punarautias suomenhevonen joka ei ole elämänsä aikana saavuttanut oikein mitään ja on muutenkin ollut enemmänkin harrastetason hevonen. Siitä yritettiin saada aikoinaan kilpahevosta rataesteille kun suvun perusteella siitä olisi voinut tulla lahjakas siinä. Tamma ei kuitenkaan voittanut geeni lotossa eikä siitä loppujen lopuksi tullut kuin hädin tuskin 90cm luokkia hyppäävä harraste putte. Tamma myytiin nuorelle tytölle harraste ratsuksi ja lopulta jalkavamman vuoksi siitä tuli täysin eläkehevonen pihaton perälle. Kaksi varsaa se jätti jälkeensä ja jälkimmäisen synnytykseen se myös menehtyi.

151 cm korkea rautias Elonpolun Teija on hitaamman puoleinen suomenhevonen joka on menestynyt ihan kivasti kouluratsastuksessa Helppo A-tasolla, vaikkei siitä mitään huippu kilpahevosta koskaan tullutkaan. Suvun puolesta siitä yritettiin alunperin estehevosta, mutta jo nuorena se osoitti ettei sitä kiinnosta esteiden hyppely. Kouluratsunakin se on hieman tahmea, mutta hyvillä alkuverryttelyillä siitä saa irti ihan kivaa liikettä. Teija on elämänsä aika ollut kahdella eri omistajalla ja viimeisin on astuttanut tamman pari kertaa vuosien varrella kun on kaivannut taukoa kilpailemisesta. Teija kulkee edelleen satunnaisissa kilpailuissa, mutta on jo pääasiassa enemmänkin harrasteratsu.

Tuomon Oma Tilli on vauhdikas ja temperamenttinen rautiaankimo suomenhevonen joka on aina rakastanut hyppäämistä. Vain 153 cm korkea ori hyppää ylitse esteestä kuin esteestä eikä pienempikokoinen ori ole koskaan kieltäytynyt mistään erikoisemmastakaan esteestä. Timpaksi kutsuttu hevonen ei kuitenkaan ollut kaikkein helpoin käsiteltävä, sillä se oli aikamoinen sählä ja herkkä poika joka ei siedä komentamista. Se on aina halunnut tehdä juuri niinkuin hän itse haluaa eikä ole pelännyt näyttää jos jokin ei miellytä. Timppa on jättänyt jälkeensä jo 34 jälkeläistä joista reilu puolet on perinyt oriin hyppy kyvyt.
Avonleijan Taija on pieni ja siro rautias suomenhevonen jonka motto oli kyllä onnistuu. Vähän liiankin lempeän luonteen omaava neitokainen on aina valmis kaikkeen, aivan sama mitä se on. Taija on aina ollut laumassa se pahnan pohjimmainen joka antaa höykyttää itseään eikä ole koskaan edes luimistellut kenellekään. Ihmisten kanssa osaa rentoutua ja ratsastaessa työskentelee mielellään. Tämä 149 cm korkea tamma ylitti aina suurella innolla aina 110 cm korkeisiin esteisiin saakka ja tasaisen varmasti napsi karsinansa oveen ruusukkeita milloin mistäkin. Taija on jo lopettanut kilpailu-uransa ja elää rauhallista siitostamman elämää kasvattajallaan. Tähän mennessä se on saanut neljä jälkeläistä.

Isän puolen sukuselvitys © Lianna

Punaruunikko Hiiriheikki oli hyvä yleispainotteinen suomenhevonen ja sittemmin suosittu jalostusori. Hiiriheikin hyvyys ei ollut niinkään siinä, että se olisi ollut tähti jossain tietyssä lajissa, vaan ennemminkin siinä, että se kykeni tekemään tasaisen hyvää suoritusta monessa asiassa. Kuten monet virtuaalimaailman laatissuokit, sekin kilpaili sijoitukset nopeasti täyteen neljässä lajissa ja meni sitten laatiksiin. Virtuaalimaailmassa, jossa hevosen on tyypillistä saada vain yksi jälkeläinen, Hiiriheikki oli poikkeuksellisen suosittu: sillä on peräti kolme kilpailevaa varsaa. Hiiriheikki oli luonteeltaan kiltti ja avoin, ja säkäkorkeudeltaan 153 cm korkea sopusuhtainen ukkeli.

156-senttinen ruunikko suokki: kuulostaako tylsältä? Hoopo-Heikki vaikuttaa paperilla tylsän näköiseltä, mutta rakenteeltaan se oli ratsusuokin ideaali. Ei ole ihme, että Hoopo-Heikki oli näyttelyiden kuningas ja kantakirjan ykkönen. Se kilpaili myös koulu-, este- ja kenttäratsastusta melko maltillisilla tasoilla, mutta pääsi laatiksiin asti. Neljälle jälkeläiselleen Hoopo-Heikki periytti tylsää väriään, upeaa rakennettaan ja hellyyttävän rehellistä ja ihanaa luonnettaan.
151 cm korkea tummanrautias Hiiru oli pieni mutta virtaa täynnä oleva iloinen kenttäratsu. Se kilpaili tehokkaasti sijoitukset täyteen ja saavutti palkintonsa, minkä tähden sen uraa voisi sanoa rakettimaiseksi. Sittemmin Hiiru kilpaili vain arvokisoissa ja menestyi niissäkin suomenhevoseksi huikeasti. Hiirusta yritettiin kovasti siitostammaa, mutta sillä oli tiinehtymisongelmia. Lopulta onnistui yhden kerran ja Hiiru sai ainoan orivarsansa.

Jeon Morsian oli vain 143 cm korkea ruunikko tammanpänikkä, mutta ruutia siinä olisi ollut jakaa muutamalle paljon isommallekin. Morren meno esteillä, olivat ne sitten kentällä tai maastossa, oli rivakkaa ja rohkeaa. Sen hyppytyylikin oli erinomainen. Sen turvin se pärjäsi myös kenttäratsastuksessa, vaikka koulukokeessa se jäikin huolellisempien hevosten jalkoihin. Morre teki lyhyen ja tehokkaan uran ja sai sen jälkeen kaksi varsaa. Toinen niistä peri Morren periksiantamattoman luonteen, mutta menestyneempi Hiiriheikki on säyseämpi kuin emänsä.

Vaaleanrautias ja sittemmin kimoutunut Sulho oli komea ja kiltti koulusukuinen ori, jolta ei valitettavasti kouluratsastus taittunut vaativissa luokissa. Sulholla oli itsetunto-ongelmia, joiden takia sen treenikaudet jäivät löysiksi. Sen hyvän suvun ja hellän luonteen vuoksi sillä koetettiin astuttaa pari tammaa. Varsoista tuli isäänsä parempia ratsuja, mutta Sulhosta itsestään tuli ruunauksen jälkeen maailman rakastetuin lemmikki ja harrasteratsu. Sulho oli 143 cm korkea pikku söpöliini.

Sulhon luonnetta tasapainottamaan valittiin Jeon Ehtoo, 145-senttinen tummanpunaruunikko tamma, joka oli luonteeltaan rohkea mutta ystävällinen. Ehtoo oli periaatteessa kenttä- ja estepainotteinen, mutta kilpaili vain säästeliäästi saavuttaen hieman menestystäkin. Sulhon varsa jäi Ehtoon ainoaksi.