Erkinheimot

Kuulumiset

Tammikuu 2025
Kirjoittanut Reima Erkinheimo (Oresama)
Täten ilmoitan teille, Teron armaat seuraajat, että me olemme tehneet muutakin kuin rymynneet metsissä, vaikka meidän iskä muuta väittääkin. "Me" tarkoittaa siis minua, Teroa ja vähän myös Juhania, mutta ennen kaikkea minua ja Teroa.
Minulla on todistusaineistoakin. Tämän koko kuun kestäneen Cloudfieldsissä majailun jälkeen olen ratsastanut Terolle omakätisesti ERJ:n alaiset sijoitukset täyteen, eli niitä on nyt neljäkymmentä kappaletta! Yhdessä hujauksessahan se meni, kiitos kysymästä, kun on näin siunatun tyhmä hevonen, eli siis täydellinen hevonen!
On siis Juhanikin tehnyt jotain. Se meni Terolla 40 sijoitusta KRJ:n alaisissa, mutta mitä sitten? Palataan nyt vain siihen oikeaan asiaan, eli Teron esteratsun juttuihin.
Eli siis iskä sanoo, että en ole muka Teron kanssa muuta tehnyt kuin riehunut, ja että hänen pitää tarkastaa, voiko muka 40 sijoitusta olla täynnä tällä vetelehtimisellä. Siinähän tarkastaa. Iskä laittoi myös ukaasin, että tämä laiskottelu (siis "laiskottelu") loppuu justiinsa nyt, ja seuraavaksi meidän on määrä suunnata kenttäkisoihin. Helppo nakki, sanon ma. Kyllä me voidaan Teron kanssa mennä näyttämään sinnekin mallia muille. Saadaan samalla kirkastettua tuota Erkinheimon suvun mainettakin, kun Juhani on vähän tuollainen.

Joulukuu 2024
Kirjoittanut Reima Erkinheimo (Oresama)
Aijjettä Tero on sitten yliveto, vaikka meidän iskä olisi siitä sitten mitä mieltä tahansa. Tänäänkin se auttoi minua näyttämään isoveljelleni Juhanille Juhanin paikan maastossa!
Juhani oli teki suulissa, lipan alla, lähtöä maastoon Vilillä, ja jotenkin minua alkoi ärsyttää ihan sairaasti se, kun Juhani oli kovana äijänä menossa pelkällä riimulla ja kahdella narulla. Vilillä ei tosiaankaan voi mennä sillä lailla, ei ainakaan päikseen, mutta Juhanilla on joku kompleksi. Ilmoitin ihan muina miehinä, että kyllä tässä muutkin vaarallisilla oreilla pärjäävät lähes varusteetta maastossa, niin että lähdenpä mukaan.
"Näkis vaan, ja kuulis kolinan", Juhani hirnui könytessään hevosensa selkään, mutta lupasi odottaa.
Niin minä sitten hain kauimmaisesta oritarhasta asti salaisen aseeni: herra Tero Erkinheimon. Juhanin naama venähti.
"Ei toi ole mikään ori", hän kitisi.
"Ai sori mä erehdyin", mau'uin takaisin. "Mä luulin noita palleiksi tuolla, mutta nehän onkin niitä Kajn ja koirien hukkaamia pesäpalloja."
"öhö öhö", Juhani tekonauroi, "mä tarkoitan ettei toi oo mikään oikea ori. Toi on hädin tuskin oikea hevonen!"
"älä kuuntele sitä, Tero. Se on kateellinen kun sulla on pallit ja sillä ei."
"On mulla pallit!"
"Hädin tuskin."
Sananvaihdosta huolimatta lähdettiin maastoon. Vilillä on aina jumalaton kiire, jos mukana on muita hevosia, niin että me tallustelimme Teron kanssa kaikessa rauhassa sen ja Juhanin perässä. Ja ai vitsi, miten meillä oli mukavaa! Oli niin mukavaa, että ajattelin jättää Juhanin rääkkäämisen sittenkin välistä. Oli pikkuinen pakkanen, mutta Teron selkä oli takapuoleni alla lämmin kuin penkinlämmitin autossa, ja Terolla nyt muutenkin on leveä selkä ja tasainen askel. Se tykkäsi itsekin ihan hirveästi, kun sai mennä pelkkä riimu päässään ja riipiä kuusenoksia matkallaan. Joo, Tero on vähän sillä lailla pöljä: ei se ikinä muista, että kuuset pistävät kieleen.
Iskän hiittisuoralla ehdotin, että mennään oikein kunnon laukkaa. Juhani epäröi: se olisi vaarallista kuulemma. Ympärillä oli kuitenkin metrin verran lunta, joten eipä putoaminen tuntuisi miltään, jos niin kävisi. Se huomio ei saanut Juhania suostumaan, vaan seuraava peliliikkeemme Teron kanssa. Kiihdytin Teron nimittäin täydessä laukassa Vilin ohitse, ja vaikka Juhani ei halunnutkaan laukata, silloin Vili tahtoi, ja niin se ampaisi minun ja Teron perään.
Teron ei tarvinnut olla nopea voittaakseen. Ensimmäisessä kurvissa Vili nimittäin painoi korvat lintassa menemään, ja kun se oli ohittamaisillaan meidät ulkokautta, Juhani luiskahti kyydistä. Kirosanoja kuului, niin että eloon siellä jäätiin, joten jatkoin laukkaamista Terolla laukkaamisen riemusta. Vili oli kiertänyt ringin nopeammin kuin me, mutta sitä ei laskettu voittajaksi, kun sillä ei ollut kerran edes ratsastajaa niin kuin Terolla. Juhanin ei tarvinnut kuin odottaa käsi ojossa vihaisena ja punaisena ja Vili juoksi kierroksen jälkeen kiinniotettavaksi. Silti Juhani oli vihainen minulle ja jostain ihme syystä Terollekin. Tero näytti onneksi viatonta naamaa niin kuin on Teron tapa. Juhani 0, Reima 1, ajattelin ja ravasin itsekseni hymyillen takaisin Erkinheimon yksityistielle.
Metsän puolella kävi pari kertaa niin, että kuusista mäjähti lunta alas kun kävelimme ohitse. Vain viisas hevonen osaa pelätä sellaista, ja Teron paras ominaisuus on, että se on tyhmä kuin tyhmin saapas. Kun Vili vauhkoontui sen edessä, korskui ja riehui, Tero vain vahtasi niin kuin lehmät vahtaavat. Kehuin sitä ihan jumalattomasti sen tyhmyydestä. Yhdellä sellaisella kerralla Juhani mätkähti taas kinoksiin. Juhani 0, Reima 2.
Kävelimme kaikessa rauhassa Mäensisukseen asti, koska Juhani ei uskaltanut enää edes ravata kunnolla. Tai siis Tero käveli, minä istuin, Vili skitsoili ja Juhani hikoili. Pyörittelin nilkkojani ja naureskelin rusakoille, joita Tero vahtasi ja Vili pelkäsi. Lauleskelin iskelmiä, ja Juhani suuttui.
"Nyt turpa kiinni jo!"
"Häiritteekö keskittymistä? Onneks mä ja Tero pystytään tekemään monta asiaa samaan aik--" "Mä en tajua miksi sä tulit pilaamaan meidän lenkin!"
"Sä olisit pudonnu yhtä monesti ilman muakin, ja varmaan Vili olis menny hukkaan vaan ilman Teroa. Tero ja Reima, Reima ja Tero, kaksi voittamatonta--"
"Reima!"
"-- ylivoimaista, mahtavaa --"
"REIMA! Siellä on PEURA! Varo!"
Niin toden totta oli, ja Juhanin huudon takia se pomppasi suorilta jaloiltaan melkein ilmaan ja polun ylitse täyttä laukkaa. Kappas, näytti Tero ajattelevan ja katsoi sitä ja sitten Viliä, joka painoi täyttä laukkaa seuraavan mutkan takana. Juhani oli tietenkin taas pitkin tannerta.
"Älä siinä vahtaa vaan ota se kii!" Juhani huusi joko minulle tai Terolle.
"Aaaaaivan", totesin ja pyysin Terolta ravia. Ei se Vili uskaltaisi kauas painella ilman Teroa.