Erkinheimot

Sokerisiili on juuri se kuuluisan Piimähaukan ainoa orivarsa, jonka syntymästä kohistiin. Jännitettiin, tuleeko Sokerisiilist isänsä veroinen. Siitä tuli ainakin kovin samannäköinen 165 cm korkea tummanruunikko ori. Vaikka Sokerisiili tekikin loisteliaan ja kunnioitettavan uran vaativan B:n kouluratsastusluokissa sekä valjakkoajossa, eihän kukaan kuitenkaan ole Piimähaukka. Koska oria verrattiin epäreilusti edellisten vuosikymmenten legendaan eikä muihin aikalaisiinsa, se valitettavasti lähes unohtui jalostuskäytöstä. Virkeällä, hassulla ja herttaisella Sokerisiilillä onkin siksi vain kolme varsaa, joista ainoastaan Kaakaomäyrä on jatkanut sukuaan.
Punarautias Mörkeldröm oli harrasteratsu, joka kilpaili vähän sitä sun tätä matalalla tasolla. Hyvä luonne ja monipuolisuus olivatkin tämän 158 cm korkean punarautiaan parhaat piirteet. Se suoritti uskollisesti virtuaalisuokkien neljää perinteistä lajia: koulua, esteitä, kenttää ja valjakkoajoa. Lisäksi se humputteli iloisesti matkaratsastuksessa, suunnistusratsastuksessa ja rakasti western trailia. Historiankirjoihin se ei kuitenkaan olisi jäänyt, ellei sen ainoa varsa olisi sattunut olemaan Kaakaomäyrä.

Tölövääsy on Tääkääsyn isä ja synonyymi, vaikka tölövääsy voi olla fyysisen ohella verbaalinenkin, ja kovin samalla tavalla Tölövääsykin nimettiin. Se oli varsana suuri ja pulska, eikä oikein osannut varoa itseään ihmisten sen paremmin kuin hevostenkaan kanssa. Tölövääsystäkin kasvoi rohkea ja huumorintajuinen ratsu, mutta se piti myös muhkumaisen olomuotonsa. Tästä 163 cm korkeasta suloisesta mustasta orista ei siis ollut taitavaksi ketteräksi kenttäratsuksi, vaan se tyytyi kiertämään helppoja luokkia ja hyppäämään matalia esteitä. Sen hölmöilevä ja hyväntahtoinen luonne kuitenkin hurmasi paitsi sen hoitajat, myös tammanomistajat, ja varmaan luonteensa vuoksi Tölövääsyllä onkin peräti viisi varsaa.
Särö oli 157 cm korkea harrasteratsu, jota käytettiin jalostukseen varmaan ennen kaikkea sen hopeageenin takia: se oli hopeanpunarautiaankimo. Suvultaan se oli keskinkertainen, eikä sillä ole erikoinen kisaurakaan, vaikka se menikin jonkin verran virtuaalisuokkien perinteisissä neljässä lajissa. Luonteeltaan Särö oli oikein toimiva: kunnolla koulutettu, utelias ja rohkea heppa. Jos se olisi saanut syntyä tavallisemman värisenä, siitä olisi varmasti tullut jollekulle ihan oikea aktiivinen harraste- tai peräti kilparatsu.