Erkinheimot

Kaakaomäyrä oli kovin tavallisen näköinen ja oloinen 162 cm korkea ruunikko ori. Päällepäin siitä ei olisi ikinä nähnyt, miten hienostunut vaativan B:n tasoinen kouluratsu se oli, mutta niin se vain oli. Se edisti uraansa sykäyksittäin: kilpaili lyhyitä ja intensiivisiä kausia, joiden välissä se saattoi vetäytyä vuodeksikin kilpailuista. Huhut siitä, että se teki niin sairasteluiden vuoksi, ovat perättömiä: ennemminkin sen omistaja pyrki säilyttämään sen terveyden olemalla rasittamatta sitä koko ajan kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Tehorutistuksiin saatiin kuitenkin mahtumaan valtava määrä sijoituksia yhteensä, ja jo ennen kisaeläkkeelle 15-vuotiaana siirtymistään Kaakaomäyrä oli kisanäyttöjensä, jälkeläisnäyttöjensä ja herrasmiesluonteensa vuoksi suosittu siitosori. Tähän mennessä sillä onkin jo 12 varsaa, ja lisää taatusti tulee vielä vuosien varrella.

Sokerisiili on juuri se kuuluisan Piimähaukan ainoa orivarsa, jonka syntymästä kohistiin. Jännitettiin, tuleeko Sokerisiilist isänsä veroinen. Siitä tuli ainakin kovin samannäköinen 165 cm korkea tummanruunikko ori. Vaikka Sokerisiili tekikin loisteliaan ja kunnioitettavan uran vaativan B:n kouluratsastusluokissa sekä valjakkoajossa, eihän kukaan kuitenkaan ole Piimähaukka. Koska oria verrattiin epäreilusti edellisten vuosikymmenten legendaan eikä muihin aikalaisiinsa, se valitettavasti lähes unohtui jalostuskäytöstä. Virkeällä, hassulla ja herttaisella Sokerisiilillä onkin siksi vain kolme varsaa, joista ainoastaan Kaakaomäyrä on jatkanut sukuaan.
Punarautias Mörkeldröm oli harrasteratsu, joka kilpaili vähän sitä sun tätä matalalla tasolla. Hyvä luonne ja monipuolisuus olivatkin tämän 158 cm korkean punarautiaan parhaat piirteet. Se suoritti uskollisesti virtuaalisuokkien neljää perinteistä lajia: koulua, esteitä, kenttää ja valjakkoajoa. Lisäksi se humputteli iloisesti matkaratsastuksessa, suunnistusratsastuksessa ja rakasti western trailia. Historiankirjoihin se ei kuitenkaan olisi jäänyt, ellei sen ainoa varsa olisi sattunut olemaan Kaakaomäyrä.

Tääkääsyn tunnistaa nimestäkin Härmässä syntyneeksi hevoseksi, ja sen nimihän tarkoittaa tönimistä, lyömistä tai muuta sellaista vahingoittamista. Tääkääsy sai sellaisen nimen, koska varsana se oli niin kovin raju. Kun mustankimo 160 cm korkea tamma hieman aikuistui, rajuus ja vahingossa tehty väkivaltaisuus muuttuivat rohkeudeksi ja reippaudeksi. Kannatti odottaa, että Tääkääsy kasvaa ja kehittyy, sillä niin rohkeaa este- ja kenttäratsua ei ollutkaan siinä ikäluokassa toista! Tämän tamman oli helppo kerätä lyhyessä ajassa riittävästi sijoituksia lajilaatikseen ja yleislaatuarvosteluun ja siirtyä sitten siitostammaksi. Tällä hetkellä Tääkääsy odottaa kolmatta varsaansa.

Tölövääsy on Tääkääsyn isä ja synonyymi, vaikka tölövääsy voi olla fyysisen ohella verbaalinenkin, ja kovin samalla tavalla Tölövääsykin nimettiin. Se oli varsana suuri ja pulska, eikä oikein osannut varoa itseään ihmisten sen paremmin kuin hevostenkaan kanssa. Tölövääsystäkin kasvoi rohkea ja huumorintajuinen ratsu, mutta se piti myös muhkumaisen olomuotonsa. Tästä 163 cm korkeasta suloisesta mustasta orista ei siis ollut taitavaksi ketteräksi kenttäratsuksi, vaan se tyytyi kiertämään helppoja luokkia ja hyppäämään matalia esteitä. Sen hölmöilevä ja hyväntahtoinen luonne kuitenkin hurmasi paitsi sen hoitajat, myös tammanomistajat, ja varmaan luonteensa vuoksi Tölövääsyllä onkin peräti viisi varsaa.
Särö oli 157 cm korkea harrasteratsu, jota käytettiin jalostukseen varmaan ennen kaikkea sen hopeageenin takia: se oli hopeanpunarautiaankimo. Suvultaan se oli keskinkertainen, eikä sillä ole erikoinen kisaurakaan, vaikka se menikin jonkin verran virtuaalisuokkien perinteisissä neljässä lajissa. Luonteeltaan Särö oli oikein toimiva: kunnolla koulutettu, utelias ja rohkea heppa. Jos se olisi saanut syntyä tavallisemman värisenä, siitä olisi varmasti tullut jollekulle ihan oikea aktiivinen harraste- tai peräti kilparatsu.

Punaruunikko Puolukkataivaanvaeltaja oli elinaikanaan suosittu jalostusori, ja siitä on saatavilla pakasteita edelleen. Orin varsat ovat tavanneet olla suurikokoisia, itsepäisiä ja taitavia hyppääjiä, eli Mariapuuronmettästäjä on tavanomainen Puolukkataivaanvaeltajan varsa. Ori itse kilpaili esteitä ja kenttää, mutta ei ahkerast, vaan täsmäiskuja isoihin kilpailuihin ja satunnaisiin ryppäisiin tehden. Näissä melko harvoissa kisoissaan se menestyi hienosti, jolloin se jätti hevoskansalle sellaisen mielikuvan, että se on erinomainen kilparatsu. Puolukkataivaanvaeltajan taso oli CIC1 ja 110 cm, ja kenttäratsuksi se taisi kouluakin mukavasti. Valjakkoajossa ori ei kilpaillut kertaakaan, mutta perimätiedon mukaan se osasi kärrytellä vähintään välttävästi. Ori oli 166 cm korkea, punarautias ja luonteeltaan kotioloissa melko haastava, vaikka osasikin julkisuudessa esitellä ainoastaan parhaita puoliaan.

Mustikkasumunetsijä oli punarautias 164 cm korkea ori, joka toimi laajasti yleisratsuna neljässä lajissa niin kuin virtuaaliselle suomenhevoselle on tavallista. Sekin sai neljän lajin laatuarvostelupalkinnot, mutta joka laitoksesta ykköset menivät sivu suun. Tämä johtuu siitä, että Mustikkasumunetsijä oli paitsi itse juonikas ja arvaamaton, se myös periytti samat huonot ominaisuutensa kuudelle jälkeläiselleenkin siinä missä hyvätkin. Mustikkasumunetsijä siis näytti perinteiseltä maalaisromanttiselta suomenhevoselta, mutta sen aikaiset hevosenhoitajat kertovat, että sitä hoitaessa tuntui ennemmin kuin olisi hoitanut traumatisoitunutta täysiveristä. Ei senluonteisille ratsuille meidän laatuarvosteluissamme ykkösiä onneksi jaella!
Soihdunkantaja valittiin Mustikkasumunetsijän morsiameksi kahdesta syystä. Se ensinnäkin oli luonteeltaan herttainen kuin lammas. Lisäksi se oli sopusuhtaisena 166 cm korkeana ruunikonkimona räpsyripsenä suloinen kuin Barbien muovihevonen. Soihdunkantaja sai Mustikkasumunetsijästä kaksi varsaa, jotka eivät olleet luonteeltaan mukavia, vaikka olivatkin taitavia. Sen muista oreista saamat myöhemmät kaksi varsaa sen sijaan ovat erinomaisen mukavia tammoja. Soihdunkantaja oli itse yleispainotteinen neljän lajin suokki, mutta kilpaili melko matalalla tasolla. Ehkä sillä olisi ollut kykyjä, suvun mukaan ainakin olisi ollut, mutta kilpaileminen ja kouluttaminen ei ollut sen kasvattaja-omistajan prioriteetti numero yksi.

Ruusukeiju sai samaa palautetta aina kaikilta asiantuntijoilta: eläinlääkäriltä, laatuarvostelutuomarilta, kantakirjatuomarilta, jopa hevosenhoitajilta. Se palaute oli, että tuo hevonen on liian lihava, ja näkeehän sen kuvistakin, miten leveä selkä tällä 158 cm korkealla vaaleampunarautiaalla neidillä oli. Toisaalta jos Ruusun tunsi, tiesi, miksi se oli niin lihava. Se oli nimittäin niin ihana, kultainen, herttainen! Sille teki mieli tuikata suuhun porkkanaa, omenaa ja sokeria vähän joka käänteessä, ja niin sille tuikittiinkin. Se oli varsinainen positiivisen vahvistamisen hedelmä, ja sen hyväntuulisuus este-, koulu-, kenttä- ja valjakkoajoareenoilla näkyi kauas! Sen someseuraajat ja fanit pettyivät karvaasti, kun se eläköityi kilpatouhuista kokonaan ennen kuin se astutettiin kolmannen ja viimeisen kerran.

Vaaleanpunarautiaankimo Tunturituuli oli 161 cm korkea ori, joka oli erikoistunut kouluratsastukseen. Se kulki vaativan B:n luokissa maanisen ahkerasti, ja hetken aikaa siitä povattiin kansainvälistäkin menestyjää. Kova tahti kävi kuitenkin terveyden päälle, ja niin Tunturituulelta pettivät ensin etujalat ja sitten selkä. Sitä pidettiin vapaaherrana ja siitosorina vielä muutaman vuoden ennen kuin se jo 11-vuotiaana oli liian kivulias elämään hevosen elämää.
Kiiltävänmusta Nokiputous oli huomiota herättävän kaunis ilmestys jo värinsä puolesta, mutta kun sillä oli vielä rakenne ja luonnekin kohdillaan! Se teki rauhallisen ja menestyksekkään uran neljässä lajissa virtuaalisuokkien tapaan. Se muistetaan kuitenkin parhaiten aktiivisesta Instagram-tilistään, jossa se opetti hoitajansa kanssa tavallisille nuorille heppaharrastajille videoillaan, miten satula laitetaan, miten kaviot puhdistetaan ja niin edelleen. Tosielämässä Nokiputous ei erityisesti nauttinut lasten seurasta, mutta sosiaalisen median vuoksi monille jäi ihan erilainen käsitys. Kiltti se kyllä oli.