Erkinheimot

Kuulumiset

Maaliskuu 2025
Kirjoittanut Katariina Erkinheimo (Oresama)
Kyllä minä sanon, että antakaa sen arvokkaan ja vanhanpuoleisenkin hevosen olla jo rauhassa ja levätä! Pojat ja jopa Joonas ovat ryhtyneet raahaamaan Kasperia ympäri maita ja mantuja, pitkin metsiköitä ja pöpeliköitä. Kuulemma on tärkeää virkistää ikääntyvänkin hevosen aivoja, mutta sanonpahan vain, että niitä voisi virkistää ihan omissa ja tutuissa, turvallisissa maastoissa, eikä ties missä ympäri maailmaa! Mutta kun ei! Ei ei: virtuaalisiin matkaratsastuskisoihin on kuulemma pakko päästä tunkeutumaan mukaan Kasperi-ressukalla, kun VMRJ:n alaisia kisoja kuulemma on ja kuulemma lähellä. Jos nyt Yorca Warmbloodsissa edes kävisivät, kun se on tuolla 850 metrin päässä pellon toisella puolella, mutta eihän sekään riitä: pakko on ollut ravata Härmässä ja Lapualla ja Napuella ja siellä ja tuolla. Kuulemma Kasperi tykkää, mutta sanonpahan vain, että ei se tykkää. Se on poikien valetta se, tai ehkä ne itsekin uskovat siihen, ja Joonaskin vielä!
Tällaisia ruusukkeita ja tuollainen plakaatti on minulle nyt tuotu lahjuksena kotiin. Ovat muka Kasperin voittamia sieltä matkakisoista. En usko, että ovat. Ei niitä näin paljoa voi olla, eikä Kasperi edes ole kovin nopea muihin verrattuna. Eivätkös ne sellaiset matkakisat ole arabialaisten täysiveristen juttu? Eivät vanhojen suomenhevosten alkuunkaan?

Helmikuu 2025
Kirjoittanut Joonas Erkinheimo (Oresama)
Lyötiin Juhanin, vanhimman poikani kanssa pieni veto. Ilmoittauduimme kumpikin Sunset Tides Equestrian Festivalille vaativan B:n Water Fountain -luokkaan. Minun oli määrä mennä tällä meidän Kasperilla, ja Juhanin Kasperin tuoreimmalla ja nuorimmalla tarhakaverilla, Kahvinäädällä. Kasperi ja Kahvinäätä ovat kovin saman tasoisia hevosia, mutta Kasperi on luonteeltaan paljon tasaisempi, varmempi ja ylipäätään mukavampi, vaikka Juhani tykkääkin enemmän Kahvinäädästä kuin siitä. Veto koski sitä, että kumpi meistä suokkiratsukoista sijoittuu paremmin. Juhanille uhosin, että älä sinä poika opeta isääs naimaan, mutta tosiasiassa en ollut niin voitonvarma. Juhani on taitava, ja niin on Kahvinäätäkin, vaikka kaiken järjen mukaan minun pitäisi olla Juhania taitavampi vielä, ja Kasperikin suorittaa Näätää tasaisemmin.
Ei ollut juuri muita suomenhevosilla ratsastavia samassa luokassa, eipä ei. Ei minua silti yhtään ujostuttanut ratsastaa Kasperin kanssa kouluaitojen sisään vähän sen jälkeen kun Juhani ratsasti kelpo suorituksen tehtyään ulos. Suomenhevonen on hevosista parhain, vaikka kuinka moni onkin pienten ponien puolella vaativassa B:ssä.
Kasperi meni näyttämään poneille, kuka täällä osaa mennä koottuna, kuka täällä tanssii parhaiten, kellä on komein askel. Ratsastin, niin en nähnyt, mutta vaikka itse sanonkin, komea näky meidän silti täytyi olla. Siinä on sitä jotain, kun raskas hevonen, niin kuin Suomenhevonen, varsinkin Kasperin kaltainen jytky, menee kouluratsastuksen kaltaista herkkää lajia ja osaa hommansa. Tuli ihan nappisuoritus! Oli tosi hyvä tunne ratsastaa, ja Kasperi keskittyi niin hyvin, että melkein meni roska silmään! Olin ihan varma palkintosijasta, ja etenkin siitä, että Juhani ja Kahvinäätä jäivät kauas taakse minusta ja Kasperista.
Mitä vielä, kuulkaa. Me olimme palkintojenjaossa kaikki neljä Erkinheimoa siitä luokasta: Kasperi, minä, Juhani ja Kahvinäätä. Ei siinä voinut tuntea mitään harmia, että Juhani ja Kahvinäätä olivat kolmansia, kun kerran me olimme neljänsiä ja meillä oli Kasperin kanssa ollut niin tosi kivaa suorittaa. Seuraavana vuonna uudelleen, eikös niin? Ellei Juhania sitten pelota kohdata vanhaa isää, kun voitti tällä kertaa meidät niin täprästi...

Helmikuu 2025
Kirjoittanut Joonas Erkinheimo (Oresama)
Reima oli ilmoittautunut Kasperilla Sunset Tides Equestrian Festivalille 110 cm Sunny Sensation -luokkaan. Oli kuulemma lähdössä Juhanin kanssa kahden matkaan. Nousi kauhea metakka, kun ilmoitin, että Kasperi voi lähteä, mutta Reima ja Juhani eivät ole menossa kahden ylipäätään yhtään mihinkään, eivät varsinkaan hevosjuttuihin. Juhani alistui kyllä kohtaloonsa viime kuun Laverdieren pelleilyn jälkeen, mutta Reima meinasi, ettei ole tehnyt mitään väärää suurin piirtein ikinä elämässään. Kiukussaan Reima päätti, ettei lähde sitten ollenkaan, jos minun, iskän, pitää tulla vahtimaan aikuisia poikiaan.
Niiden käänteiden vuoksi minut nähtiin esteluokassa Kasperilla, ja eihän siitä ole kuin kevyet 30 vuotta, kun viimeksi hyppäsin kilpaa. Ei vanhana enää uskalla niin kuin nuorena ja kuolemattomana! Muutamat harjoitushyppykerrat otettiin kotona. Reiman kanssa Kasperi on aina näyttänyt tosi rauhalliselta hyppääjältä, ja sitä Reima on itsekin kehunut. Totta se oli: Kasperi tapaa hypätä tosi tosi rauhallisesti, edetä hitaasti, laskea tarkasti. Se oli siis sopiva hevonen minulle aloittaa hyppääminen tällaisen pikkuisen tauon päälle.
Jännitti silti. Rauhassa mentiin, ja ei paljoa muuta olisi voinut. Ei Kasperista mitään pikakiitäjää tositilanteessakaan saa. Hyvin kuunteli meidän poika ohjeitani myös kilpailuiden tiimellyksessä. Kasperia oli keveä ohjata, vaikka suomenhevoset joskus ovatkin niin kovin raskaita. Tuntui, että tuli hyvä rata, puhdaskin oli! Reima olisi varmaan mennyt paremmin, kun on tutumpi hevonen, mutta itsepä jäi kotiin kiukuttelemaan.
Lopputulema oli, että olimme viidensiä: sijoitus sekin. Kasperi sai ruusukkeen kotiinviemisiksi, ja minä sain vaimolta huutia kun vanhana miehenä menen tuolla lailla riehumaan estekentille niin kuin mikäkin hurjapää kloppi!

Tammikuu 2025
Kirjoittanut Juhani Erkinheimo (Oresama)
Ahhahhahhah, voi veljet, kuulkaa! En pysty kertoakaan, kun niin naurattaa. Tänään oli... Hehehe... Tänään oli kovetut Laverdiere Manoirin kouluratsastuskilpailut. Hehehe - huh huh. Reima meni Kasperilla vaativaa B:tä melkein keskisormi ojossa minua kohti. Se on monta viikkoa jo hokenut, että näyttää "meidän kouluratsastaja-Juhanille" miten sellaisissa kisoissa kuuluu mennä. Se messusi, että saa noin kaksisataa, ei kun kaksimiljoonaa prosenttia sadasta tuloksekseen, voittaa koko roskan ja näyttää mallia niin minulle kuin luokan isoille poneillekin. Tiedänhän minä, että Reima uhoaa aina silloin, kun sitä pelottaa, vakka ei Kasperin kanssa ollut mitään syytä pelkoon. Olin tutkinut hyvin lähtölistat, ja Kasperilla oli Reimankin kanssa ihan täydet, realistiset mahdollisuudet voittaa koko roska. Ratsukko menikin radalle polleaa, täysin teeskenneltyä itsevarmuutta uhkuen...
...ja palasi sieltä alle 70 prosentin tuloksella. No ei ei, ei se olisi huonokaan... ...jollekin lapselle, joka juuri siirtyi astetta vaativampaan luokkaan. Oli se kuitenkin aika surkea esitys niin Kasperilta kuin Reimaltakin. Vaan ei minua sen takia naurata! Vaan siksi, kun Reima oli niin uhonnut! Ja siksi, mitä tapahtui seuraavaksi.
Reima taputteli luokan jälkeen Kasperia ja yritti hevosen takia säilyä hyvällä päällä, vaikka olikin hikinen ja hermostunut.
"Painu helevettiin", se kehotti minua, ja tottelin niin etten ihan sen ja Kasperin ääreen jäänyt, enkä uskaltanut hakea Reimalle mehua.
En siis voinut - tai viitsinyt - tehdä mitään, kun Reima purki kaikki varusteet Kasperilta, loimitti sen huolellisesti matkaa varten ja ryhtyi pussailemaan sitä. Pikkuveli reppana säikähti, kun häntä ja Kasperia tultiin sitten komentamaan palkintojenjakoon.
"Tuu nyt helevetti tänne sieltä!" minuakin kutsuttiin auttamaan, kun piti saada nanosekunnissa heppa edustuskuntoon.
Palkintojenjaossa Erkinheimon tallia edusti vihainen Reima, jonka kypäränremmi repsotti auki ja hakkasi häntä kaulaan ravissa. Reiman edustusparina oli pörrötukkainen Kasperi, jonka sykeröistä puolet oli purettu ja joka ravasi sinnikkäästi satulahuopa rytyssä.
Kotona iskä sanoi, että kyllä taas saa olla ylpeä, kun pojat käy pikkusen edustamassa ilman valvontaa.

Joulukuu 2024
Kirjoittanut Katariina Erkinheimo
Nyt on jänniä uutisia! Meillä on tietenkin monta heppaa, ja hevoset kilpailevat ja täten sijoittuvatkin tosi paljon jokaisena vuoden kuukautena. Kisoista kuitenkin harvoin saa ruusukkeita, elleivät ne ole jotenkin erityisiä kisoja. Mutta Kasperi, kuulkaa, Kasperipa se sai kaksi ruusuketta tässä kuussa! Kaksi ruusuketta yhdelle miehelle!
No okei. Ruusukkeista ensimmäinen on täältä meiltä kotoa. Kasperi ei saa pitää sitä, koska meillä on tuollaisia ruusukkeita laatikollinen. Se on vielä täysin uusi, joten se menee takaisin laatikkoon ja jaetaan seuraavalle joissain toisissa kotikisoissa. Kasperi kuitenkin kuvattiin hienosti someen tämän ruusukkeen kanssa Erkinheimojen vuoden viimeisen VMRJ:n alaisten kilpailuiden iltana! Koska olihan se nyt komea ruusukkeineen! Sitä paitsi kyllä tämäkin ruusuke lasketaan, vaikka se onkin kotoa saatu. Ansaittuhan se oli.
Toinenkin ruusuke on VMRJ:n alaisista, mutta oikein kuulkaa ulkomailta. Joonas ja pojat olivat muutamien hevosten kanssa lyhyellä eteläisen Ruotsin kilpailukiertueella ja osallistuivat muutamalla siellä VMRJ:n alaisiin. Sain oikein videopuhelun Juhanilta ennen lähtöä. Hän piteli siinä Kasperia ja näytti maisemia puhelimestaan. Sanoi, että Erkinheimoihinkin voisi rempata sen näköistä kuin Solgården Slottiin. Ei taida tapahtua: oli meinaan rahalla laitettua!
Kilpailuiden jälkeen sain taas kuvia muistoksi ja someen laitettavaksi. Kasperilla oli ihan minun suosikkipunaiseni värinen leiskuvan punainen ruusuke suitsissaan, ja se oli fiini se! Tosi harmi, että Kasperi on itsekin niin punainen, ettei ruusuke näy niin hyvin kuin se näkyisi mustaa karvaa vasten... Mutta se nyt on vain minun, meidän somepäivittäjän, pinnallinen näkökulma. Olen Kasperista (ja Joonaksesta ja pojista) tosi ylpeä. Tässä ovat nämä Kasperin ruusukkeet vielä ennen kuin laitan ensimmäisen takaisin laatikkoon!