Erkinheimot

155 cm korkea rautias Nurmoon Kuningas oli neljän lajin laatissuokki, joka keräsi 40 sijoitusta lajeistaan. Se on nimetty isänsä mukaan, ja suntynyt Nurmon sijaan Kauhavalla. Luonteeltaan ori oli rauhallinen, keskittyvä tuumiskelija. Se sai viisi varsaa, joista kaksi, molemmat orit, olivat isänsä tapaan kilparatsuja.

Nurmoon Loordi on Kauhavalla syntynyt ja Pohjanmaalla sekä Etelä-Pohjanmaalla vaikuttanut este- ja kenttäratsu. Sen nimessä on lievä sekaannus, sillä kasvattaja ei tiennyt sen isän nimen Nurmon-sanan olevan kasvattajaliite ja yritti siksi nimetä orin Nurmon Loordiksi. Pienellä muutoksella nimestä tuli pohjalaisen suuhun sopiva ja erottuva. Virkeällä mutta kiltillä Loordilla on kolme varsaa, joista vain yksi, ainoa ori, on isänsä tapaan kilpahevonen.
Kajastuksen Emma oli 152-senttinen ruunikko harrastetamma, joka sai elämänsä aikana yhden varsan sopivasti menestyneestä ja sopivasti pitäjässä sijaitsevasta orista. Emmalla oli potentiaalia niin koulussa, esteillä kuin kentässäkin, mutta se kilpaili vain omistajansa iloksi satunnaisesti 100-senttisissä ja vaativa B-tasoisissa kilpailuissa. Emma oli luonteeltaan harrastehevoselle sopivasti rohkea, hieman hellyydenkipeä ja rauhallinen.

Rautiaankimo 150-senttinen Keskiviikko oli tamma, jonka kanssa tarvittiin huumorintajua. Se oli taitava koulu- ja valjakkoajohevonen ja kilpaili ahkerasti ja menestyksekkäästi, mutta kotioloissa elo oli joskus hankalaa. Keskiviikko oli kovin omapäinen, ja kun tähän yhdisti vielä sen rohkeuden, sitä ei pidellyt mikään. Toisaalta se oli taitava ratsu. Toisaalta se oli tarpeeksi rohkea mennäkseen aidoista läpi pelloille asti ja vaeltaakseen omia reittejään paljon kauemmas kuin karannut hevonen tyypillisesti lähtee. Sillä oli mielipiteitä, mutta omistajat olivat sitä mieltä, että Keskiviikon kanssa selviytyminen huonoina päivinä oli hyvien päivien arvoista. Keskiviikolla on kaksi varsaa.

Keskiviikon voimakas luonne taitaa tulla Kapialta Keskitieltä, alajärveläisorilta, jolla oli huono maine. Kepun maine oli liioiteltu. Olihan se omapäinen välillä, mutta ei vaarallinen tai ilkeä. Kun sitä motivoi oikein, se oli mukava hevonen ja taitava kouluratsu ja valjakkoajohevonen. Se oli kauniskin: sopusuhtainen 150-senttinen vaareanrautiaankimo, kantakirjattu ykköspalkinnolla ja kaiken maailman näyttelyarvonimet kerännyt. Huonon maineensa vuoksi Kepu jätti kuitenkin vain neljä varsaa, vaikka toisessa tilanteessa se olisi ollut haluttu isäori.
Mustan Nukalan Amran emäntä oli rohkea. Hänelle annettiin Amra miltei puoli-ilmaiseksi, koska se oli kuulemma hullu. Tietenkin kävi nopeasti ilmi, ettei se ollut totta, vaan Amra oli kipeä selästään ja päästään. Kun hevonen oli kuntoutunut, emäntä sai siitä halvalla upean kenttäratsun, joka kilpaili siinä sivussa myös esteitä, koulua ja valjakkoajoa. Kun Amra piti taukoa menestyksekkäältä uraltaan, se astutettiin kahdesti Kepulla, koska emäntä ei uskonut senkään huonoon luonteeseen sen enempää kuin Amrankaan. Molemmat varsat ovat kovatahtoisia ja rohkeita, mutta eivät missään tapauksessa hulluja.

Mokkamaisteri oli ruunikonkimo 156 cm korkea ravihevonen, joka teki tasaisen, pitkän uran. Vaikka mitään kunkkarivoittoja ei Maisterin kohdalle osunutkaan, se suoritti hyvin ja omalla tasollaan aina. Sillä ei ollut huonompia kausia. Sen vuoksi siitä tuli sittemmin melko suosittu siitosori, ja sen varsalukema oli kuusissakymmenissä sen viimein menehtyessä vanhuuteen. Moni Maisterin varsa on ollut isäänsä parempi juoksija, mutta suurin osa on myös perinyt sen luotettavan, tasaisen luonteen ja hyvän työmoraalin.

155-senttinen rautias Mokkamaakari aloitti uransa huikealla arvokisamenestyksellä. Sen varalle ladattiin suuria odotuksia ja se kilpailikin ahkerasti ja voitokkaasti. Sen uran tähtihetki, kuninkuusravistartti, koirui sen kohtaloksi. Se loukkasi jalkansa, ja vaikka sen tiimi kuntouttikin sitä parhaansa mukaan, ei se koskaan enää ollut entisen veroinen juoksija. Mokkamaakarilla astutettiin sen vuoksi ahkerasti tammoja uuden huippuorivarsan toivossa. Sen orivarsoista peräti kahdeksan onneksi oli samanlaisia raketteja kuin isänsä. Voimakastahtoinen entinen juoksija kuoli 26-vuotiaana.
Maste-Riinalla on ratsusukua, mutta siitä yritettiin silti itsepäisesti ravihevosta. Ura ei vain lähtenyt millään rullaamaan. Kun valmentaja vaihtui, jokin kuitenkin klikkasi. Riina oli myöhäinen kukkija, mutta juoksi erinomaisesti aikuisiällään. Taukovuosinaan se ehti saada myös kaksi orivarsaa. Riina oli 157 cm korkea ruunikonkimo.

Ruunikonpäistärikkö Nopan Muistolehto oli lempeä 168 cm korkea tamma. Sillä kilpailtiin säästeliäästi keskipitkillä matkoilla, eikä sillä ollut samanlaista paloa raviradoille kuin esimerkiksi isäorillaan. Kelpo suorituksia se silti teki sen verran kuin juoksi. Suurimmat saavutuksensa Iisa kuitenkin teki siitostammana. Sillä on neljä varsaa, joista molemmat tammat ovat juosseet erinomaisesti, ja oritkin ovat tasaisia hyviä suorittajia.

158-senttinen Muistovärssy oli ori, jota pidettiin pahansisuisena. Se oli kova juoksemaan ja voitti arvokisojakin, mutta kotona sen kanssa arki oli hankalaa. Kun se uransa puolivälin tienoolla päädyttiin myymään, sen luonne tuntui tekevän täyskäännöksen. Risto vaati vain hellempiä otteita ja ymmärrystä osakseen ja siitä tuli aivan mukava poika. Kun sen uusi luonne oli kombossa mukana, sen suosittuus siitosorina kasvoi rakettimaisesti.
Ruunikonkimo 156-senttinen ja aika tukevarakenteinen Nopan Lehdonlaulu oli kivasta ravisuvusta, mutta ei itse koskaan juossut kilpaa. Kuulemma kykyä olisi ollut, mutta Lempille oli järkevämpää jäädä kotiin ja ryhtyä jo melko nuorena siitostammaksi eikä rasittaa kehoaan ylimääräisesti juoksemalla. Lempi periytti varsoilleen ihanaa luonnettaan, ja taisivat sen juoksijanlahjatkin periytyä kilpailemattomuudesta huolimatta, sillä kolme sen viidestä varsasta on varsin menestyneitä ravihevosia.