Erkinheimot

Maria tietää mitä tahtoo, ja Maria on myös aina vähintään omasta mielestään oikeassa. Sen takia sillä ei varmaan olekaan kauheasti hevoskavereita. Yleensä ensialkuun sen voi melko huoletta yhdistää uuteen laumaan, sillä se katselee ja tarkkailee ja on hyvin helppo kaveri muutenkin. Muutaman viikon kuluttua se on kuitenkin jo selvittänyt, kuka on lauman heikoin lenkki, ja kiusaa sitä armotta. Jos kiusattu poistetaan, Maria käy seuraavan kimppuun, ja jos Maria poistetaan, joko sama kuvio alkaa alusta tai Maria on yksin tarhassa. Se on jännä homma, että jos Maria tarhaa vain yhden kaverin kanssa, se tulee toimeen. Se suorastaan rapsuttelee toista ja huiskii hännällä kyljikkäin niin kuin olisi kiltti hevonen. Harmi, ettei kuvioon koskaan mahdu kolmatta hevosta ilman että siitä muuttuu kolmas pyörä.

Ihmistenkin kanssa Maria on joskus konstikas. Se haluaa, että asiat tapahtuvat nopeasti, eikä sitä kiinnosta jäädä harjauspaikalle rapsuteltavaksi. Jos sitä harjaa sopivat voimakkaasti ja toimii eikä mieti, se on ihan tavallinen hoitoheppa. Jos Maria taas ehtii kyllästymään, se paukuttaa maata, nostelee päätään, luimii ja uhkailee. Vielä se ei ole tehnyt muuta kuin pari kertaa purrut kengittäjää, mutta emme aio seisottaa sitä huviksemme ja kokeilla, mihin asti sen käytös voi yltyä. Onneksi esimerkiksi oma heppakaveri tai mikä tahansa muu tekeminen ostavat Marialta runsaasti lisäaikaa hoitotoimenpiteisiin, ja esimerkiksi kisapaikan vilinässä ei uskoisi, millainen peto tamma voi olla kodin tylsyydessä.

Marialla menee kouluratsastuksessa hermo, jos ratsastajasta huomaa, ettei hänellä ole suunnitelmaa. Häntä alkaa huiskia ensin, ja jos ryhtiliikettä ei tapahdu, Maria joko pukittaa ravissa ja laukassa rajusti tai sitten marssii kentän keskelle ja kieltäytyy liikkumasta. Kun selkään vaihdetaan ratsastaja, joka vaatii hevoselta paljon, osaa pyytää selkeästi ja kehuu tarpeeksi, Maria on hyvin työorientoitunut, väsymätön kouluratsu. Se jaksaa hinkuttaa samaa asiaa kauankin, kunhan se kokee, että ratsastajan aivot ja taidot ovat hommassa mukana. Kisajännitys pukee Mariaa erityisen hyvin, ja se rakastaa esitellä itseään ja taitojaan yleisölle. Mitä suurempi massa on paikalla, sitä kirkkaammin Maria hohtaa!
Sen sijaan esteillä ei aina auta pätevä ja kätevä ratsastajakaan, vaikka yleensä sellaisen kanssa meneekin upeasti. Maria nimittäin tietää mielestään tiet parhaiten, ja seuraavan esteenkin joskus. Jos joku ratsastaja kehtaa olla eri mieltä, hän on väärää mieltä, ja Marialla on mielestään oikeus purra kuolaimelle ja painaa valitsemansa esteen ylitse korvat niskaan liisteröityneinä. Onneksi tällaisen toiminnan voi ennakoida ja estää, jos on hereillä ja tuntee Marian. Niksi on antaa ohjeet ihan ää-ret-tö-män hyvissä ajoin. Marian ei saa antaa päättää estettä, vaan sille pitää osoittaa seuraava ennen kuin se ehtii. Jos se ehtii päättää itse, se on nimittäin niin kuin jonkin sortin iskuohjus ja on jo lukittautunut kohteeseensa. Marian tuntevillakin menee pieleen kisa silloin ja kisa tällöin, kun heidän huomionsa herpaantuu, mutta uutta putkeen vain! Saadessaan ajoissa ohjeet Maria on nimittäin ilmiömäinen hyppääjä ja selkeästi rakastaa työtään.
Marian kovapäisyyden suurin postiivinen vaikutus on, että se ei koskaan pelkää, tai ainakin se edes esittää rohkeaa. Sen ei tarvitse tietää, mitä puskissa piilee maastossa, mitä maastoesteen takana on tai miksi ylitettävä silta kopisee: se on isompi ja pelottavampi kuin mikään varkoissa lymyävä hirviö. Se nauraa kuljetuskopissa vaaniville varjotiikereille, eikä korvaansa lotkauta paukahtavalle auton pakoputkelle. Karjuvat koirat se vaikka talloo, ja hirvelle se huutaa niin lujaa, että eläinparka ei palaa reviirilleen enää sillä viikolla.