Kukka Nimeltään Tähti
Kukka Nimeltään Tähti menehtyi omaan karsinaansa aamuy¨llä 9.10.2018. Kuolinsyy on ilmeisesti sydänkohtaus. Muistosivuille.
| Nimi | Kukka Nimeltään Tähti aka Tähti |
| Rotu | Suomenhevonen |
| Sukupuoli | Tamma |
| Säkäkorkeus | 151cm |
| Syntynyt, ikä | 29.12.-11 15v (3v+6kk=1v) |
| Rekisterinumero | VH15-018-0540 |
| Kasvattaja | Pekka Yliluoma (evm.) |
| Omistaja | Oresama VRL-02753, Erkinheimot |
| Painotuslaji | Yleispainotus |
| Koulutustaso | HeB, 100cm, helppo, noviisi |
| Saavutukset | SLA-II, YLA2, ERJ-III,
KRJ-III, KERJ-III, VVJ-II |
© Oresama, Erkinheimot
Luonne
Tähti tuli meille vähän niin kuin vahingossa. Olin menossa katsomaan Yliluomaan äipän Anarkisti -nimistä varsaa. Se sattui tarhailemaan Tähden kanssa samassa tarhassa, ja rakastuin Tähteen vielä enemmän kuin toiseen tammaan. Tähti ei ollut varsinaisesti myynnissä, mutta sain hyvän yhteistykumppanimme, Pekka Yliluoman, suostuteltua myymään myös tämän toisen tamman meille - ylihinnalla, tietty. Tähti oli juuri täyttänyt kolme meille tullessaan, ja sain saman tien aloittaa sen koulutuksen kunnolla. Alusta alkaen Tähdestä on ajateltu yleispainotteista kilparatsua, ja sellainen siitä on tullutkin.
Tähden kanssa on ollut hyvä harjoitella hevosen kouluttamista positiivisesti vahvistamalla. Tottakai tämäkin tamma, niin kuin muutkin, on opetettu esimerkiksi ratsuksi negatiivisesti vahvistamalla, eli luomalla painetta ja poistamalla se hevosen toimiessa oikein - niinhän esimerkiksi pohjeavut toimivat. Tähti on kuitenkin virikkeitä ja seuraa kaipaava hevonen, joten se on jaksanut opetella muunmuassa antamaan kaviota, antamaan pusun, kumartamaan ja tanssimaan. Tähti siis tanssii astelemalla ristiin etujaloillaan, ja sen tempun se osaa niin hyvin, että tanssii välillä hoidettaessakin saadakseen herkkuja palkaksi. Muutenhan Tähti on oikein kiva hoidettava, se kun on niin säyseä ja hyvin koulutettu hevonen.
Ratsun hommat tamma oppi aikoinaan nopeasti ja tehokkaasti. Kouluratsastus tuntuu siltä sujuvan kuin itsekseen. Tavallisten apujen lisäksi kotona treenatessa Tähden kanssa käytetään ääniapuja paljon normaalia monimuotoisemmin. Tamma nimittäin osaa käskyjä kuin koira. Etuosakäännöksen esimerkiksi se tekee niin selästä kuin maastakäsinkin helposti vain sanomalla "pyöri". Tietenkin Tähti osaa myös normaalit avut tässäkin liikkeessä. Kouluratsastuksen tamma kuitenkin tuntuu mieltävän enemmänkin sarjaksi temppuja kuin vakavaksi ratsastukseksi, ja se nauttii kouluhommista. Kisoissakin sen keskittyminen on huippuluokkaa. Tähti on aina ihanan energinen ja eteenpäinpyrkivä.
Tähti on opetettu irtohypytykseen niin kuin koira agilityesteisiin. Tähden käskysana on sama, kuin Erkinheimon koirilla: "ukko". Tamma hyppää mielellään kuin koira, kun sen ohjaaja osoittaa estettä ja sanoo "ukko". Ratsastaen esteet toki hypätään meillä normaalit avut antaen, koska se tuntuu olevan Tähdelle selkeämpi tapa selästäkäsin. Hyppäämistä sinänsä Tähti pitää oikeana työnään, toisin kuin kouluratsastusta. Se ei kuitenkaan laiskottele, vaan rasittaa itseään mielellään. Tähdellä on hyvä työmoraali, eikä sen päätä palele kilpakentilläkään.
Koska Tähti on niin kauniskäytöksinen Erkinheimojen kanssa, sen luulisi rakastavan lapsia ja olevan turvallinen talutusratsu. Näin ei kuitenkaan ole: jostain syystä Tähti ei pidä ihmislapsia minään, vaan saattaa esimerkiksi marssia suoraan heitä päin uhkaillen kävelevänsä heidän ylitseen. Tämän takia Tähden haassakin on kaksinkertainen aita: me emme halua lasten taputtelevan sitä aidan yli Erkinheimojen maiden ohitse kulkiessaan. Muille eläimille tamma ei kuitenkaan ole niin inhottava, ei edes pennuille. Erkinheimon Niilo-tallikissaakin tamma kohtelee viileästi mutta kunnioittavasti.
Suku
Kiikkeri
sh, 150cm, evm.
|
Kiikun-Kaakun
sph, 145cm, evm
|
Kissajumala
sph, 144cm, evm
|
Huteliina
sph, 147cm, evm
|
Pantteriina
sh, 156cm, evm.
|
Romantiitikko
sh, 155cm, evm.
|
Pikku-Peto
sh, 156cm, evm.
|
Härmän Hermiina
sh, 153cm, evm.
|
Loordi Voldijotain
sh, 150cm, evm.
|
Potteristi
sh, 150cm, evm.
|
Karviainen
sh, 149cm, evm.
|
Pippuriina
sh, 156cm, evm,
|
Kasku
shm 154cm, evm,
|
Timjamiina
sh, 155cm, evm.
|
Kiikeri on 150 cm korkea vaalea punarautias ori, jolla on suuri läsi ja herasilmä. Orista ei ollut näyttelymenestyjäksi, vaikka kiltin käytöksen ja hienon värin turvin näyttelyuraa yritettiinkin luoda. Tuomareista moni oli yhtä mieltä siitä, että Kiikeri, vaikka hyvärakenteinen olikin, oli liian tammamainen päästäkseen huippupisteille. Orin omistaja unohtikin pian näyttelytouhut ja ryhtyi kilpailemaan Kiikerillä kenttäratsastusta menestyen ihan mukavasti. Rahkeita olisi ollut melko pitkälle, mutta Kiikerillä kilpailtiin vain huvin vuoksi niissä kisoissa, jotka satuttiin järjestämään sen kotitallin lähellä. Vanhoilla päivillään ori kokeili myös metrin rataesteitä ja joitain helppoja koululuokkia sijoittuen joka kerta.
Kiikun-Kaakun oli vain 145 cm korkea ori, mutta sitäkin komeampi pakkaus. Se oli vaaleanrautias suurin merkein. Luonteeltaan ori oli miellyttävä käsitellä ja ratsastaa. Kiikeri kilpaili jonkin verran kouluratsastuksen helpoissa luokissa, ja meni se esteratsastuksessakin metrin ratoja. Varsoja Kiikeri sai kaksi.
Rautias Kissajumala oli kevytrakenteinen, 144 cm korkea suomenpienhevosori. Se oli voimakastahtoinen raudikko, ja pienestä koostaan huolimatta siinä oli välillä isoillakin miehillä pitelemistä. Kissajumala voitti näyttelyistä arvonimiä ja sitä kautta siitä tuli suosittu jalostusori.
Yksi Kissajumalan morsiamista oli Huteliina, 147 cm korkea ruunikko esteratsu. Huteliina sai vain yhden varsan elämänsä aikana, mutta sen sijaan kunnostautui kilpakentillä. Se teki pitkän ja voitokkaan uran 90-110 cm korkeilla esteradoilla. Tämä kiltti tamma lopetettiin 28-vuotiaana vanhuuden vaivojen takia.
Pantteriina on tamma, josta ei valitettavasti ole säilynyt paljoa tietoja. Se on tuntemattoman, itä-suomalaisen suomenhevoslinjan vesa, 156 cm korkea vaalea ruunikko. Vanhojen merkintöjen mukaan Pantteriina olisi kilpaillut jonkin verran esteratsastusta pienissä kisoissa. Rekisterin mukaan Pantteriinalla on vain yksi varsa.
Romantikko on 155-senttinen ruunikko ori, josta on säästynyt vain rekisteritietoja ja omistajan vanha päiväkirja. Rekisterin mukaan orilla oli kaksi jälkeläistä, mutta ei kilpailusijoituksia. Päiväkirjan mukaan Romantikko kuitenkin kilpaili jonkin verran pikkukisoissa metrin luokissa ja se oli melko hyvä esteratsu. Päiväkirjasta selviää, että ori oli luonteeltaan kiltti ja nöyrä.
Hevosrekisterin tiedon mukaan Pikku-Peto sai Romantikon molemmat varsat. Tämä tamma oli 156 cm korkea ryhdikäs raudikko harrastetamma. Se ei kilpaillut, mutta harrasti este- ja kouluratsastusta huvikseen omistajansa kanssa kotona.
Härmän Hermiina valittiin tammamaisen Kiikerin puolisoksi, koska se oli menestynyt kilpahevonen este-, koulu- ja kenttäkisoissa, mutta liian lihaksikas ja ronski tamma näyttelyihin. Kun kumppaniksi valittiin kevyitä oreja, tuli tästä 153 cm korkeasta rautiaasta tähtipäästä menestynyt myös siitostamman ammatissa. Jälkeläiset olivat Hermiinaa sopusuhtaisempia ja yhtä taitavia kilparatsuja kuin emänsä. Hermiinan kuudesta varsasta neljä onkin huippuratsuja ja kaksi kilpailee harrastetasolla. Hermiina oli luonteeltaan kiltti mutta vauhdikas tamma.
150 cm korkea Loordi Voldijotain oli lihaksikas ja massiivinen ruunikko ori, mutta silti nopea. Se teki ansiokkaan kenttäratsun uran voittaen monia suurkilpailujakin. Sivussa se kilpaili myös jonkin verran esteratsastusta. Tästä kiltistä orista tuli jalostushevonen vanhemmalla iällä, ja sillä on yli viisikymmentä varsaa.
Potteristi oli 150 cm korkea mustaruunikko. Se ruunattiin melko nuorena sen ehdittyä siittää kolme tammaa. Ruunaaminen tapahtui, jotta hevonen voisi paremmin keskittyä kenttäratsastuksessa kilpailemiseen. Potteristi oli taitava orinakin, mutta ruunaus rauhoitti sitä sen verran, että tulokset parantuivat entisestään. Tultuaan liian vanhaksi kenttäratsastukseen, Potteristi kilpaili satunnaisesti este- ja kouluratsastuksessa pienissä kisoissa. Luonteeltaan hevonen oli ruunapäivillään miellyttävän säyseä mutta virkeä ratsu.
Karviainen oli este- ja kenttäpainotteinen, 149 cm korkea rautias tamma. Sen kilpailutus oli aluksi kevyttä ja pelkkää huvittelua, mutta kun se alkoi oikeasti menestyä, se myytiin ammattimaisempaan käyttöön. Karviaisesta tulikin hieno kilpa- ja siitostamma. Se voitti arvokisoja, ja sai kolme taitavaa varsaa.
Pippuriina oli 156 cm korkea rautias tamma. Hevonen oli menestynyt mahtavasti esteratsuna ja siitä oli tulossa suosittu jalostustamma, olihan se myös nätti ja kiltti. Kävi kuitenkin niin, että Pippuriina kuoli synnyttäessään ensimmäisen varsansa. Onneksi varsalle löytyi sijaisemä ja se jäi henkiin.
154 cm korkea komea rautias Kasku oli Aholan Eerikin ravitallin ainoa oikea ratsu, Eerikin tyttären kilpahevonen. Orilla oli kapasiteettia vaikka mihin este-, koulu- ja kenttäkilpailuissa, vaan eivätpä osanneet Aholat ratsuja valmentaa niin, että Kaskusta oltaisiin saatu kaikki irti. Aholan isäntä kuitenkin tunnisti orin kyvyt ja ymmärsi käyttää sitä jalostukseen heikosti menneestä kilpaurasta huolimatta. Moniin varsoihin isäorin kyvyt siirtyivätkin, kun valmennus oli asianmukaisempaa.
155 cm korkea Timjamiina oli ravisukuinen Aholan Eerikin omistama suomenhevostamma, mutta rakenteeltaan liian lyhytselkäinen ja neliskanttinen ravihevoseksi. Isäntä antoikin kouluttaa Timjamiinasta harrasteratsun omille lapsilleen, ja kilttinä tammana se soveltui käyttöön hyvin. Timjamiina sai elämänsä aikana myös yhden varsan.
Kilpailukalenteri
Päiväkirja ja valmennukset
Kesäkuu 2016
Tässä kuussa Tähti menee SLA:n arvosteluun, jos se mahtuu mukaan, ai kuinka jännää! Olen valmistellut sitä niin hyvin kuin olen taitanut. Nyt on kyllä helpompaa mennä taas laatuarvosteluun, kun kävimme siellä ERJ:n tilaisuudessa viime vuonna. Minua ei jännitä enää ihan niin kovaa, vaikka tottakai laatuarvostelu on aina jännä tilanne. Luotan kuitenkin siihen, että Tähti käyttäytyy hienosti ja esittelee parhaita puoliaan.
On aika outoa ajatella, että meidän Tähti on laatuarvostelupalkittu. Siis meidän torvi Tähti, joka nauraa hevosennaurua ja leikkii minun kanssani koiraa laiskoina sunnuntai-iltoina. Vaan on se kuitenkin eri jännää, että on oikein arvotamma tallissa! Vähän kyllä tekee mieli ylpeillä!
Huhtikuu 2016
Onkohan koirien agilitykisojen säännöissä merkintä, että kisoihin saa osallistua vain koira? Vitsailin isännän kanssa vieväni Tähden joku kerta koirien agilityyn. Väitin, että se voisi aika monta bordercollieta peitota. Isäntä sanoi, että no katsotaanpa, ja komensi hakemaan Tähden kentälle. Sinne me menimme ja hetken kuluttua ilmaantui sinne isäntäkin Erkinheimon koira ja kunnollinen kamera muassaan.
Sillä aikaa kun Tähti ja koira tervehtivät toisiaan jälleennäkemisen riemussa, ruuvaili isäntä kameran tukevasti jalustalleen ja minä kokosin muutaman hauskan tehtävän eläimille. Kokosin yhden pienen esteen ja raahasin estetolppia pujotteluradaksi peräkkäin. Kiikkusiltaa en siihen hätään keksinyt, joten asettelin vain muutaman lankun maahan: Tähti ainakin saisi haastetta, kun kaviot kopisisivat jännittävästi.
Kun kamera oli valmis, hyppäsi koira ensin ja hevonen sitten esteeseen tutustuakseen. Samassa järjestyksessä kokeiltiin muitakin tehtäviä, ja hienostihan ne menivät, kun olivat kummallekin tuttuja ennestään. Lopulta päästiin kuvaushommiin: laitoimme hevosen ja koiran hyppäämään yhtä aikaa esteen yli kohti kameraa, pujottelemaan peräkkäin ja ravaamaan yli maassa makaavien lankkujen. Tuli tosi hienoja kuvia!
"Vielä kun sen kutistaa niin, että se mahtuu tunnelista, niin siitä tulee hyvä koira", isäntä nauroi Tähteä taputtaessaan.
Maaliskuu 2016
Tähti oli kuun puolivälissä vierailemassa lastentarhassa osana Virtuaalinen Kummihevonen -projektia, ja ai kuinka se oli innoissaan! Pikkuiset saivat antaa sille vähän porkkanaa kädestä, ja tamma söi kohteliaan varovaisesti. Muutama porkkana putosi kuraiseen maahan ennen hevosen suuhun ehtimistä, vaan nekin se kohteliaasti otti kun kerran tarjottiin. Tähti myös vastaanotti hirvittävän paljon taputuksia ja silityksiä, ja olivatpa pienet sille kortinkin askarrelleet mukaan viemisiksi. Kortti laitettiinkin kunniapaikalle Tähden palkintokaappiin muiden sen saamien arvoesineiden viereen.
Tutustumisten jälkeen oli vuorossa talutusratsastusta. Lapset eivät olisi yltäneet isoa hevosta satuloimaan, joten sen hoidin minä, mutta sain kyllä paljon apua harjauksen aikana. Ratsastus oli kuitenkin lasten mielestä parasta. Jokainen sai mennä kaksi kierrosta päiväkodin parkkipaikan ympäri. Yksi pojista ei olisi aluksi uskaltanut, ja ymmärtäähän sen, hevonen kun voi olla pelottava, mutta tuli hänkin sitten lopulta hevosen selkään omalla vuorollaan.
Lupasimme Tähden kanssa tulla pian taas uudelleen!
Tammikuu 2016
Aaah, miten ihania aamuja olenkaan Tähden kanssa tänä vuonna kokenut! Ilmat ovat olleet kylmiä ja kahvi kuumaa uudessa termosmukissani, jonka sain joululahjaksi Erkinheimon pojilta. Tallimestarin joululahja kaikille Erkinheimoille taas on ollut, että hän hoitaa aamutallit koko tammikuun. Minä olen saanut nukkua pitkään, keittää hyvän kahvin ja ottaa sen sitten mukaan ulos Tähden luo. Tammani puolestaan on ollut aina siistinä, valmiiksi harjattuna haassa minua vastassa ja pitänyt seuraa. Poskia on nipistellyt, vaan kylmä ei ole kuuman kahvin kanssa ollut aidalla istuessa, ja Tähti on lämmittänyt sydäntänikin antamalla minun pidellä päätään sylissäni. Tämä on ollut elämäni paras tammikuu!
Päivisin rauhallinen tunnelma on jatkunut aina vain! Kun lunta vielä oli alkukuusta kunnolla, valjastin Tähden pienen reen eteen ja annoin sen hölkätä pitkiä lenkkejä aisakellot kilkattaen. Kun lumi alkoi sulaa, valjastin sen koppakärryn eteen tai nousin ratsaille. Koppakärryillä kiersin samoja rekilenkkejä ja ratsastaen menimme rauhallisesti aina Harvakylän vanhalle sillalle saakka valokuvaamaan ja lähes kesyjä hirviä ihmettelemään. Kun paluu arkeen koittaa ensikuussa, olen erittäin valmis, ja niin on hevosenikin. Olemme rentoutuneet niin hyvin!
Joulukuu 2015
Kinnarin perheeseen tuli tänä vuonna Joulupukki hevosen vetämällä reellä. Ilmeisesti Erkinheimon isäntä oli jutellut Pukin kanssa, kun rekeä näytti vetävän kovin tuttu hevonen, meidän Tähti nimittäin! Tähdellä oli tärkeä tehtävä. Meidän pihassamme se valjastettiin näyttävimpiin valjaisiimme ja tiukuja ripustettiin aisat ja länget täyteen. Harjaan letitettiin kuusenköynnös ja häntään solmittiin punainen rusetti. Valjaiden lisäksi tammalla oli yllään punainen puoliloimi, punaiset pintelit ja ihan oikea tonttulakki! Reen perässä roikkui hieno kuusikranssi, ja tunnelma oli erittäin juhlallinen Pukin ohjatessa tamman vetämän painavan lahjareen kohti Kinnarin taloa, joka sijaitsee ihan tien toisella puolella.
Katselin ikkunasta, kuinka Pukki sitoi Tähden portinpieleen ja kantoi Kinnarin isän kanssa lahjat sisään lasten syöttäessä hevoselle leipää. Puolta tuntia kauempaa ei Pukki sisällä lahjoja jakanut, mutta ennen kuin hän ajoi hevosen takaisin meille, otettiin paljon kuvia ulkona. Lapset poseerasivat Pukin kanssa ja ilman Pukkia reessä ja hevosen lähellä. Minulla oli hyvä mieli, kun katselin sitä menoa.
Lopulta Pukki ajoi tammani takaisin meille ja riisuimme siltä koristeet ja valjaat yhdessä ennen kuin se pääsi takaisin tarhaan.
Marraskuu 2015
Tähti oli tänään ensimmäisessä laatuarvostelussaan! Ai että meitä jännitti hurjasti! Minä en nukkunut arvostelua edeltävänä yönä lainkaan, ja menin jo puoli kuuden maissa aamulla talliin. Annoin Tähdelle ylimääräistä, varhaista aamuheinää ja letitin sen harjaa nätiksi sen syödessä. Päädyin tekemään ranskanletti-tyyppisen kampauksen niin, että letti alkoi tamman harteilta ja päättyi otsaharjaan. Sellainen kampaus sopii tammalleni niin hyvin! Lyhimmät, irtonaisina törröttävät jouhet liimasin sokerivedellä omille paikoilleen niin, että harjasta tuli aivan täydellinen! Hännän tyveen letitin vähän matkaa ohutta ranskanlettiä myös ja laitoin pieneen lettiin söpön metsänvihreän rusetin. Se oli saman värinen kuin Tähden uusi nahkainen ketjuriimu, jota se sai ensimmäisen kerran käyttää laatuarvostelussa.
Itse arvostelu ei ollut pelottava. Siellä oli oikeastaan vain pieni näyttelyosuus, jossa arvosteltiin hevosen luonnetta ja ulkonäköä ihan samalla tavalla kuin näyttelyissä. Muut tiedot, kuten vanhemmat, jälkikasvu ja kisatulokset, tarkistettiin papereista.
Laatuarvostelusta Tähti sai palkinnoksi ERJ-III. Tosi hienosti ensikertalaiselta!
Syyskuu 2015
Taisi olla kahdennenkymmenennen päivän aamu, kun heräsin ihmeelliseen mölinään, joka kuului tallipihasta. Ryntäsin heti kuistille aamutakissani peläten jotain aivan hirveää tapahtuneen. Onneksi kaikki olivat kuitenkin hengissä, ja Tähtikin kunnossa. Se oli kuitenkin vähän väärässä seurassa! Monsieur Koivuniemi -oriimme oli nimittäin sen kanssa samassa haassa ja Tähti rökitti lemmenkipeää oria siellä. Ivy-poika olisi halunnut tehdä Tähden kanssa pikkuhevosia, vaan tammanipa tuumasi, ettei ole alkuunkaan sellaisten touhujen aika!
Niin tai näin, minunpa se oli aamutakkisillani tämäkin sotku selvitettävä. Isäntä poltteli hyödyttömänä iänikuista tupakkaansa ja tallimestari oli hysteerisen kohtauksen partaalla. Komensin kaikki Erkinheimon pojat apuun. Portit teille ja maastoon kiinni, haka heti auki! Kun haan portti avattiin, juoksi kauhistunut Ivy-poika heti ulos. Tähti jahtasi sen haan portille asti, vaan ei tullut kauemmas. Kai se oli sitä mieltä, että sen reviirille oli turha tunkeutua, mutta muuten ori saisi olla rauhassa missä lystää. Pelokas Ivy oli helppo ottaa kiinni ja viedä omaan hakaansa rauhoittumaan.
Kun asiasta sitten illalla puheltiin, kävi ilmi, että tämän sopan huonous johtui liian monesta kokista. Erkinheimon vanhin poika oli ensin tuonut Tähden omaan hakaansa niin kuin kuuluukin, ja jättänyt sen sitten sinne. Pian tämän jälkeen oli tallimestari tullut ulos Ivyn kanssa, huomannut unohtaneensa ottaa sen aamurehut mukaan ja päättänyt laittaa sen hetkeksi Tähden hakaan odottamaan, että hän tekisi ja hakisi rehut. Hakaa hän oli luullut tyhjäksi, Tähti kun oli lymyillyt koivikossa piilossa ja juossut raivoisasti esiin vasta kun oli ollut jo liian myöhäistä.
Kenellekään ei kuitenkaan sattunut mitään, ja se on pääasia!
Maaliskuu 2015
Koko kuukausi ollaan oikeastaan vietetty Fiktiossa, tai siltä ainakin tuntuu. Fiktiossa on ollut nyt ihan hirveästi koulukisoja, ja koska me Tähden kanssa saimme majoituksen ihan Fiktion vieressä sijaitsevalta pikkutallilta, se sopii oikein hyvin meille! Olen itsekin nukkunut tallilla. Fiktioon menemistä ei olla nyt edes laskettu "kisamatkaksi" ja tallin meno on kovin tuttua Tähdelle. Siksi se onkin saanut sijoituksia tosi hyvin, ja voittojakin on tullut. Fiktiossa kilpailu on ollut sama kuin kotona olisimme menneet, niin hyvin Tähti on kotiutunut.
Varsinaisia "kisamatkoja" on sitten tehty muutamalle muulle tallille: Pirunporttin, Bailadoriin, Mörkövaaraan ja Skyline Sporthorsesiin. Matkat ovat mennet vaihtelevasti ja olemme osallistuneet aina yhden reissun aikana kaikkiin lähialueen kisoihin. Aina on sijoituksia muutama tullut, mutta ei meillä yhtä hyvin ole mennyt kuin täällä "kotona" Fiktiossa.
Nyt on kuitenkin kuukausi loppupuolella ja pakkailemme jo tavaroita Tähden kanssa (eli minä pakkaan ja Tähti makaa haassa). Huhtikuun aiomme nimittäin asua Erkinheimoissa kumpikin.
Helmikuu 2015
Onko kilpahevosen kanssa jännää elää, kysyy moni nuori minulta. On, ihan uskomattoman jännä, vastaan joka kerta! Sitten aina kummastellaan, miksi minulla on Tähti, eikä esimerkiksi jotain notkeaa puoliveristä. Vastaan, ettei kilpailujen jännitys ole riippuvainen GP-ratsusta. Riittää, että ylittää itsensä, ja minun tapauksessani saa siinä sivussa muutaman ruusukkeenkin. Rakastan ruusukkeita: keräilen niitä.
Tammikuun kisatauon jälkeen olemme aloittaneet varovasti. Kilpailimme aluksi kotikisoissa Erkinheimoissa, jotta pääsisimme vireeseen. Kukka kuitenkin yllätti minut ja napsi monta sijoitusta, joten ilmoitin sen heti kauemmaskin. Vanha tuttu Mörkövaara on aina hyvä paikka aloitella uutta kautta! Samalla kierrettiin yksi ihan tuntematonkin talli, ja siellä meni myös tosi hyvin.
Ensi kuussa kilpailu aloitetaan toden teolla. Tammikuun valmennus on näköjään tepsinyt hyvin!
Joulukuu 2014
Oletteko kuulleet, kuinka hevonen nauraa? Minä kuulin tänään. Vein Tähden ulos pakkaseen, eikä se olisi halunnut millään muka jäädä hakaan. Se juoksi edestakaisin aidalla, kun kävelin pois ja jätin sen taakseni.
Myöhemmin päivällä satuin hakemaan Tähdelle ihan oman joulukuusen metsästä. Se oli pieni ja tarkoitettu syötäväksi. En viitsinyt kävellä pienen taimen kanssa hakaan asti, joten heitin sen kaukaa aidan yli. Tähti kiihdytti järyttävän nopeaan laukkaan, ja ajattelin, että nyt se säikähti kohti lentävää kuusentainta. Vaan ei.
Laukatessaan toista kierrosta Tähti nosti turpansa suoraan ylöspäin, venytti kaulansa oikein pitkäksi ja päästi ilmoille rönsyilevän, pitkän, kimeähkön hirnunnan. Sen tarhakaveri Serenin Staffimiehetär, joka ei ollut koko aikana reagoinut laukkaamiseen tai kuusen lentomatkaan, nosti päänsä kummastuneena. Minä nauroin niin, että vesi valui sillmistä.
Lopulta Tähti ravasi joulukuusensa luokse kummallisesti hyppien, korvat ihan pystyssä ja tuskin kuuluvasti möreästi hirnahdellen. Se ryhtyi nyppimään kuustaan ja säpsähti kuitenkin aina, kun se liikkui. Ihan niin kuin koiranpentu uuden vinkulelunsa kanssa.
Marraskuu 2014
Koska auto ei startannut, nousin aamulla Tähden loimitettuun selkään kypärä päässäni ja kädessäni kahvilla täytetty termosmuki. Tallimestari suitsi Tähden kiireesti, kun istuin jo selässä. Niin me lähdimme ravaamaan tasaisen nopeasti kohti kaupunkia. Tavallaan oli hätä: Erkinheimon pojista kaksi oli kotona hirvittävän kipeänä, eikä lääkekaapissa ollut mitään. Lisäksi vanhempi poika tahtoi mehua tai limsaa tai mitä vain.
Kaupungissa oli hidastettava käyntiin, jotta pääsisimme turvallisesti aivan tien varressa sijaitsevan rakennuksen pihaan. Rakennuksessa oli sekä kauppa että apteekki. Hörpin kahvini kävellessämme, ja heiluttelin jalkojani, jotka olivat jäässä. Tähti katseli iloisena ja ylpeänä aamupakkasessa viliseviä ihmisiä.
Kaupan pihassa huomasin heti oman isäni, jonka perään huusin. Hän tuli tietenkin tervehtimään minua ja Tähteä ja ihmetteli, mitä tein kaupungissa hevosen kanssa. Tähti melkein hyppi tasajalkaa, niin iloinen oli vaarin näkemisestä. (Totta kai isä on Tähden vaari, koska Tähti on minun lapseni.)
Selitin nopeasti, miksi olin kaupungissa, miksi minulla oli kiire, ja miksi isän pitäisi nyt vikkelästi juosta asioilleni, kun minä pitelin hevosta, tuossa on rahaa, mene jo. Isä hävisi valonnopeudella kauppaan.
Sen lyhyen tovin, jonka isä oli kaupassa, meitä ympäröi Tähden fanilauma. Moni tunnisti sen, onhan se ollut talutusratsuna ja onhan se kuitenkin teeveestä tuttu kilpahevonen. Joillekuille Tähti ei ollut tuttu, mutta heitä vain kiinnosti tervehtiä hevosta. Minulle taas rupatteli moni tuttu: tuntevathan kaikki toisensa pienessä yhteisössämme.
Isä palasi muovipussia roikottaen, vaan enpä voinut satulassa muovipussia kantaa. Ajattelin pistellä tavarat taskuihini ja ravata kotiin, vaan isäpä sanoi ajavansa meille autolla ja vievänsä tavarat. Olihan vaarin toki hoidettava oikeita sairaita lapsenlapsiaan, Erkinheimon poikia.
Koska vapauduin lähetin virasta, ravasin Tähden kanssa rennosti pois kaupungista ja ohjasin sen lähimetsään. Viettäisimme ihanan maastoaamupäivän!
Huhtikuu 2012
Olimme viime kuussa Tähden kanssa reissussa ihan ulkomailla asti. Ajattelin antaa sille pitkän levon matkan jälkeen, ja nyt Tähti onkin aloittanut kahden kuukauden varhaisen kesälomansa. Se on saanut tarhailla päivät rennosti. Muutaman kerran viikossa olen vienyt sen rauhalliselle maastolenkille tai talutellut sitä maastopoluilla. Tamma ei ole valittanut: milloinkas sille lepo riittäisi! Vaan on se kyllä leponsa ansainnut, kun viime kuussa kisat sujuivat niin hienosti ja se oli niin reipas matkalla!
Ensikuu vielä huilaillaan kaikessa rauhassa, ja kesäkuussa alkaa kesän kilpailukausi! Jännittävää! Toivottavasti kesäkaudesta tulee voitokas ja ennen kaikkea hauska!
Maaliskuu 2012
Olipa jännä kuukausi! Muutimme nimittäin Tähden kanssa Saksaan kuukaudeksi, Zurück-tallille nimittäin. Siellä oli isot, monipäiväiset estekisat, ja Tähti starttasi melkein joka päivä jossain luokassa. Kyllä kannatti kuulkaa sinne asti lähteä, sijoituksia tuli yhdeltä ainoalta reissulta kuusi: kaksi esteiltä ja neljä kouluratsastuksesta!
Emme me koko kuukautta kuitenkaan kilpailleet, vaan ehdimme tutkia paikkoja maastossa. Oli uskomattoman hienoa ratsastaa alppimaisemassa! Sellaista ei jokainen ihminen tai hevonen pääse kokemaan koskaan! Kiersimme Falkenstein-nimistä vuorta joka ilta kävellen hevosten iltalenkkinä. Välillä ratsastimme, välillä talutimme hevosia. Inzellin keskustassakin pystyi ratsastamaan, ja ajatelkaa, siellä kulki lehmiä vapaina! Niillä oli sellaiset ritilät teiden vierillä, ja ne eivät uskaltaneet ylittää ritilöitä, vaan kävelivät suoraan kotiin laitumelta itse. Me Tähden kanssa näimme monesti tällaisen lehmien vaelluksen. Ensimmäisellä kerralla tammani pelkäsi noita outoja eläimiä kovasti, mutta myöhemmillä kerroilla hirnahti niille iloisen tervehdyksen lauman ohittaessamme.
Jännintä oli kuitenkin vain olla siellä! Maisemat olivat uskomattomia, ja maastoreitit eivät olleet ollenkaan tästä todellisuudesta! Se oli upeaa!
Helmikuu 2012
Pakkaa-pakkaa-pakkaa, kisaa-kisaa-kisaa. Meillä oli alkukuusta pikkuinen kisarupeama, mutta se meni ihan reisille. Ajatukseni olivat niin muualla, etten pystynyt keskittymään. Olen nimittäin päättänyt muuttaa Tähden kanssa kuukaudeksi Saksaan, ja olen valmistautunut lähtöön koko helmikuun ajan. Miten muutenkaan? En ole ikinä ollut pitkällä reissulla hevosen kanssa, ja on tosi vaikeaa ajatella, mitä hevonen tarvii matkalla! Nyt suurin osa tavaroista on kuitenkin varmasti mukana, ja Tähti lähtee huomenna matkaan. Itse lennän perästä vasta muutaman päivän päästä alkukuusta, mutta Inzellissä on tuttuja ihmisiä ottamassa hevostani vastaan. Tähteä matka ei jännitä, koska se ei edes tiedä menevänsä minnekään.
Tammikuu 2012
Tähti on nyt äiti! Varsasta tuli komea ori, ja tammani hoiti sitä hellästi ja suojelevasti, niin kuin kunnon emän tuleekin tehdä. Vauvan nimeksi päätettiin Huli, koska se on kovin hulivili, ja aiheuttaa Tähdelle harmaita jouhikarvoja tempauksineen.
Vaikka Tähti suojelee ja hoivaa poikaansa ahkerasti, päästää tamma kuitenkin ihmiset mielellään pienokaistaan katselemaan ja taputtelemaan. Varsakin on hienosti tottunut tavallisiin hoitotoimenpiteisiin, kun tamma on niin hyvin antanut sitä hoitaa.
Joulukuu 2011
Uusi tammani, Tähti, on kantavana omasta Totti-oriistamme, joka onkin komea poika. Toivon varsasta samanlaista simpsakkaa heppaa kuin äidistään, mutta muuten Totin väristä ja oloista. Tähden keveys luulisi tasapainottavan Totin muhkuja, komeita geenejä!
Kantoaika on sujunut rauhallisesti. Tähti on voinut hyvin ja eläinlääkäri on käynyt sen vain tarkistamassa pintapuolisesti. Emme tiedä, tuleeko varsasta ori vai tamma. Sen pitäisi kuitenkin syntyä hyvin pian, ja Erkinheimoissa odotetaan uutta vauvaa ihan hulluna! Vaikka Tähden laskettu aika ei ihan vielä ole, sen luona piipahdellaan todella ahkerasti tarkistelemassa. Aina kun joku on sen haan tai karsinan lähellä käynyt, kyselevät muut innokkaina tallikämpässä, joko varsa on syntynyt. Aina sama vastaus. Ei vielä.
Erkinheimon keskimmäinen poika kuitenkin on pari kertaa sanonut, että joo, varsa syntyi, ja komea ori tuli. Silloin on koko talliporukka rynnännyt toisiaan tyrkkien varsaa katsomaan, eikä Tähden luona ole tietenkään mitään pikkuista vielä ollut. Pojan temppuiluun kyllästyneenä isäntä on määrännyt hänet kotiarestiin kunnes varsa syntyy. Talliinkaan hänellä ei ole asiaa.
Jälkikasvu
010112 o. Erkinheimon Huliganismi (e: Erkinheimon Toteemihevari)
