Erkinheimot

Kuulumiset

Elokuu 2021
Kirjoittanut Joonas Erkinheimo (Oresama)
Toivo lopetti esteratsun uransa komeaan voittoon metrin radoilta tänä iltana kauniissa säässä ulkoradalla. Sillä ratsasti poikani Juhani, joka sillä on tänä vuonna valmentautunutkin ainoana ratsastajana. Voitto oli sopiva päätös ja grande finale Toivolle. Huhuista huolimatta hyvästit eivät siis johdu loukkaantumisesta, vaan siitä, ettei Toivo voi enää saavuttaa lisää esteillä, ja hyppääminen hyppäämisen vuoksi rasittaa hevosta ihan turhan takia.
Toivon eläkesuunnitelmissa on maastoilla paljon ja syödä vielä enemmän. En ole sanonut sille vielä, että ruoka ei yleensä lisäänny eläkkeellä, vaan korkeintaan vähenee, koska energiankulutus romahtaa treenien pikku hiljaa loppuessa. Kyllä sillä on aikaa se huomata. Toivo ei kuitenkaan vielä siirry elelemään muiden pappojen kanssa pappahakaan. Sillä on niin jumalattomasti energiaa, että muut eläkeläiset hyppisivät seinille, tai no, aidoille, jos sen laittaisi häiritsemään niiden rauhaa. Toivo on tarhannut kesän ja alkusyksyn poikansa Tarmon kanssa, ja saa pysyä samassa haassa, koska näistä hulivileistä on hyvin seuraa toisilleen. Toivokin leikkii varsan kanssa, vaikka on itse jo pappaiässä.
Juhanin tunnelmat Toivon eläköitymisen johdosta ovat omituisen haikeat. Juhani on ratsastanut vuosikymmenten varrella monella suomenhevosorillani ja nauttinut yhteistyöstä suurimman osan niistä kanssa. Muutaman kerran on Juhanin silmissä nähty kyyneliä, kun jonkun orin ura on ollut ohitse, mutta ihan vain muutaman kerran. Juhani tietää, etteivät ne hevoset minnekään katoa, vaikka kisat on kisattu, ja että niiden varsat ja varsojen varsat seuraavat niitä. Toivon uran loppu taisi kuitenkin olla kova paikka. Voiton jälkeen Juhani haki Toivolla ruusukkeen ja tuuletti ja hymyili niin kuin ennenkin, mutta kahville lähtemisen sijaan hän riippui pitkän aikaa orin kaulalla ja juorusi sen korviin jotain salaisuuksiaan. Kerrankin myös Toivo oli ihan rauhassa paikoillaan. Luulen, että Juhani on tälläkin hetkellä Toivon karsinassa, sillä sinne hän jäi istumaan sen iltaruokaseuraksi äsken sisälle lähtiessäni.

Maaliskuu 2021
Kirjoittanut Joonas Erkinheimo (Oresama)
Toivolle syntyi muutama päivä sitten varsa. Toivoin kovasti oria, joka olisi kuin isänsä, ja ainakin toistaiseksi toiveitani on kuunneltu vähän liiankin hyvin. Ori varsa on ja orina pysyy, sillä hevosten sukupuolen todella voi määrittää siitä, mitä niillä on jalkojensa välissä. Konhottajan luonnekin on jo pienestä pitäen, mutta varsa on niin tosi tosi reipas sisupussi jo nyt, että vähän kadun tätä toivettani isän kaltaisesta varsasta. Onneksi komea tumma punainen ruunikon värikin periytyi vauvalle: Toivon väriset hevoset ovat minusta kauneimpia. Varsan nimeksi ajattelin antaa Tarmo, koska se kuulostaa hieman Toivolta, ja koska Tarmo todella kuvaa tätä uutta tulokasta tällä hetkellä.
Toivo itse ei taida edes tietää, että siitä on tullut isä. Sen arki on jatkunut samanlaisena kuin ennen isyyttäkin. Tänään Juhani hyppäsi sillä esteitä, koska sen viimeinen estekisojen kausi alkaa olla pikku hiljaa käsillä. Hyvin sillä meni. Muut isännät huhuilevat, että Toivo on muka loukkaantumisen takia nyt lomalla kaikista kilpailuista, mutta se ei ole totta. Toivo on kisannut itsensä valmiiksi kouluratsastuskisoissa ja pitää nyt pikku treeniloman jonka aikana se ja Juhani hienosäätävät yhteistyötään esteillä kunnon valmentajan johdolla. Sen jälkeen Toivo palaa vielä lyhyesti radoille ennen kuin saa siirtyä kisaeläkkeelle.

Helmikuu 2021
Kirjoittanut Joonas Erkinheimo (Oresama)
Tuntuu että oreja on kahdenlaisia, eikä ikinä etukäteen tiedä, kummanlaisen kanssa on tekemisissä. Toiset rauhoittuvat, kun pääsevät astumaan tamman, ja toiset muuttuvat kahta kauheammaksi määrittelemättömäksi ajaksi. Toivolla päätettiin astuttaa meidän oma Vanamomme seuraavasta kiimasta, ja sitä odoteltaessa arvottiin, millainen Toivo mahtaa astutuksen jälkeen olla, kun ihan oikean tamman saisi astua luomuna. Minä olin sitä mieltä, että täytyyhän sen rauhoittua: se on sellainen vauhtiveikko, vaikka ei ilkeä luonteeltaan olekaan, että ei se voi oikein enää innostua lisää. Emäntä Katariina povasi, että kyllä se Toivo voi vielä vähän virkistyä ja ryhtyä vaikka isottelemaankin kunnes tokenee. Pojat, varsinkin vanha kunnon pessimisti Juhani, taas pelottelivat minua kilpaa kauhuskenaarioilla. Toivo varmaan räjähtää käsiin. Toivo varmaan räjähtää käsiin jo astutuksen aikana. Toivo varmaan räjähtää käsiin jo astutuksen aikana ja repii kappaleiksi Vanamon, minut, aitauksen, tallin ja oikeastaan koko Tervajoen!
Vähän siinä sitten itseäkin jännitti, kun Toivo korskahteli ja hypähteli pitkän liinan päässä ja Vanamo vietteli sitä aitauksessa kohotettu häntä pintelissä. Ajattelin, että päästän irti, jos Toivo todella räjähtäisi, mutta mitä vielä! Se inahteli ja värisytteli lihaksiaan portilla, sisään päästyään tervehti daamiaan huomaavaisesti ja huppista keikkaa, hyppäsi selkään. Astutus hoitui ilman kuolonuhreja tai edes loukkaantuneita, ja melko pian Toivo oli valmis lähtemään suosiolla Vanamon luota pois. Se vaikutti oikein tyytyväiseltä.
Astutuksesta on nyt kolme päivää. Olen saanut nauttia kolmesta ihanasta päivästä rauhallisen, rennon Toivon kanssa! Kyllä, olin siis ainoana oikeassa. Harmi vain, että nyt iltaa myöten on alannut näyttää siltä, että huominen päivä ei ole enää yhtä ihana. Pitääkin soittaa Juhanille, että hän on huomenna menossa valmennukseen Toivolla. Hän ei varmaan kieltäydy, koska näki sen viimeksi eilen säyseänä. En tohdi kysyä muita poikiani, Reimaa ja Kajta, koska he ovat tietoisia siitä, miten Toivo on palautumassa ennalleen...