Erkinheimot

164 cm korkea mustanruunikko Aarren Tuomo oli tavallinen virtuaalimaailman neljän lajin suomenhevonen. Neljäkymmentä sijoitusta lajista saatuaan sillä astutettiin kaksi tammaa. Sen jälkeen Tuomo kuoli vanhuuteen. Luonteeltaan se oli niin kuin neljän lajin virtuaaliset suomenhevoset aina: reipas ratsu ja hyvin käsiteltävissä.
165-senttinen musta Aarren Armas muistetaan parhaiten vanhoilta päiviltään, jolloin se palveli ratsastuskoulun uskollisena ruunana vaativilla estetunneilla. Moni sillä ratsastamaan oppineista ei edes tiedä, että edellisessä elämässään, ennen ratsastuskoulua, Armas oli kymmenenvuotiaaksi asti lupaava ja menestyvä esteratsu. Armaan omistaja sairastui kuitenkin niin pahaan reumaan, ettei hevosen pitäminen ollut enää mahdollista, ja hän katsoi ratsastuskoulun parhaaksi paikaksi lapsirakkaalle hevoselleen. Armaalla on kaksi varsaa, jotka se sai nuorena ja lupaavana kilparatsuna. Niiden oli tarkoitus toimia jälkeläisnäyttönä silloin, kun Armas olisi siitosori, mutta toisin kävi.
161-senttinen tummanrautias Sylvia voitaisiin katsoa neljän lajin harrastetammaksi, vaikka kovin sitä kilpahevoseksi väitetään. Sylvian kilpailu oli kuitenkin virtuaalimaailman mittapuulla sen verran säästeliästä, että laatishevosten kontekstissa se oli pelkkä harrastehevonen, ja vieläpä melko matalan tason (heB, 90cm, noviisi). Sylvian vahvuksia olivat kymmenien sijoitusten sijaan sen ryhdikäs rakenne ja erinomainen luonne. Sylvian ainoa varsa oli myös onnistunut ja kilpailuissa emäänsä parempi.

Pakkasaurinko sen sijaan muistutti enemmän oikean maailman hevosia. Se kilpaili maltillisemmin ja vain esteratsastuksessa korkeimmillaan metrin luokkia. Tämä kiltti 157 cm korkea punaraudikko olisikin ollut virtuaalimaailman mittapuulla harrastehevonen, mutta reaalimaailman Suomessa ihan varteenotettava tamma. Se sai kaksi varsaa kilpailuidensa lomassa ja viettää vieläkin eläkepäiviään maastomopona.

Pyrymias oli 159 cm korkea rautias, joka sai nimensä vasta kun sillä todettiin kimoutumisen aiheuttava geeni. Sitä ennen Pyrymiaasta oli kovaa vauhtia tulossa Helemias. Pyry oli yksi miljoonasta: se virtuaalihevonen, jolla astutettiin lukuisia ja lukuisia tammoja, ja jonka virtuaalivarsoja putkahtelee edelleen maailmaan orin kuoltua vanhuuteen 30-vuotiaana. Vaikka suurin osa Pyryn varsoista onkin reaalimaailman tapaan harrastehevosia, sen nimeä pelätään silti kovasti sukutauluissa, sillä onhan sillä enemmän kuin perinteiset kaksi varsaa: osa jopa samojen tammojen kanssa. Pyryn varsamäärä oli tätä kirjoitettaessa neljäkymmentäseitsemän. Pyry on koulua, esteitä ja kenttää menestyksekkäästi kilpaillut vauhdikas ratsu.
Jos Pyrymias oli yksi tuhannesta, laatisnäkökulmasta Kodon Henni ei ollut. Se oli alaisissa kilpailematon tarinahevonen, jolle laatisharrastajat eivät tahtoneet antaa orejaan. Pyrymias, jolle kelpasivat kaikki tammat, teki käytännössä kilpailemattoman Hennin kanssa kaksi varsaa ja aiheutti sen, että kahdesti samalla orilla astutettu virtuaalihevonen joutui entistä pahempaan paitsioon. Onneksi Henni oli kuitenkin suosittu tarina- ja piirrosheppapiireissä. Kisakalenterin sijaan sillä oli monta piirrettyä kuvaa ja paljon ihania tarinoita, joista sen lempeys kävi ilmi monien eri kirjoittajien näkökulmasta. Oman tallin väki suri Henniä sen kuoltua 22-vuotiaana, ja Henni mainitaan edelleen rakastavasti tarinoissa.

Salaseuramies oli 150 cm korkea vaalea rautias, joka kunnostautui kenttä- ja esteratsuna helpossa luokassa ja metrin esteillä. Salaseuramies oli niin sanotusti luonteikas tapaus. Se jouduttiin lopettamaan sairastelun ja yleiskunnon heikentymisen vuoksi 15-vuotiaana, kun sillä oli ura vielä hieman kesken ja vasta neljä varsaa.
Auran Jamesbondin myynti-ilmoituksessa luki, että hevonen on kapasiteetikas, luonteikas ja kyvykäs, ja että sen kanssa toimimiseen vaaditaan huumorintajua. Tosiasiassa kapasiteetikas ja kyvykäs tarkoittivat siis kouluttamatonta, ja luonteikas täysin kuritta kasvanutta. Hyväsukuinen James olikin isännälleen aluksi pettymys. Yhteinen sävel löytyi vasta myöhään, ja lopulta, 12-vuotiaana, James teki debyyttinsä kenttäratsuna. Sitä seurasi menestys, kun se näytti nuoremmilleen mallia. Jamesin ura oli lyhyt, sillä hyvin nopeasti se alkoi elättää itsensä siitosorina.
152-senttinen Muorinkukka oli herttainen siitostamma. Sen saavutus ovat sen kuusi varsaa, joista jokaisesta tuli edellistä sukupolvea parempi. Muorinkukka on siis varsinainen suomenhevoskasvatuksen ylpeys: siitostamma, jollaisen kaikki haluaisivat. Sillä on niin suloinen luonnekin hyvien geenien lisäksi. Isännän lapsenlapset ratsastavat sillä jopa viisi päällä uimaan kesäisin ja se vain tykkää!

Voikko Metsän Linnea oli 148 cm korkea ja maailman kiltein harrastetamma. Se oli yhden äidin ja kolmen tyttären yhteinen lemmikki, jolla samottiin maastot ja koluttiin ratsastuskoulun kaikki mahdolliset ja mahdottomat epäviralliset pikkukisat. Linnean emännän odottaessa viimeistä tytärtään tamma meni liisaukseen yhden varsan ajaksi. Linnea on vieläkin harrastehevosena.
Korpi-Joonatanilla on komean orin maine. Onhan se näyttävä ja kivan värinenkin, mutta joka tapauksessa se on kantakirjattu nippa nappa kolmospalkinnolla, eikä sen menestys kouluratsastuksessa ole ollut mitenkään infernaalisen erikoista. Siitä huolimatta Joonatan ratsastaa maineellaan ja on saanut tammoja astuttavakseen. Nyt sillä on kaksitoista varsaa ja se ottaa yhä vastaan. Ei Joonatan ole ollut kuitenkaan huono jalostusvalinta. Se on periyttänyt nimittäin värinsä monelle varsalleen, ja kiltin luonteensa kaikille.
145-senttinen rautias Vennamo oli pieni ja räjähtävä tamma. Se pesi isommat hevoset niin este- kuin kouluratsastuksessakin, ja sinnitteli niiden kanssa tasaväkisesti mukana myös kenttäratsastuksessa ja valjakkoajossa. Sen yhtä rämäpäinen ja itsepäinen omistaja sopi sen kanssa yhteen niin kuin valettu, ja yhdessä ratsukko suoritti urotekojaan kilpailuissa jokaisessa Suomen kolkassa. Vennamo näki ja koki paljon, mutta sen luonne ei tasaantunut. Omistaja tahtoi siitä varsan, vaikka kokeneemmat suosittelivat, ettei moista suoranaisen ilkeää tammaa astutettaisi. Sen verran kokeneita kuunneltiin, että oriksi valittiin mahdollisimman säyseä tapaus, jolla oli näyttöä laiskemmista jälkeläisistä. Vennamolle ja varsalle kävi kuitenkin hyvin. Tätä nykyä Vennamo on maailman tervein ja eloisin eläkeläishumma, joka laukkaa aina vain sänkipelloilla ja hyppää pari kertaa kuussa sinnillä metriä.