Erkinheimon Siipisupi "Supi"
suomenhevonen, tamma, 157cm
11.04.-20, 8v
VH21-018-0318
kasv. Oresama, Erkinheimot
om. Oresama VRL-02753, Erkinheimot
yleispainotus: HeB / 100cm / helppo / vaativa
YLA2, ERJ-I,
KRJ-I, KERJ-I, VVJ-I,
NEC
linet © Elisa, muu Erkinheimot. Isompi kuva.
KRJ: 41 - ERJ: 39 - KERJ: 40 - VVJ: 42
KRJ
ERJ
KERJ
VVJ
VMRJ
Supi oli potra vauva jo heti alussa. Se ponnisteli saman tien ylös alusiltaan ja maitoa juomaan, niin kuin jokaisen kunnon varsan tulisi. Erkinheimoissa oltiin siitä kovin ylpeitä. Kaikki Supissa tuntui alusta asti onnistuneelta. Se oli pyöreä ja kaunis, yhteistyökykyinen nuoresta saakka, ja oli sillä pitsinen soma läsikin! Ylpeys ei suinkaan vähentynyt Supin kasvaessa varsasta aikuiseksi tammaksi. Huomattiin, että se oli kiltti ratsu, ja koulutus oli helppoa. Kun Supilla alettiin kisata, sen hyvähermoisuuskin tuli ilmi. Oli selvää, että vaikka se ei rakenteellisten seikkojen ja palavan voitontahdon puuttumisen vuoksi yltäisi ihan korkeimmalle mahdolliselle kilpailutasolle, se oli silti arvokas ja hyvä kilpahevonen. Supi ei ole kertaakaan pettänyt sille asetettuja odotuksia.
Supi auttaa hoitajaa. Supi ojentaa harjan. Supi tarkastaa taskut. Supi osallistuu. Erkinheimon hoitajia yleensä hymyilyttää, kun toimelias tammamme puuhailee harjauksessa mukana ja nykii kernaasti jalustinhihnastakin varustettaessa aina yltäessään. Jos hoitajalla on hermo kireällä ja kova kiire, sama toiminta voitaisiin katsoa rasittavaksi ja tamma rauhattomaksi. Meistä Supin puuhailu on kuitenkin ollut aina mukavaa ja ennemminkin olemme todenneet hevosemme olevan iloinen rasittavan sijaan. Eihän Supi nimittäin mitään pahaa tee! Suunsakin se avaa, kun kuolaimet laitetaan, ja seuraa kiltisti taluttajaansa löysällä narulla kentälle tai hakaan, vaikka olisi tuulista, traktorinjylyä tai tornado pihassa.
Koemme, että Supista saa olla ylpeä myös ratsuna. Siltä ehkä puuttuu se tietty eteenpäinpyrkivyys, jota suomenhevosilta vaadittaisiin vaativissa luokissa, mutta kyllä sen meni helppoon B:hen riittää ihan kisoissa asti. Supi on sellainen työmyyrä. Se tekee mitä käsketään, eikä yritä luistaa hommista. Toisaalta se ei kuitenkaan suorita liikaa itsenäisesti. Ellei ratsastaja komenna pidentämään askelta, sehän ei pidennä.
Samanlainen Supi on esteilläkin, ja sillä Erkinheimon nuoret likat saavat aina ensimmäisenä harjoitella hyppäämistä. On varma juttu, ettei Supi kuumu ja ettei se kohella. Seitsemänkymmentä senttiä se hyppää aina luotettavasti tuosta noin vain, vaikka sen selässä keikkuisi minkälainen kuusivuotias ohjista vetämässä. Korkeampien yli itsevarmasti mennäkseen se tarvitsee kuitenkin varmemman ratsastajan rohkaisemaan itseään. Rauhallinen aikuinen pääsee Supilla metrin luotettavasti. Sen jälkeen sen rohkeus pettää.
Vaikka Supi on turvallinen maastoratsu, lapset eivät useinkaan halua maastoilla sillä. Se johtuu siitä, että poispäin kuljettaessa Supi hidastelee, etenkin yksin ollessaan. Vaaditaan ratsastaja, joka todella osaa komentaa, jotta Supi menisi kunnolla. Silloinkin maastoilu on melko rasittavaa. Kotiinpäin tullaan kyllä aika reippaasti. Vieraissa maastoissa tätä ongelmaa ei tietenkään ole.
Valjakkoajo on se laji, joka saa tamman piristymään aina! Siinä löytyy vauhtia ja potkua ihan eri tavalla kuin kouluratsastuksessa!
i. Erkinheimon Tarmo | ii. Toivo rn, 162cm YLA2, SLA-II, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I |
iii.Aarren Tuomo mrn, 164cm |
iie. Pakkasaurinko prt, 157cm | ||
ie. Vanamo vrt, 150cm YLA2, SLA-I, ERJ-II, KRJ-III, KERJ-II |
iei. Salaseuramies vrt, 150cm | |
iee. Metsän Linnea vkko, 148cm | ||
e. Erkinheimon Metsämäyrä | ei. Honkahärkä hrn, 152cm YLA3, SLA-II, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-II, VVJ-II |
eii. Pirunrakki rn, 155cm |
eie. Ilmatar hm, 151cm | ||
ee. Metsäruusu rt, 159cm YLA2, SLA-II, ERJ-II, KRJ-II |
eei. Taaron Jesperi rn, 161cm | |
eee. Jouluruusu rt, 155cm |
Isän puolen sukuIsän puolen suku on kaksipolvinen. Siinä on neljän lajin suomenhevosia. |
Emän puolen sukuEmän puolen kaksipolvisen suvun tavoitteena on YLA, SLA ja neljän lajin laatikset. |
164 cm korkea mustanruunikko Aarren Toivo oli tavallinen virtuaalimaailman neljän lajin suomenhevonen. Neljäkymmentä sijoitusta lajista saatuaan sillä astutettiin kaksi tammaa. Sen jälkeen Toivo kuoli vanhuuteen. Luonteeltaan se oli niin kuin neljän lajin virtuaaliset suomenhevoset aina: reipas ratsu ja hyvin käsiteltävissä. Salaseuramies oli 150 cm korkea vaalea rautias, joka kunnostautui kenttä- ja esteratsuna helpossa luokassa ja metrin esteillä. Salaseuramies oli niin sanotusti luonteikas tapaus. Se jouduttiin lopettamaan sairastelun ja yleiskunnon heikentymisen vuoksi 15-vuotiaana, kun sillä oli ura vielä hieman kesken ja vasta neljä varsaa. |
Pirunrakki tarkoittaa sutta. Kun Rampe syntyi, isäntä sanoi, että tämä 155-senttinen ruunikko oli yhtä pirullinen kuin alueen sudet, jotka veivät koiria ja hevosia pihasta. Oli totta, että Rampella oli luonnetta. Sen koulutus oli vaikeaa. Toisaalta kun siitä saatiin viimein ratsu, sen energia ja päättäväisyys suuntautuivat ratsastukseen riehumisen sijaan. Silloin Rampesta tuli niin hyvä CIC1-tasoinen kenttäratsu, että sen nimi on yhä haluttu suomenhevosten lähisuvussa, vaativasta luonteesta viis. Se saikin parikymmentä varsaa ennen menehtymistään. Sivulajeinaan Rampe meni esteitä ja matkaratsastusta. 161-senttisellä ruunikolla Taaron Jesperillä on suvussaan työhevoslinjaa, ja se näkyy rakenteessa. Jesperi oli muhku ja rauhallinen, niin kuin kunnon työhevonen, mutta neliskanttisemman mallinen suvun ratsupuolen vaikutuksesta. Itse se oli kilparatsu, joskaan se ei oikeasti hypännyt kuin korkeimmillaan 70-senttisiä ja mennyt vaativimmillaan helppoa B:tä. Jesperillä astutettiin yksi tamma. |
Toukokuu 2021
Kirjoittanut Katariina Erkinheimo (Oresama)
Lopputalvi ei ole koskaan ennen tuntunut näin pitkältä! En ole kilpaillut vuosiin, mutta nyt kun kilpailin talvella parina kuuna muutaman kisan Supin kanssa (ja sijoituin niissä), tahtoisin kilpailla alinomaa. Sovin kuitenkin Joonaksen kanssa, etten kisaa Supilla, jotta se saa keskittyä muihin juttuihin. Nyt kuitenkin pääsin taas kisaamaan! Ja ai että miten oli pitkä aika odottaa kisoja ilmoittautumispäivästä kisapäivään!
Kisoissa Supi oli ihan elementissään. Menemme vieläkin lyhyitä matkoja (aina 15 tai 30 kilometriä), enkä haaveilekaan muista matkoista -- paitsi että joskus olisi kiva kokeilla 50 kilometrin pituista matkaa kerran. No joka tapauksessa Supi tiesi jo kisapaikalla, mistä on kyse, ja että mennään heittämään lyhyt lenkki. Joka kerta viimeisissä kisoissamme se on ollut niin tosi asialla ja nätisti, että olen saanut kehuja kanssakilpailijoilta sen käytöksestä!
Ja ai niitä maastolenkkejä! Kevät on täällä! Lits läts, sanovat Supin kaviot, ja lintujen titityy kuuluu jostain kaukaa. Ihanneaikaluokissa nautiskelemme ja haistelemme kevättä, kuuntelemme lintuja ja katselemme ketunpoikasia. Nopeusluokissa sitten laukataan, ja nuori kun on, Supihan laukkaa kuin raketti! Se on mahtavaa!
Luokkien jälkeen seuraa palkintojenjako. Aina meitä ei kutsuta tietenkään hakemaan palkintoja, mutta usein kyllä. En ole saanut hetkeen voittoruusuketta, mutta muutkin ruusukkeet ovat olleet hienoja, ja tällaisia olemme tänä keväänä Supin kanssa keränneet. Punaista on paljon, mutta punainen onkin lempivärini.
Nopeusluokat ovat saaneet minut muuten haaveilemaan taas hyppäämisestä, etenkin maastoesteistä. Joonas on kuitenkin sitä mieltä, että Supia ei kannattaisi ottaa sellaiseen. Mitä jos ryhtyisin kouluttamaan Supin varsasta itselleni kilparatsua..? Mitähän pojat sanoisivat!
Helmikuu 2021
Kirjoittanut Katariina Erkinheimo (Oresama)
Nyt ollaan siinä pisteessä. Niin missä pisteessä? Siinä, että olen hurahtanut taas kilpailuihin matkaratsastuksen merkeissä, vaikka kuinka olen ajatellut kaiken kilpailun olevan osaltani ohitse jo parikymmentä vuotta sitten. Mihin kettu karvoistaan pääsisi? Lisäksi olen aivan ihastunut tähän meidän Supiin, joka tässäkin kuussa marssi meidät kakkossijalle VMRJ:n alaisissa kisoissa naapuruston puoliveritallilla Yorca Warmbloodsissa. En kilpaile enää näyttääkseni Joonakselle ja pojille, vaan kilpailemisen ilosta. Lisäksi olen inspiroituneempi hevosista kuin vuosikymmeniin! Varsinkin Supista!
Joonas kuitenkin kysyi tässä taannoin varovaisesti, saisiko hän Supin jo mahdollisesti takaisin minulta. Nauroin, että tottahan toki. Supin pitäisi kilpailla varsinaisissa painotuslajeissaan poikien kanssa, eikä olla minun tätikuljettimeni, vaikka siitä olenkin nauttinut kovasti. Kun lupasin Supin takaisin töihinsä, Joonas sanoi nöyrästi, että saan kyllä vielä kilpailla sillä, kunhan pitäisin nyt pikku tauon jotta hän voi ilmoittaa sen muutamiin isoihin kisoihn, joista on kovin unelmoinut. Olen ihan tyytyväinen kompromissiimme.
Nyt siis seuraa hetken tauko matkaratsastusuutisista ja -ruusukkeista. Keväällä saatetaan palailla sorvin ääreen!
Tammikuu 2021
Kirjoittanut Katariina Erkinheimo (Oresama)
Vai etten osaa ratsastaa! Sekä mieheni Joonas että kolme aikuista poikaamme kuittailevat minulle usein siitä, että olen hevostilallinen, mutten ratsasta sen paremmin kuin ajakaan. Olen vastannut aina, etten viitsi enkä ehdi: pitää olla erotuomarina miehen ja aikuisten poikien tappeluissa siitä, kuka saa minkäkin hevosen ja kuka joutuu ratsastamaan milläkin. Sitten lyötiin se veto, johon tartuin suutuspäissäni. Todista, äiti, että osaat ratsastaa. Tuo ruusuke kotiin.
Tartuin sitten lähimpään kilttiin hevoseen, joka meillä siinä oli, ja se sattui olemaan Supi. Ilmoitin tuovani Supille ruusukkeen tänä vuonna. Sitten lähdin satuloimaan tammaa vimmaisesti. En kuitenkaan oikeasti ole ratsastanut vuosikymmeniin, enkä oikeastaan edes käynyt satulassa. Taidot eivät katoaisi: perusratsastus on kun pyörällä ajaisi. Sen sijaan kuntoni on rapistunut ja ikää on tullut. Sitä paitsi Supi on minulle vieras ratsu, vaikka onkin tuttu hevonen!
Ajattelin ensin, että treenaisin estekisoihin, koska hyppäsin vielä aikuisiälläkin kilpaa. Sitten huomasin, että ihan lähitallilla on matkaratsastuskisat, ja niin syttyi pieni lamppu päässäni. Viidentoista kilometrin matka olisi Supille ihan pikku lämmittelylenkki! Minä puolestani selviytyisin siitä kyllä, kun nyt hengissä pysyisin. Kentän sijaan ohjasinkin siis Supin kohti maastopolkuja. Niin tein myös seuraavana päivänä, ja sitä seuraavana, ja sitten.
Kisoista tuli kuin tulikin ruusuke. Siellä minua puraisi myös matkaratsastuskärpänen, koska olihan se nyt kivaa saada ruusuke tavallisesta maastoilusta kivan tamman kanssa. Ilmoitin saman tien itseni seuraaviin kisoihin. Ja seuraaviin.
Nyt minulla on kolme itse hankittua ruusuketta, joista yksi on ihan voittoruusuke. Saivatpa Joonas ja pojat nenilleen. Kyllä tämä muorikin vielä osaa. Vaikka Supinhan ansiota tämä suurimmaksi osaksi on. Luulenpa, että osallistun vielä muutamaan kisaan ennen kuin lopetan tämän leikin...
virtuaalitalli / virtuaalihevonen
Ulkoasu © Hapero
Tausta © Designed by Freepik
Kaikki muu ellei toisin mainita © Oresama