Erkinheimot

Kuulumiset

Joulukuu 2023
Kirjoittanut Joonas Erkinheimo (Oresama)
Ruusu laukkasi tänään Nessinjärven kentällä kunniakierroksen viimeisen kouluratsastuskilpailunsa kunniaksi niin kuin virtuaalisessa hevosmaailmassa on tapana kilpahevosten kunnioittamiseksi tehdä niiden viimeisen lajisijoituksen jälkeen. Se oli kuin toisinto viimekuisesta samanmoisesta juhlasta, mutta tällä kertaa Ruusulla ei ratsastanut Reima, eikä kentällä ollut esteitä. Juhani sillä meni, koska Juhanihan sen kanssa on kaikki sijoitukset ja surkeammatkin sijat kouluratsastuksessa kilpaillut ihan alusta asti, ja ai miten komiaa katseltavaa se oli, kun vanha, pitkään kaikkien meidän kanssa yhteistyötä tehnyt tamma saa moisen kierroksen kisan päälle laukata. Ihan meni roska silmään.
Ruusu ei ymmärtänyt mitään ruusukkeestaan, mutta Juhanin tiukasta halauksesta kyllä. Se on kaikille tosi kiltti tamma, mutta Juhanin kanssa sillä on jokin erityisempi suhde. Luulenpa, että se johtuu Ruusun ruokaorientoituneesta mielestä: Juhani sille on aina herkkuja vienyt, vielä nykyään aikuisenakin salakuljettaa. Samalla Juhani on kuitenkin viettänyt Ruusun kanssa enemmän aikaa kuin kukaan muu. Se aika kuitenkin vähenee nyt: kun Ruusu ei kilpaile kouluratsastuksessa enää, Juhanin on otettava taas uusi nuori Erkinheimon kilparatsu tilalle ja jätettävä Ruusulla ratsastaminen ja sen kanssa oleminen vapaa-ajalle. Se on rankkaa varmasti sekä hevoselle että Juhanille, mutta ellei sitä tee, Erkinheimoissa ei pian enää kilpailla. Sitä paitsi eihän Ruusu ole mihinkään menossa! Onneksi! Ei se edes lopeta kilpailua, vaan Reima kisaa sillä sekä valjakkoa että kenttää vielä varmasti monta vuotta.

Marraskuu 2023
Kirjoittanut Joonas Erkinheimo (Oresama)
Tänään Ruusu ja Reima laukkasivat ensimmäisen kunniakierroksensa. Virtuaalimaailmassa on tapana kunnioittaa kilpahevosia sillä tavalla niiden viimeisen lajisijoituksen jälkeen, ja nyt, Tirion Welsh Poniesin kentällä, Ruusu sijoittui viimeisen kerran esteratsastuksessa ennen eläkettään tästä lajista. Sillä on sijoitukset täynnä, joten ei ole tarvetta jatkaa kuin mahdollisesti arvokisoissa, koska se ei voi saavuttaa enää enempää.
Sekä Ruusu että Reima ottivat kunniakierroksensa rauhallisesti. Kun kyselin Reimalta, miltä nyt tuntuu, poikani sanoi, että hyvältä tietysti, mutta ei mitenkään ihmeelliseltä. Ei kyllä ole tarvettakaan. Yleensä ratsun viimeinen kunniakierros ratsastajansa kanssa on se, joka tuntuu sekä erityisen hyvältä että erityisen pahalta, mutta nyt tilanne on se, että Ruusu jatkaa vielä kilpailemista. Reima itse ratsastaa sillä kenttäkisoissa ja varmaan vie valjakkoajoakin. Reiman isoveli Juhani puolestaan on suunnitellut Ruusun kanssa ensikuulle oikein kouluratsastuspuristusta ennen vuodenvaihdetta.
Ruusun juhlat jatkuvat kotona. Se saa tänään erityisen paljon herkkuja, vaikka ainahan se niitä saa varsinkin kisojen päälle: näkeehän sen vatsastakin, että pojat, varsinkin Juhani, syöttävät sitä salaa. Sen ihmeemmin ei esteratsastuskisojen lopettaminen arkeen vaikuta. Ruusu treenaa samalla ohjelmalla kuin ennenkin ja kilpailee samaan satunnaiseen tahtiinsa kuin ennenkin, vaikka estekisat jäävätkin väleistä pois.

Syyskuu 2023
Kirjoittanut Joonas Erkinheimo (Oresama)
Minä sanoin sille sällille, meidän Juhanille, että menet! Menet Black Swan Dressageen. Juhani kitisi sitten siinä, että eikä, ei muka voi mennä, koska Ruusu ei ole kisannut niin pitkään aikaan, ja että ei ole rutiinia ja mitä näitä nyt on. Pyh ja pah, sanon minä, ja sanoin silloinkin. Se on ihan pikkuruinen kisa! Ruusu on ollut isommissakin. Ei ole temppu eikä mikään käydä hakemassa sijoitusta sellaisesta pikkukisasta.
No lopuksi Juhani sitten meni, ja minä pääsin tänään sanomaan, että mitäs minä sanoin. Katsokaa nyt, mikä tuli kotiin tuomisiksi Ruusulta ja Juhanilta! No ruusuke. Tietenkin. Ihan niin kuin minä sanoin.
Ei pidä aina murehtia ja pelätä! Ei Ruusukaan murehdi, eikä pelkää, paitsi tietenkin postilaatikoita. Mutta ainakaan turhia asioita ei pidä pelätä. Niin kuin kisaamista. Kyllä Ruusu osaa. Ihan sama, vaikka on ollut kisataukoa. Ei kunnon kilpahevonen unohda, millaista on suorittaa ja voittaa. Kunnon kilparatsastaja, niin kuin meidän Juhani, sen sijaan näköjään unohtaa, kun on ihan pikkuinenkin tauko. No, nytpä näki meidän poika, että kyllä kannattaa kokeilla aina. Ei pidä luovuttaa etukäteen.

Elokuu 2023
Kirjoittanut Juhani Erkinheimo (Oresama)
Meidän iskällä on näitä sairaan hyviä ideoita aina välillä. Yhtä niistä toteutetaan juuri nyt. Ruusulla on takanaan tällainen kevyt ja lyhkäinen rapian kahden vuoden mittainen kisatauko jatkuvien loukkaantumisten takia, niin aloitamme sitten kevyesti raahaamalla sen Black Swan Dressageen. Ei siinä muuta vikaa ole kuin se, että ei siellä pitäisi olla mitään jakoja edes hyviin prosentteihin ruusukkeen saamisesta puhumattakaan. Kaiken lisäksi se olen vielä minä, joka joutuu nolaamaan itsensä siellä oikeiden hevosten kanssa Ruusun selässä, eikä isä voi edes itse mennä häpäisemään itseään ja talliaan ja sukuaan.
No, jotta emme kärsisi ihan totaalista nöyryytystä (vaikka sen välttäminen onkin mahdotonta), olen harjoitellut Ruusun kanssa ihan hiki hatussa. Rossin Miika on valmentanut meitä kuin viimeistä päivää, mutta ei Ruusu ole enää sama kuin silloin joskus ennen, ennen kuin kisatauko jäykisti sen. Ruusua itseäänkin harmittaa. Tahtoa ja sisua olisi vaikka muille jakaa, mutta kun vireys, voima ja vetreys ovat tiessään.
Iskä on hokenut koko ajan, että hyvä siitä tulee, tai siis iskän nuotilla "hyvä siitä viälä tuloo kun sen maalaa." Tavallaan ymmärrän, miten päähänpinttymän tämä puoli on etäisesti looginen. Ruusu selkeästi muistaa, mitä on olla kilpahevonen. Se tuntuu nauttivan kovasta treenistä silloin, kun ei työskentele turhaan turhautumiseen asti. Joka päivä sujuu aina vähän paremmin.
Tämä on nyt siis Paluu Kilpahevoseksi, Ruusu as a Black Swan edition. Pian nähdään, kuinka norsu tanssii balettia!