Pullagallup "Pulla"
suomenhevonen, ori, 152cm
19.09.-15, 12v
VH17-018-0649
kasv. Ella Korhonen (evm.), ex-om rebely
om. Oresama VRL-02753, Erkinheimot
yleispainotus: HeB / 100cm / helppo / noviisi
YLA2, SLA-II, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I, VVJ-I
kuvat © VRL-03840
KRJ: 40kpl - ERJ: 40kpl - KERJ: 40kpl - VVJ: 42kpl
KRJ
ERJ
KERJ
VVJ
Ylöjärvellä asuu Erkinheimon mummo, ja ei kaukanakaan mummon tuvasta, sijaitsee Kapinan Suomenhevosten talli. Siellä pihassa puolestaan seisoi Pulla eräänä maaliskuisena iltana kun kävelin ohitse. Se oli niin hämmentävän hieno ori, että päädyin nopeasti Internettiin selvittelemään sen taustoja: mitä ori oli tehnyt urallaan, minkä ikäinen se oli, mitkä olivat sen terveystiedot, ja mikä tärkeintä: ottiko se vastaan tammoja. Erkinheimon tammojen astutuksen aika olisi pian! Internetistä kävi kuitenkin ilmi, ettei Pulla ollut kisannut, ei sitä oltu tutkittu, eikä se varsinkaan ollut jalostuskäytössä. Kun olin jo masentuneena käymässä nukkumaan, huomasin Keskusta-foorumilla Pullan myynti-ilmoituksen. Soitin tietenkin heti seuraavana päivänä, kävin katsomassa Pullaa ja eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen se lähti minun mukanani kotiin, Erkinheimoihin, Pohjanmaalle, Mörkömäen ja Jätinhautuumaan kupeeseen.
Pulla on rento jätkä, eikä se tunnu pelkäävän mitään. Esimerkiksi maastossa se tarpoo eteenpäin reippaana ja rohkeana mitä tahansa tapahtuikaan. Jos ratsastajan kännykkä alkaa soida, Pulla vain väräyttää korviaan. Irtokoiria kohdatessaan se tekee ystävällisesti tuttavuutta, vaikka koirat räksyttäisivätkin. Mopoja ja isojakaan autoja se ei edes huomioi. Maastoesteillä ori ei säikähdä, vaan hyppää rauhallisesti. Kerran kohtasimme ihan oikean hirven, ja vaikka minä pelkäsin tuota isoa hirviötä, Pulla vain katseli ja löntysteli sitten ohitse niin tyynenä, että hirvi lähti karkuun.
Kentälläkin mentäessä Pulla on rauhallinen, mutta joskus valitettavasti liiallisuuksiin asti. Se ei tosiaankaan aio tehdä töitä, jos ei ole pakko. Kestääkin aika kauan, ennen kuin ratsastaja on saanut Pullan mielen lämpeämään ajatukselle treeneistä. Oria ei auta pakottaa, koska silloin se menee kauniisti kuin kameli. Se täytyy houkutella yhteistyöhön, niin sillä saa suoritettua helppoja ratoja.
Pullalla on tehokas hyppytyyli, jolla se ylittää jopa metrin esteitä. Ori ei pudota puomeja ja hyppää mielummin huonosta kulmasta kuin kieltäytyy esteellä. Pullan kanssa yleensä tuleekin kisoissa nolla virhepistettä, ja joskus pelkästään se riittää voittoon. Usein kuitenkin joudutaan ratsastamaan kelloa vastaan, ja siinä Pulla on aika kehno. Se on hidas ja sillä tavalla tankeakin, ettei käänny kovin pienessä tilassa.
Kuten arvata saattaa, Pulla on paitsi hötkyilemätön ratsu, myös rauhallinen hoitoheppa. Joskus se on harjattaessa niin paikallan ja niin syvässä koomassa, että täytyy oikein tarkistaa, onko sillä varmasti vielä pulssi. Ori ei varmasti keksi mitään kummia temppuja harjattaessa. Ainoastaan kavioiden siivouksessa on välillä pieni, helposti hoidettava ongelma. Pulla ei nimittäin havaitse aina nostaa itse jalkaansa pyydettäessä puolinukuksissaan, joten se on tuupittava hereille ensin.
Pullan satuloiminen ja suitsiminen on helppoa. Ori on paikoillaan ja ottaa kuolaimetkin houkuteltaessa. Satulavyölle se välillä pullistelee kovastikin, mutta pahimpina päivinä voi vyön kiristää helposti selästä käsin.
Pulla rakastaa ruokaa, hevospalloaan, meidän kengittäjää, tarhakaveriaan Atomipommipormestaria ja Erkinheimon koiraa. Se inhoaa juoksutusta, paarmoja ja Erkinheimon pihaton oviliuskoja.
i. Tosi-Tuore vprt, 163cm, evm. |
ii. Ikuinen Kyselijä prt, 164cm, evm. |
iii. Kysymys trt, 165cm, evm. |
iie. Ikuinen Neito vrt, 161cm, evm. | ||
ie. Saiturin Sanna rnhkko, 159cm, evm. |
iei. Saiturin Eerik mhkko, 149cm, evm. | |
iee. Värvi prt, 154cm, evm. | ||
e. Viimeinen Sokeri vrt, 156cm, evm. |
ei. Saiturin Markus vprt, 162cm, evm. |
eii. Marttiinus kmo, 165cm, evm. |
eie. Hopottiina prt, 155cm, evm. | ||
ee. Kunnon Kenni rt, 153cm, evm. |
eei. Mönni rt, 156cm, evm. | |
eee. Kunnon Flikka rn, 149cm, evm. |
Isän puolen sukuTosi-Tuore on vaaleanpunarautias, komea suomenhevosori. Luonteeltaan erittäin rauhallinen sekä tasapainoinen ori, joka on toiminut monessa lajissa ja ollut varsinainen kaikki käy -tyyppi. Kilpauraa Tosi-Tuore on tehnyt niin esteratsastuksessa kuin kouluratsastuksessakin. Se on menestynyt kohtalaisesti, tuoden joitakin sinivalkoisia ruusukkeita isommistakin kilpailuista. Kilpauransa jälkeen erinomaisen luonteen omaava rehellinen ori on siirtynyt harrasteratsuksi. Sittemmin se on myös saanut muutamia varsoja, joille se on periyttänyt omaa rehellistä luonnettaan sekä tasaisen varmaa suorituskykyä. |
Emän puolen sukuViimeinen Sokeri on vaaleanrautias, sopusuhtainen suomenhevostamma. Luonteeltaan se on eloisa, rohkea ja rehellinen, vaikka sillä on aina ollut silmäkulmassa pientä pilkettä. Tammalla on kisattu jonkin verran valjakkokilpailuja, mutta paremmin se on menestynyt ratsuna. Esteratsuna tamma on rohkea, ketterä ja nopea, joka on tuonut sille voittoja isommistakin kilpailuista. Lyhyehkön, lähinnä harrastus mielessä tehdyn kilpauran jälkeen Viimeinen Sokeri siirtyi kokonaan harrasteratsuksi. Lisäksi tammalla on teetetty tähän mennessä yksi varsa, joka on emältään perinytkin loistavaa estekapasiteettia. |
ii. Ikuinen Kyselijä on punarautias, melko kookas ori. Perinteisen suomenhevosmaisen luonteen omaava ori on tehnyt nuoruudessaan kilpauraa kenttäratsuna. Jääräpäisyytensä vuoksi menestys on toisinaan ollut kaukana, mutta välillä rehellisyytensä ja rohkeutensa ansiosta ori on joitakin palkintojakin napannut. Ikuisella Kyselijällä on aina ollut vahvat, voimakkaat askellajit ja hyvä eteenpäinpyrkimys. Hyppytyylistään se on myös saanut kehuja, mutta vastaavasti koulupuolella ori on ollut aina vähän jähmeämpi. Kilpauransa jälkeen ori on siirtynyt harrasteratsuksi ja sillä on teetetty pari varsaa. Varsat ovat perineet isältään rohkeutta sekä rehellisyyttä. ie. Saiturin Sanna oli ruunihallakko, sirorakenteinen tamma. Se oli luonteeltaan melkoisen säpäkkä ja energinen, ollen näin perinteisestä suomenhevosesta poikkeava. Toisaalta tamma kuitenkin menestyi hyvin esteratsuna juuri energisyytensä sekä loistavan hyppytyylinsä ansiosta. Kilpakentiltä tamma ei kuitenkaan kantanut hurjaa menestystä vaativan ratsastettavuutensa vuoksi - toki muutamia voittoja se keräsi. Kilpauransa jälkeisiä päiviä tamma viestti jalostushevosena ja se sai yhteensä neljä varsaa. Lähes jokainen peri emältään hyvää estekapasiteettia. © Bella |
ei. Saiturin Markus on vaaleanpunarautias, raamikas ori. Suomenhevoselle tyypillisesti se on monipuolinen, rehellinen ja rohkea. Orilla on kilpailtu harrastetasolla esteitä sekä kouluratsastusta, mutta ori on toiminut myös valjakossa. Saiturin Markus ei koskaan ole ollut erityisen haastava hevonen, vaan sellainen jolle on käynyt lähes mikä vain. Vanhemmalla iällä ori onkin toiminut harrasteratsun työn ohella myös terapiahevosena. Tasaisuus ja monipuolisuus ovat myös olleet ominaisuuksia, jotka ovat periytyneet orin muutamalle varsalle. ee. Kunnon Kenni on rautias, sirorakenteinen tamma. Luonteensa puolesta energinen, utelias ja herkkä tamma ei ehkä muistuta perinteisintä suomenhevosta. Toisaalta tamman luonne on tehnyt siitä miellyttävän ratsun, joka ottaa uudet haasteet vastaan innolla ja suorittaa pienetkin pyynnöt helposti. Tasaisten ja laadukkaiden askellajiensa ansiosta tamma on erinomainen kouluratsu ja on kilpaillutkin jonkin verran, niittäen sijoituksia ja muutamia voittoja. Esteilläkin Kunnon Kenni on kilpaillut, eikä sen tuloksia ainakaan hävetä tarvitse. Eläkepäiviään harrasteratsuna viettävävällä tammalla on teetetty yksi varsa, jolle se on periyttänyt energiaansa sekä ketteryyttä ja nopeutta. © Bella |
Joulukuu 2018
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
"Joulukin on tulossa, senki kakkapylly. Tontut katsoo sua. Mä kerron Joulupukille itte!"
Pullaa uhkailuni ei hetkauttanut yhtään. Ilmeisesti sitä ei kiinnostanut, saisiko se joululahjan vai ei, kun se oli niin tuhma. Sitä ei kiinnostanut edes ravata kunnolla. Kun olisin halunnut vähän niin kuin lisättyä ravia valmentajamme Miika Rossin mieliksi, hevoseni vain nopeutti hölkötyksensä tempoa. Minun teki mieleni luovuttaa niin kauheasti...
"Selvä. Mee pohkeenväistöä tosta tonne niin saat sen toivottavasti vähä aukeemaan", Rossi komensi, ja niin minä menin. Avaava liike ei kuitenkaan vaikuttanut Pullaan mitenkään rentouttavasti tai letkeyttävästi, vaan se ravasi vain niin kuin, noh, jääräpäinen suomenhevonen. Yritin kaikkia muitakin Rossin konsteja: noudatin hänen jokaista ohjettaan parhaani mukaan keskittyen milloin ryhdikkäämpään istuntaan, milloin reippaampaan ohjasotteeseen, milloin jämäkämpään sisäpohkeeseen. Kyllähän se vähän tuotti tulosta, mutta siinä valmennuksessa emme yltäneet ollenkaan parhaimpaamme.
Syyskuu 2018
Leivoin Pullaa oikein kunnolla. Vaivasin sen selkää nyrkeilläni ja se nautti ronskeista rapsutuksistani niin kauheasti. Se venyi ihan pitkäksi, puski etujalkansakin eteenpäin ja kaulansa pitkäksi. Sen ylähuuli hieroi ilmaa, silmät olivat kiinni ja korvat rentoina sivullepäin. Se oli varsinainen pullapitkomies, etenkin kun sen harja oli pitkomaisella ranskanletillä.
Minun oli lopetettava Pullan nyrkittäminen ja naurettava hetki aikaa sen kylkeen nojaten. Se haukotteli makeasti ja katsoi minua pirteän näköisenä. Sen mielestä oli hauskaa, kun minulla oli hauskaa. Rapsutin oriani vatsan alta satulavyön kohdasta, koska siitä se nautti eniten, ja sanoin, että haluaisin sen unikaverikseni, jos se vain mahtuisi. Pulla vastasi kimeällä hörinällä ja nyökyttelemällä suurta päätään.
Olin jo lähdössä pois Pullan karsinalta. En kuitenkaan voinut mennä mihinkään, kun ori tömisytteli vaimeasti jalkojaan kuin lajitoveriaan leikkiin kutsuva koira. Minun oli avattava uudelleen sen karsinan ovi, jonka olin jo puolittain sulkenut. Minun oli pakko vielä kerran hyökätä hevoseni kimppuun ja ravistella sitä harjamarrosta. Se puhisi innokkaasti, ja minä halasin sen turpaa väkivaltaisesti. Olisin varmaan ryhtynyt painimaan sen kanssa, mutta meidät keskeytettiin.
"NYT LOPPUI!" Erkinheimon isäntä-Joonas jylisi. "TOMMONEN ON VAARALLISTA!"
Heinäkuu 2018
"Jokanen on joskus luuseri", lohdutin Pullaa ja taputin sitä kaulalle. Aika monta sijoitusta olimme yhdessä hypänneet alkukuusta, mutta 10. ja 9.7. olivat menneet ihan penkin alle peräti neljässä eri kisassa. Edes kotikisat, omalla tutulla Erkinheimon kentällä, eivät olleet menneet hyvin. Puomeja oli kolissut maahan ja Pulla oli ollut hyvin epätyypillisesti hermostunut. Se ei kuitenkaan haitannut kauheasti. Häviäminen oli ollut sillä kertaa halpaa: omalle tallille bensa- ja majoituskulut olivat nolla, ja niin olivat Yorcan kilpatalliinkin, joka sijaitsi kolmen kilometrin matkan päässä. Hyvänen aika - Pulla oli ravannut Yorcaan alkulämmittelyksi, ja nyt häviömme jälkeen se ravaisi takaisin kotiin.
Käänsin siis Pullan Yorcan pitkälle koivukujalle. Ravasimme kujan päähän ja odotimme maantien reunassa niin kauan, että pääsimme kävelemään sen ylitse ja luikahtamaan hylätylle pururadalle. Valitsimme suunnan, johon osoitti repaleinen tienviitta. Siinä oli joskus lukenut Harvakylä, ja nyt siinä luki vakyla. Pullaa ja minua aavemainen kyltti ei pelottanut sen enempää kuin taakse jäävä liikenteen melukaan. Pururadalla oli erinomainen pohja laukata, vaikka rata olikin käytön puutteessa kasvanut jo osin umpeen. Olimme siis yhdessä hujauksessa laukanneet pururatametsän toiselle laidalle ja saatoimme nousta ojasta tielle. Käännyimme vasemmalle, ja ennen kuin huomasinkaan, oli Pulla vienyt minut jo kotiin, Erkinheimoihin.
Kesäkuu 2018
Pullan hörisi sieraintensa kautta niin korkeataajuisesti, että kuulosti siltä kuin se olisi tirskunut. Se ravasi, mikä sai sen tirskunnan aaltoilemaan. Se hymyili, vaikka sanotaan, etteivät hevoset osaa, ja sen korvat olivat yhtä iloiset kuin koiranpennulla, joka saa leikkiä pallolla ensimmäisen kerran. Sellainen Pulla oli, kun näin sen laitumella.
En ollut päässyt päästämään Pullaa irti, koska olin ollut kisareissulla kahden muun orin kanssa. Laitumellelasku oli silti sujunut silminnäkijöiden mukaan hyvin. Neliturpainen lauma oli löytänyt heti arvojärjestyksensä, ravaillut yhdessä laajoja kaaria ja ryhtynyt sitten syömään. Pulla oli kuulemma ollut rauhallinen saapumiseeni asti, mutta tottakai sen oli tirskuttava ja esiteltävä iskälle uutta kesäparatiisiaan ravaamalla, kun kerran suvaitsin saapua paikalle. Pulla oli ihan niin kuin pikkukakara!
Aikansa lukaaliaan esiteltyään Pulla ravasi luokseni aidalle. Hieroin sen otsaa kovakouraisesti ennen kuin tönäisin sitä kovalla voimalla kaulalle. Tönäisy sai sen lähtemään taas raviin, enkä voinut olla nauramatta, kun se alkoi taas tirskua. Heilautin sille kättäni ja lupasin, että tulisin melkein joka päivä katsomaan sitä sen kuukauden lomalla.
virtuaalitalli / virtuaalihevonen
Ulkoasu © Hapero
Tausta © Designed by Freepik
Kaikki muu ellei toisin mainita © Oresama