Erkinheimot
Kettupolun Kiirus "Kipa"
suomenhevonen, tamma, 153cm
11.09.-19, 11v
VH20-018-0259
kasv. Viljami Kesanto, evm.
tuoja Vappulan Kartano
om. Oresama VRL-02753, Erkinheimot
yleispainotus: heB / 100cm / helppo / noviisi
YLA1, SLA-I, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-II, VVJ-II
KRJ: 40 - ERJ: 40 - KERJ: 40 - VVJ: 40
KRJ
ERJ
KERJ
VVJ
Kyllähän se vähän epäilytti aluksi, tuo Kipan ottaminen. Se oli seitsemänvuotiaaksi kääntynyt tullessaan, mutta käyttäytyi kuin pahainen kakara. Tuo meidän emäntä kyllä oli yllättäen sitä mieltä, että Kipan hosuminen oli suloista, vaikka yleensä meidän Katariina onkin rauhallisempien hevosten perään. Jotenkin Kipa sitten tuli niin hyvin vaimoni kanssa toimeen, että oikeastaan siitä tuli Katariinan hevonen. En olisi ikinä uskonut näkeväni vaimoani kilpakentillä: eihän meidän emäntä nyt sellaisia. Niin vain hän kuitenkin Kipan kanssa on mennyt, ja ihan alusta asti vieläpä. Hyppäämään Katariina ei sillä suostu, vaan sen tekee meidän Kaj, ja hänkin pakotettuna. On meinaan pelottavan näköistäkin se Kipan meno, kun se ei harkitse, vaan tekee vain. Se sen hörsköttäminen ei ole nimittäin muuttunut miksikään. Osuva nimi hepalla kyllä on, Kiirus.
Kiirus toimii ensin ja ajattelee sitten jälkikäteen. Harjattaessakin se käy kuin tuuliviiri. Jos mitään kiinnostavaa ei ole näköpiirissä, se toimittaa hörähdyksin omia asioitaan hoitajalle ja katselee tallipihan tai tallikäytävän menoa. Kaikki saattaa olla ihan rauhallista. Sitten se ykskaks keksiikin, että se tahtoo jotain oman harjasankonsa pohjalta. Paukahdus vain, yksi etukoiven heilautus, ja jo on harjat pitkin tannerta. Joskus on ollut kyllä emäntäkin pitkin tannerta, kun Kipa on kokeillut, kestääkö hän samanlaista hevosenleikkiä ja tönimistä kuin heppakaverit. Silloin kävi melko pahasti, mutta eipä Kipa ikinä tahallaan torveloi. Periaatteessa se on kiltti ja suhtautuu esimerkiksi satuloimiseen ja suitsimiseen ihan kivasti, ellei sitten keksi jotain mielenkiintoisempaa. Taluttaessakin sillä on naru turvan ympärillä vain sen takia, että kiinnostavan oloinen vaahteranlehtikin saa sen unohtamaan taluttajanseuraamispuuhat ja ajautumaan omille teilleen.
Katariina on vakaasti sitä mieltä, ettei Kipan helppo B -tasoisuus johdu älyn puutteesta, vaan keskittymiskyvyn puutteesta. Sanokaa minun kuitenkin sanoneen, että nimen omaan älyn puutteesta se johtuu: hevosilla ei ole olemassa mitään lukihäiriötä apujen suhteen. Katariina kuitenkin sinnikkäästi kipittää pikkutammalla helppoja kouluratoja ihan kisoissa asti, ja kuulemma Kipalla on mukava ratsastaa. Ei se aina onnistu niin, että kisansa voittaisi, mutta kuulemma hauskaa on, kun se menee eikä meinaa. Katariina kuitenkin kehuu aina, että vaikka Kipa viipottaa välillä menemään vähän liian suurpiirteisesti, niin kyllä sillä silti jarrut on, niin että uskaltaa laukkaharjoituksiakin tehdä yksinään. Sen myönnytyksen minäkin annan, että Kipa on kiltti ja sillä on hyvä, vahva takaosa. älli ei vain riitä vaativaan B:hen, joka on Erkinheimon hevosten tavoitetaso.
Estepuolella Katariinakin on nostanut tassut pystyyn Kipan kanssa ja pakottanut Kaj-poikamme kilpailemaan. Kaj, joka on peloton hyppääjä, kuitenkin tapaa sanoa, että välillä Kipan kanssa suorastaan hirvittää. Se hevonen meinaan tekee ja toimii, eikä ollenkaan harkitse. Ihan sama, millaiselle esteelle sen ohjaa, se hyppää aina. Pahimmassa tapauksessa se sitten rysähtää päin puomeja. Onneksi Kaj on niin kokenut ratsastaja jo, että kun hän saa Kipan pysymään näpeissään, ainakaan kisoissa kukaan ei huomaa, että meillä on vajaaälyinen hevonen tallissa. Meidän yltiöpositiivinen Kajmme kuitenkin löytää jopa Kipasta hyviä puolia hyppääjänä. Se laskostaa etujalkansa alleen niin tiiviisti, ettei paljoa ilmavaraa esteellä tarvitsekaan, ja uskaltaa yrittää vaikka kuinka hurjan näköistä erikoisestettä. Ja jarrut sillä on: niitä Kajkin kehuu.
Kenttäkisojen maastoesteosuuden hyppää aina luonnollisesti Kaj, mutta muuten Katariina kyllä maastoilee Kipalla. Kuulemma törppöä hevostamme voi kehua siitä, ettei se pelkää yhtikäs mitään. Välillä se on kuitenkin käynyt ojassa ihan muista syistä: kerran se peitsasi sinne ilmeisesti ihan huvikseen silmät kiinni, ja kerran se oli täysin kuuro avuille nähdessään erityisen namin näköisen heinätuppaan ojan tuolla puolen. Kaikkia muita kertoja en edes muista. On selvä juttu, että minusta Katariinan ei kuuluisi maastoilla Kipalla liikenteessä, olkoon se kuinka rohkea tahansa. Joku kerta se vielä alkaa jahdata autoa niin kuin kylärakki, tai jotain.
| i. Kettupolun Kalevi vprt lkk, 155cm, evm. |
ii. Konsta prt, 155cm, evm. |
iii. Jouhevainen trt, 159cm, evm. |
| iie. Konstinna rt, 152cm, evm. | ||
| ie. Sulon Sussu vrt lkk, 156cm, evm. |
iei. Muhevainen vrt, 160cm, evm. | |
| iee. Sulon Sarita vrt lkk, 154cm, evm. | ||
| e. Tähden Soma vprt, 150cm, evm. |
ei. Pyrstötähti tprt, 151cm, evm. |
eii. Pakkastähti trt, 151cm, evm. |
| eie. Makustiina tprt, 150cm, evm. | ||
| ee. Aprin Liinu vprt, 157cm, evm. |
eei. Aprikointi vprt, 162cm, evm. | |
| eee. Lalliina h rt, 155cm, evm. |
Isän puolen sukuKettupolun Kalevi on periyttänyt useammalle jälkeläiselleen rauhattoman luonteensa. Tämä liinaharja osaa kyllä käyttäytyä, kun niin vaaditaan mutta tutut tietää sen olevan vain hetkellinen illuusio. Kalevin kanssa on kilpailtu vakuuttavilla suorituksilla niin esteillä kuin koulussakin sekä muutamia kertoja kenttäkilpailuissa. Näyttelykehissä orin kanssa ei turhan usein ole käyty, mutta on sille saatu kantakirjapalkinto ratsusuunnalle. Jalostuksessa käytetty vasta parilla kaudella mutta oletettavasti orilla on vielä useita hyviä vuosia jäljellä. Tällä hetkellä Kalevin kanssa keskitytään kotona kunnon kasvattamiseen tulevia kenttäkisoja silmällä pitäen. © Jenna (VRL-03515) |
Emän puolen sukuTähden Soma on nimensä mukaisesti soma tamma. Ponimaisia piirteitä omaava Soma on varsinainen monitoimitamma, jonka kanssa on kilpailtu aluetasolla niin koulussa kuin esteilläkin. Lisäksi tamman kanssa on kilpailtu valjakossa noviisi-tasolla. Näyttelyissäkin sen kanssa on käyty ja tamma kantakirjattiin viisivuotiaana II-palkinnolla. Vilkkaanluonteen omaava rautias on tähän mennessä varsonut kahdesti, Kipan ja Kettupolun Vernaksen. Nyt tamma kohottolee kuntoaan jatkaakseen kisaamista helpoissa luokissa 15-vuotiaana.
|
|
ii. Konsta on mutkaton ja vaivaton ori, jonka kanssa kilpailtiin menestyksekkäästi kouluratsastuksessa. Punertava rautias ori on kantakirjattu ratsusuunnalle II-palkinnolle, joka tosin on orin kisatulosten ansiota. Rauhallista oria on käytetty jalostukseen varsin maltillisesti mutta kisaeläkkeellä oleva virkeä seniori on vielä tarjolla parille tammalle. Tällä hetkellä orin kuusi jälkeläistä on osoittautuneet upeiksi kouluratsuiksi mutta pärjänneet hyvin myös estekentillä silloin kun tammalla on ollut esteälyä.
ie. Sulon Sussu oli kaunis kuin mikä rautiaassa turkissaan ja upealla pitkällä liinaharjallaan. Luonteeltaankin sellainen rauhallinen ja rehellinen. Oppikirjaesimerkki suomenhevosesta. Mikään huippusuorittaja tamma ei ollut mutta se toimi hyvin niin esteillä kuin koulussakin. Vaikka ehkä enemmän tammassa oli hyppääjän vikaa. Valitettavasti tamma menehtyi sen ensimmäiseen varsomiseen vain 11-vuotiaana. © Jenna (VRL-03515) |
ei. Pyrstötähti on suomenhevoseksi varsin kenkku tapaus, sillä orin kanssa oli vaikea tulla toimeen. Sen käsittelijät olivat laskettavissa yhden käden sormin. Vaikka luonne ei ollut mikään priima niin liikekapasiteetti ja työmotivaatio sen sijaan olivat. Kun orin kanssa tehtiin töitä niin kenkkuilut loppuivat. Pyrstötähden kanssa kilpailtiin erityisesti kouluratsastuksen merkeissä mutta myös valjakossa. Esteillä Pyrstötähden kanssa ei kilpailtu mutta kotosalla hypättiin. Jalostukseen tummanpunaista oria käytettiin luonteensa vuoksi vain helppoluontoisille tammoille, joilla niin ikään oli menestystä kisaradoilta. Nykyään eläkkeellä oleva yhdeksän varsan isäori on rauhoittunut vaikkei se vieläkään ole mikään helpoin mahdollinen käsiteltävä.
ee. Aprin Liinu on sukunsa tavoin monitoimiosaaja vaikkei mikään mestari olekaan. Vaatii ratsastajalta jämäkkyyttä toimiakseen kunnolla mutta muutoin ei valitettavaa. Hyppäsi hyvällä tekniikalla mutta nykyisin tämä 21-vuotias mummohevonen viettää rentoa eläkeläiselämää, johon kuuluu rauhalliset maastoilut ja laiduntaminen unohtamatta nuorison kurissa pitämistä. Raudikon kanssa kilpailtiin kansallisella tasolla kouluratsastuksessa ja aluetasolla esteillä hyvällä menestyksellä. Valjakkoakin sen kanssa kokeiltiin kilpailla mutta siihen tamman mielenkiinto ei riittänyt. Tamma astutettiin parilla erilaisella orilla ja saatiin aikaiseksi kaksi hyvin erilaista varsaa, joista kumpikin kuitenkin oli omistajilleen rakkaita. © Jenna (VRL-03515) |
Kesäkuu 2020 - Hallan ja Kipan valjakkoajovalmennus kirj. Kaj Erkinheimo (Oresama)
Muutamaa paria on kokeiltu sekä Kipan että Hallan kaveriksi valjakkoajoon, mutta nyt löytyi kuulkaa sellainen mätsi, että tällä täytyy päästä VVJ:n alaisiin valjakkoajokisoihin asti! Tänään ajoin siis tarkkuusajoa ekaa kertaa tällä parivaljakolla, ja ai miten se meni ihan niin kuin itsestään! Kumpikin tamma oikein nautti, vaikka tunnin ajon lopuksi pujottelimme ihan naurettavan pikkutarkkaa rataa isolla kärryllä. Hikihän siinä ohjatessa toki itselle tuli, kun Erkinheimon pellolle rakennettu rata koostuu kiinteistä paaluista, jotka rikkovat kyllä iskän kalliin kärryn, jos tulee osuma. Vaan eipä tullut! Ikinä en ole ollut mikään valjakkoajoihminen, mutta kun Kipa näytti tahtia ja Halla pelasi sen kanssa yhteen minkä osasi, kyllä oli pojat mukavaa. Fellbury Stablesissa on ensi- ja seuraavassa kuussa paljon parivaljakkokisoja, joten ilmoitin Kipan ja Hallan niihin, sekä varasin kummallekin majapaikan sieltä. Flikat saavatkin lähteä matkaan, eivätkä palaa kotiin pariin kuukauteen, kun itse kuljen Erkinheimon tilan väliä. Suoraan sanoen odotan kilpailuista sijoituksia, ja jopa ihan voittoja! Tämä keikka tulee menemään hyvin!
Toukokuu 2020 - Ellun ja Kipan valjakkoajovalmennus
Valmentajana Joonas (Oresama)
Meillä Erkinheimoissa on muodostunut jo tavaksi, että kun jokin nuori hevonen halutaan opettaa parivaljakkoon, sen pariksi laitetaan ensin mahdollisimman taitava konkari, jonka kanssa nuori tulee toimeen. Vanhempi hevonen ei turhia hötkyile ja opettaa nuorempaa olemaan rauhassa. Nuorempi myös kunnioittaa vanhempaa, niin että se rauhoittuu ihan automaattisesti, vaikka parivaljakko voi olla nuorelle aluksi tosi jännä ja joskus pelottavakin kokemus. Tämä ajatus mielessäni kiinnitin Ellun ja Kipankin samaan kärryyn.
Ellu opetti Kipaa niin kuin monet muutkin eläkeläishevoset ovat opettaneet meillä seuraajiaan. Tavoite oli sama kuin aina: ravata hakojen välistä kulkeva tie metsänreunaan asti ja takaisin, ja se riittäisi ensimmäiseksi kerraksi. Kipa osasi tietenkin jo vetää kärryjä itse, ja se luottaa kovasti tarhakaveriinsa Elluun, joten mitään suurta kohtausta ei ollut odotettavissa. Pojat, eli Kaj ja Juhani, lähtivät kuitenkin varmuuden vuoksi mukaan kärryille, jos vaikka Kipaa jouduttaisiin välillä taluttamaan, tai jos muuten pitäisi toimia nopeasti hevosten terveyden turvaamisen takia.
Turhanpanteiksi pojat kuitenkin taas kerran onneksi jäivät. Kipa ravaili kaikessa rauhassa Ellun vierellä ja tuntui vain ihastelevan maisemia. Ellu puolestaan oli ravannut samaa pätkää miljoona kertaa sekä yksin, kisavaljakossa että monen muunkin nuoren tamman opettajana. Hevoset kulkivat epätahtiin, mutta ihan suoraan ja pelottomasti. Vain kääntymisen kanssa oli ongelmia, sillä ulkokaarteeseen jäävä Kipa tahtoi väkisin vetää ulospäin. Vaaratilanteita ei siinäkään päässyt käymään, koska niin tiukat käännökset suoritetaan käynnissä yleensä kokeneemmallakin valjakolla.
Sitten ei tarvinnut muuta kuin hölköttää sama matka takaisin ja nauttia Pohjanmaan keväästä!
Lokakuu 2019 - Kipa, Erkinheimon uusi lisäys, tai vajaus
Kirjoittanut Joonas Erkinheimo, isäntä (Oresama)
En minä montaa asiaa elämässäni kadu, mutta jotain sentään. Sitä kadun, kun tukistin poikia, kun he olivat pieniä vielä. Ja sitä, etten jatkanut oppikoulua pidemmälle. Sitä, että en 80-luvulla pitänyt toistakin meidän Hupin synnyttämää koiranpenikkaa, kun Hauskakin oli niin mahtava penikka. Tuorein katumukseni on se, että otin tuon vajaan hevosen.
Kun Kipa tuli, minä sanoin heti, ettei me tuota oteta. Se ryskäsi kuljetuskopissaan niin kuin mielipuoli. Vaimoani Katariinaa ei kuitenkaan saisi ikinä päästää hevoskaupoille: se tallukka oli kirjoittanut sellaisen sopimuksen, ettei kauppaa saanut peruttua, ellei eläinlääkäri löytäisi Kipasta ostotarkastuksessa jotain vikaa. Ja ai kuinka minä toivoin, että siinä olisi jotain. Mitä tahansa. Yksi irtopala. Liikaripsiä niin paljon, ettei se sopisi jalostuskäyttöön. Yksi pieni parantumaton sairaus jossain. Ihmissuden purema. Mitä vain. Mutta ei: Kipa on varmasti tervein Erkinheimon tilan kamaralla kävellyt suomenhevonen.
Katariina oli alusta asti Kipan puolella. Pelkäsin, että siitä tulee avioriita, kun hän niin hevosesta piti ja minä niin eroon halusin. No eipä tullut. Olen alkanut pitää Kipasta. En sen persoonan takia, hyvänen aika, sehän on häslä kuin mikä! Pidän siitä, että Kipa on houkutellut Katariinan säännöllisesti hevosen selkään ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen! Vaikka romanttisista ja rauhallisista maastoreissuista oman emännän kanssa on turha unelmoida Kipan takia, onpahan edes ylipäätään jonkinlaisia maastoreissuja. Katariina laukkaa Kipalla ja nauraa, ja vaikka meidän emäntä on nauravainen muutenkin, kyllä sen näkee, miten hän Kipan kanssa tykkää mennä. Eli jotain hyvääkin tästä seurasi.
virtuaalitalli / virtuaalihevonen
Ulkoasu © Hapero
Tausta © Designed by Freepik
Kaikki muu ellei toisin mainita © Oresama