Erkinheimot

Kettupolun Kiirus

hevosen kuva

Kettupolun Kiirus "Kipa"

suomenhevonen, tamma, 153cm
11.09.-19, 7v
VH

kasv. Viljami Kesanto, evm.
tuoja Vappulan Kartano
om. Oresama VRL-02753, Erkinheimot
yleispainotus: heB / 100cm / helppo / noviisi






kuva © Cherie, CC BY-NC 2.0

KRJ: 0kpl - ERJ: 0kpl - KERJ: 0kpl - VVJ: 5kpl

Katso sijoitukset klikkaamalla

KRJ

22.03.-18 - KRJ - Brunnby

ERJ

KERJ

02.04.-18 - KERJ - Hengenvaara - Helppo - 6/50

VVJ

01.05.2020 - VVJ - Fellbury Stud - Noviisi koulu - 3/40
04.05.2020 - VVJ - Fellbury Stud - Noviisi koulu - 1/40
05.05.2020 - VVJ - Fellbury Stud - Noviisi koulu - 6/40
10.05.2020 - VVJ - Fellbury Stud - Noviisi koulu - 3/40
13.05.2020 - VVJ - Fellbury Stud - Noviisi koulu - 5/40

Kyllähän se vähän epäilytti aluksi, tuo Kipan ottaminen. Se oli seitsemänvuotiaaksi kääntynyt tullessaan, mutta käyttäytyi kuin pahainen kakara. Tuo meidän emäntä kyllä oli yllättäen sitä mieltä, että Kipan hosuminen oli suloista, vaikka yleensä meidän Katariina onkin rauhallisempien hevosten perään. Jotenkin Kipa sitten tuli niin hyvin vaimoni kanssa toimeen, että oikeastaan siitä tuli Katariinan hevonen. En olisi ikinä uskonut näkeväni vaimoani kilpakentillä: eihän meidän emäntä nyt sellaisia. Niin vain hän kuitenkin Kipan kanssa on mennyt, ja ihan alusta asti vieläpä. Hyppäämään Katariina ei sillä suostu, vaan sen tekee meidän Kaj, ja hänkin pakotettuna. On meinaan pelottavan näköistäkin se Kipan meno, kun se ei harkitse, vaan tekee vain. Se sen hörsköttäminen ei ole nimittäin muuttunut miksikään. Osuva nimi hepalla kyllä on, Kiirus.

Kiirus toimii ensin ja ajattelee sitten jälkikäteen. Harjattaessakin se käy kuin tuuliviiri. Jos mitään kiinnostavaa ei ole näköpiirissä, se toimittaa hörähdyksin omia asioitaan hoitajalle ja katselee tallipihan tai tallikäytävän menoa. Kaikki saattaa olla ihan rauhallista. Sitten se ykskaks keksiikin, että se tahtoo jotain oman harjasankonsa pohjalta. Paukahdus vain, yksi etukoiven heilautus, ja jo on harjat pitkin tannerta. Joskus on ollut kyllä emäntäkin pitkin tannerta, kun Kipa on kokeillut, kestääkö hän samanlaista hevosenleikkiä ja tönimistä kuin heppakaverit. Silloin kävi melko pahasti, mutta eipä Kipa ikinä tahallaan torveloi. Periaatteessa se on kiltti ja suhtautuu esimerkiksi satuloimiseen ja suitsimiseen ihan kivasti, ellei sitten keksi jotain mielenkiintoisempaa. Taluttaessakin sillä on naru turvan ympärillä vain sen takia, että kiinnostavan oloinen vaahteranlehtikin saa sen unohtamaan taluttajanseuraamispuuhat ja ajautumaan omille teilleen.

Katariina on vakaasti sitä mieltä, ettei Kipan helppo B -tasoisuus johdu älyn puutteesta, vaan keskittymiskyvyn puutteesta. Sanokaa minun kuitenkin sanoneen, että nimen omaan älyn puutteesta se johtuu: hevosilla ei ole olemassa mitään lukihäiriötä apujen suhteen. Katariina kuitenkin sinnikkäästi kipittää pikkutammalla helppoja kouluratoja ihan kisoissa asti, ja kuulemma Kipalla on mukava ratsastaa. Ei se aina onnistu niin, että kisansa voittaisi, mutta kuulemma hauskaa on, kun se menee eikä meinaa. Katariina kuitenkin kehuu aina, että vaikka Kipa viipottaa välillä menemään vähän liian suurpiirteisesti, niin kyllä sillä silti jarrut on, niin että uskaltaa laukkaharjoituksiakin tehdä yksinään. Sen myönnytyksen minäkin annan, että Kipa on kiltti ja sillä on hyvä, vahva takaosa. älli ei vain riitä vaativaan B:hen, joka on Erkinheimon hevosten tavoitetaso.

Estepuolella Katariinakin on nostanut tassut pystyyn Kipan kanssa ja pakottanut Kaj-poikamme kilpailemaan. Kaj, joka on peloton hyppääjä, kuitenkin tapaa sanoa, että välillä Kipan kanssa suorastaan hirvittää. Se hevonen meinaan tekee ja toimii, eikä ollenkaan harkitse. Ihan sama, millaiselle esteelle sen ohjaa, se hyppää aina. Pahimmassa tapauksessa se sitten rysähtää päin puomeja. Onneksi Kaj on niin kokenut ratsastaja jo, että kun hän saa Kipan pysymään näpeissään, ainakaan kisoissa kukaan ei huomaa, että meillä on vajaaälyinen hevonen tallissa. Meidän yltiöpositiivinen Kajmme kuitenkin löytää jopa Kipasta hyviä puolia hyppääjänä. Se laskostaa etujalkansa alleen niin tiiviisti, ettei paljoa ilmavaraa esteellä tarvitsekaan, ja uskaltaa yrittää vaikka kuinka hurjan näköistä erikoisestettä. Ja jarrut sillä on: niitä Kajkin kehuu.

Kenttäkisojen maastoesteosuuden hyppää aina luonnollisesti Kaj, mutta muuten Katariina kyllä maastoilee Kipalla. Kuulemma törppöä hevostamme voi kehua siitä, ettei se pelkää yhtikäs mitään. Välillä se on kuitenkin käynyt ojassa ihan muista syistä: kerran se peitsasi sinne ilmeisesti ihan huvikseen silmät kiinni, ja kerran se oli täysin kuuro avuille nähdessään erityisen namin näköisen heinätuppaan ojan tuolla puolen. Kaikkia muita kertoja en edes muista. On selvä juttu, että minusta Katariinan ei kuuluisi maastoilla Kipalla liikenteessä, olkoon se kuinka rohkea tahansa. Joku kerta se vielä alkaa jahdata autoa niin kuin kylärakki, tai jotain.

i. Kettupolun Kalevi

vprt lkk, 155cm, evm.

ii. Konsta

prt, 155cm, evm.

iii. Jouhevainen
trt, 159cm, evm.
iie. Konstinna
rt, 152cm, evm.
ie. Sulon Sussu

vrt lkk, 156cm, evm.

iei. Muhevainen
vrt, 160cm, evm.
iee. Sulon Sarita
vrt lkk, 154cm, evm.
e. Tähden Soma

vprt, 150cm, evm.

ei. Pyrstötähti

tprt, 151cm, evm.

eii. Pakkastähti
trt, 151cm, evm.
eie. Makustiina
tprt, 150cm, evm.
ee. Aprin Liinu

vprt, 157cm, evm.

eei. Aprikointi
vprt, 162cm, evm.
eee. Lalliina
h rt, 155cm, evm.

Isän puolen suku

Kettupolun Kalevi on periyttänyt useammalle jälkeläiselleen rauhattoman luonteensa. Tämä liinaharja osaa kyllä käyttäytyä, kun niin vaaditaan mutta tutut tietää sen olevan vain hetkellinen illuusio. Kalevin kanssa on kilpailtu vakuuttavilla suorituksilla niin esteillä kuin koulussakin sekä muutamia kertoja kenttäkilpailuissa. Näyttelykehissä orin kanssa ei turhan usein ole käyty, mutta on sille saatu kantakirjapalkinto ratsusuunnalle. Jalostuksessa käytetty vasta parilla kaudella mutta oletettavasti orilla on vielä useita hyviä vuosia jäljellä. Tällä hetkellä Kalevin kanssa keskitytään kotona kunnon kasvattamiseen tulevia kenttäkisoja silmällä pitäen.

© Jenna (VRL-03515)

Emän puolen suku

Tähden Soma on nimensä mukaisesti soma tamma. Ponimaisia piirteitä omaava Soma on varsinainen monitoimitamma, jonka kanssa on kilpailtu aluetasolla niin koulussa kuin esteilläkin. Lisäksi tamman kanssa on kilpailtu valjakossa noviisi-tasolla. Näyttelyissäkin sen kanssa on käyty ja tamma kantakirjattiin viisivuotiaana II-palkinnolla. Vilkkaanluonteen omaava rautias on tähän mennessä varsonut kahdesti, Kipan ja Kettupolun Vernaksen. Nyt tamma kohottolee kuntoaan jatkaakseen kisaamista helpoissa luokissa 15-vuotiaana.
© Jenna (VRL-03515)

Avaa sukuselvitys klikkaamalla

ii. Konsta on mutkaton ja vaivaton ori, jonka kanssa kilpailtiin menestyksekkäästi kouluratsastuksessa. Punertava rautias ori on kantakirjattu ratsusuunnalle II-palkinnolle, joka tosin on orin kisatulosten ansiota. Rauhallista oria on käytetty jalostukseen varsin maltillisesti mutta kisaeläkkeellä oleva virkeä seniori on vielä tarjolla parille tammalle. Tällä hetkellä orin kuusi jälkeläistä on osoittautuneet upeiksi kouluratsuiksi mutta pärjänneet hyvin myös estekentillä silloin kun tammalla on ollut esteälyä.
iii. Jouhevainen oli isokokoinen hevonen niin korkeudeltaan kuin muultakin rakenteeltaan. Raudikko oli onneksi luonteeltaan sävyisä ja rehellinen, joten sen kanssa saattoi toimia kuka vain. Jouhevainen kantakirjattiin työhevossuunnalle mutta jäi silläkin saralla vain III-palkinnolle. Uransa ori teki oikeissa työpuuhissa mutta kyllä sillä ratsastettiinkin silloin tällöin. Ori jouduttiin lopettamaan toistuvien kaviokuumeiden takia 21-vuotiaana. Oria ei koskaan mainostettu jalostuksellisesti mutta silti se on peräti viiden varsan isä.
iie. Konstinna oli sporttinen ja siroluinen tamma, joka vakuutti kaikki kouluratsuna. Luonteeltaan Konstinna oli varsin säheltävää sorttia, jonka vuoksi se oli vähän väliä paikkausta vailla. Huippujuoksijan uran tavoin Konstinnan kisaura päättyi jalkavammaan tamman ollessa 12-vuotias. Tämän jälkeen raudikko toimi hyvänmielen ratsuna sekä emänä kolmelle varsalle. Kahden ensimmäisen varsan isät olivat tamman tavoin menestyneitä ratsuja, mutta luonteet näillä oli liikaa emänkaltaisia. Viimeistä orivalintaa pohdittiin pitkään, sillä tulevasta varsasta haluttiin rauhallisempi mutta kuitenkin kyvykäs ratsu, jonka vuoksi Jouhevainen ei ehkä ollut se kaikkein loogisin valinta. Myöhemmin saatiin kuitenkin huomata tämän olleen ihan hyvä ratkaisu.

ie. Sulon Sussu oli kaunis kuin mikä rautiaassa turkissaan ja upealla pitkällä liinaharjallaan. Luonteeltaankin sellainen rauhallinen ja rehellinen. Oppikirjaesimerkki suomenhevosesta. Mikään huippusuorittaja tamma ei ollut mutta se toimi hyvin niin esteillä kuin koulussakin. Vaikka ehkä enemmän tammassa oli hyppääjän vikaa. Valitettavasti tamma menehtyi sen ensimmäiseen varsomiseen vain 11-vuotiaana.
iei. Muhevainen oli oman aikansa huippuoreja, mitä tulee sen kisauraan. Ori kilpaili loistavilla saavutuksilla kenttäkilpailuissa eikä rakenteellisestikaan ollut mikään toivoton. Astutettavia tammoja olisi ollut jonoksi asti mutta kasvattaja-omistaja halusi pitää orin nimen arvokkaana myös myöhemmissä sukupolvissa, joten rautiaan astutusmääräksi lukittiin 20 tammaa, joista 14 tiinehtyi ja synnytti elävän varsan. Ori koki rauhallisen kuoleman omalla laitumellaan 24-vuoden iässä.
iee. Sulon Sarita oli kaunisrakenteinen ja helppoluontoinen tamma, jolla riitti intoa kaikkeen tekemiseen. Tamman kanssa kilpailtiin esteillä sekä koulussa vaihtelevalla menestyksellä sekä vaihtelun vuoksi kokeiltiin kotona myös ajamista. Ensisijaisesti tamma oli perheratsu ja kun tamma loukkasi itsensä laitumella, päätettiin se astuttaa 12-vuotiaana ensimmäisen ja ainoan kerran. Huippuorin saaminen isäksi oli oikea onnenpotku mutta valitettavasti varsasta ei tullut toivotunlaista parempaa harrasteratsua tai kisapeliä. Sarita jouduttiin lopettamaan nuorehkona sen kesäihottuman pahennuttua merkittävästi.

© Jenna (VRL-03515)

ei. Pyrstötähti on suomenhevoseksi varsin kenkku tapaus, sillä orin kanssa oli vaikea tulla toimeen. Sen käsittelijät olivat laskettavissa yhden käden sormin. Vaikka luonne ei ollut mikään priima niin liikekapasiteetti ja työmotivaatio sen sijaan olivat. Kun orin kanssa tehtiin töitä niin kenkkuilut loppuivat. Pyrstötähden kanssa kilpailtiin erityisesti kouluratsastuksen merkeissä mutta myös valjakossa. Esteillä Pyrstötähden kanssa ei kilpailtu mutta kotosalla hypättiin. Jalostukseen tummanpunaista oria käytettiin luonteensa vuoksi vain helppoluontoisille tammoille, joilla niin ikään oli menestystä kisaradoilta. Nykyään eläkkeellä oleva yhdeksän varsan isäori on rauhoittunut vaikkei se vieläkään ole mikään helpoin mahdollinen käsiteltävä.
eii. Pakkastähti nimettiin varsin osuvasti, sillä se kohtelee kaikkia hillityn rauhallisesti ilman suurempia tunteita. Muutaman luottoihmisensä kohdalla ori saattoi silloin tällöin osoittaa kiintymystään hörisemällä mutta siinä se. Kouluratsuna lähes ilmiömäinen ori oli kysytty jalostuksessa, sillä Pakkastähden veroisia hevosia ei jokaisella oksalla ole. Ori astuikin elämänsä aikana toista kymmentä tammaa aktiivisen kisauran ohella. Ori lopetettiin vain 17-vuotiaana jalkavaivojen vuoksi.
eie. Makustiina oli luonteeltaan hyvin samalainen kuin poikansa Pyrstötähti loistavasta orivalinnasta huolimatta. Känkkäränkkä tamma oli kuitenkin osaava niin koulussa kuin valjakossakin, joten se sai anteeksi luonteensa vaativuuden. Rakenteellisestikin tamma oli hyvä, minkä todentaa sen saama ratsutyypin kantakirja palkinto. Siitoksessa Makustiinaa käytettiin harkitusti ja orivalinnoissa keskityttiin kapasiteetin lisäksi myös luonteeseen. Emätammana Makustiina oli suojeleva, ehkä jopa ylisuojeleva, sekä vaikeasti varsoistaan vieroitettava. Näiden ominaisuuksien vuoksi tamma astutettiin vain kolmesti.

ee. Aprin Liinu on sukunsa tavoin monitoimiosaaja vaikkei mikään mestari olekaan. Vaatii ratsastajalta jämäkkyyttä toimiakseen kunnolla mutta muutoin ei valitettavaa. Hyppäsi hyvällä tekniikalla mutta nykyisin tämä 21-vuotias mummohevonen viettää rentoa eläkeläiselämää, johon kuuluu rauhalliset maastoilut ja laiduntaminen unohtamatta nuorison kurissa pitämistä. Raudikon kanssa kilpailtiin kansallisella tasolla kouluratsastuksessa ja aluetasolla esteillä hyvällä menestyksellä. Valjakkoakin sen kanssa kokeiltiin kilpailla mutta siihen tamman mielenkiinto ei riittänyt. Tamma astutettiin parilla erilaisella orilla ja saatiin aikaiseksi kaksi hyvin erilaista varsaa, joista kumpikin kuitenkin oli omistajilleen rakkaita.
eei. Aprikointi oli rauhallinen ja vakaa hevonen, minkä vuoksi sitä ei oikein osattu noteerata millään tavalla. Vaatimattomanoloinen ori ei koskaan pitänyt suurta meteliä itsestään eikä se ratsuna ollut kovinkaan kovatasoinen. Vaikka orin kanssa kilpailtiin seura- ja aluetasolla esteratsastuksen parissa se ei koskaan ollut kärkisijoilla. Kouluratsuna ori olisi voinut menestyä paremmin mutta sen omistaja ei taas ollut siitä innostunut. Rakenteellisesti ori oli kuitenkin hyvä ja suvullakin oli jalostusarvoa, joten mitättömyydestään huolimatta Aprikointi jätti jälkeensä neljä tammavarsaa sekä yhden orin. Jättiläisen mittoihin kasvanut ori lopetettiin 18-vuotiaana hiekkakertymän vuoksi.
eee. Lalliina oli reipas ja rehellinen hevonen, jonka kanssa pystyi toimimaan kaikki. Toisinaan hieman häseltämiseen taipunut tamma menestyi kenttäratsastuksessa erinomaisesti aluetasolla ja kansallisella tasollakin sen kanssa kokeiltiin muutamia kertoja. Esteratsastuksessa tamma niitti mainetta kansallisella tasolla useammalla kisakaudella ja kisauran jälkeen tamma astutettiin kolmella eri orilla. Erääseen ruunikkoon oriin yhdistettynä syntyi hopeinen varsa, josta saatiin selville Lalliinan kantavan hopeaa. Kahden muun varsan kohdalla hopea ei ole tullut esille, mikäli niillä se on geeneissä ollut. Lalliinan kuolema oli traaginen, sillä tamma jouduttiin lopettamaan villipedon hyökkäyksen päätteeksi.

© Jenna (VRL-03515)

Jälkikasvu

15.01.2020 o. Erkinheimon Aimo Komia (i: Pullagallup)

Kuulumiset

Toukokuu 2020 - Ellun ja Kipan valjakkoajovalmennus Valmentajana Joonas (Oresama)
Meillä Erkinheimoissa on muodostunut jo tavaksi, että kun jokin nuori hevonen halutaan opettaa parivaljakkoon, sen pariksi laitetaan ensin mahdollisimman taitava konkari, jonka kanssa nuori tulee toimeen. Vanhempi hevonen ei turhia hötkyile ja opettaa nuorempaa olemaan rauhassa. Nuorempi myös kunnioittaa vanhempaa, niin että se rauhoittuu ihan automaattisesti, vaikka parivaljakko voi olla nuorelle aluksi tosi jännä ja joskus pelottavakin kokemus. Tämä ajatus mielessäni kiinnitin Ellun ja Kipankin samaan kärryyn.
Ellu opetti Kipaa niin kuin monet muutkin eläkeläishevoset ovat opettaneet meillä seuraajiaan. Tavoite oli sama kuin aina: ravata hakojen välistä kulkeva tie metsänreunaan asti ja takaisin, ja se riittäisi ensimmäiseksi kerraksi. Kipa osasi tietenkin jo vetää kärryjä itse, ja se luottaa kovasti tarhakaveriinsa Elluun, joten mitään suurta kohtausta ei ollut odotettavissa. Pojat, eli Kaj ja Juhani, lähtivät kuitenkin varmuuden vuoksi mukaan kärryille, jos vaikka Kipaa jouduttaisiin välillä taluttamaan, tai jos muuten pitäisi toimia nopeasti hevosten terveyden turvaamisen takia.
Turhanpanteiksi pojat kuitenkin taas kerran onneksi jäivät. Kipa ravaili kaikessa rauhassa Ellun vierellä ja tuntui vain ihastelevan maisemia. Ellu puolestaan oli ravannut samaa pätkää miljoona kertaa sekä yksin, kisavaljakossa että monen muunkin nuoren tamman opettajana. Hevoset kulkivat epätahtiin, mutta ihan suoraan ja pelottomasti. Vain kääntymisen kanssa oli ongelmia, sillä ulkokaarteeseen jäävä Kipa tahtoi väkisin vetää ulospäin. Vaaratilanteita ei siinäkään päässyt käymään, koska niin tiukat käännökset suoritetaan käynnissä yleensä kokeneemmallakin valjakolla.
Sitten ei tarvinnut muuta kuin hölköttää sama matka takaisin ja nauttia Pohjanmaan keväästä!

Lokakuu 2019 - Kipa, Erkinheimon uusi lisäys, tai vajaus
Kirjoittanut Joonas Erkinheimo, isäntä (Oresama)
En minä montaa asiaa elämässäni kadu, mutta jotain sentään. Sitä kadun, kun tukistin poikia, kun he olivat pieniä vielä. Ja sitä, etten jatkanut oppikoulua pidemmälle. Sitä, että en 80-luvulla pitänyt toistakin meidän Hupin synnyttämää koiranpenikkaa, kun Hauskakin oli niin mahtava penikka. Tuorein katumukseni on se, että otin tuon vajaan hevosen.
Kun Kipa tuli, minä sanoin heti, ettei me tuota oteta. Se ryskäsi kuljetuskopissaan niin kuin mielipuoli. Vaimoani Katariinaa ei kuitenkaan saisi ikinä päästää hevoskaupoille: se tallukka oli kirjoittanut sellaisen sopimuksen, ettei kauppaa saanut peruttua, ellei eläinlääkäri löytäisi Kipasta ostotarkastuksessa jotain vikaa. Ja ai kuinka minä toivoin, että siinä olisi jotain. Mitä tahansa. Yksi irtopala. Liikaripsiä niin paljon, ettei se sopisi jalostuskäyttöön. Yksi pieni parantumaton sairaus jossain. Ihmissuden purema. Mitä vain. Mutta ei: Kipa on varmasti tervein Erkinheimon tilan kamaralla kävellyt suomenhevonen.
Katariina oli alusta asti Kipan puolella. Pelkäsin, että siitä tulee avioriita, kun hän niin hevosesta piti ja minä niin eroon halusin. No eipä tullut. Olen alkanut pitää Kipasta. En sen persoonan takia, hyvänen aika, sehän on häslä kuin mikä! Pidän siitä, että Kipa on houkutellut Katariinan säännöllisesti hevosen selkään ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen! Vaikka romanttisista ja rauhallisista maastoreissuista oman emännän kanssa on turha unelmoida Kipan takia, onpahan edes ylipäätään jonkinlaisia maastoreissuja. Katariina laukkaa Kipalla ja nauraa, ja vaikka meidän emäntä on nauravainen muutenkin, kyllä sen näkee, miten hän Kipan kanssa tykkää mennä. Eli jotain hyvääkin tästä seurasi.

virtuaalitalli / virtuaalihevonen

Ulkoasu © Hapero
Tausta © Designed by Freepik
Kaikki muu ellei toisin mainita © Oresama