Erkinheimot

Kuulumiset

Toukokuu 2020 - Ellun ja Kipan valjakkoajovalmennus Valmentajana Joonas (Oresama)
Meillä Erkinheimoissa on muodostunut jo tavaksi, että kun jokin nuori hevonen halutaan opettaa parivaljakkoon, sen pariksi laitetaan ensin mahdollisimman taitava konkari, jonka kanssa nuori tulee toimeen. Vanhempi hevonen ei turhia hötkyile ja opettaa nuorempaa olemaan rauhassa. Nuorempi myös kunnioittaa vanhempaa, niin että se rauhoittuu ihan automaattisesti, vaikka parivaljakko voi olla nuorelle aluksi tosi jännä ja joskus pelottavakin kokemus. Tämä ajatus mielessäni kiinnitin Ellun ja Kipankin samaan kärryyn.
Ellu opetti Kipaa niin kuin monet muutkin eläkeläishevoset ovat opettaneet meillä seuraajiaan. Tavoite oli sama kuin aina: ravata hakojen välistä kulkeva tie metsänreunaan asti ja takaisin, ja se riittäisi ensimmäiseksi kerraksi. Kipa osasi tietenkin jo vetää kärryjä itse, ja se luottaa kovasti tarhakaveriinsa Elluun, joten mitään suurta kohtausta ei ollut odotettavissa. Pojat, eli Kaj ja Juhani, lähtivät kuitenkin varmuuden vuoksi mukaan kärryille, jos vaikka Kipaa jouduttaisiin välillä taluttamaan, tai jos muuten pitäisi toimia nopeasti hevosten terveyden turvaamisen takia.
Turhanpanteiksi pojat kuitenkin taas kerran onneksi jäivät. Kipa ravaili kaikessa rauhassa Ellun vierellä ja tuntui vain ihastelevan maisemia. Ellu puolestaan oli ravannut samaa pätkää miljoona kertaa sekä yksin, kisavaljakossa että monen muunkin nuoren tamman opettajana. Hevoset kulkivat epätahtiin, mutta ihan suoraan ja pelottomasti. Vain kääntymisen kanssa oli ongelmia, sillä ulkokaarteeseen jäävä Kipa tahtoi väkisin vetää ulospäin. Vaaratilanteita ei siinäkään päässyt käymään, koska niin tiukat käännökset suoritetaan käynnissä yleensä kokeneemmallakin valjakolla.
Sitten ei tarvinnut muuta kuin hölköttää sama matka takaisin ja nauttia Pohjanmaan keväästä!

Heinäkuu 2019
Kirj. Katariina Erkinheimo (Oresama)
Ellu on ilmoitettu ekoihin PKK:n alaisiin näyttelyihinsä, ja kyllä tulokset ja itse tapahtuma jännittävät jo nyt. Kyllähän me itse Erkinheimoissa tiedämme, että meidän Ellu on ihan kamalan suloinen, ja sen verran rakennetietämystäkin kasvattajalla tulee olla, että kyllä Ellun rakenteen perusteella sentään kamelista erottaa. Näyttelyissä kuitenkin arvostellaan hevosta sille ihan vieraassa tilanteessa, ja Ellu-parka ei ole hirveästi päässyt tätä uutta tilannetta harjoittelemaan! Ilman muuta jännittää, miten se käyttäytyy, vaikka kisoissa se osaakin olla. Eniten olen huolissani paikallaan seisottamisesta. Luulen, että kisatouhu on helppoa siksi, että Ellu ja sen kulloinenkin ratsastaja tietävät, mitä ovat tekemässä, ja saavat purkaa jännityksensä liikkeessä. Nyt näyttelyissä kuitenkin pahoin pelkään, että käsittelijän (minun, tästä lisää tuonnempana) jännitys tarttuu hevoseen, ekä se malta olla nätisti paikoillaan...
Minua jännittää myös itseni puolesta. En ole koskaan ennen ollut edes katsomassa näyttelyitä ja joudun heti kehään itse. Erkinheimoista menee nimittäin samoihin näyttelyihin kerralla useampi hevonen, eivätkä mieheni Joonas ja poikani Kaj ja Reima, jotka ovat lupautuneet mukaan, voi millään esittää kaikkia. Onneksi minulle kuitenkin annettiin juuri Ellu! Elluun voi aina luottaa.
Oikeastikin kirjoittaja jännittää nyt ihanasti! Vitsit miten hienoa on olla siinä pisteessä, että uskaltaa osallistua PKK:n toimintaan itse väritetyllä kuvalla! Se on jo meille voitto!

Tammikuu 2019 - KRJ- ja ERJ-cup-sijoitukset!
Kirj. Miika Rossi (Oresama)
Pääsin kerrankin katselemaan työni tuloksia ihan tosipaikassa: KRJ- ja ERJ-Cuppien kisoissa. Olen ollut Reiman valmentaja ihan alusta asti, ja työskennellyt melkein kaikkien Erkinheimon hevosten ja ratsastajien kanssa. Juuri koskaan en kuitenkaan pääse seuraamaan kisoja! Yleensä jään silloin tallille valmentamaan niitä ratsukoita, jotka eivät sillä kertaa lähde kisoihin.
Päivä alkoi Kaihovaarassa vaB-luokassa. Se on toden totta Reiman taitojen ylärajoilla, ja niin on Ellunkin. Suurimmaksi osaksi sitä oli ihan hienoa katsella. Pari kertaa kuitenkin irvistin oikein kunnolla jonkinlaisen myötätuskan kourissa. Laukkahommat eivät sujuneet tällä kertaa ollenkaan niin hyvin kuin kotona! Reima saattaa olla kotioloissa letkeä ja rento ratsastaja, vähän liikaakin, mutta jännittäessään ei aina myötää tarpeeksi, jotta Ellulla olisi tilaa liikkua. No: ei ihan kaikki voi mennä nappiin. Tällä kertaa Ellu oli seitsemästoista sijoittunut, ja kun ajeltiin Kaihovaarasta kohti Mörkövaaraa, kehuin Reimaa hyvästä ravityöskentelystä laukan sättimisen sijaan. Kritiikille on aikaa myöhemminkin: sen paikka ei ole lävähtää jännittävän ratsastajan naamalle juuri ennen seuraavaa tosipaikkaa, siis seuraavaa Cup-luokkaa!
Lyhyen matkan jälkeen patistin Reiman kahville ja nostin Ellun selkään koulusatulan sijaan estesatulan. Se reppana oli luullut jo pääsevänsä kotiin, mutta kun ei. Vaikka Ellu on yleensä ihan työteliäs ja kiva heppa, nyt siitä näki, että uusi koitos sen edessä ärsytti sitä. Reimaa sen selkään puntatessani varoitin asiasta. Sanoin, että anna sen päästellä höyryjä lämmittelyssä: se on raukka raivona! Ajattelin, että jos se olisi liian pettynyt, osallistuminen pitäisi perua vielä, pari minuuttia ennen omaa vuoroa!
Loppujen lopuksi Ellun pieni turhaumus oli vain hyvä asia. Se teki yhteistyötä Reiman kanssa varmasti paremmin kuin kertaakaan aiemmin. Sen laukassa oli sitä tiettyä ryhtiä, joka siihen on vaikeaa normaalisti saada, ja se ponnisti ärtymyksensä takia itsevarmasti ja epäröimättä, ihan oikeissa kohdissa! Katselin Reiman ja Ellun luokkaa ja huomasin puristavani käsiä nyrkkiin ja melkein hypähteleväni innostuksesta! Olin ihan varma sijoittumisesta.
Lopulta Ellu sai kakkospalkinnon. Aivan huikeaa! (Palkinto MWS Boutique)

Joulukuu 2019 - kouluvalmennus KRJ-Cuppia varten
Valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Reiman viime KRJ-Cup meni hienosti Ellun kanssa, mutta seuraavankin on mentävä. Sitä varten tässä valmentauduttiin naapurin maneesilla, koska Erkinheimon maneesi oli tupaten täynnä koko päivän kisojen takia.
Teetin Reimalla jonkin verran väistöjä Ellun kanssa. Ellu kuuntelee tosi hyvin apuja, mutta se saisi mennä vielä paljon reippaammin. Reita saa ratsastaa sen vielä paremmin pohkeen eteen, sillä takapää laahaa aavistuksen. Ei voi sanoa, että jalat olisivat tallissa tai mitään, mutta tässä on silti suuri parannuksen paikka.
Toinen, mihin kannattaa kiinnittää huomiota vielä ennen seuraavaa Cuppia, on laukan säätely istunnalla. Ellu ei taida olla se Erkinheimon tallin herkin ja hereillä olevin hevonen aina, joten on selvää, että etenkin sen suuressa ja pomppivassa laukassa sen on välillä vaikeaa kuunnella. Reima puolestaan ei ole tarkin ja rauhallisin ratsastaja itsekään, joten hänen suurpiirteisen asenteensa vuoksi tämä vaikeus oikein korostuu ja tulee esiin. Saa kuitenkin nähdä, tuleeko ratsukon treenattua vinkistäni huolimatta. Reima vaikutti olevan sitä mieltä, että ei se laukkahomma niin tarkkaa ole. Koetin vakuutella, että on se.

Marraskuu 2018 - KRJ-Cup -sijoitus!
Kirj. Reima (Oresama)
Suomenhevoskasvattajan poikana on tullut hevosten kanssa pyörittyä. On tullut kisattua nuoresta asti niin hirvittävästi, että enää peruskisat eivät edes jännitä. Suuret cupit kuitenkin saavat vieläkin vatsani kiertämään, vaikka olen kahdenkymmenenkuuden! (Synttärini olivat muuten cup-päivänä: sain kisata ihan kuin synttärilahjaksi Ellulla, joka on kivoimpia nyt kisaavia Erkinheimoja!)
Cup-aamut menevät aina vähän sumussa. Yhtäkkiä huomaan ajelevani äidin ja isän ja ehkä joskus veljienikin seurassa kisapaikalle. Seuraavassa hetkessä huomaan harjaavani hevosta viimeistellyksi. Sitten olenkin keskellä lämmittelyä. Havahdun kunnolla vasta ratsastaessani radalle. Niin tänäänkin. Ellu oli temppuillut lämmittelyssä, mikä on sille epätyypillistä ja johtui ihan kokonaan minun hajamielisyydestäni. Kun ravasimme hitaasti kouluaitojen sisäpuolelle, jännitys katosi. Pysähdyin tervehtimään tuomaria niin kuin satoja kertoja aikaisemminkin, enkä enää nähnyt Cupin yleisöä, joka on varmasti miljoona kertaa suurempi kuin peruskisojen, joita meillä kotonakin usein järjestetään.
Ellu pisti toden totta parastaan. Se kulki niin kuuliaisesti ohjan ja pohkeen välissä, että se oli oikeastaan jo liikuttavaa ja meinasi varastaa kaiken huomioni. Olisin halunnut leperrellä sille, kumartua halaamaan sen ihanaa lämmintä kaulaa, ja niin edelleen. Sen sijaan ratsastin. Helppo A ei ole nimestään huolimatta mikään helppo luokka. Ratsastan ihan parhimmillani vaativaa B:ta, joten keskittymistä luokka vaati. Teimme Ellun ja etenkin minun tasooni nähden hyvän vedon.
Olimme luokan viimeiset sijoittuneet, mutta sijoitus se sekin on. Olin erittäin tyytyväinen, ja niin olen vieläkin. Vedimme ihan nappiin: 21 muuta vain olivat vielä parempia! Oli ihanaa palata kotiin arvokisasijoituksen kanssa, mutta vielä ihanampaa oli ripustautua meidän oman Ellun kaulaan ja kertoa sille, miten se on kyllä maailman paras suokki, maailman paras tamma, maailman paras lemmikki!

Syyskuu 2018
Kirj. Reima (Oresama)
En tiennyt, että Erkinheimon vihreäksi maalatussa tallirakennuksessa oli sellainen vilinä ja vilske. Olin mennyt suoraan Ellun luokse heti parkkipaikalle ajettuani, ja tallipihassa oli ihan hiljaista ja rauhallista. Pahaa aavistamatta puin siis Ellu-kuomalleni riimun ja lähdin taluttamaan sitä kohti tallin pääovia. Haukottelin ja venyttelin samalla, ja niin teki Ellukin. Eihän kello ollut vielä edes kymmentä, ja meille aamu-unisille ajankohta tuntui vielä varhaiselta aamulta.
"SEIS!" kuului kuitenkin tallista. Se oli selkeästi osoitettu meille. Joku oli kuullut huokailemisemme ja hitaaiden askeltemme raahustuksen. "Kuka siellä?" meiltä kysyttiin. Kysymystä seurasi hirnuntaa ja ryskettä.
"Ellu", vastasin mekaanisesti ja seisahduin.
"Kuka Ellu?" joku kysyi Erkinheimon vanhimman pojan äänellä. Hän oletti, että hevosta taluttavan ihmisen nimi oli Ellu.
"No v**** Jokisen Ellu!" huudahdin ja aloin käkättää mielipuolisesti. En voinut vastustaa Kumman Kaa -viittausta. Ellu katsoi minuun kummissaan.
"Heh heh! Mene harjauspuomille! Tänne ei nyt mahdu. Mulla on tässä - AIH - Seppo käytävällä ja se ei ole kiltisti!"
Niin meidät lähetettiin ulos. Kylmään maailmaan. Tihkusateeseen. Ellu, joka on ihana, ei pistänyt tätä ollenkaan pahakseen. Se tykkäsi tulla hoidetuksi ulkona. Minua järjestelyt nyppivät suunnattomasti. Miksi minun ja Ellun piti seistä syyssateissa? Seppo olisi voinut olla ulkona.