Kapteeni Kiukku
| Nimi | Kapteeni Kiukku aka Kiukku |
| Rotu | Suomenhevonen |
| Sukupuoli | Ori |
| Säkäkorkeus | 150cm |
| Syntynyt, ikä | 15.02.-17, 28v |
| Rekisterinumero | VH17-018-0863 |
| Kasvattaja | Jenni Kiuru (evm.) |
| Omistaja | Oresama VRL-02753, Erkinheimot |
| Painotuslaji | Yleispainotus |
| Koulutustaso | ko VaB, re 110cm, CIC1, noviisi |
| Saavutukset | YLA2, SLA-II, ERJ-II, KRJ-II,
KERJ-II, VVJ-III |
© Cherie, Cherie, CC BY-NC 2.0
Kapteeni Kiukku menehtyi vanhuuteen 11.11.2020. Muistosivulle.
Luonne
Kun näin Kiukun ensimmäisen kerran, se oli pieni varsa, ja aivan tavattoman pörröinen muihin suomenhevosvarsoihin verrattuna. Menin alun perin Kiurun tallille katsomaan erästä toista varsaa, mutta Kiukun nähtyäni tiesin, että sen minä halusin. Rouva Kiuru yritti estellä: eihän nyt Kiukkua, Kiukulla ei ole edes hääviä sukua, Kiukun isäkin on mitä on! Olin kuitenkin päättäväinen. Tuon pörröisen, pukittelevan, energisen varsan halusin. Ellei siitä tulisi kilparatsua, se saisi olla vaikka lemmikkinä, tuumin.
Kiukku on eloisa kakara. Vaikka minä olen se, joka sitä joka päivä harjaa ja satuloi, koettelee se aina välillä vielä aikuisenakin, kuka oikein määrää. Kiukulla on välillä suuruudenhulluuskohtauksia. Silloin se luulee voivansa uhitella minulle luimimalla ja jalkaa polkemalla, kun yritän harjata sen vatsan alusta tai kammata häntää. Silloin tönäisen sitä rivakasti ja tarpeen tullen hätistelen sen näykkivät hampaat kauemmas. Minullehan ei ryppyile yksikään kakara! Satulankin vain nostan sen selkään kyselemättä, niin ei se ehdi protestoimaan. Joidenkin hoitajien olen nähnyt saavan hampaasta, kun he tarjoavat Kiukulle kuolaimia. Minusta paras tapa on vain suitsia se sen kummempaa pyytelemättä: kyllä se suunsa avaa, kun sen eteen törkkää kuolaimet ja vetää niskahihnasta. Pakkohan sen on!
Kiukku on hyvä kouluratsu - mutta minun kanssani se ei pysty oikein mihinkään. Se vaatisi paljon napakamman ratsastajan, joka pakottaisi sen suuntaamaan energiansa harjoituksiin. Minäkin huomaan, millaista potentiaalia ja kuinka hienoja liikkeitä Kiukku piilottelee - siis suomenhevoseksi. En vain saa niitä esiin. Niillä Erkinheimoilla, jotka Kiukulla kilpailevat koulua, on erilainen ratsastustyyli kuin minulla, ja kas kummaa, heidän kanssaan orin vaB-ratojen suorittaminen näyttää vaivattomalta!
Esteillä osaan kuitenkin Kiukkua ratsastaa. Silloin ei tarvitse pyytää siltä muuta kuin pysähtymistä, vaikka ei siltä ihan aina jarruja löydykään. Kiukulla on ihanaa hypätä. Se ei koskaan kiellä, vaan hyppää rohkeasti, vaikka sen veisi kuinka huonosti esteelle. Ponnistuspaikan löytäminen on sen kanssa helppoa, ja se pidentää ja lyhentää askeltaan kuin ajatuksen voimasta. Selkäänsä Kiukku voisi ehkä käyttää hieman paremmin, ja tätä harjoitellaan koko ajan vahvistamalla ratsun selkälihaksia.
Käyn maastossa Kiukun kanssa tosi usein. Jännittävää kyllä, metsälenkit saavat sen rauhoittumaan. Se kävelee pää alhaalla ja rentona selvästi nauttien, ja jaksaa ravata tasaisesti vaikka kuinka pitkään. Peltoteillä se pelkää, jos tuulee oikein kovaa, eikä sillä ole muita hevosia seuranaan. Liikennevarma ori on, mutta kaikkein kovimmat ja yllättävimmät äänet saavat toki senkin hieman pomppimaan paikallaan. Myös maastoesteitä olen Kiukulla hypännyt, ja se todella rakastaa niitä!
Jos pitäisi kertoa yksi seikka, joka erottaa meidän Kiukun kaikista muista maailman hevosista, olisi se varmasti orin outo laumakäytös. Kiukku hyväksyy laumaansa ihan kenet vain, kunhan se itse saa olla laumansa johtaja. Kuitenkin jos haka on Kiukun mielestä liian pieni tai siellä on jo sen mielestä pinta-alaan nähden liikaa hevosia, se suorastaan käy viimeisenä tulleen hevosen päälle. Ihan sama, vaikka tulija olisi ollut Kiukun kanssa ennenkin: liian pieneen tilaan ei Kiukun mielestä tungeta liikaa hevosia. Jos tilaa olisi loputtomasti, voisi Kiukun kanssa tarhata vaikka koko maailman hevoset!
Suku
Kapteeni Kranttu
sh, 149cm, evm.
|
Kapteeni Kirku
sh, 148cm, evm.
|
Kapteeni Koukku
sh, 149cm, evm.
|
Joulutähti
sh, 149cm, evm.
|
Hallaharja
sh, 151cm, evm.
|
Ylivoima
sh, 148cm, evm.
|
Kuurankukka
sh, 155cm, evm.
|
Viehkeys
sh, 153cm, evm.
|
Taika-Masi
sh, 159cm, evm.
|
Pallomasi
sh, 155cm, evm.
|
Taikavoima
sh, 164cm, evm.
|
Hurma
sh, 151cm, evm.
|
Toki-Oku
sh, 153cm, evm.
|
Romanssi
sh, 149cm, evm.
|
Kapteeni Kranttu oli vihainen ori, jota ei pitänyt lainkaan käyttää jalostukseen. Yhden vahinkovarsan se pääsi kuitenkin tekemään. Krantusta piti tulla kenttäratsu, mutta sen ura ei mennyt hyvin: radalla ori keskittyi riidan haastamiseen suorituksen sijaan, vaikka se kotona olikin erinomainen, taitava ratsu. 149 cm korkea rautias Kranttu päätettiin lopettaa jo kymmenenvuotiaana liian haastavan luonteen takia.
Kapteeni Kirku oli 148 cm korkea komea punarautias läsipää, joka menestyi harvakseltaan vierailemissaan näyttelyissä loistavasti. Kirku oli luonteeltaan melko haastava ori, mutta se oli kuitenkin käsiteltävissä. Raudikko oli periaatteessa este- ja kenttäratsu, mutta se ei kilpaillut muutamaa luokkaa enempää. Omistaja ei halunnut reissata kisojen perässä ympäri Suomea, ja orin kotipaikan, Kemin, lähellä ei paljoa kisoja järjestetä. Hevosmaisen, ryhdikkään rakenteen vuoksi Kirkua käytettiin jonkin verran jalostukseen: ennen kuin ori lopetettiin 24-vuotiaana, se ehti saada kahdeksan varsaa.
Kapteeni Koukku oli musta 149 cm korkea jalostusori, jolla oli poikkeuksellisen komea rakenne. Lienee sanomattakin selvää, että Koukku menestyi hyvin näyttelyissä. Kantakirjasta se sai ensiyrittämällä kakkospalkinnon, mutta aikuistuttuaan hieman se kävi korottamassa palkintonsa ykköseksi. Tämä kiltti ori ei koskaan kilpaillut itse ratsastuksen lajeissa, vaikka yleispainotteisen suvun puolesta sillä olisi ollut rahkeita lajiin kuin lajiin.
Joulutähti oli tavallinen siitostamma, joka syntyi ja asui koko ikänsä Tervajoella. Osin ravisukuisena ja rakenteeltaan hieman pitkänomaisena se ei ollut ihanteellisinta jalostusmateriaalia, eikä kukaan olisi halunnut ostaa sen ensimmäistä tammavarsaa, joka muistutti kovin emäänsä. Kolme muuta varsaansa kipakkaluonteinen tamma sai kaunisrakenteisen Kapteeni Koukun kanssa, ja niistä jokainen muistutti rakenteeltaan huomattavasti enemmän isäänsä kuin emäänsä. Joulutähti menehtyi ilmeisesti sydänkohtaukseen vuonna 2014, eikä se ole koskaan kilpaillut. Tamma oli 149 cm korkea rautias.
Hallaharja oli hallakko 151 cm korkea tamma, joka syntyi vahingossa ulos aamupakkaseen ja miltei kuoli siihen. Mikä ei tapa, se vahvistaa: Hallaharjasta kasvoi ryhdikäs, kiltti ja kaunis harrasteratsu, joka sai olla mukana vaikka minkälaisissa kissanristiäisissä. Varsankin Halla sai. Halla kuoli pitkän elämänsä jälkeen rauhallisesti vanhuuteen korkeassa 31 vuoden iässä.
Ylivoima oli keskitasoinen kilpahevonen molemmissa lajeissaan, koulu- ja esteratsastuksessa. Kilpauran päätyttyä ori teki näyttäytymisen myös siitoskäytössä yhdellä kaudella ja sai astua silloin kolme tammaa. Kiltti ratsu oli 148 cm korkea ruunikko.
155 cm korkea rautias Kuurankukka oli harrastehevonen. Se kilpaili ainoastaan harjoituskisoissa nuoren omistajansa kanssa, eikä se menestynyt erityisen hyvin. Siihen syynä saattaa kuitenkin olla nuori ja kehno ratsastaja, sillä Kukan suku on täynnä hyviä kenttäratsuja. Kiltti tamma ainakin oli. Se sai myös yhden varsan kokeilumielessä, mutta se onneksi myytiin jo pienenä osaavampiin käsiin.
Viehkeys oli 153 cm korkea ruunikko tamma. Se aloitti aikuisikänsä harrasteratsuna ja ensihevosena, ja oli kiltin ja rauhallisen luonteensa vuoksi sellaiseen käyttöön täydellinen. 12-vuotiaana Viehkeys kuitenkin vaihtoi omistajaa, ja pääsi kilpailemaan jonkin verran heB-tasoisia kouluratsastusluokkia. Mitään mestaria Viehkeydestä ei tullut, mutta aika hyvin se pärjäsi siihen nähden, miten osaamattoman kouluratsastajan käsissä se oli 12-vuotiaaksi asti rymynnyt. 17-vuotiaana Viehkeys sai yhen vahinkovarsan, vaikka sitä ei ollut tarkoitus käyttää jalostukseen.
Taika-Masi oli kimo, talvisin erityisen pörröinen ori. Luonteeltaan se oli yhtä ihana ja pehmoinen kuin villava turkkinsa. Masi toimi tehokkaana yleisratsuna koko ikänsä. Se kilpaili este- ja kenttäratsastusta perheen isännän kanssa, kouluratsastusta tyttären kanssa ja veti kärryjä ja rekeäkin perheen pojan mieliksi. Masi oli säkäkorkeudeltaan 159 cm.
Pallomasi oli pieni, kimo, kiltti ja pörröinen suokkiori, jonka kolmestatoista varsasta suurin osa on yhtä kimoja, yhtä pörröisiä ja yhtä pieniä. Osa varsoista jakaa myös isänsä kiinnostuksen kenttä- ja estekisoja kohtaan ja menestyy yhtä hyvin kuin Pallomasi. Pallomasi on nykyään miltei 30-vuotias eläkeläispappa ja asuu Tervajoella.
Taikavoima oli yleispainotteinen ruunikko tamma, joka on kokeillut joka lajia helpolla tasolla aina lännenratsastuksesta ja suunnistuksesta lähtien. Se ei kuitenkaan valmentautunut erityisesti missään lajissa, eikä ehtinyt siis kehittyä poikkeuksellisen taitavaksi missään. Luonteeltaan se oli kuitenkin sopiva kilpahevonen; stressitön, yritteliäs ja positiivinen. Yksi varsakin 164-senttisellä Taikavoimalla on.
Hurmasta yritettiin kovasti ravihevosta, vaan ei siitä mitään tullut. Kasvattaja Jari Hurunkoski koetti piiskata tammaa vauhtiin jopa kettinginpätkillä, jotka jättivät ikuiset jäljet hevosen ihoon. Kun eläinsuojelun kautta Hurma saatiin sijoitettua uuteen kotiin, se oli säikky ja vaisu. Kun se koulutettiin pikkuhiljaa ratsuksi, se sai lisää itseluottamusta. Hurma alkoi kilpailla 80-90 -senttisillä esteillä ja yllättäen se menestyi aika hyvin! Tamma sai yhden varsankin, kun lähitallille muutti suloinen ja pörröinen kimo ori. Hurma oli 151 cm korkea ruunikko, jossa ei ollut mitään valkoisia merkkejä.
Toki-Oku oli 153 cm korkea kiltti ori. Se ravasi lähinnä keskipitkiä matkoja koko kilpauransa ja juoksi ennätyksen 1.22,9ke. Myös pitkiä matkoja ori kokeili, mutta niillä se hyytyi aina loppumatkasta. Laukkaherkkä se ei ollut ollenkaan, ja kesti paineet kilttinä ja rauhallisena hyvin. Myöhemmin Okusta tuli siitosori, mutta sen varsat eivät olleetkaan isänsä kaltaisia hyviä juoksijoita, joten siitosura jäi lyhyeksi.
Rautias 149 cm korkea Romanssi aloitti kolmivuotiaana lupaavan ravihevosen uran. 6-vuotiaana sen ennätys oli 1.35,5, mutta sillon se alkoi kärsiä toistuvista hankosideongelmista ja joutui lopettamaan uransa. Romanssista tuli siis siitostamma ja kolmen varsan emä. Se periytti varsoilleen lempeää mutta sporttista luonnettaan.
Kilpailukalenteri
Päiväkirja ja valmennukset
Marraskuu 2017
Valjakkoajovalmennus, parivaljakko, valmentajana omistaja.
Eräänä kylmänä ja viimaisena pakkasmaanantaina valjastin Kiukun ja Jatsin taas kerran parivaljakoksi. Pukeuduin lämpöiseen pilkkihaalariin ja vedin pipon syvälle päähän. Sitten istuin kevyiden kärryjemme kuskinpukille ja annoin oreilleni lähtömerkin: nyt pojat tehdään tarkkuusharjoituksia!
Kiukku ja Jatsi tekivät hienosti yhteistyötä alusta asti ja ravasivat suurin piirtein tahdissa, vaikka niiden kanssa ei olla vielä kauheasti harjoiteltu parivaljakkoa. Tavalliset kääntymiset menivät hyvin, joskin oikealle, Jatsin puolelle, käännyttäessä Kiukkua piti hieman hoputella alituiseen. Sille ei ollut vieläkään mennyt täysin jakeluun, että käännyttäessä ulommainen hevonen ravaakin aavistuksen nopeammin, ja se oletti, että Jatsi hidastaisi.
Harjoittelimme jonkin verran pujottelua ja jatkoimme taas tavallisia käännöksiä, pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Lopputunnista kääntyminen sujui jo Kiukultakin, eikä Jatsiltakaan mennyt hermo kaverin hitaaseen oppimiseen.
Palkinnoksi hyvästä työstä ohjasin kaverukset vielä Erkinheimojen ravihevosten käyttämälle maastolenkille. Pojat rakastavat pitkiä hölkkälenkkejä kärryillä!
Lokakuu 2017
Olemme aloittaneet valjakkoajossa kilpailemisen ja ensimmäiset startit ovat jo takanapäin. Hyvin on mennyt, ja olemme harjoitelleet kovasti, valjakkoajo kun on melko uusi laji paitsi minulle, myös orilleni. Yksilövaljakkoluokat ovat kuitenkin sujuneet, kuten sanoin, mutta kun olen suuruudenhulluudessani halunnut kisata parivaljakkoluokissakin.
Olen tehnyt parin Kiukusta ja Jatsista, ne kun ovat aika samanlaisia ajettavia. Tandemimuodostelmassa emme ole ajaneet, mutta vierekkäin pojat ovat saaneet painaa menemään kärryjen kanssa jopa neljänä päivänä viikossa. Aluksi niille oli kovin vaikeaa ymmärtää, että ne tekevät töitä yhteisen päämäärän eteen, eikä niiden ole tarkotus kilpailla keskenään. Kun pojat tajusivat sen, alkoi yhteisajo sujua niin hyvin, että näytimme ihan oikealta valjakolta, emmekä vain minulta ja kahdelta yhteen sidotulta ratsulta. Kaksikko on alannut tulla toimeen paremmin vapaa-ajallakin nyt kun herrat ovat vetäneet samaa kärryä. Ennen ne eivät esimerkiksi voineet tarhailla yhdessä.
Mitähän minä seuraavaksi keksisin poikieni pään menoksi? Vaellusratsastustako? Sitäkin koetin joskus ihan toisella suomenhevosorilla.
Syyskuu 2017
Kouluratsastusvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Kiukku oli kummallisen etupainoinen tänään valmennuksen alussa, eikä se olisi kunnolla taipunut mihinkään suuntaan. Kun sitä aikansa vatkattiin ja kokeiltiin mm. pujottelua, kulmiin ratsastamista ja ravivoltteja, alkoi se muuttua hiljalleen rautakangesta kunnolliseksi kouluratsuksi. Silloin pääsimme aloittamaan oikeat hommat.
Kiukku ja Oresama tekivät tänään laukanvaihtoja ja taivutuksia koko kentän kokoisella laukkakahdeksikolla. Harjoitus oli aluksi vaikea, mutta sujui koko ajan paremmin. Kun kahdeksikko alkoi tuntua liian helpolta, lisäsimme peliin temmonvaihteluharjoituksia.
Ennen kuin Kiukku vallan kyllästyi kahdeksikkoon, pyysin sitä ja Oresamaa tekemään lopputunnista vielä pohkeenväistöä ja muita avaavia liikkeitä. Niistä Kiukku sai virtaa vielä enemmän ja meni korvat pystyssä. Olisi pitänyt varmaan ottaa alkutunnista pohkeenväistöjä, eikä ihan lopuksi. Päivän viimeisenä harjoituksena Oresama ja Kiukku menivät raviympyrää pienentäen ja suurentaen sitä pohkeenväistöillä.
Elokuu 2017
Jep, eli Kiukku löysi siilin. Tai oikeastaan siili löysi Kiukun. Ihmettelin, mitä ori oikein pomppi haassaan kuin koira jonkin ympärillä. Kutsuin sitä, yritin houkutella porkkanallakin, vaan ei ori edes korviaan kääntänyt minun suuntaani, tuijotti vain maahan, pomppi ja mölisi. En yleensä mene hevosteni hakojen sisäpuolelle, mutta nyt oli ihan pakko mennä katsomaan. Minun oli uhkailtava Kiukku kauemmas riimunarua heiluttelemalla, jottei se olisi jyrännyt ylitseni riehuessaan. Kun ori kaikkosi, näin järkyttyneen piikkipallon, joka sähisi ja nytkähteli. Eipä siinä muu auttanut, kuin riisua oma huppari, kääriä siili siihen ja kantaa se puutarhan puolelle. Kiukku yritti tunkea mukaan, mutta hätistelin sitä portilla taas kauemmas.
Kiukku oli siilin kohtaamisen jälkeen koko illan ihan poikkeuksellisen levoton ja virkeä. Se ei olisi rauhoittunut edes iltaheiniä syömään millään. Vaikka ilta oli lämmin ja taivas pilvetön, minun oli pakko ottaa ori yöksi sisään. Eihän se saisi nukuttuakaan, jos etsisi koko yön olemattomia siilejä!
Aamulla kaikki oli hyvin. Kiukku kävi ensimmäisenä katsastamassa siilipaikan, pyöri hetken sen liepeillä ja unohti koko asian lopulta saadessaan aamuruokansa. Ei onneksi ole näkynyt enää koko siiliä tämän tapauksen jälkeen.
Heinäkuu 2017
Esteratsastusvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tänään katsottiin Oresaman ja Kiukun kanssa vähän ponnistuspaikkoja ja lähestymisiä. Tein ratsukolle helpohkon radan, jonka esteet olivat 80-100 cm korkeita ja pyysin sitten ratsastamaan sen ensimmäisen hypyn jälkeen ohjeitteni mukaan.
Ponnistuspaikoissa ei ratsukolla ollut juurikaan hakemista. Ainoalla pituusesteellämme Kiukku oli selkeästi hiukan epävarma ja leiskautti hyppynsä ylipitkäksi ja tosi kaukaa, jolloin alastulossa oli ongelmia. Siitäkin ratsukko kuitenkin selviytyi. Lähestymisissä olisi kuitenkin parantamisen varaa. Oresama voisi ratsastaa hieman rauhallisemmin ja antaa Kiukulle enemmän tilaa kääntyä, vaikka se lämmettyään onkin verrattaen ketterä, ainakin suomenhevoseksi. Muuten Oresama ohjaa ratsuaan hellästi ja itsevarmasti.
Lopputunnista laitoin Oresaman ja Kiukun hyppäämään pituusesteen vielä muutamaan kertaan. Neuvoin Oresamaa ratsastamaan erityisen jämäkästi ja rauhallisesti, koska Kiukkua vähän jännitti. Hänen pitäisi vahtia tarkasti, ettei ori pääsisi karkaamaan hyppyyn yhtään liian aikaisin. Muutaman kerran jälkeen myös pituuseste ylittyi niin kuin pitää.
Kesäkuu 2017
Laidunaika! Laidunaika! Kesän paras aika! Ainakin hevosten mielestä! Tänään Kiukku, Iskä ja Pönö kirmasivat kolmeen pekkaan laitumelle, ja ai kun siellä näkyi ryhdikästä laukkaa ja korkeita häntiä! Saman tien alettiin arvojärjestystä selvitellä. Kiukku uhkaili korvat luimussa kavereitaan, Pönö meni edellä kauhistuneen näköisenä ja Iskä laukkasi Kiukkua päin haastamaan riitaa. Se oli sitä mieltä, että häntähän ei komennella, taikka muuten! Loppujen lopuksi mitään kauhean dramaattista ei käynyt. Iskä näytti Kiukulle hampaitaan ja näykki ilmaa. Kiukku lähestyi Iskää hitaasti, oikein julma katse silmissään. Se kuopaisi kerran maata ja irvisti pirullisen näköisesti ja Iskä peruutti saman tien kauemmas. Arvojärjestys oli sillä selvä: Kiukku on tämän kesän kunkku, Iskä haluaisi viedä sen kruunun, muttei uskalla, ja Pönö on niin vähäpätöinen, ettei kumpikaan isoista pojista ota edes sitä vakavasti. Pönöä tämä ei kuitenkaan näy haittaavan: se alkoi syödä tyytyväisenä sillä aikaa kun paksukalloisemmat orit päättivät johtajuusasioista.
Kun kävin illemmalla uudelleen moikkaamassa rakkaita poikiani, laitumella hännät huiskivat ja kolme komeaa urhoani söivät heinää vierekkäin. Pönö oli keskimmäisenä ja pää muiden häntäpuolta kohti, ja Kiukku ja Iskä näyttivät ihan sen isoveljiltä tai henkivartijoilta. Kun huusin poikia, ne tulivat minua moikkaamaan aidalle, Kiukku etunenässä saadakseen ensimmäisenä mahdollisia nameja. Mitään en kuitenkaan antanut, vaan jätin vain poikalapseni viettämään ensimmäistä yötään ulkona.
Huhtikuu 2017
Löysin Facebookin hevostavaroiden kirppikseltä Kiukulle hyvän loimen. Se on orin ensimmäinen loimi: eihän se suomenhevosena ole mitään takkia tarvinnut. Nyt sillä on kuitenkin kisattu ja treenattu siihen malliin, että jonkinlainen lämmike hien päälle olisi ihan hyvä, vaikka onhan pojalla aina heinää, ja heinähän lämmittää. Tämä loimi oli hyvä ostos: hienon vihreä, ihan siistin näköinen (yksi nätisti paikattu palkeenkieli vain) ja hintaa ei ollut kuin kaksikymppiä. Ja sopii kuin valettu!
Haluaisin ostaa Kiukulle vielä muutamia muita tavaroita, mutta ne pitää varmaan hankkia uutena. Ensinnäkin, uusi nahkariimu tarvittaisiin kisamatkoille. Se on tukevampi, kuin tavallinen, ja vieläpä nätimmän näköinen kisoissa. Nykyinenkin on toki tukeva, mutta se ei ole nättiä nähnytkään. Ihan kulunut ja hirveä. Sitten kaipailisin myös satulan alle neliöhuopia. Jostain syystä Kiukulla on vain sellaisia muotoonleikattuja, enkä itse oikein pidä sellaisista. Ja nekin joutaisivat pikkuhiljaa roskiin, kun niitä on käytetty jo monella muullakin hevosella, ja ne ovat virttyneen näköisiä. Hyvin ne toki asiansa ajavat, mutta satulahuovat eivät niin paljoa maksa, että pitäisi köyhäillä ja varsinkaan kisoissa käyttää noin kamalan näköisiä. Ensi talveksi haluaisin myös lampaankarvapehmusteen Kiukun lännensatulaan. On inhottavaa, kun peppu jäätyy maastossa!
Maaliskuu 2017
Esteratsastusvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Pidin tänään Oresaman ja Kiukun ensimmäisen yhteisen esteratsastusvalmennuksen. Tavoitteena oli saada Kiukulle hyvä kokemus hyppäämisestä ja opettaa sille ainakin se, että esteiden ylittäminen on tosi kivaa! Siihen tavoitteeseen ainakin pääsimme, ainakin ilopukeista päätellen. Orivarsalla on myös ihan kiva hyppytyyli, ja kyllä siitä esteratsu saadaan, jos sitä ahkerasti hiotaan ja valmennetaan.
Esteinä meillä oli kolme maailman helpointa ja matalinta ristikkoa, mutta silti Kiukku kompastui jalkoihinsa ensiyrittämällä. Kehotin Oresamaa olemaan murehtimatta: orihan on vielä vauva, eikä kukaan osaa hypätä ennen kuin opettelee ensin! Kiukku sai vielä hetken nuuskutella esteitä, jottei se pelkäisi niitä, ja sitten yritettiin uudelleen.
Ponnistuspaikoissa on tietenkin vielä hakemista, ja alastulo on jokseenkin rysähtävä. Ori kuitenkin tuntuu nauttivan hyppyharjoituksista, ja rakkaus lajia kohtaan on ainakin minun mielestäni tärkein asia, jonka hevonen tarvitsee menestyäkseen sitten vanhempana.
Helmikuu 2017
Meille muutti uusi varsa, koska en voinut vastustaa sitä! Sen nimi on Kiukku, ja se on pörröinen ja kiharainen kuin villakoira! Luonne sillä ei kyllä ole niin kuin tavanomaisella villakoiralla, vaan se on itsepäinen kuin vuohi.
Varsa oli aika huonossa kunnossa, kun haimme sen. Oli se saanut ruokaa ja hoivaa, mutta pitkä karva oli takkuinen. Leikkasin siltä harjajouhet kokonaan pois, koska se vähäinen teinisuokin pörrö, joka sillä oli, oli yhtä isoa ällöttävää rastaa. Harjasin Kiukkua kaksi päivää koiran alusvillakarstalla, ja siitä lähti varmaan jätesäkillinen takkuista talvikarvaa. Pörröinen se on edelleen, mutta nyt myös silkkinen. Korvakarvat siistin saksilla ja lorotin häntään öljyä, jotta sain takut aukeamaan edes jotenkuten. Silti häntää piti vähän leikata.
Kaviot ja hampaat pikkuhevosella ovat oikein hyvät, ja jonkin verran lihaksiakin sillä on. Se saa alkaa kehittää kuntoaan tulemalla lenkeille mukaan talutushevosena. Se ei ole vielä siinä iässä, että opettaisin sen satulaan, mutta pikapuoliin sellaisenkin operaation aika koittaa.
Jälkikasvu
22.04.2017 o. Erkinheimon Kapteeni (e: Skitsahdus)
06.08.2017 o. Erkinheimon Ronkeli Rinkeli (e: Simpukankerääjä)
