Erkinheimon Juukelis Puukelis
| Nimi | Erkinheimon Juukelis Puukelis aka Pönö |
| Rotu | Suomenhevonen |
| Sukupuoli | Ori |
| Säkäkorkeus | 160cm |
| Syntynyt, ikä | 22.02.-17, 8v |
| Rekisterinumero | VH17-018-1419 |
| Kasvattaja | Oresama VRL-02753, Erkinheimot |
| Omistaja | Oresama VRL-02753, Erkinheimot |
| Painotuslaji | Yleispainotus |
| Koulutustaso | ko VaB, re 110cm, CIC1, noviisi |
| Saavutukset | YLA2, SLA-I, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-I, VVJ-II |
© VRL-10444
Luonne
Pönöstä piti tulla urheiluhevonen, ja sen kouluttaminen vähän jännitti, kun sen molemmilla vanhemmilla tosiaankin on luonnetta koko tallin hevosten edestä! Pönön lempinimeksi annettiin Jumpe, koska sitten oria toruessa tai päiviteltäessä olisi hyvä huutaa tai huokaista: "voi Jumpe!" Pian Pönöstä kuitenkin tuli Pönö, koska se ei muuta tehnyt kuin pönöttänyt haaveilemassa, törröttänyt ihmettelemässä. Orin koulutus oli kyllä vaikeaa aikaa, mutta ei siksi, että pojassa olisi ollut liikaa pitelemistä. Vaikeaa oli, koska Pönö ei oikein reagoinut mihinkään - paitsi ruokaan. Sille oli ihan sama, vaikka satula nostettiin ekan kerran selkään, eikä se ollut edes ihan hereillä ekoissa kisoissaan. Silloinkin se vain tuijotti, kun se kerran päätti karata haastaan (eli kävellä rauhallisesti sähkölangan läpi) ja auto meinasi ajaa sen yli.
Pönö on siis rauhallinen, ainakin muihin suokkeihin (tai koomapotilaaseen) verrattuna. Se seistä pönöttää tumput suorina kuin pehmoleluhevonen, jos joku vie sen harjauspuomille hoidettavaksi. Sitä voisi ihan hyvin hoitaa vaikka keskellä kisapaikkaa sitomatta sitä kiinni, koska se ei todellakaan mene minnekään. Ihan kuin leluhevoset, Pönökin seisoo siinä, mihin sen laittaa, eikä huomioi mitenkään harjaajaansa. Jalkansa se nostaa kyllä, kun sitä kehottaa, mutta liike on kuin robotin. Satulavyölle Pönö ei pullistele, ja se onkin helppo poika satuloida. Kuolaimille se ei avaa itse suutaan, eikä oikeastaan edes hammaslomasta kutittamallakaan sen kitaa saa aukeamaan. Kannattaakin tehdä niin kuin isäntä: ottaa ylähuulesta kiinni ja nostaa, niin kuin keppihevosta. Silloin Pönön leuka vain loksahtaa auki, ja kuolaimet voi vaikka heittää sen kitaan.
Jos ratsastaja sallii, Pönö laiskottelee. Sen liike on kuin laiskiaisen rämpimistä liimassa. Oria pitää pakottaa, veivata, hetkuttaa ja venytellä, jotta se vetreytyy ja koulutreeni voidaan aloittaa. Lämpöisenä ja verryteltynäkään tämä mies ei kulje innokkaasti korvat pystyssä, vaan raukeasti ja rennosti, ja koko ajan sitä pitää muistutella. Näyttävät liikkeet ja paljon taitoa sillä kyllä olisi - voi kun se vain näkyisi ulospäinkin edes kisoissa. Pönö on nimittäin samanlainen etana niin kisakentillä kuin kotonakin.
Esteillä moni laiska hevonen piristyy. No Pönö ei piristy. Sillä on hyvä tekniikka hypätessä, mutta sitä ei vain kiinnosta. Varsinkin ensimmäisillä esteillä se pitää melkein nostaa puomien ylitse. Hetken hyppelyn jälkeen sen saa kuitenkin menemään harjoitukset tai kisat yleensä ihan kivasti, vaikka ei se koskaan paras olekaan.
Vaikka Pönö ei olekaan maailman uljain kisaratsu tai ylipäätään aina edes hyvä ratsu, on siinäkin hyvät puolensa. Ori on nimittäin ehdottomasti maailman paras lasten ratsu! Se ei reagoi mihinkään ylimääräiseen nykimiseen ja heilumiseen, eikä sitten varmana lähde käsistä edes maastossa. Hypätessään se ei kuumu tai kiellä, kunhan lapsi saa sen vain puristeltua liikkeelle ja väänneltyä kohti estettä. Kuka tahansa uskaltaa kokeilla pojalla myös ensimmäiset maastoesteensä, koska edes niistä Pönö ei varsinaisesti innostu.
Vaikka Pönö on hidas ja kankea hevonen, olemme Erkinheimoissa todistaneet, että se ei ole aivokuollut, ja sillä on yhä pulssi. Ruoka-aikaan tämä herra nimittäin on erittäin vetreä ja virkeä! Kuullessaan ruuan tekeytyvän ja lähestyvän, se alkaa kiemurrella karsinansa ovella tai hakansa portilla notkeana kuin käärme. Se nostaa päänsä, pärskii ja pöhisee ihan kuin olisi uljaampikin ori. Sen touhu näyttää tosi hurjalta! Silti se aina väistää nätisti, kun ruoka lopulta oikeasti tulee, ja hoitaja saa ihan rauhassa kaataa pöperöä sen kippoon.
Suku
Jukran Pujut
sh, 161cm
YLA2, SLA-II, ERJ-II, KRJ-I, KERJ-II
|
Hitsin Pimpulat
sh, 163cm, evm.
|
Ähäkutti
sh, 163cm, evm.
|
Muikkeli
sh, 159cm, evm.
|
Veijariina
sh, 154cm, evm.
|
Aika Veikkonen
sh, 151cm, evm.
|
Jasmiina
sh, 156cm, evm.
|
Skitsahdus
sh, 156cm
YLA2, SLA-II, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-II, VVJ-II
|
Säikähdys
sh, 158cm, evm.
|
Hypähdys
sh, 160cm, evm.
|
Seireeni
sh, 155cm, evm.
|
Noitarovio
sh, 154cm, evm.
|
Kolmoismurha
sh, 159cm, evm.
|
Taikatiuku
sh, 150cm, evm.
|
163 cm korkea Hitsin Pimpulat on meneväluonteinen raudikko ratsu, joka taitaa esteratsastuksen kadehdittavan hienosti. "Hippu" kilpailee esteitä 110-senttisillä radoilla ja on parhaillaan lopettelemassa menestyksekästä uraansa. Sillä on tällä hetkellä vain yksi varsa, mutta siitä suunnitellaan vielä jalostusoria.
Ähäkutti on 163 cm korkea punaraudikko suomenhevosori. Se on kilpaillut melko rauhalliseen tahtiin mutta hyvin vaikeissa luokissa kenttä- ja esteratsastusta. Kisaeläkkeelle päästyään ratsusta tuli suosittu siitosori. Sillä on kymmeniä varsoja, ja määrä lisääntyy joka vuosi. Luonteeltaan ratsu on virkeä ja veijarimainen.
Muikkeli aloitti kilpauransa este- ja kenttäratsuna, mutta saavutti näissä lajeissa pian kaiken mahdollisen. Sillä oli vielä hyviä vuosia jäljellä, joten sen kanssa päätettiin harrastaa vielä kouluratsastustakin. Tämä kiltti 159 cm korkea ruunikko tamma pärjäsi hienosti myös kouluradoilla. Nykyään Muikkeli on kokonaan eläkkeellä ja sillä on kaksi varsaa.
Luonteikas Veijariina on ammatiltaan siitostamma, ja sillä on tähän mennessä kuusi varsaa. Nuorempana tamma harrasti jonkin verran kouluratsastusta ja starttasi pari kertaa kenttäratsastusluokissakin. Harvoissa kisoissaan sillä meni hyvin, mutta silti se ei koskaan tehnyt suurempaa kilparatsun uraa omistajan kiinnostuksen puutteen vuoksi. Veijariina on 154 cm korkea kevytrakenteinen vaalea ruunikko.
Aika Veikkonen toimi pitkään siitosorina ja sai miltei sata varsaa. Merkittävälle osalle tämä 151 cm korkea ori periytti kevyen rakenteensa ja veijarimaisen luonteensa. Aika Veikkonen ei ole kilpaillut paljoa, mutta muutama voitto siltäkin löytyy etupäässä kouluratsastuksesta.
Jasmiina aloitti vaiheikkaan elämänsä harrasteratsuna, siirtyi sitten kilparatsuksi ja sai yhden varsan. Kilpaileminen ei enää kiinnostanut Jasmiinan omistajia, joten taas se vaihtoi kotia. Entisestä kouluratsusta tuli ratsastuskoulun opetushevonen, koska 156 cm korkea Jasmiina oli hyväkuntoinen ja kiltti. Rautias tamma vietti ratsastuskoulussa lopun elämäänsä.
Säikähdys on harvinainen hopeanmusta suomenhevonen, jolla on suuret merkit päässään ja kaikissa jaloissaan. Ori onkin menestynyt match show -tapahtumissa erikoisen värinsä vuoksi. Näyttelyissä se ei kuitenkaan saanut mainetta, sillä tämän 158 cm korkean orin värityksen ei katsottu olevan suomenhevosmainen. Ori kunnostautuikin kauneuskuninkaan ammatin sijaan kenttä- ja esteratsuna menestyen kummassakin lajissa upeasti vuosina 2005-2009. Sittemmin Säikähdys on ollut siitosorina ja saanut kymmenen varsaa. Nykyään tämä vauhdikas ja omapäinen vaari viettää eläkepäiviään Nurmossa.
Ylitorniosta kotoisin oleva Hypähdys on kiertänyt estekisoissa laajalti ympäri Suomea menestyen hienosti. Sen vauhdikas ja innokas luonne oli juuri sopiva esteratsastukseen, joten se näytti poneille mallia metrin luokassa. Eläköidyttyään ori palasi Ylitornioon. Sitä kyseltiin kovasti jalostukseen, mutta selittämättömästä syystä sen omistaja antoi sen astua vain kaksi tammaa. Hypähdys oli 160 cm korkea lihaksikas musta ori.
Hopeanruunikko Seireeni oli totta tosiaan viehkeä tamma, ja se menestyikin näyttelyissä upeasti. Se oli suomenhevonen korviensa kärjistä häntänsä päähän asti: sen rakenne oli ratsulinjaiselle suomenhevoselle täydellinen, värityskin oli silmiinpistävä ja käytös mitä parhainta. 155 cm korkea Seireeni ei ollut kilparatsu, vaan näyttelymenestyksen ohella kunnioitettu siitostamma. Seireeni saikin viisi varsaa jalostusuransa aikana, ja jokaisen Suomen huippuoreista. Varsat ovat perineet yhtä lukuunottamatta Seireenin hopeageenin.
Noitarovio oli musta reipas tamma. Tässä hevosessa oli toden totta liikettä, lihasmassaa ja luovuutta, ja näiden ominaisuuksiensa avulla tammasta tuli kuuluisa kouluratsu. "Noita" tanssi kouluratoja vuosina 2007-2011, ja eläköidyttyään tamma palasi kotiseudulleen Pohjanmaalle. Kilpakausiensa jälkeen ratsu sai yhden varsan ollessaan Erkinheimoissa liisattavana. Noita on 154 cm korkea ja rakenteeltaan melko tanakka ja timmi.
Kolmoismurha on musta synkkämielinen, niin kuin nimensäkin. Ori oli taitava kouluratsu, ja siitä haluttiin varsa. Astutuksen jälkeen hevonen kuitenkin ruunattiin, jotta se rauhoittuisi ja voisi keskittyä paremmin kilpailemiseen. Ruunaaminen tasoitti "Murren" luonnetta, ja se alkoi menestyä entistäkin upeammin vaB-tasoisissa luokissa. Tämä 159 cm korkea ratsu menehtyi vanhuuteen vuonna 2016.
Taikatiuku oli kiltti punarautias suurimerkkinen tamma, joka oli rakenteeltaan pyöreä ja ammatiltaan keskinkertainen, harrastetasoinen koulu- ja esteratsu. Tiuku rakasti kaikkia, erityisesti perheen lapsia, ja se toimikin vielä vanhoilla päivillään omistajansa lastenlasten opetusmestarina. Yhden varsankin Tiuku sai. Tamma oli säkäkorkeudeltaan 150 cm korkea.
Kilpailukalenteri
Päiväkirja ja valmennukset
Maaliskuu 2018
Onnitteluja otetaan vastaan: oma Pönöni sai ERJ:n laatuarvostelusta himoitun ykköspalkinnon. Se tarkoittaa, että ori on valmis nyt myös SLA:n tilaisuuteen, johon se toivottavasti pääsee mukaan heti ensikuussa.
Samaan aikaan meillä on vielä muitakin hommia. Valjakkoajokisoja on vielä kisattavana ennen orin eläköitymistä. Olen kyllä huomannut kestävyyskokeita tehdessämme, että Pönö alkaa ikääntyä. Se ei enää jaksa niin kuin ennen. Tarkkuuskokeessa se sen sijaan on oppinut olemaan oikea ässä: se ei juuri virheitä tee mennessään. Jos tarkkuuskoe menee osin tai kokonaan mönkään, syy on aina minun.
Olin alun perin suunnitellut Pönölle myös siitosorin tulevaisuuden, mutta se taitaa jäädä haaveeksi. Näyttää siltä, että tammanomistajat eivät kiinnostu siitä, enkä ole sitten sitä kauheasti tyrkyttänytkään. Suomenhevonen on niin suosittu rotu, ja vieläpä niin monipuolinen, että kilpailu on kauhean kovaa. Vaikka Pönö on selkeästi huippuyksilö (hei, saihan se ERJ-I:n) niin aina löytyy vielä parempia. Sitä paitsi Erkinheimot on niin minimaalinen siittolanruippana, ettei sekään pärjää näkyvyydessä vanhoille ja kuuluisille suokkitalleille.
Niin tai näin - toivottavasti olemme tosiaan siellä ensikuun SLA:ssa mukana. Silloin voimme näyttää hienoille kuuluisille suokkitalleille, että kyllä vaan meillä Erkinheimoissakin osataan kasvattaa.
Helmikuu 2018
Valjakkoajovalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Oresaman ja hänen laumansa valjakkoajoura on ihan alkutekijöissään, joten keskityimme valmennuksessa ihan maailman perustavanlaatuisimpiin juttuihin. Valjastimme ensin yhdessä tulevan työparin, Pönön ja Möllin lainattujen kärryjen eteen ja tarkastin, että Oresama tietää, mihin mikäkin nyöri ja naru kuuluu. Sitten kiipesin kärryille Oresaman taakse ja lähdimme naapurin lanatulle hiekkamaalle harjoittelemaan.
Olin jo esikouluttanut hevoset hommaan, joten ne eivät enää aiheuttaneet ongelmia. Sen sijaan Oresamalla oli aluksi vaikeuksia pidellä kaksia ohjia niin, että molemmille hevosille osuvat sopivan napakat ohjasavut. Sitä harjoiteltiin mutkittelemalla ja ajelemalla suuren suurta kahdeksikkoa. Kun alkoi sujua, pujottelimme harvakseen asettamieni keilojen välistä. Kaikki harjoitukset tehtiin mahdollisimman hitaassa ravissa.
Lopputunnista Oresamalta pystyi jo vaatimaan kunnollista yhteyttä hänen ohjastamiinsa hevosiin, ja hevosetkin kulkivat jo melko kauniissa ryhdissä ja mielellään, mutta hyvin hikisinä ja väsyneinä.
Tammikuu 2018
Viikko sitten päätin, että aion kilpailla Pönöllä valjakkoajossa. Kuulostihan se hullulta ihan omaankin korvaan, koska en tosiaankaan osaa ajaa muuten kuin kilpaa raveissa, ja Pönölläkin ajoin viimeksi sen ollessa kolmivuotias ja koulutuksessa. Silloinkin opetin sitä koppakärrystä. Näistä seikoista huolimatta aloin opettaa sitä Huli-orilta lainaamiini valjaisiin ja kunnollisiin kärryihin, ja tiedättehän te, miten lunkisti Pönö kaiken ottaa. Siltä meni suunnilleen viisi sekuntia valjaita ja muita härpäkkeitä ihmetellessä, ja sitten se jo veti tyynesti kärryjä sinne, minnepäin sitä käänsin.
Nyt pitäisi vielä minunkin opetella ymmärtämään, mitä valjakkoajo oikein on pohjimmiltaan. Sen jälkeen aion kutsua apua Pönön valmennuksia varten. Joku muu saa myös ajaa orilla kilpailuissa, sillä itse en tosiaankaan osaa vielä. Olen kyllä ilmoittanut itseni sellaiselle valjakkoajokurssille, jossa saan opetella shetlanninponeilla, jotka ovat ihan oikeita valjakkoajohevosia.
Uskokaa pois, tästä tulee ihan sairaan kivaa, kunhan pääsen Pönön kanssa vain alkuun!
Joulukuu 2017
Estevalmennus, irtohypytystä, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Olen tullut niin hulluksi, että teen töitä jouluaattoisinkin. Koko aattoaamu meni Erkinheimoissa Oresaman laumaa valmentamassa, ja ensimmäisenä valmennettavaksi tuotiin tuttu poika, Pönö, ihan uuden lajin, esteratsastuksen merkeissä.
Pönön oli määrä mennä tällä kertaa ihan ilman ratsastajaa, ja ja tavoitteena oli ottaa siitä maksimit irti yhdellä ainokaisella pystyesteellä. Lisäksi halusin Oresaman seisovan kentällä ja tutustuvan ihan kunnolla Pönön hyppytaktiikaan, jota olin itse sivusta seurannut kilpailuissa.
Pönö hyppäsi rohkeasti, kun ajoin sitä piiskalla. Kiinnitin Oresaman huomion orin tasapainoiseen tekniikkaan ja kauniiseen tyyliin, ja siihen, miten sen paras ponnistuspaikka on aavistuksen lähempänä estettä, kuin hevosilla yleensä. Näytin Oresamalle myös Pönön puutteet: laiskuudesta johtuvan etupainoisuuden ja matalalla roikkuvan pään myös korkeilla esteillä, sekä pienen haparoinnin ponnistuksessa, ellei oria aja kunnolla eteenpäin. Varoitin, että Pönö varmasti oppisi pian luistamaan töistä kieltämällä esteillä ja pudottamalla ratsastajan.
Samaan aikaan estettä nostettiin koko ajan. Pönn rataeste-ennätys on 110cm ja yksittäisenä esteenä se hyppäsi tänään irtona 120cm ja vieläpä kevyen näköisesti.
Marraskuu 2017
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Koska Oresama täyttää 25 vuotta, päätin antaa hänelle lahjaksi ilmaisen valmennuksen kera Pönön, tuon jalon mutta paksun makkaran. Sitä paitsi olen jo pitkään himoinnut itse laittavani Pönön paksuhkon ruumiin taivutusharjoituksiin.
Laitoin Oresaman tekemään ensin avo- ja sitten sulkutaivutuksia. Olin hämmästynyt, kun etenkin avotaivutukset sujuivat hevoselta kuin ammattilaiselta. Näin laiskan hevosen ei kuvittelisi taipuvan noin helposti. Kuitenkin Pönö on ehkä hieman jäykempi taipumaan oikealle, joten sen vasenta kylkeä tulisi ehkä venyttää, eikä hevoshierojakaan tekisi varmasti pahaa.
Ravivolteilla Pönö ei ollut mikään maailman ryhdikkäin näky, mutta ainakin se pysyi erittäin kauniisti sisäänpäin asetettuna ja olihan se peräänannossakin. Sen askel oli rennompaa kuin viimekerralla ja se nosteli jalkojaankin ihan itse ilman puomeja. Kehitystä on siis tapahtunut lyhyessä ajassa.
Laukkatyöskentelyä pitää vielä harjoitella Pönön kanssa. Sen laukka näytti löysältä ja on ehdottomasti orin heikoin osa-alue.
Lokakuu 2017
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Pönöön toisi vähän tahtia ja ryhtiä, jos sen kuntoa kohottaisi. Koko valmennuksen ajan vaadin Oresamalta lisää ja lisää pohkeita raviharjoituksissa, ja lopulta kimpaantunut ratsastaja puuskahti, että lisää pohkeita saa vain ruuvipuristimella. Että Pönö vain on laiska, eikä siihen auta mikään määrä pohkeita. En uskonut, joten käväisin selässä itse, ja tottahan se on. Pönö on tankea ja laiska. Uskon liikunnan auttavan. Koskaan orista ei saa vireää, mutta jos sen kunto olisi erinomainen, ehkä se olisi vähän ryhdikkäämpi.
Laitoin Oresaman kokeilemaan Pönöllä maapuomeja raviympyrällä. Kun puomit asettaa kuin auringon säteiksi lähtemään melko keskeltä ympyrää, voi erikokoisia ympyröitä ratsastamalla säädellä puomeja siirtämättä niiden tiheyttä. Pönön meno oli parempaa puomeilla. Kun Oresama ratsasti ihan pentä ympyrää ravissa lähellä keskustaa, ori joutui tikittämään askelillaan kuin poni. Vaikka se ei ollutkaan kivan näköistä eikä varmaan mukavan tuntuistakaan, tuollainen harjoitus parantaa nopeasti Pönön kuntoa. Siksi sitä on tehtävä jatkossakin.
Syyskuu 2017
No nyt on kyllä pompittu Pönön kanssa kerta kaikkiaan. Tässä kuussa meillä oli lyhyellä matematiikalla laskettuna noin miljoona esteratsastuskisaa, joissa kaikissa meni tosi hienosti. Sijoituksia saatiin kuukauden aikana kasaan 27 kappaletta, mikä lienee ennätys Erkinheimoissa ikinä. Hyvää menestystä selittää se, että suurin osa Pönön kisoista pidettiin täällä kotona Erkinheimoissa, meillä kun oli paljon sponsoreita ja isoja kisaryppäitä. Kisasimme myös Saksassa Zurûuml;ckissa, pari kisaa tutussa Mörkövaarassa ja sen lähistöllä sijaitsevassa Syrjän tallissa, joka oli viihtyisä ja lämminhenkinen paikka. Ihan uusi kisaympäristö meille molemmille oli Equestrian Center Amjad, jonka puitteet olivat ihan uskomattomat! Amjadin kisoissa ei mennyt niin hyvin kuin muissa, ja ihmekö tuo. Matka sinne oli tosi pitkä, ja sekä minua että Pönöä jännitti aivan kauheasti kilpailla niin hyviä ratsukoita vastaan. Vaikka emme olleet parhaimmillamme kisoissa, saimme yhden ruusukkeen muistoksi Amjadin estekisoista. Ja tietenkin otin siellä paljon kuvia Pönöstä, ja julkaisin ne Facebookissa. Tottakai minun oli leveiltävä kaikille kavereilleni, että olen nyt Oikea Ratsastaja, joka kisaa Oikealla Ratsullaan tosi ison ja fiinin tallin hulppeasti järjestetyissä isoissa kilpailuissa!
Kesäkuu 2017
Laidunaika! Laidunaika! Tänään Kiukku, Iskä ja Pönö kirmasivat kolmeen pekkaan laitumelle, ja ai kun siellä näkyi ryhdikästä laukkaa ja korkeita häntiä! Saman tien alettiin arvojärjestystä selvitellä. Kiukku uhkaili korvat luimussa kavereitaan, Pönö meni edellä kauhistuneen näköisenä ja Iskä laukkasi Kiukkua päin haastamaan riitaa. Se oli sitä mieltä, että häntähän ei komennella, taikka muuten! Loppujen lopuksi mitään kauhean dramaattista ei käynyt. Iskä näytti Kiukulle hampaitaan ja näykki ilmaa. Kiukku lähestyi Iskää hitaasti, oikein julma katse silmissään. Se kuopaisi kerran maata ja irvisti pirullisen näköisesti ja Iskä peruutti saman tien kauemmas. Arvojärjestys oli sillä selvä: Kiukku on tämän kesän kunkku, Iskä haluaisi viedä sen kruunun, muttei uskalla, ja Pönö on niin vähäpätöinen, ettei kumpikaan isoista pojista ota edes sitä vakavasti. Pönöä tämä ei kuitenkaan näy haittaavan: se alkoi syödä tyytyväisenä sillä aikaa kun paksukalloisemmat orit päättivät johtajuusasioista.
Kun kävin illemmalla uudelleen moikkaamassa rakkaita poikiani, laitumella hännät huiskivat ja kolme komeaa urhoani söivät heinää vierekkäin. Pönö oli keskimmäisenä ja pää muiden häntäpuolta kohti, ja Kiukku ja Iskä näyttivät ihan sen isoveljiltä tai henkivartijoilta. Kun huusin poikia, ne tulivat minua moikkaamaan aidalle, Kiukku etunenässä saadakseen ensimmäisenä mahdollisia nameja. Mitään en kuitenkaan antanut, vaan jätin vain poikalapseni viettämään ensimmäistä yötään ulkona.
Jälkikasvu
22.05.2017 o. Erkinheimon Jummijammi (i: Erkinheimon Aamupäivänsäde)
