Erkinheimot

Kuulumiset

Joulukuu 2018
"Hyvä et ei oo lunta", paras ystäväni ja hevosenhoitajani Markus tuumasi, kun valjastin Aamua isojen kärryjen eteen. Hän tarkoitti sitä, että Aamu on kuitenkin aika pieni ja kevyt hevonen, eikä olisi varmaan jaksanut tarpoa hangessa samankokoinen reki perässään. Kärryjä se kuitenkin jaksaisi vetää hyväpohjaisella tiellä vaikka ikuisesti. Olin ostanut ja sisäänajanut sille sellaiset asvaltilla menemiseen tarkoitetut kumitossut ja kaikkea. Ne olivat olleet ihan hirveän vihreät, mutta nyt kun Aamu oli menossa tekemään hääkeikkaa, olin spray-maalannut ne mustiksi. Maali ei kestäisi niissä kauaa, mutta kenkäplankilla vahvistettuna se kestäisi hienosti hääkeikan verran.
"Joo joo joo, Markus, älä nassuta siinä. Sä et voi pitää sitä takkia noin sitten kun sä ajat sitä hääparia."
"En mä ajatellukkaa. Mutta kun täällä on niin jumalattoman kylmä... Miks mun pitää edes ajaa tää sinne? Miksei sitä voida viedä kuljetusautolla?"
"Sitä varten, että sä ajat sinne puolessa tunnissa, mutta jos mä alan lastaamaan tätä ja varustamaan siellä, siinä menee ainaki kaks viikkoa. Ei - hei - älä ota niitä lapasia edes mukaan, koska muuten ne jää sulle käteen kuitenkin. Ota noi toiset!"
"Joo joo, mä käyn vielä juomassa."
Hyvä että minulla ja Aamulla oli Markus, vaikka hän olikin välillä huolimaton. Markus hoiti Aamua ja muita hevosia hellästi. Sitä paitsi en joutunut itse hääkeikalle: inhosin niitä. Sen sijaan kiinnitin Aamun häntäpalmikkoon isoa valkoista rusettia ihmisten hiuspinneillä ja olin onnellinen siitä, että olin koristellut kärryt jo edellisenä iltana.

Marraskuu 2018
"älä puhu mulle semmosia, mä oon muutenkin epätoivoinen", huokasin Aamulle, joka nyökytteli päätään kun harjasin sen kaulaa. Siitä lähti jo nyt ihan hirveä määrä irtokarvaa, vaikka se oli vasta kasvattanut talviturkin. Kai se johtui siitä, miten lämmin talvi oli.
Aamu ei totellut minua. Se hamuili takkini helmaa, jolla se ihan selvästi sanoi minulle, että naurettava ihastukseni ihan vääränlaiseen ihmiseen saattaisi muuttua vaikka minkälaiseksi parisuhteeksi.
"No eihän. älä nyt viitti. Sä sanot noin vaan että mulle tulis parempi mieli", sanoin sille ja siirryin sen kaulan alta harjaamaan nopeasti sen toisenkin kyljen.
"Sun pitäis puhua ihmisille sun ongelmista, you know", sanoi vakiovalmentajamme Miika Rossi, lyhyt mies, jonka pää ilmestyi yllättäen Aamun karsinan kalterioven toiselle puolelle. "Kun ei se oikeasti katsos ymmärrä sua."
"Kyllä mä sen tiedän. Daa", irvistin Miikalle, vaikka kyllä minä tiesin Aamun ymmärtävän joka sanan. Ja vaikka se ei ymmärtäisikään, ainakin se kuunteli tosi hienosti. Toisin kuin Miika Rossi, joka ei tehnyt muuta kuin salakuunteli.
"Kyllä isi tietää että sä ymmärrät kaiken", kuiskasin vielä Aamulle kun olin harjannut sen valmiiksi. "Sä oot isin tyttö."

Elokuu 2018
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
"Se laahaa", Miika Rossi ilmoitti minulle totisena jo kävellessään meitä kohti. Olimme vasta tekemässä lämmittelyraveja ja odottelimme valmentajaamme, ja Miika oli ilmaantunut paikalle ainakin vartin etuajassa.
"Miten niin laahaa, mikä laahaa, häntäkö laahaa, isäs laahaa!" luettelin Miikalle, kun en osannut valita yhtä vastausta. Lisäksi minua ärsytti koko kommentti, kun epäilin sen koskevan ravia, eikä suinkaan Aamun häntää.
"Sen ravi laahaa, mä laitan nyt maapuomeja tähän ja sä ratsastat napakammin niin ohjalla kuin pohkeellakin, ja jatkossakin istu hyvin siellä äläkä yhtään jäykistele!"
Niin Miika Rossi asetti maapuomit paikoilleen, ja me aloimme ravata niistä Aamun kanssa. Tottakai se nosteli jalkojaan paremmin puomilla, mutta kun harjoituksen tarkoituksena ei ollut tämä. Puomien piti toimia Aamulle jalkojennoston käynnistäjänä ja minun olisi pitänyt pitää tamman hyvää ryhtiä ja reipasta menoa yllä puomien jälkeenkin. Se itse asiassa onnistui aika kivasti nopeassa temmossa, mutta heti kun Miika Rossi pyysi meitä hidastamaan tempoa. Aamu alkoi laahata. Se ei siis ollut eteenpäinpyrkivä.
Koko valmennus harjoiteltiin ihan vain ravia. Lopputulema oli se, että onnistuimme muutaman kerran töin ja tuskin. Keskustelimme asiasta Miikan kanssa, ja tulimme siihen johtopäätökseen, että Aamu saattaisi tarvita hevoshierojan vaihtoa. Se on nimittäin ennen ravannut ihan hyvin, eikä sitä muuten laiskota tai mitään. Se ei vain mene hirveän hyvin.

Heinäkuu 2018
Oikealta, vasemmalta, oikealta, vasemmalta, oik- mistä otat, kun ei ole jouhia? Letitin kiireessä Aamun häntää kisapaikalla. Olin letittänyt sen aamulla muka hyvin, ja silti se oli purkaantunut kuljetuksen aikana. Olin muutenkin huono letittäjä, ja kiire sai minut vielä ahdistumaan. Lisäksi sekin oli painostavaa, että tiesin, etten vain voisi mennä ilman lettiä hätätapauksessa. Aamu, kauhukakarani, oli nimittäin hinkannut häntäänsä kaljun kohdan ilmeisesti joidenkin hyönteisten takia. Olin huomannut hinkkaamisen vasta, kun oli liian myöhäistä.
Tuskan ja helteen vuoksi hikisenä raastoin Aamun hännästä letinalun pois ja aloitin alusta. Yritin tehdä oikein rauhassa, ja yritin muistutella itselleni, että meillä oli vielä runsaasti aikaa, ja tarvittaessa voisimme nipistää hieman lämmittelyistä. Ei se olisi niin vakavaa.
Epäonnistuin kuitenkin uudestaan. Ja uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan, ja sittenkin vielä kerran. Kello tikitti, ja minua alkoi itkettää. Aamukin hermostui ja alkoi polkea jalkaansa.
Toinen kilpailija huomasi hätäni. Hän pysähtyi luoksemme hevosineen ja kysyi, tarvitsenko apua. Nyökkäsin hädissäni.
Pitelin kiinni kilpakumppanini hevosta, kun hän letitti Aamun hännän nopeasti ja tehokkaasti, ihan kuin se olisi aivan helppoa. Letti oli napakka ja kaunis, ja minä kiitin tätä naista onnellisena. Toivotin onnea kilpailuun ja painoin lämmittelyyn.
Minulla ja Aamulla meni aivan upeasti. Teimme parhaamme, ja sitten ei auttanut kuin toivoa, että se riittäisi. Häviäminenkään ei harmittaisi, kun tiesimme, ettemme olisi voineet tehdä enää mitään paremmin sillä kertaa. Ei siis jännittänyt odotella lopullisia tuloksia.
Sinivalkoinen ruusuke ei tullut minulle ja Aamulle sinä päivänä. Sen sijaan sen sai se nainen, joka oli letittänyt Aamun hännän. Olimme molemmat onnellisia hänen puolestaan. Niin ystävälliselle ihmiselle toivoo aina menestystä ja onnea, vaikka sitten kilpailisi itse häntä vastaan, ja siten toisen menestys olisi itseltä pois.

Kesäkuu 2018
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
"Taivuta sitä Egyptiä", Miika Rossi huusi kentän keskeltä, kun yritin ratsastaa ravissa mahdollisimman pyöreitä voltteja, joista pyrki tulemaan kananmunan mallisia.
"SE ON AAM- ihansama", aloitin jo rääkäisemään ties monettako kertaa, mutta se oli turhaa. Miika Rossi oli mies, joka ei ottanut kuuleviin korviinsakaan kolmea asiaa: 1. sitä, että hevoseni oli nimeltään Aamu eikä Egypti, 2. sitä, että olisin oikeastaan halunnut hioa laukanvaihtoja tänään ja 3. sitä, että Salkkareissa ei IKINä selviäisi, kuka tappoi Tyyne Puustisen.
Kiukkuni niellen napakoitin siis ohjastuntumaani ja käytin sisäohjaa aktiivisemmin, kuten Miika huusi ohjeitaan. Kun keskityin ihan täysillä ja muistin ratsastaa ulkopohkeella loppuun asti, sain kuin sainkin Aamun menemään upean, pyöreän voltin. Sen jälkeen taputin hevosta kaulalle ja annoin sen ravata rennosti suoraan, mutta Rossi patisti meidät heti takaisin töihin. Kuulemma yksi säällinen voltti ei riittänyt. "Egypti pystyy parempaan", hän messusi, ja osoitti sormellaan lyhyttä sivua, jonka keskellä halusi meidän tekevän toisen täydellisen voltin.
Kun lopulta saimme seisahtua hikisinä kentän keskelle, Miika Rossi antoi meille vielä palautetta. Jotta menestyisimme paremmin tulevalla kilpakaudella, minun tulisi keskittyä ratsastuksen perusseikkoihin. Nurinkurisesti hienoudet menivät meillä tosi hyvin, mutta Egypti, ei kun siis Aamu olisi tarvinnut enemmän treeniä nimen omaan perusasioissa, kuten juuri taivutuksissa. Jatkamme Egyp- ei kun siis Aamun kanssa tästä kaksin eteenpäin ennen kuin suuntaamme seuraavalle kaudelle.

Toukokuu 2018
"Äitis oli laatuarvostelussa", ilmoitin Aamulle luikahtaessani sen karsinaan kera harjasangon. Sidoin tamman kiinni ja aloin harjata sitä kaikessa rauhassa.
"Sä et kulta tiedäkään, mikä se semmonen laatuarvostelu on. Se on niinku iso näyttely, jossa hevoset ja kasvattajat ja omistajat saa palkinnon hepan elämäntyöstä. äitis sai parhaan palkinnon, ja se menee vielä moneen sellaiseen laatuarvosteluun. Säkin menet joskus, ja mä odotan sulle yhtä hyvää menestystä kun äidilles. Sun isällä onkin jo useampi palkinto, kun se on vähä vanhempi... Vaikka ethän sä Kaukoa edes tunne, kun se asuu oritallissa..."
Nautin ihan hirveästi lauantaiaamuista. Aamu tykkäsi, kun sai olla kaikessa rauhassa harjattavana ja kuunnella höpöttelyäni. Muut henkilökunnan jäsenet huomauttelivat usein, että hevosille on turha puhua niin kuin ne ymmärtäisivät, mutta ei se minua haitannut. Aamu ei varmasti ymmärtänyt sanojani, mutta kyllä se tajuaisi, kuinka ylpeä olin siitä ja sen emästä. Se kuuli äänestäni, että olin siihen tyytyväinen, ja että mielialani oli muutenkin rauhallinen ja iloinen. Se sai hevosenkin rauhalliseksi ja onnelliseksi.
Kun Aamu oli harjattu oikein perinpohjaisesti, tein sen melko muhkeaksi kasvaneeseen punasävyiseen harjaan vielä nopean ranskanletin ennen kuin nostin satulan sen selkään. Menisimme maastoon ennen paarmojen heräämistä, enkä halunnut selvitellä harjaa uudelleen risuista palatessamme. Vaikka todennäköisesti joutuisin kuitenkin selvittelemään sen harjan, leteistä huolimatta. Aamu on pahimmanlaatuinen risumagneetti!

Huhtikuu 2018
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
"Tiukempi ohjastuntuma ja enemmän jalkaa!", Miika huusi, kun laskeuduimme edellisestä hypystä ja suuntasimme kohti seuraavaa. "ENEMMÄN JALKAA!", hän huusi uudelleen kahta askelta ennen ponnistuspaikkaa, enkä totellut. Aamu hyppäsi herkästi. Se olisi voinut lähestyä estettä ehkä hiukan vauhdikkaammin, ja esteen ja etukavioiden väliin olisi voinut jäädä enemmän ilmavaraa. Silti se oli puhdas hyppy, ja siitä huolimatta pysäytin sen kesken radan. Ravasin Miika Rossin luokse.
"Se ei hyppää jos mä potkin ja kiskon sitä", ilmoitin.
"En mä potkimisesta puhukaan. Kunhan ratsastat napakammin."
"Sitten se ei uskalla hypätä. Usko pois. Keksi jotain muuta."
"Kokeilet kyllä edes", Miika sanoi pienikokoisen ratsastajagurun arvovallallaan, ja minä lupasin.
Kun hyppäsin Miikan ohjeiden mukaan (oikein reippaat ja tuntuvat avut), Aamu hyppäsi yhden esteen tosi hyvin, mutta alkoi sitten epäröidä. Seuraavalla esteellä se teki huonon, epämääräisen hypyn ja pudotti puomin. Sen jälkeen se kieltäytyi hyppäämästä.
"MÄHÄN SANOIN!", huusin jo kaukaa, kun ravasin Aamun kanssa kohti Miika Rossia.
"No kannatti kokeilla", Miika puolustautui ja oli oikeassa, "yleensä se toimii."
Päätimme lopettaa hyppäämisen siltä päivältä, vaikka huonoon kokemukseen ei koskaan saisi lopettaa. Tiesin, ettei Aamu hyppäisi enää. Meidän tulisi hioa strategiaamme ja palata Aamun hyppyjen hienosäätämiseen myöhemmin.

Maaliskuu 2018
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tänään Miika Rossi tuli pitämään minulle ja Aamulle estevalmennuksen. Hän oli tyytymätön jo itse tilanteeseen hevosesta puhumattakaan. Yleensä pyydän Miikan meille valmentamaan jo valmiita hevosia, jotka tarvitsevat loppusilauksen kisoja varten. Aamu kuitenkaan ei ollut sellainen, vaan vielä raaka. Halusinkin Miikalta lähinnä kommentteja siitä, olenko ratsastanut sitä oikein tähän mennessä. Halusin antaa Aamulle parhaat mahdolliset eväät kisahevoseksi, ja esimerkiksi vino ratsastaja tässä vaiheessa tulisi haittaamaan sen uraa koko sen loppuelämän. Nythän me vasta harjoittelimme kilpailemista!
Hyppäsimme Miikan katseen alla aika vaativan harjoitusradan Erkinheimon isolla kentällä. Se meni omasta mielestäni aika tavanomaisesti, Aamun omalla tasolla siis. Tamma hyppäsi mielellään ja ikänsä huomioon ottaen hallitusti. Se epäröi aavistuksen korkeimmilla pystyesteillä, mutta kun annoin sille ohjaa ja tilaisuuden miettiä ennen hyppyä, se ylitti esteet tosi rohkeasti. Itse koin olevani hyvin hellä ja johdonmukainen ratsastaja, ja vaikka istunnassani oli parantamista etenkin esteiden välillä, uskoin istuvani suorassa ja heiluvani selässä vain hyvin vähän.
Miika, joka oli jo valmiiksi vihainen jouduttuaan ajamaan meille Aamun vuoksi, antoi kommenttinsa äyskien. Hän ei sanonut mitään positiivista, vaan totesi vain lyhyesti minun lihaskuntoni olevan syvältä, ja minun kannattaisi mennä Aamulla välillä ilman satulaa päästäkseni paremmin kontaktiin sen kanssa. Ja kuulemma käsien asento oli kömpelön oloinen. Lisäksi Miika oli sitä mieltä, että apuni olivat heiveröisiä, mutta siihen en usko. Aamulle sopii hellä ratsastus, eikä se ole heiveröistä.

Joulukuu 2017
"Sillä on aika heiveröiset etujalat ja lihakseton selkä", eläinlääkärimme ja luottopoppamiehemme Ulla Pallaskallio tokaisi arvioituaan Aamuni. Hän sanoi paljon muutakin: kehui käytöstä, terveyttä ja Aamun kehittymistä. Silti kuulin vain, että "sillä on heiveröiset etujalat ja lihakseton selkä."
"Isälläs on heiveröiset etujalat", mutisin ihan hiljaa, mutta jatkoin sitten ääneen: "kiitos, me aletaan nyt sitten tehdä lihastreeniä ton selän kanssa. Vaikka sitten onkin satulanvaihto taas edessä."
Muuten Aamun eläinlääkärin tarkastus rokotuksineen oli mennyt hienosti. Aamu ei ollut edes huomannut, kun rokotus laitettiin. Ullan arvio siitä sattui minuun enemmän kuin rokotus hevoseen. Ulla oli mainio eläinlääkäri: hän oli varannut runsaasti aikaa Aamun rutiininomaiseen tarkastukseen siitä syystä, että tammani oli vielä vauva. Ullan mukaan hevosesta tuli helposti käsiteltävä, jos erilaiset tilanteet näyttäytyisivät sille alusta asti rauhallisina ja mukavina, ja siinä olin ihan samaa mieltä. Jotkut hevoset pelkäävät eläinlääkäriä, mutta olin valinnut meille nimen omaan Ullan siitä syystä, että Ullan hevosasiakkaat tuntuvat aina ilahtuvan tohtorinsa saapumisesta.