Erkinheimot

Erkinheimon Waluigi

hevosen kuva

Erkinheimon Waluigi "Luigi"

suomenhevonen, ori, 167cm
07.04.-20, 8v
VH21-018-0321

kasv. Oresama, Erkinheimot
om. Oresama VRL-02753, Erkinheimot
yleispainotus: HeB / 100cm / helppo / vaativa


YLA1, KRJ-I



kuvat © Narien vapaat

KRJ: 40 - ERJ: 41 - KERJ: 40 - VVJ: 0

Katso sijoitukset klikkaamalla

KRJ

18.11.2020 - KRJ - Yemene - Helppo B - 1/40
04.12.2020 - KRJ - Routapirtin - Helppo B - 2/40
04.12.2020 - KRJ - Escorant - Helppo B - 4/50
05.12.2020 - KRJ - Escorant - Helppo B - 5/50
07.12.2020 - KRJ - Maldwyn - Helppo B - 1/40
07.12.2020 - KRJ - Routapirtin - Helppo B - 5/40
11.12.2020 - KRJ - Escorant - Helppo B - 4/50
11.12.2020 - KRJ - Routapirtin - Helppo B - 2/40
12.12.2020 - KRJ - Routapirtin - Helppo B - 1/40
12.12.2020 - KRJ - Maldwyn - Helppo B - 6/40
14.12.2020 - KRJ - Escorant - Helppo B - 4/50
16.12.2020 - KRJ - Escorant - Helppo B - 2/50
16.12.2020 - KRJ - Maldwyn - Helppo B - 3/40
20.12.2020 - KRJ - Routapirtin - Helppo B - 2/40
23.12.2020 - KRJ - Kaihovaara - Helppo B - 6/40
24.12.2020 - KRJ - Maldwyn - Helppo B - 4/40
25.12.2020 - KRJ - Pyökkipolku - Helppo B - 1/30
26.12.2020 - KRJ - Pyökkipolku - Helppo B - 3/30
26.12.2020 - KRJ - Pyökkipolku - Helppo B - 4/30
26.12.2020 - KRJ - Escorant - Helppo B - 3/50
26.12.2020 - KRJ - Routapirtin - Helppo B - 1/40
27.12.2020 - KRJ - Escorant - Helppo B - 1/50
28.12.2020 - KRJ - Escorant - Helppo B - 2/50
30.12.2020 - KRJ - Escorant - Helppo B - 4/50
30.12.2020 - KRJ - Routapirtin - Helppo B - 3/40
12.01.2021 - KRJ - Holmberg - Helppo B - 1/30
15.01.2021 - KRJ - Holmberg - Helppo B - 1/30
15.01.2021 - KRJ - Holmberg - Helppo B - 2/30
11.01.2021 - KRJ - Lindgard - Helppo B - 5/35
04.02.2021 - KRJ - Kaihovaara - Helppo B - 2/40
05.02.2021 - KRJ - Kaihovaara - Helppo B - 6/40
05.02.2021 - KRJ - Nessinjärven KK - Helppo B - 5/40
06.02.2021 - KRJ - Nessinjärven KK - Helppo B - 6/40
07.02.2021 - KRJ - Nessinjärven KK - Helppo B - 4/40
09.02.2021 - KRJ - Nessinjärven KK - Helppo B - 2/40
10.02.2021 - KRJ - Kaihovaara - Helppo B - 4/40
12.02.2021 - KRJ - Kaihovaara - Helppo B - 1/40
15.02.2021 - KRJ - Kaihovaara - Helppo B - 1/40
19.02.2021 - KRJ - Kaihovaara - Helppo B - 3/40
19.02.2021 - KRJ - Kaihovaara - Helppo B - 5/40

ERJ

03.12.2020 - ERJ - Hiivurin - 100cm - 5/60
06.12.2020 - ERJ - Hiivurin - 100cm - 5/60
10.12.2020 - ERJ - Hiivurin - 100cm - 6/60
11.12.2020 - ERJ - Hiivurin - 100cm - 1/60
12.12.2020 - ERJ - Cloudfield - 100cm - 2/50
18.12.2020 - ERJ - Cloudfield - 100cm - 5/50
18.12.2020 - ERJ - Cloudfield - 100cm - 2/50
19.12.2020 - ERJ - Cloudfield - 100cm - 7/50
19.12.2020 - ERJ - Hiivurin - 100cm - 1/60
21.12.2020 - ERJ - Holmberg - 100cm - 3/40
22.12.2020 - ERJ - Hiivurin - 100cm - 7/60
22.12.2020 - ERJ - Holmberg - 100cm - 6/40
23.12.2020 - ERJ - Holmberg - 100cm - 2/40
23.12.2020 - ERJ - Holmberg - 100cm - 6/40
23.12.2020 - ERJ - Breawa - 100cm - 6/40
25.12.2020 - ERJ - Cloudfield - 100cm - 7/50
27.12.2020 - ERJ - Holmberg - 100cm - 3/40
28.12.2020 - ERJ - Breawa - 100cm - 2/40
28.12.2020 - ERJ - Holmberg - 100cm - 4/40
28.12.2020 - ERJ - Holmberg - 100cm - 5/40
29.12.2020 - ERJ - Holmberg - 100cm - 1/40
29.12.2020 - ERJ - Cloudfield - 100cm - 4/50
30.12.2020 - ERJ - Hiivurin - 100cm - 5/60
01.01.2021 - ERJ - Kaihovaara - 100cm - 6/40
01.01.2021 - ERJ - Kaihovaara - 100cm - 4/40
04.01.2021 - ERJ - Kaihovaara - 100cm - 4/40
07.01.2021 - ERJ - Kaihovaara - 100cm - 2/40
12.01.2021 - ERJ - Kaihovaara - 100cm - 2/40
15.01.2021 - ERJ - Kaihovaara - 100cm - 2/40
22.01.2021 - ERJ - Kaihovaara - 100cm - 3/40
27.01.2021 - ERJ - Kaihovaara - 100cm - 4/40
28.01.2021 - ERJ - Kaihovaara - 100cm - 1/40
29.01.2021 - ERJ - Kaihovaara - 100cm - 3/40
24.01.2021 - ERJ - Holmberg - 100cm - 5/30
30.01.2021 - ERJ - Holmberg - 100cm - 1/30
05.02.2021 - ERJ - Holmberg - 100cm - 2/50
07.02.2021 - ERJ - Holmberg - 100cm - 6/50
14.02.2021 - ERJ - Holmberg - 100cm - 3/50
19.02.2021 - ERJ - Holmberg - 100cm - 5/50
03.03.2021 - ERJ - Hiivurin - 100cm - 5/60
04.03.2021 - ERJ - Hiivurin - 100cm - 3/60

KERJ

05.12.2020 - KERJ - Hiivurin - Helppo - 2/43
17.12.2020 - KERJ - Holmberg - Helppo - 5/36
19.12.2020 - KERJ - Holmberg - Helppo - 2/36
21.12.2020 - KERJ - Hiivurin - Helppo - 4/43
24.12.2020 - KERJ - Hiivurin - Helppo - 3/43
26.12.2020 - KERJ - Hiivurin - Helppo - 5/43
01.01.2021 - KERJ - Holmberg - Helppo - 4/40
02.01.2021 - KERJ - Yorca WBs - Helppo - 3/37
07.01.2021 - KERJ - Viljalehto - Helppo - 3/26
11.01.2021 - KERJ - Viljalehto - Helppo - 1/26
17.01.2021 - KERJ - Cloudfield - Helppo - 4/50
19.01.2021 - KERJ - Yorca WBs - Helppo - 5/37
19.01.2021 - KERJ - Cloudfield - Helppo - 7/50
20.01.2021 - KERJ - Cloudfield - Helppo - 5/50
29.01.2021 - KERJ - Yorca WBs - Helppo - 1/37
12.02.2021 - KERJ - Holmberg - Helppo - 2/40
13.02.2021 - KERJ - Holmberg - Helppo - 4/40
14.02.2021 - KERJ - Holmberg - Helppo - 2/40
16.02.2021 - KERJ - Nessinjärven KK - Helppo - 5/40
18.02.2021 - KERJ - Nessinjärven KK - Helppo - 5/40
19.02.2021 - KERJ - Holmberg - Helppo - 6/40
20.02.2021 - KERJ - Holmberg - Helppo - 3/40
03.03.2021 - KERJ - Syyn kartano - Helppo - 6/40
05.03.2021 - KERJ - Syyn kartano - Helppo - 3/40
07.03.2021 - KERJ - Syyn kartano - Helppo - 4/40
09.03.2021 - KERJ - Syyn kartano - Helppo - 6/40
17.03.2021 - KERJ - Kaihovaara - Helppo - 2/30
18.03.2021 - KERJ - Kaihovaara - Helppo - 1/30
26.03.2021 - KERJ - Holmberg - Helppo - 7/50
04.04.2021 - KERJ - Hymnin - Helppo - 2/30
10.04.2021 - KERJ - Hymnin - Helppo - 5/30
11.04.2021 - KERJ - Hymnin - Helppo - 1/30
03.05.2021 - KERJ - Teilikorpi - Helppo - 2/40
10.05.2021 - KERJ - Teilikorpi - Helppo - 1/40
15.05.2021 - KERJ - Teilikorpi - Helppo - 5/40
15.05.2021 - KERJ - KK Lupin - Helppo - 2/50
20.07.2021 - KERJ - Moana - Helppo - 4/33
22.08.2021 - KERJ - Liljegard - Helppo - 1/30
27.08.2021 - KERJ - Liljegard - Helppo - 2/30
03.12.2021 - KERJ - Hiivurin - Helppo - 1/60

VVJ

01.12.-20 - VVJ - Yorca WBs - Noviisi kestävyys - 6/100

Luigin nimeksi piti tulla jotain neutraalia ja Super Mario -aiheista. Katariina Erkinheimo, emäntä, käytti paljon aikaa yrittäessään tutkia, millä nimillä pieniä vastuksia, kuten Shyguyta ja Bob-omia tavattiinkaan kutsua suomeksi, eikä löytänyt mitään järkeviä vastauksia. Aikuisilta pojiltaan, jotka olivat hakanneet Super Mariota lapsuutensa päivät putkitelkkarin edessä, oli turha kysyä, sillä nimet olivat paitsi selkeästi itse keksittyjä, myös painokelvottomia joko syrjivien tai muuten vain rumien sanojen vuoksi. Katariina ajatteli jo luovuttaa Super Mario -teemansa kanssa ennen kuin se ehtisi kunnolla alkaakaan. Sitten Katariinalla välähti. Eikös sen vihreän putkimiehen nimi ollutkin Luigi? Jos sen lausuisi suomalaisittain, melkein kuin Luiki, niin kuin pojat pienenä tapasivat sanoa, eikös se kävisi suomenhevosen nimeksi? Katariina päätti kertoa nimisuunnitelmistaan isännälle ensi tilassa, eli heti illalla.
"Miksei Waluigi?" isäntä kysyi heti nimen kuultuaan, sillä hän oli pelannut poikiensa kanssa paitsi Nintendon Mario Brosseja, myös uudempien pelikonsolien versioita. Katariina, joka ei tiennyt, mikä Waluigi mahtaa olla, myöntyi nimeen isännän selitettyä asian. Tallissa oleva Luigihan oli rämäpäinen varsa ja kova keksimään kepposia: ennemmin Waluigi kuin oikea Luigi.

Luigi näyttää tummalta nappisilmäiseltä karhulta etenkin talvikarvassaan, mutta ulkonäön ei saa antaa hämätä. Se on kaikkea muuta kuin suloinen poika: kaikkea muuta kuin simp. Se on hurjapää, joka ei malttaisi kävellä edes talliin rauhallisesti, ellei asiasta keskustella kahdesti viikossa. Se on vauhtikalle, joka polkee jalkaa harjauksen kestäessä sen mielestä liian kauan, ja jonka saa lopettamaan vain olemalla itse vauhdikkaampi ja dominoivampi. Luigi on ori, joka ei pure tai potke, mutta joka pökkii liian hidasta suitsijaa päällään sellaisella voimalla, että varomattomalle voi sattua silti haaveri. Se on urho, jota ei kiinnosta, laitetaanko sille satulaa vai ei, kunhan hoitaja tekee päätöksen ja mahdollisimman toimenpiteen ripeästi. Jos Luigi olisi ihminen, se olisi se nuoriherra, jolta palaa käpy ruokakaupassa ihmisten kävellessä liian leveästi ja hitaasti hänen edellään.

Erkinheimoissa Luigille on kokeiltu monenlaisia ratsastajia, ja heistä on löydetty hyvä kombo orin kisatiimiin. Kouluradalla Luigin paras tiimikaveri on rauhallinen ja järkähtämätön Juhani, joka vaatii hevosen ottavan jokaisen askeleen kulmaan asti, ja suorittavan täsmällisen pyöreitä voltteja kananmunanmuotoisten sijaan. Luigi tarvitsee parin, joka ei anna sen kaahata ja luistaa töistä suorittamalla vähän sinnepäin. Juhani saa Luigille tyypillisen kovan menon ja hutiloinnin rauhoitettua, ja kun Luigin energia suuntautuu liikkeeseen, siitä oikein hohkaa mahtava tekemisen meininki ja sen selkäkin nousee puoli metriä. Harmi, että Juhani onkin sitten Erkinheimon kolmesta pojasta ainoa, joka saa Luigin liikkumaan erinomaisesti. Muut saattaisivat voittaa sillä ehkä juuri ja juuri helpon C:n. Juhani itsekään ei ole kokeillut kisoissa helppoa B:tä enempää, vaikka on kotona harjoitellut vaativaan B:hen asti. Kuulemma Luigi on liian tuulella käyvä kaikesta huolimatta.
Juhani, joka saa Luigin ratsastettua sileällä vaikka mille piruetille, ei kuitenkaan ole paras vaihtoehto esteille tai maastoesteille. Vaikka Juhani ei ole mikään pelkopöksy, hätkähtäisi Luigin vauhdin huumaa moni muukin mies. Hypättäessä parempi valinta on Reima, joka on vielä ilmeisesti joko niin nuori tai pysyvästi niin tyhmä, ettei osaa pelätä. Jos Luigi tarvitsee säntillisyyttä kouluradalla, esteillä se tarvitsee jonkun suurpiirteisen, joka tohtii rynnistää sen mukana. Sillä tavalla Luigi on nopea, joskaan ei huolellisin mahdollinen hyppääjä. Metrin radat se kuitenkin selvittää useimmiten virhepisteettä.

i. Super Mario
tprt, 166cm
YLA2, ERJ-I, KRJ-I

ii. Peluri
trt, 167cm

iii. Vilunki
rt, 166cm
iie. Pauliina
vprt, 165cm
ie. Efekti
prt, 163cm

iei. Kuje
rt, 164cm
iee. Eleganssi
trt, 160cm
e. Ursula
hm, 165cm
YLA3

ei. Elmeri
m, 165cm

eii. Helmeri
mrn, 165cm
eie. Tiainen
rn, 160cm
ee. Ursa
hrt, 161cm

eei. Nalle
hrn, 160cm
eee. Eri Mansikka
rt, 156cm

Isän puolen suku

Luigin isän puolen suku on yksipolvista Erkinheimon omaa linjaa. Hevoset ovat yleispainotteisia

Emän puolen suku

Emän puolen suvussa on neljää lajia kilpailevia Erkinheimon omia suomenhevosia.

Avaa sukuselvitys klikkaamalla

Peluri oli 167 cm korkea tummanruunikko ratsu, joka kilpaili päälajinaan esteitä ja siinä sivussa koulua. Kouluratsastuksessa Peluri saavutti menestystä heA-luokissa, mutta ei sen korkeammalla tasolla. Esteillä se sen sijaan kilpaili 110 cm luokissa ja sijoittui arvokilpailuissa asti. Peluri oli kotikonnuillaan Etelä-Pohjanmaalla suosittu siitosori ja sai kaksikymmentäkaksi elävänä syntynyttä varsaa. Se oli hyvin kevyt ratsutyyppinen hevonen ja luoteeltaan varsin kuuma ja menevä.
166-senttinen Vilunki oli isälinjansa mukaisesti neljän lajin suomenhevonen. Se menestyi kuitenkin parhaiten este- ja kenttäratsastuksessa, joissa se kilpaili eniten. Tämä luonteikas raudikko oli uransa loppupuolella ja kisaeläkkeellä myös melko suosittu siitosori. Sen viitisentoista varsaa levisivät ympäri Suomea. Suurimmasta osasta tuli harrasteratsuja, mutta joukossa on muutama varteenotettava kilpahevonen ja jalostushevonenkin.
165-senttinen Pauliina oli vauhdikas mutta lempeä vaaleanpunarautias, joka oli painottunut kouluratsastukseen ja harrasteli välillä kevyemmin valjakkoajoa. Pauliina oli koostaan huolimatta ketterä ja loisti vaB-tasolla arvokisoissa asti. Sanottiin, että se meni kuin ori. Pauliinasta povattiin kisatauolla hyvää siitostammaa, koska sillä oli luonteen ja taitojen lisäksi rakennekin kohdillaan. Kävi kuitenkin niin, että tamma jäi monesta yrityksestä huolimatta yhä uudelleen tyhjäksi tai loi varsansa. Lopulta vanhemmilla päivillään Pauliina onnistui saamaan yhden ainoan varsan, joka oli ori.

Efekti oli siitostamma, joka palkittiin neljästä hyvin kilpailleesta yleispainotteisesta varsastaan erilaisissa jalostuslaatuarvosteluissa. Se oli 163 cm korkea punarautias, joka periytti päättäväisen luonteensa ja hyvän ryhdikkään ratsunasentonsa kaikille varsoilleen. Efekti lopetettiin yleiskunnon heikentymisen vuoksi 25 vuotiaana sen vietettyä jo pitkään rauhallisia eläkepäiviään.
Neljää lajia kilpaileva Kuje oli 164cm korkea rautias ori. Se kilpaili melko maltillisessa tasossa ja aina säästeliäästi yhdessä lajissa. Sen salainen ase olikin monipuolisuus. Kuje oli tasaisen vahva kaikissa lajeissaan, mutta ei erityisesti tähti yhdessäkään. Koska Kujelta puuttuivat arvokisojen suuret voitot, siitä ei tullut elinaikanaan suosittua siitosoria, vaan sen arvo myönnettiin vasta sen kuoleman jälkeen. Machosti käyttäytyneellä Kujeella on neljä varsaa ja se on arvokas, vaalittu nimi hienojen suomenhevosten sukutauluissa.
Tummanrautias 160-senttinen Eleganssi oli kevyentyyppinen ja räiskyväluonteinen estesuokki, joka kilpaili emäntänsä kanssa niin Suomessa kuin Ruotsissa ja Tanskassakin. Eleganssi ehti saada vain kaksi varsaa, vaikka sille suunniteltiin useampaa. Se menehtyi valitettavasti kolmas varsa vatsassaan tiineyden aikaisiin komplikaatioihin jo 12-vuotiaana.

165 cm korkeaa mustaa Elmeriä pidettiin erittäin komeana hevosena, vaikka sillä ei ollutkaan mainittavaa näyttelymenestystä. Tämä esteratsastukseen erityisesti painottunut yleisratsu asui pienessä pohjalaiskunnassa ja oli kotikonnuillaan kuin julkkis, vaikka ei koko Suomen mittakaavassa mikään mestariratsu ollutkaan. Siitä huolimatta Elmeri oli hyvä periyttäjä. Sen parikymmentä varsaa ovat järkeviä ja kauniita katsellakin. Muutamat, kuten Otus, Eetu ja Ursula, ovat myös kunnostautuneet kilpahevosina isäänsä paremmin.
165 cm korkea mustanruunikko Helmeri oli runsaasti kilpaillut neljän lajin suomenhevonen. Sen päälaji, jossa se oli vahvimmillaan, oli selkeästi esteet. Siinä sekä kenttäratsastuksessa se saavuttikin myös arvokisavoittoja. Kouluratsastus ja valjakkoajo jäivät hieman vähemmälle ja matalammalle tasolle. Helmeri oli luonteeltaan kärsivällinen, oriksi suorastaan ruunamainen. Se sai neljä orivarsaa ja seitsemän tammavarsaa, mutta yhdestäkään sen jälkeläisestä ei valitettavasti tullut isänsä veroista kilpahevosta. Helmeri kuoli 31-vuotiaana ilmeisesti sydänkohtaukseen.
Tiainen oli 160-senttinen ruunikko. Siitä oli määrä tulla siitostamma, joten nuorena sillä harrasteltiin säästeliäästi ja varoen lähinnä koulua ja matalia esteitä, joskin vain harvoin kilpailuissa asti. Siitostammana ollessaan Tiainen oli muutoin vapaalla kaikki vuodet neljän varsansa ajan ja pääsi melko huonoon kuntoon. Siittolasta se kuitenkin pääsi vielä harraste- ja tätiratsuksi Kuopioon, jossa se elikin pitkän elämänsä loppuun saakka metsissä samoten ja pikku kärryjään vetäen. Tiainen oli lehmänhermoinen tamma.

Ursa tarkoittaa karhua, ja karhumaisen pörröinen ja tankkimallinen Ursa olikin. Luonteeltaan se oli paljon karhua hellempi tamma, mikä olikin sopivaa, sillä se oli rakastettu harrastehevonen. Elämänsä aikana Ursa näki ja koki vaikka mitä: se kokeili harrastetasolla ihan kaikkia mahdollisia lajeja aina esteistä ja koulusta ratsujousiammuntaan, suunnistukseen ja matkaratsastukseen. Se ei menestynyt, mutta sen omistajilla oli hauskaa. Ursan ainoa varsakin oli ihana, mutta tuli Luojan kiitos ihan isäänsä ja pääsi kilparatsuksi. Ursa oli 161 cm korkea hopeanrautias.
Nallessa oli taustalla työlinjaisia suomenhevosia ja se kyllä näkyi orin rakenteessa ja olemuksessa niin kuin sen erityisen rauhallisessa luonteessakin. Nalle itsekin oli tyypiltään selkeimmin työhevonen, mutta kun se ratsuksi ostettiin, ratsu siitä myös tehtiin. Nalle jopa kilpaili jonkin verran helpon C:n ja B:n koululuokissa ja 70-senttisillä esteillä, mutta luonnollisesti menestyminen poneja vastaan ei ollut mitään päätä huimaavaa. Nallea pidettiin kuitenkin ihanana ja kilttinä veikkona, joten naapurin isännät halusivat astuttaa sillä muutamia keskivertoja tammojaan. Sillä tavalla Nalle sai kolme jälkeläistään. Nalle oli 160 cm korkea hopeanruunikko.
Rautias 156 cm korkea Eri Mansikka oli keskiverto este- ja koulupainotteinen kilpatamma. Se menestyi molemmissa lajeissa tasaisesti, mutta ei ylivertaisesti. Katsottiin, että sillä kannatti teettää pari varsaa kohtuuhintaisista oreista. Mansikka tekikin kaksi pyöreää tervettä tammavarsaa. Hyvin koulutettu ja kiltti Mansikka menehtyi vanhuuteen 27-vuotiaana.

Jälkikasvu

Kuulumiset

Tammikuu 2022
Kirjoittanut Joonas Erkinheimo (Oresama)
Olipa ihana päivä tänään! Olin tallista vapaalla (ja he he silti tallilla, koska ainahan minä) ja sain rentoutua. Pojat hoitivat kaikki oikeat hevosasiat, niin että minä sitten satuloin Luigin, yhden suosikeistani, ja suuntasin maastoon.
Meillepäin on satanut ihan valtavasti lunta muutamassa päivässä, niin että kulkumme oli hidasta. Ilma oli kuitenkin lämmin: vain yksi pakkasaste! Luigi sai kaikessa rauhassa puksuttaa kevyessä lumessa, ja sehän on niin hassu hevonen, että se suorastaan tykkää sellaisesta. Minä poika katselin maisemia ohjat pitkinä. Tuoksui hevoselta ja talvelta, ja hetken kaikki oli sellaista, mistä pikkupoikana unelmoin. Olisipa hevosen omistaminen aina juuri sellaista kuin se hetki oli!
Lyhyen mutta silti pari tuntia kestävän matkamme jälkeen palasimme talliin. Hoidin Luigin oikein pitkän kaavan mukaan kuntoon, ja nautin itsekin, kun se venyttäytyi pitkäksi ja melkein kehräsi hieronnan ja harjauksen takia. Koska lenkki oli ollut lumen takia aika rankka, laitoin Luigille loimen ylle ennen kuin se pääsi tarhaan Juhanin tai Kajn tuomia heiniä syömään ja lepäilemään. Sinne se sitten jäi, ja ai kuinka tyytyväisen näköinen se oli.
Maastoretken kruunasi oma vaimo. Hän tuli minua oikein tallista hakemaan ja sanoi ihmetelleensä, missä mahdan luurata. Kuulemma oli ruoka valmiina. Sain perunoita ja ruskeaa kastiketta: lemppariani. Sitten sain ihan luvan kanssa pötköttää sohvalla hetken. Mikä päivä!

Elokuu 2021
Kirjoittanut Juhani Erkinheimo (Oresama)
Hiljaiset maastoretket ovat paras paikka ajatella. Tänään oli sellainen maastoretki, jossa sade ropisi ympärillämme puiden lehdille ja me kävelimme Luigin kanssa kaikessa rauhassa. Minulla oli hyvä sadetakki ja lämpöiset vaatteet sen alla, ja Luigi nyt muutenkin on niin pössöö, että tykkää vedestä, niin että meillä molemmilla oli jopa mukava olo. Sitä paitsi sade oli raikasta ja päivä siitä huolimatta lämmin!
Kun viereltämme nousi lentoon fasaaneja ja Luigi jäi maisemiin hätkähtämisestään huolimatta, mietin, miten pitkä matka onkaan maastossa tultu -- kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti. Luigille maastoesteet olivat nuorena vaikea juttu, ja niitä on treenattu ihan valtavasti. Se on ollut pikkuveljeni Reiman hommaa, mutta jotta Luigi oppisi rentoutumaan erilaisissa maastoissa, Reima on vaatinut minuakin hoitamaan joka päivä vähintään lämmittelyt ja jäähdyttelyt lähimetsissä ja -pelloilla. Olen maastoillut Luigin kanssa niin tosi paljon (varmaan yhtä paljon kuin äiti matkaratsunsa Siipisupin kanssa), että siitä on tullut suosikkimaastoratsuni.
Maastoilu on aina ollut meille myös vastapainoa kisojen hulinasta. Luigilla on ollut kiva treenata ja suorastaan mahtavaa kisata, mutta on ollut kertoja, että olemme molemmat olleet ihan niin poikki kuin mies ja pieni hevonen vain voivat olla. Silloin on raahauduttu maastolenkeistä tutummille ja menty näitä omia polkuja ihan automaatilla ja silmälaput silmillä. Maastosta on aina palattu yhtenä kappaleena, ja tällaisina kertoina vieläpä rentoutuneina.
Nyt suoritin viimeisiä maastojani lämmittelyssä ja jäähdyttelyssä, sillä pian on Luigi pitkän taipaleensa kulkenut ja jää eläkkeelle. Isä haaveilee, että siitä tulisi siitosori, mutta sitä varten tarvitaan laatuarvostelupalkintoja. Niitä Luigilla ei ole yhtäkään. En yhtään epäile, etteikö se saisi niitä. Eläkeläiselämä kuitenkin tarkoittaa yleensä sitä, että meidän poikien on erottava hevosesta, koska uusia kilparatsuja kasvaa aina edellisten varsoista, eikä aika riitä mummujen ja pappojen ulkoiluttamiseen. En kuitenkaan tiedä, miten jaksan olla ilman Luigia. Onneksi mahdolliseen eroon on kuitenkin vielä hetki aikaa. Minä olen nimittäin varmaankin se, joka hakee Luigin kanssa niitä iskän havittelemia palkintoja eri laatuarvosteluista. Toivottavasti olen myös se, joka vastaa Luigin astutushommista.

Toukokuu 2020
Kirjoittanut Joonas Erkinheimo (Oresama)
Pidän sellaista pikku päiväkirjaa tallijutuista. Kirjoittelen sinne tapahtumia, säätiloja ja ajatuksiani, sekä sen, jos jotain ihmeellistä on meneillään. Tänään lueskelin vähän taaksepäin sitä kirjaa kahvilla joutessani, ja huomasin edellisen kuun kaikkien pikku merkintöjen koskevan Luigia. Silloin katsahdin tarhassaan vaappuvaan mustaan nuoreen oriin. Ei uskoisi, että tuo vireä ja mukava hevonen tuntui vielä vähän aikaa sitten kaiken pahan alulta ja juurelta. En ole koskaan luovuttanut varsan kanssa, mutta kuukauden takaisessa merkinnässä olen fantasioinut Luigin lähettämisestä teuraaksi, kivasta suvusta viis. Onneksi en lähettänyt.
Luigi on miehistynyt kovasti, ja vaikka sen ulkonäkö on jo aikuisen, eniten se on kasvanut päänsä sisältä. Sen energisyys ei ole kadonnut minnekään, mutta suuntautuu nyt niin kivoihin juttuihin, ettei toista yhtä mukavaa kilpaponia tässä ikäluokassa olekaan. Reima ja Juhani ovat sillä treenailleet ja menneet kisoihin, ja se on tuonut ruusukkeita tasaisesti kotiin. Tässä vaiheessa näyttää vielä siltä, että Luigilla, niin kuin emälläänkin, on enemmän ongelmia maastoesteillä kuin missään muussa jutussa. Toisaalta Reima on keskittynyt treenaamaan juuri näitä, jotta sanonta pojasta polvi paranee kävisi mahdollisimman monessa asiassa toteen.
Nyt kun Luigia ei tee mieli tappaa, tekee mieli suunnitella sen tulevaisuutta. Olisikohan siitä kansainvälisiin kisoihin? Näyttelyihin siitä olisi, mutta kun en piittaa kauheasti sellaisesta... Olisikohan Luigista ihan laatuarvosteluihin, jotta siitä voisi tulla vaikka oikea siitosori? On ihana unelmoida. Toistaiseksi Luigi on kuitenkin rokkitukkainen teini, joka säikkyy elämänsä ensimmäistä heliumpalloa.

Huhtikuu 2020
Kirjoittanut Katariina Erkinheimo (Oresama)
Se tekee koko ajan jotain. Se tekee koko ajan jotain. SE TEKEE KOKO AJAN JOTAIN!! Suutun harvoin hevosiin. Oikeasti. Rakastan meidän hevosiamme. Meillä ei ole kuitenkaan ikinä ennen ollut sellaista varsaa kuin Luigi. Se on vasta sen ikäinen, että on päässyt ensimmäisiä päiviä ulos. Onkohan siis jo liian myöhäistä abortoida se? Mitä jos sille sattuu vielä joku haaveri? Voi kunpa sille sattuisi pian joku kunnon haaveri...
Tuo hevoslapsi ei pysähdy hetkeksikään, ei hetkeksikään!! Sillä aikaa kun olen saanut aamukahvin keitettyä, se on jo tehnyt vaikka mitä pahaa ikkunan alla tarhassa. Sitten saan kahvin kuppiin ja menen terassille, mutta heti pitää sännätä estämään sitä tappamasta itseään ja lähimmäisiään. Sitten pääsee taas takaisin kahvikupille, ehtii istua, ehtii siemaista kerran -- ja taas pitää juosta, vaikka nieleminen on kesken. En ole saanut lämmintä kahvikupillista sen jälkeen, kun Luigi syntyi. Minun tekee aina joskus mieli lyödä hevosta, mutta en tietenkään lyö, eikä ole edes lähellä. Luigin kanssa on tehnyt mieli niin usein ja niin vimmatusti, ettei ikinä. Miksi sen piti syntyä? Miksi juuri meille?
Silloin kun Luigi on ihana, se osaa olla kuitenkin tosi ihana ja aina olen valmis antamaan heti kaiken anteeksi. Se tykkää halimisesta ja pusuttelusta. Sillä on niin pitkä nokkakin oikeastaan vain sitä varten, että siihen mahtuisi paljon pusuja. Se osaa olla hellä vauva, niin ihana pieni! Toisaalta heti kun tuudittaudun sen ihanuuteen ja pussailen sitä, se lyö minua otsalla kuonoon, paiskaa kaviolla sääreen tai hyppää yhtäkkiä aitapuomien rakoon jumiin ja alkaa huutaa.
En ole muuten ainoa, joka inhoaa Luigia. Edes Joonas, joka katsoo varsoja kuin kissanpentuja ja lirkuttelee niille samalla tavalla, ei sössötä Luigille, vaikka jutteleekin sille muuten ystävällisesti.

virtuaalitalli / virtuaalihevonen

Ulkoasu © Hapero
Tausta © Designed by Freepik
Kaikki muu ellei toisin mainita © Oresama