Erkinheimot

Hopeanrautias 165 cm korkea Pöllöö oli yleispainotteinen neljän lajin ratsu, joka kunnostautui erityisesti kenttäratsastuksessa. Kenttäkisoissa sen menestys oli tasaista ja hyvää CIC1-luokissa koko sen pitkän uran ajan. Pöllöö olikin luonteeltaan peloton ja innokas suorittaja ja muodoltaan sporttinen ja suorituskykyinen suuresta säkäkorkeudestaan huolimatta. Kun Pöllöö alkoi saada meriittiä, se ehti astua viitisentoista tammaa ennen kuin sen huhuttiin periyttävän jälkeläisilleen autoimmuunisairautta. Vaikka huhu todettiin myöhemmin perättömäksi, Pöllöön jälkeläismäärä jäi kovin pieneksi sen meriitteihin nähden. Pöllöö lopetettiin 20-vuotiaana nivelrikosta kipuilevien etujalkojen vuoksi.
Pössöö oli 166-senttinen rautias neljän lajin suomenhevonen ja säästeliäästi käytetty siitosori, niin kuin nykyään on virtuaalimaailmassa muodikasta. Pössöö sai kuitenkin huomiota tavallista laatisoria enemmän, ja seikkailikin tarinoissa tuhansien sanojen verran. Se oli kaiken kokenut, kissanristiäisiään rakastava reipas ja ulospäinsuuntautunut ori. Sen tarinoiden kuvituksista näkee paitsi Pössöön kasvamisen varsasta oriksi, myös sen omistajan kehittymisen sekä hevosihmisenä että piirtäjänä. Pössöön ikääntymistä rukattiin monikertoihin, jotta se saataisiin pysymään eläkeläisenä muiden mukana: niin rakas se oli. Lopulta, kun Pössöö oli jo 33-vuotias, se menehtyi vanhuuteen kahden varsan isänä ja neljän lajin laatispalkintojen kantajana.
163-senttinen hopeanruunikko Repotiina oli kenttä- ja esteratsu. Se rakasti hyppäämistä ja pärjäsi helposti pienemmille ja ketterämmille hevosille jopa 120-senttisillä rataesteillä. Kouluratsastus oli kuitenkin sekä sen että emännän inhokki, joten Tiina joutui kilpailemaan kenttää melko helpoissa luokissa. Tiinan ura oli pitkä ja keskeytyksetön, ellei lasketa parin vuoden äitiys- ja treenauslomaa, kun se sai ainoan orivarsansa. Vielä vanhempanakin virkeä ja menevä Tiina lopetettiin 20-vuotiaana, kun etujaloissa alkoi olla niin paljon ongelmia.

Maire oli 151 cm korkea hyväsukuinen raudikko. Vahvan yleispainotteisen sukunsa turvin Mairesta tuli siitostamma, joka ei itse kilpaillut kovin paljoa. Tämä kuuden varsan emä kävi kääntymässä vain näyttelyissä kantakirjaan pääsemiseen asti, sekä muutamissa koulukisoissa keskinkertaisella menestyksellä. Maire oli kiltti, hyvin kevytrakenteinen suomenhevonen. Se lopetettiin 27-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi.
Muistatteko irl-hevoset Mustikan ja Silti Mustikan? Se Toinen Mustikka -orinkin nimeksi haluttiin antaa Mustikka, mutta se oli jo käytössä. Virtuaalimaailmassa pätevät samat nimisäännöt kuin oikeassakin maailmassa nimen uniikkiuden osalta, ja niin orista tuli vimmastuneen omistajan keysmashin tuloksena Se Toinen Mustikka. Mustikkana se kuitenkin tunnettiin kotona ja myös kuulutettaessa sitä koulu- ja valjakkoajoradoille. Se oli nöyrä ja mukava hevonen, joka kilpaili paljon ja tuntui nauttivan vaihtelevasta kisaelämästä. Järjestelmällinen treenaus ei niinkään ollut virkeän Mustikan mieleen ja se turhautui vain enemmän mitä vanhemmaksi tuli. 14-vuotiaana Mustikka päätettiinkin vapauttaa kisoista siitosorin hommiin. Se sai kuusi varsaa, joista tuli kaikkea harrasteratsusta kilpahevosiksi.
149-senttinen tummanrautias Irma näytti laitumella seistessään ihan tavalliselta pikkuiselta tammalta, mutta satula tai silat selässään se oli kaikkea muuta. Irma hyppäsi kuin ori, ja koska se oli hyvin kevyt ja siro rakenteeltaan, se oli isompia suomenhevosia ketterämpi. Kouluratsastuksessa se oikoi jalkojaan kuin olisi lämminverinen, ja oli tuomarista kiinni, palkittiinko sitä ilmavasta menosta vai rokotettiinko suomenhevoselle epätyypillisen näköisistä liikeradoista. Ilma nousi kilpahevosten tähtien joukkoon niin kuin raketti, mutta omistaja halusi vetää sen myös nopeasti pois kentiltä ja teettää sillä toivottavasti yhtä hyviä varsoja. Irmalle oli kuitenkin vaikeaa löytää hyviä oreja, sillä sen sirouden ja liikkeiden takia sen juoruttiin olevan tosiasiassa jonkinlainen risteytys. Vaikka huhu todistettiin valheelliseksi, asiasta puhuminen jatkui. Irma astutettiin kuitenkin neljästi mahdollisimman hyvillä oreilla, jotka suostuivat ottamaan sen vastaan. Irma kuoli 29-vuotiaana, ja vasta neljä kokonaista vuotta sen kuoleman jälkeen sen hyvyys ja puhdasrotuisuus tunnustettiin hevospiireissä yleisesti. Se teki Irmasta äärimmäisen halutun nimen sukutauluihin -- ja aiemman karttamisen vuoksi äärimmäisen vaikean saada niihin enää.

152 cm korkealla punaruunikolla Kontiolla on kaksi varsaa ja kantakirjapalkinto. Ne ovat orin suurimmat saavutukset. Ei ole selvää, johtuuko kilpamenestyksen puute taitojen puutteesta vai ei, sillä Kontio, vaikka onkin hyvän suvun vesa, toimi harrasteratsuna, eikä sen emäntää kiinnostanut kilpailla. Kontio oli joka tapauksessa luonteeltaan räiskyvä, mutta samalla suurisydäminen. Vaikka sen sanotaan ottaneen yhteen omistajansa kanssa useasti, koskaan kumpikaan ei vahingoittunut ja aina maastoistakin palattiin yhdessä kaikki ruumiinosat tallella ja paikoillaan. Kontio on nyt 25-vuotias ja elää Kristiinankaupungissa terveenä, eikä ikä kuulemma näy siinä ollenkaan.
Mustaa 157-senttistä Otsoa pidettiin komeana orina, ja onhan se ryhdikäs ja ratsumaisen neliskanttinen. Se on kantakirjattu kakkospalkintona ja se oli pidetty myös itsenäisen, rauhallisen ja ymmärtäväisen luonteensa vuoksi. Otso olikin nuoresta asti suosittu siitosori ja sillä on kolmattakymmentä varsaa. Jalostushommien ohella se kilpaili neljää lajia kausittain ja onnistui keräämään laatiksiin vaadittavat sijoitukset juuri ennen eläkeikäänsä.
150cm korkea Ilmatar oli punaruunikko hyväsukuinen kenttä- ja esteratsu. Se oli luonteeltaan kovin menevä ja välillä suorastaan vaikeasti käsiteltävissä, mutta hypätä se osasi ja liikettä siitä löytyi. Ilmattaren jalostuskäyttö aloitettiin varovaisesti sen välillä haastavan luonteen takia: ensimmäisen varsan annettiin kasvaa kauan ennen kuin seuraavasta astutuksesta sovittiin. Ilmattaren varsoista tuli kuitenkin emäänsä tasaisempia, mutta odottelun vuoksi niitä ehti harmittavasti syntyä vain kaksi.

Tonttumuori oli kärryhevonen, jolla tavattiin ajella maastoissa ja liikenteessä sen hyvän luonteen turvin. Se kyydisti Kristiinankaupungin kesävieraita ja tienasi markkinoilla kaurojaan lasten talutusratsuna. Puskamopona Tonttumuori ei montaa kertaa kilpaillut: silloin vain, kun kotitallilla järjestettiin jotain pientä. Tällä 159 cm korkealla punarautiaalla on yksi tammavarsa, joka sillä teetettiin harrastuksen vuoksi samalla tallilla asuneen Kontion kanssa.
Joulunpoika syntyi jouluaattona ja sai siitä nimensä. Tämä 162-senttinen punaruunikko kasvoi sittemmin valjakkopainotteiseksi oriksi, joka kilpaili rauhallisesti myös koulussa, sekä emäntänsä lasten kanssa äärimmäisen satunnaisesti muissa lajeissa. Valjakkoajossa Pojalla oli lahjoja ja omistaja oli hyvä valmentaja sille. Ei mennyt montaa kautta ennen kuin Pojalla oli kaikki palkinnot plakkarissa. Oria kyseltiin lähikunnista siitoskäyttöön, ja omistaja lupasikin sen muutamalle tammalle, mutta ei sen enempää. Kilpatouhujen jäätyä Pojasta tuli tavallinen harrasteheppa, joka rauhallisena tyyppinä nautti pitkistä vaelluksista ja raukeista rapsutuksista.
Punarautias Amma-Muori oli 154 senttiä korkea harrastetamma. Se teki valtavan elämäntyön ja sai paljon aikaan: se opetti kaksitoista ihmislasta ratsastamaan, ajamaan ja hoitamaan heppaa, sekä yhdestä nuorestaparista oikeita kunnollisia hevosenomistajia. Amma opetti perhekoiran toisensa jälkeen pennusta asti kunnioittamaan hevosia, ja kesäisin se vahti laitumella muiden varsoja, ja kerran omaansakin. Harmi, että Amman urotöistä ei ole jäänyt muuta mustaa valkoiselle kuin emännän päiväkirja, sillä epävirallisesta opettajantyöstä ei saa palkintoja kuten kisoista saisi.