Erkinheimon Koopa "Koopa"
suomenhevonen, ori, 158cm
09.04.-20, 8v
VH21-018-0322
kasv. Oresama, Erkinheimot
om. Oresama VRL-02753, Erkinheimot
yleispainotus: HeA / 110cm / CIC1 / noviisi
KRJ: 41 - ERJ: 40 - KERJ: 40 - VVJ: 39
KRJ
ERJ
KERJ
VVJ
Koopa oli Juhanin lellivauva. Jotkut tykkää muhkummista, eikö niin? Juhani, joka ei yleensä liiaksi hevosten kanssa tunteile, oli ihan myyty heti kun Koopa syntyi. Varsa oli suurikokoinen, ruskea ja vieläpä ilmiselvästi kiinnostunut Juhanista: hevonen juuri Juhanin makuun. Koopasta tulikin muita varsoja nopeammin kesy ja rauhallinen kaveri, sillä Juhani vietti sen kanssa paljon enemmän aikaa kuin muut varsat ihmisten kanssa tavallisesti viettivät. Kun Koopaa alettiin kouluttaa ratsuksi, kävi ilmi, että se otti uudet asiat paljon lunkimmin kuin ikätoverinsa Erkinheimoissa tapaavat ottaa. Siitä huolimatta Juhani halusi edetä sen kanssa aina erityisen rauhallisesti. Koopa, joka olisi tarvinnut vähiten aikaa ja huomiota ihmisiltä, sai sitä aina eniten. Varmaan sen takia Koopasta kehittyi kelpo ratsu ja jopa menestyvä kilpahevonen, vaikka sillä ei ollutkaan samoja fyysisiä ominaisuuksia kuin kanssavarsoillaan. Koopa-rukka näyttää perineen osan rakenteestaan isänemänemältään Ursalta, vaikka Ursan varsa ja sen varsa olivatkin Koopaa ja Ursaa kevyempiä...
Koopa on yksinkertainen kaveri hyvässä ja pahassa. Sen toimet ovat suoraviivaisia ja mustavalkoisia. Esimerkiksi sen kiukutellessa sen naamasta näkee, mitä se aikoo. Enää aikuisena sille ei ole tullut puremiseen johtavia uhmaikäkohtauksia, mutta jo varsana sen aikeet osasi arvata kauan ennen kuin se toteutti ne. Tämän takia hoitotoimenpiteet ovat kuitenkin helppoja ja turvallisia, kunhan osaa vähän lukea hevosta. Koopasta näkee täsmälleen milloin se kyllästyy harjan letittämiseen ja milloin sille on aika tarjota lepotauko kengityksestä. Erkinheimon eläinlääkärikin osaa kertavilkaisulla katsoa, millaisella tuulella Koopa mahtaa olla: antaako se tutkia rauhassa niin kuin yleensä. Perushommat, kuten satulointi ja suitsinta tietenkin menevät ihan rutiinilla ja huomaamatta. Koopa on perusluonteeltaan aika rauhallinen ja kiltti kaveri.
Koopa vaatii selkeät avut, kun sillä ratsastaa. Se ei osaa arvata yhtään, mitä koulukiemuroita siltä mahdetaankaan haluta, jos ratsastaja ei anna apuja rauhallisen selkeästi. Sen takia Koopa ei ole paras lasten ratsu. Kun se ei ymmärrä, se ei tee oikein mitään, vaan laiskottelee hitaassa käynnissä tai ravissa. Toisaalta taitava ja rauhallinen ratsastaja saa Koopan tekemään töitä uupumatta ihan niin pitkälle kuin sen muhkuhko ruumiinrakenne sen sallii tehdä. Kilparatsastajalla Koopa on mainio kouluratsu. Oi, löytyisipä vielä joskus samalla tavalla toimiva puoliverinen!
Esteillä Koopa on rohkea hyppääjä. Sille on ihan sama, onko kyseessä omista tutuista puomeista kasattu pikku ristikko vai melkein metrin korkuinen läpinäkymätön tukkikasa maastossa; yli mennään ja epäröimättä! Koopaa ei tarvitse kahdesti komentaa. Koopan hyvä ja tehokas tekniikka kompensoivat sen melko suurta kokoa esteillä. Lisäksi sen mielestä vauhti korvaa puuttuvan sporttisuuden, mistä ratsastaja saattaa olla eri mieltä. Koopan heikko kohta, johon se tarvitsee paljon ratsastajan tukea, on esteen lähestyminen. Jos se voi, se vetää aina mutkat suoriksi ja on ihmeellisessä kulmassa esteeseen nähden. Vaikka se on kova yrittämään ja rohkea hyppäämään, sen kapasiteetti ei millään riitä korkeimmilla esteillä mihinkään ihmeellisiin James Bond -vinohyppyihin, vaan ratsastajan on huolehdittava se suoraan esteen eteen tai rämähtää.
Koopa on melko maastovarma. Se perustuu suurimmaksi osaksi orin rohkeuteen mennä yksin ja ryhmässä. Vähän Erkinheimoissa laitetaan myös sen varaan, että Koopa varoittaa aina ennen kuin toimii. Niin kuin aina, sen eleistä ja asennoista on äärimmäisen helppo lukea, mitä se ajattelee ja miten se aikoo toimia. Kun se alkaa jännittää puskissa lymyileviä hirviöitä, ei tarvitse kuin suunnata sen huomio yhtäkkiseen pohkeenväistöön tien poikki ja taas ollaan turvassa kaikilta monstereilta.
i. Erkinheimon Waluigi | ii. Super Mario tprt, 166cm YLA2, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I, VVJ-I |
iii. Peluri trt, 167cm |
iie. Efekti prt, 163cm | ||
ie. Ursula hm, 165cm YLA3, SLA-I, ERJ-I, KRJ-II, VVJ-I |
iei. Elmeri m, 165cm | |
iee. Ursa hrt, 161cm | ||
e. Erkinheimon Helluunen | ei. Pöyröö hrt, 163cm YLA2, SLA-I, ERJ-I, KRJ-III, KERJ-II, VVJ-I |
eii. Pöllöö hrt, 165cm |
eie. Maire rt, 151cm | ||
ee. Karhumuori prt, 160cm YLA3, SLA-II, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-II, VVJ-II |
eei. Kontio prn, 152cm | |
eee. Tonttumuori prt, 159cm |
Isän puolen sukuKoopan isän puolen suku on kaksipolvista Erkinheimon omaa linjaa. Hevoset ovat yleispainotteisia |
Emän puolen sukuEmän puolen suvussa on neljää lajia kilpailevia Erkinheimon omia suomenhevosia. |
Peluri oli 167 cm korkea tummanruunikko ratsu, joka kilpaili päälajinaan esteitä ja siinä sivussa koulua. Kouluratsastuksessa Peluri saavutti menestystä heA-luokissa, mutta ei sen korkeammalla tasolla. Esteillä se sen sijaan kilpaili 110 cm luokissa ja sijoittui arvokilpailuissa asti. Peluri oli kotikonnuillaan Etelä-Pohjanmaalla suosittu siitosori ja sai kaksikymmentäkaksi elävänä syntynyttä varsaa. Se oli hyvin kevyt ratsutyyppinen hevonen ja luoteeltaan varsin kuuma ja menevä. 165 cm korkeaa mustaa Elmeriä pidettiin erittäin komeana hevosena, vaikka sillä ei ollutkaan mainittavaa näyttelymenestystä. Tämä esteratsastukseen erityisesti painottunut yleisratsu asui pienessä pohjalaiskunnassa ja oli kotikonnuillaan kuin julkkis, vaikka ei koko Suomen mittakaavassa mikään mestariratsu ollutkaan. Siitä huolimatta Elmeri oli hyvä periyttäjä. Sen parikymmentä varsaa ovat järkeviä ja kauniita katsellakin. Muutamat, kuten Otus, Eetu ja Ursula, ovat myös kunnostautuneet kilpahevosina isäänsä paremmin. |
Hopeanrautias 165 cm korkea Pöllöö oli yleispainotteinen neljän lajin ratsu, joka kunnostautui erityisesti kenttäratsastuksessa. Kenttäkisoissa sen menestys oli tasaista ja hyvää CIC1-luokissa koko sen pitkän uran ajan. Pöllöö olikin luonteeltaan peloton ja innokas suorittaja ja muodoltaan sporttinen ja suorituskykyinen suuresta säkäkorkeudestaan huolimatta. Kun Pöllöö alkoi saada meriittiä, se ehti astua viitisentoista tammaa ennen kuin sen huhuttiin periyttävän jälkeläisilleen autoimmuunisairautta. Vaikka huhu todettiin myöhemmin perättömäksi, Pöllöön jälkeläismäärä jäi kovin pieneksi sen meriitteihin nähden. Pöllöö lopetettiin 20-vuotiaana nivelrikosta kipuilevien etujalkojen vuoksi. 152 cm korkealla punaruunikolla Kontiolla on kaksi varsaa ja kantakirjapalkinto. Ne ovat orin suurimmat saavutukset. Ei ole selvää, johtuuko kilpamenestyksen puute taitojen puutteesta vai ei, sillä Kontio, vaikka onkin hyvän suvun vesa, toimi harrasteratsuna, eikä sen emäntää kiinnostanut kilpailla. Kontio oli joka tapauksessa luonteeltaan räiskyvä, mutta samalla suurisydäminen. Vaikka sen sanotaan ottaneen yhteen omistajansa kanssa useasti, koskaan kumpikaan ei vahingoittunut ja aina maastoistakin palattiin yhdessä kaikki ruumiinosat tallella ja paikoillaan. Kontio on nyt 25-vuotias ja elää Kristiinankaupungissa terveenä, eikä ikä kuulemma näy siinä ollenkaan. |
Tammikuu 2022
Kirjoittanut Joonas Erkinheimo (Oresama)
Talvi on joka vuosi yllätys autoilijoille, jos Iltalehteen on uskominen, mutta on se totta vie Koopallekin. Viime talvenahan oli sellaista, että kaikki lumi satoi kerralla yhtäkkiä, ja Koopa oli siitä aivan hämillään, peloissaan ja sekaisinkin. Nyt lunta on tullut ennemminkin pikku hiljaa, vaikka sitä onkin melkein yhtä paljon, vaan eipä se auta Koopan hämmennykseen. Ensimmäiset lumipäivät viime vuoden puolella menivät työnnellen turpaa kinoksiin ja sitten aivastellen suorastaan pöyristyneen näköisenä, mutta onneksi se vaihe meni kuitenkin ohitse. Sitten tuli se hiivatin lumihiutaleiden pyydystämiseen keskittynyt aikakausi, kun Koopa ravasi haassa toisinaan huuli pyöreänä ja toisinaan kita auki. Se yritti välillä saada hiutaleita kiinni, ja kun se ravatessaan potki lumipaakkuja liikkeelle, sen oli tietenkin yritettävä pyydystää niitä ihan niin kuin se olisi jonkin sortin koira, eikä kilpahevonen alkuunkaan. No se loppui tässä taannoin. Nyt on meneillään ihan hyvä vaihe, nimittäin lumessa piehtaroinnin aika. Lunta on paksulti ja Koopa ei tarvitse lointa pihalla, joten toivotaan, että tämä vaihe kestää koko talven, eikä tule enää mitään kammottavia tilanteita, kun herra syöksyy lunta saalistamaan putkiluun katkaisemisen uhkaa rohkeasti uhmaten.
Kevät se sieltä joka tapauksessa lähestyy, kuulemma, vaikka talvi tuntuukin Koopan tempauksia seuratessa suurin piirtein iänkaikkiselta. Pitäisi kuulemma tehdä jotain suunnitelmia. Koopaa on ainakin kyselty jalostukseen noiden lähitallien isäntien johdosta, mutta enpä tiedä vielä, mitä vastaisin. Ihan hyvä ponihan se on: kiltti ja taitava. Se on kuitenkin siitä huolimatta aika tyhmä -- tai siis aika dille, niin kuin Juhani sanoo. Tyhmä koira on paras koira, mutta enpä tiedä, päteekö se hevosiin. Jos Koopan mahdolliset jälkeläiset tulisivat isäänsä, kestäisi kauan, että niistä saisi päteviä ratsuja. Oppiminen, tai ylipäätään ajatteleminen, ei tosiaankaan ole yksi Koopan monista vahvuuksista tai hyvistä puolista.
Elokuu 2021
Kirjoittanut Katariina Erkinheimo (Oresama)
Ei uskoisi, että ollaan kotona Suomessa! Katsoin äsken lämpömittaria, ja vaikka on pilvinen päivä, lämpöasteita on kolmekymmentäneljä. Aivan uskomattoman kuuma, hiostava ja kamala keli. Tallissa on toki viileämpää, mutta silti hevosilla on vaikeaa.
Koopa, niin kuin muutkin, on ollut päivät tallissa ja illat ulkona. Illallakin on niin kuuma, että etenkin Koopan kaltaisilla, isommilla ja suoraan sanottuna ihraisemmilla hevosilla on vaikeuksia. Koopa on koetettu jopa kastella illoiksi. Nyt se tulee ihan mielellään vesiletkua kohti, mutta ai että, olisittepa nähneet sen ensimmäisellä kerralla, kun kastelin sen...
Silloin Koopa laitettiin kentälle. Sillä on vähäsen historiaa arkajalkana, joka pistää pesuissa vastaan, niin että kaikkien turvallisuuden vuoksi se oli parempi jättää sitomatta kiinni. Ruuvasin letkun auki -- ja voi pojat että meidän pikku suomenhevosessa oli vauhtia. Kyllä oli herralla kiire väistellä vettä. Ajattelin jo luovuttaa: olkoon kuumissaan sitten. Näytti nimittäin siltä, että pian Koopa katkoo jalkansa. Lopulta viileä suihku kuitenkin osui siihen yhden kerran kunnolla ja se pysähtyi. Poika näytti ajattelevan, että ihan mukavaa puuhaahan tämä sittenkin on! Hetken päästä alkoi jo alaleuka lupsua ja selkä venyä, kun hikoilun jälkeen oli niin mukava olla...
Kastelussa ei ole Koopan kanssa muuta ongelmaa kuin se, että se tuntuu hokuttelevan entistä enemmän paarmoja märkänä. Ostin sille jotain uutta ötökkämyrkkyä kun kävin kaupungissa, mutta vasta muutaman päivän käytön jälkeen uskaltaa sanoa, toimiiko se vai ei.
virtuaalitalli / virtuaalihevonen
Ulkoasu © Hapero
Tausta © Designed by Freepik
Kaikki muu ellei toisin mainita © Oresama