Erkinheimot

Kuulumiset

Joulukuu 2021
Kirjoittanut Joonas Erkinheimo (Oresama)
Siitä on vuosi, kun Topi hyvästeli koulukentät, ja nyt on sanottava hei hei myös kentän osalta. Topilla on ollut pitkin syksyä tuota sairastelua ja ongelmia, ja jo elokuussa päätin, että sen ura oli siinä. Jotenkin jotkut nimeltä mainitsemattomat jälkeläiseni (eli Juhani ja Reima) saivat maaniteltua minut kuitenkin ilmoittamaan Topin vielä yhteen kenttäkisaryppääseen Hiivurin suomenhevosiin. Pääsimme sellaiseen kompromissiin, että ilmoitan Topin, jos sillä ratsastaa Juhani, joka on pojista rauhallisempi, ja jos Topi osallistuu ainoastaan helppoon luokkaan. Näin tehtiin. Juhani ratsasti hyvin ja sai komean sijoituksen. Samana iltana Topi ontui kaikkia neljää jalkaansa ja vedin sen pois kisoista. Nyt jopa pojat ovat sitä mieltä, että tämä oli sitten tässä.
Ei Topi onneksi ole vieläkään mikään jalkapuoli. Sillä voi jopa hypätä, kunhan pitää huolta kunnollisista viilennyksistä hyppyjen jälkeen, eikä mene kauhean kauaa. Ei se hyppääminen ole asia, joka Topin saa kipuilemaan, vaan ne nopeat käännökset ja epätasaisuudet, joita hyppäämiseen aina ja etenkin kenttäkisoissa liittyy. Kaikki ratsastus ja projektit eivät siis millään lailla ole Topin osalta ohitse, ei hätää!
Nyt on aika suunnata kuitenkin nokka kohti tulevaa. Topi on ollut hyvä siitosori, isäänsä parempi, ja ehkä sillä voisi astuttaa vielä tammoja. Ehkä se on niin hyvä ori, että sitä kehtaisi näyttää alkavana vuonna laatuarvosteluissa asti. Katsotaan, miten meidän käy!

Elokuu 2021
Kirjoittanut Joonas Erkinheimo (Oresama)
Eiköhän Topin kenttäura nyt tullut päätökseensä. Nivelongelmat ja pikku loukkaantumiset ovat seuranneet toinen toisiaan koko kesän, ja lyhyitä kisataukoja on pidetty. Nyt on viimeiset alkusyksyn ryppäät ratsastettu ja Topi on niin tukalissa oloissa, että kyllä saa jo riittää. Se on osansa tehnyt. Yleensä konsultoin poikiani näin isoissa päätöksissä, mutta tämän aion päättää ihan itse ja oman mieleni mukaan, vaikka pojat narisisivat kuinka kovasti. Hevosen terveys menee aina muutaman typerän ruusukkeen edelle, ja onhan meillä vielä muutama kilpahevonen tallissa, niin etteivät pojat joudu tyystin kilpailuaan lopettamaan. Topi vain on ollut poikien keskuudessa suosittu ratsu...
Jo tämä lyhyt muutaman päivän tauko, jolla Topi on ollut, on parantanut nopeasti sen etujalkojen ja takapolvien tilaa. Luulenpa, että kun lopetan kisatouhut tällä tavalla hyvissä ajoin, saan pitää Topin jalat kunnossa ja sillä voi tehdä vielä paljon muita juttuja. Ei kannata vaipua murheen alhoon!
Huomenna on se päivä, kun annan Topin eläköitymisestä virallisen tiedotteen. En aio kirjoittaa siihen mitään jalostusoriin jutuista. Isännät kyselevät sitä sitten, jos kiinnostuvat. Turha moisia on mainostaa. Isossa mittakaavassa kun meidän Topi ei ole niin ihmeellinen, vaikka oman tallin kasvatiksi se onkin tosi pätevä humma ja tehnyt aina hyvää työtä.

Joulukuu 2020
Kirjoittanut Joonas Erkinheimo (Oresama)
Lyhyt mutta tehokas. Sellainen oli Topin ura kouluratsuna. Se alkoi viime kuussa meidän Juhanin ratsastamana ja loppui tänään, uudenvuoden aaton aattona viimeiseen, neljänteenkymmenenteen hienoon sijoitukseen Reiman ratsastamana. Koko ajan Topi on mennyt helppoa A:ta, joka on tuntunut sille kisatilanteessa sopivalta tasolta. Nyt jälkikäteen harmittaa, ettei sillä menty vaativaa B:tä niin kuin muutamalla muulla orilla. Mitä jos sillä olisi ollut mahdollisuuksia saada sijoitukset kovemman tason luokista? Onhan se nyt selvää, että sijoitukset tulivat ihan liian helpolla, jos ne saatiin kerättyä yhdessä ja puolessa kuukaudessa alusta loppuun. Mieluummin niitä olisi keräillyt vaikka pari vuotta, jos niiden mukana oli saanut enemmän kunniaa.
No. Topilla on vielä estekisoja edessään. Se on ilmoitettu jo tammikuun koitoksiin. Reima ja Juhani keskustelevat (eli tappelevat) kumpi sillä ratsastaa. Onneksi esteitä mennään edes yli metrin radoilla. Luulisi, että se on suomenhevosen kuin suomenhevosen ylärajoilla. Olen kyllä kuullut sellaisistakin huippujen huipuista, jotka hyppäävät satakaksikymmentä senttiä ratana, mutta ei meillä Erkinheimoissa ole sellaisia vielä koskaan ollut.
Kovasta kisatahdista huolimatta Topi on ollut talvella terve ja iloinen. Vain lumen puuttuminen on ollut sille riesa. Pikkuisen oli riviongelmaa välillä, mutta sekin hävisi kun ajettiin uutta maata hakoihin poikain kanssa ja pyyhkäistiin vähän pihkasalvaa orin ruununrajoihin. Vaikka kaikki onkin nyt tosi hyvin, silti aina välillä pelottaa. Topilla oli niin vaikea varhaisvarsa-aika, että hirvittää, mitä tapahtuu, jos onni kääntyy taas.

Marraskuu 2020
Kirjoittanut Juhani Erkinheimo (Oresama)
Isä sanoo, että minun pitää kirjoittaa ylös Topin kuulumiset, kun minä sillä kerran olen kuukauden päivät ratsastanut. En ole oikein kynämiehiä, mutta katsotaan. Okei, eli alkukuu treenattiin kuumeisesti, mutta puolessa kuussa päästiin sitten ihan kunnolla kisakentille. Ne olivat Topin ensimmäisiä kisoja, ja ne pidettiin Kuuran suomenhevosten tallilla sekä Yemenessä. Vähän oli jännitystä ilmassa niin kuin aina uudella nuorella hevosella aloitettaessa, mutta sanoisin, että hyvin meni. Topi siinä vähän silmiään muljautteli oikeastaan joka kisan lämmittelyssä, mutta rauhoittui luokkaan mennessä kun oikein kunnolla sitä lämmittelin ja vaadin tekemään oikeita tehtäviä. Yllätyksekseni tuli sijoituksia. Yemenen kisoissa tuntui jo siltä kuin ratsastaisin oikealla kilpahevosella. Topi oli ikään kuin kasvanut rooliinsa.
Puolen kuun maissa käytyjen kisojen jälkeen piti pitää lepotauko. Kisatouhu on nuorelle hevoselle aina erityisen raskasta. Aluksi lepuutettiin hermoja pitkillä maastolenkeillä. Sitten lepuutettiin vasta ruumista haassa pari päivää.
Topi on ihan tervepäinen elukka, mutta parin päivän levon jälkeen se meinasi tulla ihan aidoista läpi ja syliin, kun en hakenutkaan sitä hommiin. Ajattelin, että sama kai se on sitten jatkaa valmentautumista. Aluksi ratsastin sillä itse koulua ja pari kertaa esteitäkin meidän valmentajamme, Miika Rossin, valvonnassa. Hänestä kaikki oli kunnossa, ja minustakin Topi tuntui tosi hyvältä. Silloin luovutin ohjakset pikkuveljelleni, jotta hän jatkaisi Topin kanssa eteenpäin. Minusta tuli valmentaja ja sivusta seuraaja, mutta Topi taisi vain tykätä. Reima on minua suurpiirteisempi ratsastaja ja tykkää viilettää kovaa tukka putkella. Topi taitaa tarvita juuri sellaista irrottelua.
Nyt Reimalla ja Topilla on vielä viikon verran aikaa ennen joulukuun kisoja. Ja voi veljet miten niitä joulukuun kisoja sitten onkin paljon! Näyttää siltä, että Topi ei ainakaan tule kotiin koko joulukuussa, ja Reimakin varmaan käy vain kääntymässä jouluna.

Huhtikuu 2020
Kirjoittanut Katariina Erkinheimo (Oresama)
Se kuolee. Se kuolee. Se kuolee.
Niitä sanoja on hoettu eri äänensävyillä Topin syntymästä asti. Topi siitä varsasta nyt on tehty, vaikka isännän mielestä sille on ollut ihan turha antaa nimeä.
Minä olen hokenut ahdistuneena ja huolestuneena, että se kuolee. Topi on minusta aivan ihana vauva: pieni sikkarasilmäinen pötkylä. Haluaisin niin, että se tokenee. En ole paljoa karsinalta poistunut, sillä olen ainoa, jonka Siipisupi sallii varsaansa koskettavan. En ole tahtonut oikein nukkuakaan, jotta olisin paikalla tammani tukena, jos sen varsa kuolee. Ja tietenkin suremassa varsaa. Koska jos jotakuta surettaa, pienen Topin elämällä oli merkitystä.
Joonas on hokenut määräävästi, että se kuolee. Isännän mielestä olisi Topille armeliainta antaa sille niskalaukaus saman tien. Lisäksi se olisi kuulemma armeliainta minullekin, etten kiintyisi varsaan liikaa. Joonaksen mielestä myös Siipisupi rasittaa itseään ihan turhaan imettämällä ja hoitamalla varsaa, joka ei kuitenkaan kasva aikuiseksi.
Eläinlääkäri sanoi asiallisesti, että se kuolee. Hänen mielestään paljoa toivoa ei ole, koska varsa on niin nuori ja heikko. Verikokeet kuitenkin otettiin.
Update: varsalla on elimistössään tulehdus. Se saa antibioottia ja kortisonia.
Update: varsa seisoo tukevasti ja meni ulos!
Update: varsa on terve!