Erkinheimot

Kuulumiset

Tammikuu 2022
Kirjoittanut Joonas Erkinheimo (Oresama)
Kyllä nyt se lumi nyt piisaisi jo! On tämä kun juuri ja juuri saa tallin oven auki aamulla, eikä ensimmäisenä voi traktoriakaan käynnistää ja aurata, kun hevoset syövät nälkäisinä itsensä ulos karsinoistaan. Jotkut hienohelmat hyppäävät ovella korkealle, kun pelkäävät kinosta, mutta on Jumalan onni, että meillä on sellaisia kuin Valtteri. Kovaahan sekin menee (ja VALTTEREEEEEH-huudot raikaavat joskus aamuisin), mutta ainakin se voi astua kavioillaan hankeen. Itse asiassa Valtsu tuntuu olevan niin pöpi, että se pelkästään nauttii lumesta. Kauhea kiire on hakaan ja oikein reippaina mennään, ja sitten on aamuruoka. Ruuan jälkeen alkaa kuitenkin sellainen rymyäminen, että ihan mahalaukunkiertymää saa pelätä. Piti siirtää Valtteri nuorien orien tarhaan, vaikka se alkaa olla jo ihan pappaiässä, koska muita pappoja ja keski-ikäisiä sen meno pelottaa. Pikkupojat tykkäävät siitä.
Rymytessään Valtteri laukkaa hangessa ja näykkii pikkupoikiakin liikkeelle mukaansa. Kun koirat päästetään irti ja hyppimään nietoksiin, niin sekös Valtterista erityisen hauskaa onkin! Aidat ovat osin hautautuneet lumeen, ja pari kertaa Valtteri on hyppinyt pellolla asti. Kotiin se kuitenkin palasi suhteellisen nöyränä: ensin emme meinanneet saada sitä millään poikien kanssa kiinni, mutta sitten se ampaisi suoraan syliini, kun meidän emäntä kiekaisi pellon reunasta VALT-TE-REEEEEH HETI KOTIA! Taisin olla emäntää pienempi paha. Muutaman kerran on ihan pelottanut, kun Valtsu on juossut itsensä kumoon, mutta onpahan ollut pehmeää lunta alla.
Tulisipa se kevät pian...

Joukukuu 2020
Kirjoittanut Katariina Erkinheimo (Oresama)
Valtsu on ollut kärryponina nyt vähän aikaa. Joonaksen mielestä se on hevoselle kuin hevoselle hyvää peruskuntoharjoittelua, enkä kyllä voi väittää tätä seikkaa vastaan. Sen lisäksi vaihteleva tekeminen virkistää myös hevosen mieltä siinä missä ihmisenkin. Valtsu onkin ollut tyytyväisen oloinen nämä muutamat päivät.
Syy Valtsun valjastamiseen koppakärryjen eteen ovat pikkutytöt Ella ja Elina. He haluaisivat kernaasti ratsastella papan hevosilla yhdessä, mutta Joonaksen on välillä vaikeaa vahtia kahta vilkasta pikkutyttöä samaan aikaan hevosten selissä. Ella ja Elina tuntuvat kuitenkin rauhoittuvan, kun heidät istutetaan koppakärryille papan kumminkin puolin, annetaan heille kauhukahvat käsiin ja lähdetään köröttämään leveimpiä maastopolkuja.
Valtsu ei ihan ole kuulemma arvostanut Elinan tapaa kurotella kärrystä tarttumaan milloin mihinkin havunoksiin. Joonas kertoi, että aluksi hevosemme säikähti, kun Elina roikkui oksissa ja päästi ne sitten yhtäkkiä pingahtamaan vapaiksi. Onneksi mitään muutamaa hassua raviaskelta vakavampaa ei ole käynyt. Nyt Valtsu on jo tottunut siihen, että toinen tytöistä on ilmeisesti sukua vilkkaille pikku apinoille. Mieluisampi kuskattava sille tuntuu silti olevan vieläkin Ella, joka osaa istua kärryllä tosi hienosti ihan kaikessa rauhassa.

Toukokuu 2020
Kirjoittanut Joonas Erkinheimo (Oresama)
"VALTSU!"
"VALTTERI!!"
"VALT-TE-REEEEH!!!"
Kyllä kuuluu, että on Valtsun ratsukoulutuksen aika, ja että meidän pojat ovat saaneet koulutuksen vastuutehtäväkseen. Ei tarvitse kentälle nähdä tarkistaakseen, onko aika kouluttaa Valtteria ratsuksi. Eikä tarvi arvailla, millä suunnalla orille opetetaan jotain muuta tärkeää taitoa. Vähän väliä pihassa juoksee ensin poni ja sen perässä yksi, kaksi tai kolme minun poikaani.
Aluksi olin pojille ankara, kun he eivät muka millään saaneet Valtsua ruotuun. Ajattelin heidän pelleilevän. Onhan jokainen heistä ennenkin hevosta kouluttanut, ja vieläpä yksin! Sitten seurasin tarkemmin heidän tekemisiään, ja Valtsu on totta tosiaan teettänyt sälleillä ihan hirveän määrän töitä joka päivä. Orilla on kyllä loistava huumorintaju.
Suurimmaksi osaksi pojat osaavat arvostaa Valtsun huumoria. Vaikka huuto raikaa ja välillä ilmeisesti hermo oikeasti menee, suurimmaksi osaksi huudon jälkeen kuuluu naurua. Valtsukin tykkää pojista ja hieroo heihin päätään oikein antaumuksella aina kun yltää. Se hirnahtelee tervehdyksiä silloinkin, kun pojat tulevat sen luokse ilman ruokaa.
Poikieni käsissä Valtsu on oppinut paitsi karkailemaan ja kiukuttelemaan, myös paljon ihan oikeita juttuja. Se on miellyttävä talutettava silloin, kun vaikkapa minä tai Katariina talutamme sitä. Poikien kanssa se joskus uskaltaa pelleillä, kun tietää aina lopulta repivänsä tempuillaan naurua. Valtsu osaa olla myös satuloitavana ja ymmärtää perustavaa laatua olevat avutkin. Se on kuulemma harjoitellut lastautumistakin jo, vaikka sitä ei olekaan vielä varsinaisesti kuljetettu minnekään. Kyllä siitä vielä hevonen tulee, ja hyvä hevonen tuleekin.

Huhtikuu 2020
Kirjoittanut Joonas Erkinheimo (Oresama)
Voi vitsit, mikä pikku sisupussi meille syntyikään Erkinheimon talliin! Oikein on ilo katsella tuollaista vauvaa, joka ponki heti synnyttyään jaloilleen maitoa juomaan niin kuin terveen pojan kuuluukin, ja joka nyt ensimmäisenä elinviikkonaan pistää ranttaliksi haassa oikein kunnolla ja antaumuksella! Annoin pojalle nimeksi Valtsu. Päivittäin, kun se ottaa yhteen kanssani ja on muita orivarsoja tuplaten hankalampi kaveri, olen iloinen ja ylpeä sen elinvoimasta.
Vaikka Katariina on hieman huolissaan, kun oriparka on tuollainen veijari, minä en ole yhtään. mikäs se semmoinen ratsun alku olisikaan, joka makaisi apaattisena emän vierellä karsinassaan? Ei, kyllä hevosessa potkua olla pitää. Mitä hankalampi varsa, sitä voitontahtoisempi ori siitä vielä kasvaa, sen minä olen tietenkin hevosten täyttämine vuosikymmenineni huomannut ja moneen kertaan. Povaan, että Valtsusta tulee vielä isona kova haastaja nykyisille yleispainotteisille oreille. Jos se emäänsä tulee, esteet tulevat olemaan sen ykköslaji, mutta toisaalta sen isä on kovempi menemään koulua. Kestäviä molemmat vanhemmat ovat vanhoissa kunnon kenttäkisoissakin, luonnollisesti! Voi miten odotankaan varsan kasvavan oriksi!