Erkinheimon Matami
© AK
Luonne
Kun Matami oli vielä voipaketissa kaupan hyllyllä ja astutusta vasta suunniteltiin, haaveilivat kaikki Erkinheimot Matamin äidin synnyttävän sorean, simpsakan suomineidon, jota olisi ilo käsitellä, ja joka tyhjentäisi kilpailunjärjestäjät liiallisten ruusukkeiden ja pokaalien painosta. Suometarhan se Erkinheimoihin sitten syntyikin, vaan ei se ollut sorja, eikä sen nimeksi käynyt suunniteltu Erkinheimon Koivunvirpi. Sen sijaan uusi pienokainen oli muhku, möhkäle ja niin mainio, että sen nimeksi annettiin Matami, ja oikea nimi tammalle kerralla keksittiinkin! Matamin kanssa elo on iloa, on ollut jokaisena sen elinpäivänä.
Mamman Matami rakastaa rapsutuksia niin kovin, että sulkee molemmat silmänsä ja kääntää korvansa sivuille voidakseen oikein kunnolla nautiskella. Yhtä paljon se pitää myös harjaamisesta, ja sen elon kohokohdat ovatkin ruokailun lisäksi harjailuhetket. Matami jaksaisi seistä harjattavana ja hoivattavana vaikka kuinka kauan ja kaikessa rauhassa. Siksi Erkinheimoissa kilpaillaankin siitä, kuka tämän tamman saa harjata ja satuloida, se kun on niin helppoa. Pesustakin Matami nautiskelee venyttäen selkänsä oikein pitkäksi...
Matami on mamman taitava tyttö! Se osaa vaikka mitä hienoja kouluratsastusliikkeitä ja sillä on mukavaa suorittaa niitä. Tamma ei ole kaikkein virkeimmästä päästä, ja sen heikkous onkin temmon pitäminen yllä. Työmoraali Matami-kullalla kuitenkin on hyvä: se tottelee mielellään ratsastajaansa ja muistutuksesta pysyy tahdissakin!
Esteillä Matami on kovin tavanomainen suomenhevonen. Se ei räjähdä käsiin, niin kuin joillain täysiverisillä on välillä tapana, mutta ei ole samanlainen nahjuskaan, kuin suurin osa isoista kylmäverisistä. Se on keskiverto: se hyppää luotettavasti ja eleettömästi totellen ratsastajaansa, mutta rataesteillä se ei vain osaa mennä nätisti yli metrin esteitä. Yksittäisenä se saattaa ponkaista korkeampienkin yli, jos ratsastaja motivoi sitä kunnolla.
Suomitytön paikka on metsissä ja pelloilla, tuumaa Matami suunnatessaan maastolenkeille. Maastossa se viihtyy ja on sekä maasto- että liikennevarma. Yhtäkkisiä ääniä ja liikkeitä sekin säpsyy normaalin terveen hevosen tavoin, mutta ei se montaa kertaa ole kunnolla edes pelästynyt, vaikka mitä olisi tullut vastaan.
Kisoissa Matami on oma rento itsensä. Se ei ahdistu kouluradan katselijoista tai esteradan hälinästä. Samanlaistahan tämä meno on kuin kotonakin, tuumii Matami tyynesti.
Suku
Erkinheimon Mösiöö Seppo
sh, 155cm
YLA1, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I, VVJ-I
|
Monsieur Koivuniemi
sh, 152cm
YLA2, SLA-I, ERJ-III,
KRJ-III, KERJ-III, VVJ-II
|
Söör Jaska
sh, 152cm, evm.
|
Varjon Pilke
sh, 148cm, evm.
|
Äipän Anarkisti
sh, 159cm
YLA2, SLA-II, ERJ-II,
KRJ-II, KERJ-III, VVJ-II
|
Kaaos
sh, 158cm, evm.
|
Äipän Kulta
sh, 158cm, evm.
|
Erkinheimon Elävä Nukke
sh, 153cm
YLA2, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-II, VVJ-I
|
Erkinheimon Kristallijumala
sh, 155cm
YLA1, SLA-I, ERJ-III,
KRJ-III, KERJ-III, VVJ-II
|
Kajon Samu
sh, 158cm, evm.
|
Kristalliina
sh, 154cm, evm.
|
Erkinheimon Aavetyttö
sh, 149cm
YLA2, SLA-II, ERJ-II,
KRJ-III, KERJ-III, VVJ-II
|
Aika-Poika
sh, 155cm. evm.
|
Haamustus
sh, 149cm, evm.
|
Erkinheimon Mösiöö Seppo on yksi ensimmäisistä Erkinheimoissa syntyneistä kasvateista. Tämä 155 cm korkea rehellinen ja kiltti suomiori on elänyt koko elämänsä Erkinheimoissa kilpaillen ahkerasti eri ratsastuslajeissa. "Sepon" lempilaji on ehdottomasti esteratsastus, mutta on sillä yli 40 sijoitusta myös kouluratsastuksesta. Kenttäratsastustakin ori on kokeillut jonkin verran. Ratsulla on tällä hetkellä kaksi jälkeläistä.
Monsieur Koivuniemi on erityisen komea ori, ja hyvä periyttäjä. Upeaa ulkomuotoaan ei tämä 152cm korkea komistus ole päässyt näyttelyissä esittelemään kuitenkaan, koska sen omistajia, Erkinheimoja, ei näyttelytys kiinnosta. Sen sijaan "Ivy" on tehnyt huikeita suorituksia este-, kenttä- ja kouluradoilla ja saanut monia laji- ja rotukohtaisia laatuarvostelupalkintoja. Harrastuspohjalta se on toiminut myös ahkerasti matkaratsastuskisoissa. Tämä vuonna 2009 Mirva Haapa-Ahon tallilla syntynyt ratsu on nykyään Erkinheimon arvokas siitosori.
Söör Jaska aloitteli uraansa Lapin Kemissä 5-vuotiaana. Se oli estepainotteinen harrasteratsu, mutta orin taidot olivatkin sitä luokkaa, että se myytiin ensimmäisen kilpailuvuoden jälkeen etelän suuntaan, pääkaupunkiseudulle aktiivisempaan kisaukseen. Mestaria ei Söör Jaskasta tullut, mutta sen verran menestystä se niitti, että ansaitsee ehdottomasti paikkansa arvostettuna siitosorina. Luonteestakaan ei Jaska-orille ainakaan miinusta tule: se on kyllä voimakastahtoinen, mutta samalla myös kovin elämänmyönteinen ja herkkä oppimaan uutta. Nykyään Jaska viettää vanhuuspäiviään lähellä Espoota ja on yhteensä yhdeksäntoista menestyneen varsan ylpeä isä.
Melkein ponikokoinen Varjon Pilke kilpaili koulua ja esteitä nuorella iällä. Se oli rohkea ja reipas tamma aina vanhuuteensa asti. Siitostamman urakin oli Pilkkeelle menestys: sen kaikki viisi varsaa ovat täydellisiä, menestyneitä ja mukavan luonteisia. Viimeisen varsan, Monsieur Koivuniemen jälkeen, alkoivat Pilkkeen vanhat, urheilusta johtuneet jalkaviat taas vaivata, ja kivulias tamma muuttui kultaisesta äkäiseksi, vihaiseksi ja vaaralliseksi. Vasta 20 täyttänyt Pilke päätettiin päästää vihreämmille niityille, uuteen, kivuttomaan elämään.
Erkinheimon oma äipän Anarkisti on yleispainotteinen, 159cm korkea menestynyt, kilpaileva suomenhevonen. Tamman lempilajit ovat este- ja kouluratsastus, mutta huvin vuoksi sillä on starttailtu myös matka- ja kenttäratsastuskisoissa. Luonteeltaan tamma on suomenhevosmaisen tasapainoinen. Ulkonäköäkin on ratsulle suotu, mutta silti sen kanssa ei harrasteta näyttelyitä. Nykyään tämä entinen kilparatsu on Erkinheimoissa siitostammana.
Kaaos on 158cm korkea musta suomenhevonen. Se oli aikoinaan menestynyt kouluratsu. 10-vuotiskaudellaan ori kilpaili jonkin verran myös esteillä, mutta kouluratsastus on aina ollut orin ykköslaji. Kilpailuista eläköidyttyään Kaaos ryhtyi siitosoriksi. Sillä astutetaan yhä kymmenisen tammaa vuodessa.
äipän Kulta eli "Kulta" on 158cm korkea komean punarautias harrastetamma. Kulta on kilpaillut jonkin verran ja toiminut omistajansa ensimmäisenä kilpahevosena. Siihen nähden, että kisaus oli vain harrastelua ja tamma tosiaan omistajansa ensimmäinen kilparatsu, ratsukko menestyi ihan mukavasti. Kun Kulta oli kahdeksanvuotias, sen emäntä teetti siitä varsan, jotta voisi kouluttaa varsasta itselleen oikean kilparatsun. Varsa oli äipän Anarkisti, jonka kasvattaja päätyikin myymään Erkinheimoihin ostaakseen kilparatsukseen sittenkin puoliverisen. Kulta voi kuitenkin edelleen hyvin saman omistajan huomassa, ja siitä on tullut hemmoteltu eläkeläistamma.
Erkinheimon Elävä Nukke on ahkerasti koulu- ja esteratsastuksessa kilpaillut yleispainotteinen tamma. Tämä kiltti ja kuuliainen 153 cm korkea ratsu on aktiivisen kilpailun lisäksi ehtinyt myös huvitella maastoratsastuskisoissa ja pärjännyt niissäkin VMRJ-Cuppeihin asti. "Ella" on Erkinheimojen oma kasvatti vuodelta 2012 ja toimii nykyään Siitostammana. Tällä hetkellä sillä on kaksi varsaa, joista toinen on tamma ja toinen ori.
Erkinheimon Kristallijumala on Erkinheimojen ja Hietasten (evm.) yhdessä kasvattama 155cm korkea kaunis kimo. Kristallijumalan luonne on mitä mainioin, ja rakennekin tällä upealla yleispainotteisella ratsulla on kohdillaan. Hevonen on kilpaillut rauhalliseen tahtiin esteitä ja koulua nuorempana ja saanut muutaman laatuarvostelupalkinnonkin. Nykyään ori on säästeliäästi käytössä jalostukseen.
Kajon Samu on hieno ravihevonen, jolla on hyvä suku. Ori on 158cm korkea kimo, ja sen luonne on melko tuju. Nuorilla päivillään hevonen juoksi ennätyksekseen 1.23,0ke, mutta se ei ole starttaillut enää sitten vuoden 2013. Siitosorina Kajon Samu on toiminut jonkin verran eläkkeellä. Varsoja sillä on yhteensä seitsemän, joista vanhin, Erkinheimon Kristallijumala, on ratsu, ja muut ravureita.
Kristalliina oli 154cm korkea yleispainotteinen ruunikko tamma. Sen ykköslaji oli kenttäratsastus, jossa se voitti mm. SM-hopeaa vuonna 2004 ratsastajansa Alina Sjöblomin kanssa. Kristalliina kävi myös aktiivisesti estekisoissa, ja siinäkin lajissa tämä reipasluonteinen, menevä tamma pärjäsi hienosti. Kouluratsastusharrastuksensa Kristalliina aloitti vasta vanhempana omistajansa Joona Hietasen kanssa Alina Sjöblomin lopetettua sen ratsastajana. Kouluratsastuskin oli Kristalliinalle mieluisaa, mutta siinä se ei hirvittävästi sijoituksia saanut, koska se eläköityi kokonaan jo pari vuotta harrastuksen aloittamisen jälkeen muuttaessaan Hietasesta Erkinheimoihin. Kristalliina lopetettiin jalkaongelmien takia vuonna 2014. Tammalla on yhteensä kolme varsaa, joista kaksi kantoi ja synnytti sijaisemo.
Erkinheimon Aavetyttö on harrastuksen vuoksi kilpailutettu heB/90cm -tasoinen yleisratsu, jolla on muutamia laatuarvostelupalkintoja. Luonteeltaan tamma on erittäin vireä ja iloinen. Tämä soma 149cm korkea raudikko on kasvatettu Erkinheimoissa yhteistyössä Hietasten (evm.) kanssa, mutta kasvattajien keskinäisten kiistojen vuoksi Erkinheimot ostivat Hietaset kokonaan ulos. Aavetytöstä on tarkoitus saada siitostamma vielä joskus, mutta kovatasoisimpien kilparatsujen mukaan tammaa ei edes yritetä lukea jalostustammana. Potentiaalia sillä sinänsä olisi nuorempana ollut, mutta sen vireä luonne esti huippuaktiivisen kilpauran.
Aika-Poika oli 152cm korkea läsipäinen raudikko. Se toimi harrastetason koulu- ja esteratsuna, ja kokeili muutaman kerran kenttäratsastustakin menestyen siinäkin lajissa yhtä mukavasti kuin muissakin. Ori ei saavuttanut mitään suurkilpailuvoittoja, mutta potentiaalia hieman vakavampaan kilpauraan sillä olisi kyllä saattanut olla. Ratsu oli luonteeltaankin kovin reipas ja ratsastettaessa se kulki virkeästi. Ori kuoli vanhuuteen vuonna 2014.
Suomenpienhevostamma Haamustus oli keskinkertainen, 149cm korkea kilparatsu. Se erikoistui esteratsastukseen, mutta kilpaili harvakseltaan myös koulupuolella. Rautias tamma oli luonteeltaan reipas, mutta hyvin nöyrä. Ratsuna se oli erittäin luotettava ja teki tasaisia, ennalta-arvattavia suorituksia niin kotona kuin kisoissakin.
Kilpailukalenteri
Päiväkirja ja valmennukset
Syyskuu 2017
Ilmoitin Matamin pariin laatuarvosteluun, joihin se saa lähteä, jos vain mahtuu mukaan. Ne ovat tammani ensimmäiset ja minua jännittää nyt jo. Matamia sen sijaan ei jännitä, koska eihän se sellaisista vielä mitään ymmärrä, ja laatuarvostelupäivinä se varmasti tuntee olevansa tavallisissa kilpailuissa.
Muuten Matamin kisaura lähenee loppuaan. Meillä on vielä edessämme muutamat kenttäratsastuskilpailut, joihin olen tamman ilmoittanut, mutta sen jälkeen on aika vähän höllätä hiusverkkoa ja rauhoittua. Matamilla alkaa olemaan ikää sen verran, että mikäli aion vielä astuttaa sen, niin alkaa olla jo kiire. Kokemuksesta tiedän jo senkin, ettei Matami todennäköisesti tule kantavaksi ennen kunnollista, pitkää lomaa ilman kilpailuita. Sen ruumiin on saatava levätä. Sen emän puolen koko suku on samanlaista astutuksien suhteen!
Vaikka Matamilla on vielä iso kisarupeama edessään ja ikääkin mittarissa, on se terve ja rento tyttö. Eläinlääkäri tarkisti sen viikko sitten samalla, kun tuli hoivaamaan sen emää, Elliä, jolta on valunut sieraimista kirkasta eritettä jonkin aikaa. Lääkärin mukaan Matamissa ei ole mitään vikaa, eikä vanhuuskaan vielä vaivaa. (Ja myös Ellillä on kaikki hyvin, eikä sillä ollut isompaa hätää.)
Elokuu 2017
Meillä Pohjanmaalla Erkinheimoissa on ollut surkea kesä. On satanut ja ollut kylmä. Hevoset ovat olleet välillä nuhaisia ja välillä kärsineet rivistä märkien hakojen takia, vaikka niihin on ajettu soraa ja hiekkaa minkä ikinä on ehditty. Myös Matamia on vaivannut sitkeä rivi, mutta nyt se on viimein saatu hallintaan. Silti tamma ei juuri ole loppukesästään nauttinut, kun aina sataa. Pihalla se on tietenkin saanut olla, koska sehän on suomenhevonen eikä sokerista tehty hevonen. Se ei ole kuitenkaan peuhannut tarhakavereidensa kanssa niin kuin sille on tyypillistä, vaan lähinnä pitänyt sadetta katoksissa ja puiden alla ja syönyt ekstrapaljon heinää lämpimikseen.
Ratsastuskin on ollut takkuamista Matamin kanssa. Vaikka tamma on yleensä mukava ratsu, ilmeisesti kolea ilma saa sen lihakset vähän jumiin, eikä sitä huvita ehdä töitä. Tamma on myös sen verran hienohelma, että edes maastolenkit eivät saa sitä rentoutumaan: kyllä se menee mudassakin kiltisti eteen- ja taaksepäin, mutta ei kauheasti nauti olostaan.
Niinä harvoina kuivina ja melko lämpöisinä päivinä, joita meille on tänä loppukesänä annettu, on Matami ollut kilpailuissa. Siellä on sujunut hyvin, ja kenttäratsastussijoituksia on kerätty plakkariin aika monta. Vielä ensi kuussa Matami saa mennä kenttää, ja katsotaan sitten vasta sen alkutalven suunnitelmia. Ne ovat vielä auki.
Heinäkuu 2017
Matamia on joskus sata vuotta sitten opetettu ohjasajolle, mutta kärryt sillä on ollut perässään noin kahdesti. Sellainen kuuluu Erkinheimolaisten ratsujen peruskoulutukseen. Joillain hevosilla sitten ajetaan enemmän kuin toisilla. Matami kuuluu siihen Erkinheimon hevosten porukkaan, jolla ei ole aikuisiällä ehditty tai viitsitty ajaa kärryistä. Tänään kuitenkin valjastin kokemattoman tammani koppakärryjen eteen, nousin kärryille ja maiskautin hevoseni liikkeelle.
Matami oli hyvin epävarma aluksi. Se ei muistanut, mitä kärryjen kanssa tehdään, mutta ei onneksi pelännyt niitä kokemattomuuttaan. Kun kannustin sen raviin, se hätkähti vähän kärryjen päätylautaan ropsahtelevia kiviä, mutta ei onneksi saanut kohtausta. Hetken matkaa se kuunteli epäileväisesti korvat taaksepäin kääntyneinä, mutta päätti sitten, ettei ääni ole ollenkaan uhkaava.
Parin ravi- ja käyntipätkän jälkeen hevoseni alkoi nauttia ajosta! Kun komensin sen vielä kerran hölkkäämään, se ponnahti kiitoraville korvat tötteröllä. Annoin sen mennä ja ohjasin sitä hyvin hellästi: Erkinheimon ravihevosten hiittisuora oli pitkä ja pehmoinen, ja olimme ainoina paikalla ravihevosten tehdessä sinä päivänä muita juttuja. Ennen hiittisuoramme kaartumista hidastin Matamin hyvin kevyeen hölkkään. Hyvä, että hidastelin sitä jo hyvissä ajoin: tammahan ei olisi halunnut pysähtyä ollenkaan, ja jouduin rauhoittelemaan sitä hyvän tovin! Käännyimme ja hölkkäsimme rauhallisesti takaisin kotiin. Matami oli hikinen ja onnellinen.
Kesäkuu 2017
Matami ei ole päässyt vielä laitumille, eikä taida päästäkään tänä kesänä. Tuleva syksy on sen viimeinen kisakausi, enkä halua aloittaa sen treeniä taas nollasta antamalla sen lihoa laitumella, niin kuin sillä on tapana. Mielummin pidän sen vielä tallissa ja päästän viimeistään jouluna pihattoon lepäämään pidemmäksi ajaksi, ja vasta kesällä 2018 laitumille.
Laiduntamisen sijaan olen koettanut antaa hevoseni rentoutua muilla tavoilla. Pitkiä maastolenkkejä on esimerkiksi tehty ainakin kaksi viikossa. Silloin olen nostanut Matamin selkään yleensä terapiavyön ja laittanut sille suitsien asemasta vain riimunarun kiinni riimun molemmin puolin. Sillä tavalla hevonen on pysynyt hienosti kuulolla ja totellut minua ja muita ratsastajiaan, kunhan vauhti on pidetty maltillisena. Joillain reissuilla olen antanut Matamin nyhtää heiniä ja muita vihreitä nameja suuhunsa mennessään, mutta välillä olen vaatinut, että se keskittyy kunnolla.
Maastolenkkien lisäksi Matami on rentoutunut syöpöttelemällä riimunarun päässä. Nuorimmat Erkinheimot ovat taluttaneet sen joka päivä metsänreunaan ja antaneet ahmia noin puoli tuntia kerrallaan. Aluksi Matami olisi halunnut kuulemma vaellella omille teilleen ja kiukutteli, kun sen syömistä häirittiin pitämällä se kiinni. Pian tamma kuitenkin tajusi, mistä on kysymys, ja alkoi syöpötellä rauhassa ja nauttia olostaan.
Toukokuu 2017
Onneksi Matamilla on hyvä vakuutus! Tamma olisi nimittäin ilman sitä tehnyt Erkinheimoille ison laskun tänään maastoillessaan! Tytöt lähtivät aamulla maastoilemaan Matamin ja sen äidin, Ellin kanssa minun huudellessani heidän peräänsä, että onhan kännykät mukana kaiken varalta ja onhan kypärät varmasti kunnolla kiinni. Tytöt huusivat, että älä aina murehdi, ja ravasivat peltojen tuolle puolen Matamin häntä huiskien ja korvat pystyssä törröttäen.
Kului kaksikymmentä minuuttia ja puhelimeni soi. Tytöt selittivät hätääntyneinä, että hevoset olivat pelästyneet kauempana olevan asvalttityömaan äkillistä melua. Matami oli juossut karkuun, mutta sen emä, Elli, oli vain hypähtänyt, pudottanut ratsastajansa ja jäänyt nolona tien sivuun odottamaan.
Komensin tytöt pysymään paikallaan ja pitämään Ellin kurissa ja lähdin autolla perään. Auto sai jäädä tien sivuun onnettomuuspaikalle ja tytöt jäivät takapenkille odottamaan ja soittamaan poliisille, kun minä ratsastin Ellillä Matamin perään. Autoa se säikkyisi, kun oli jo valmiiksi sellaisessa mielentilassa, ja jalkaisin en saisi sitä ikinä kiinni.
Matami löytyi ihan pian, korkeintaan vartissa, kun ravailin peltojen välissä eteenpäin. Se pentele oli Tuomiston isännän pihassa ihan vauhkona. Isäntä yritti ottaa sitä kiinni ihan yhtä vauhkona, koska tammani oli pistellyt peloissaan palasiksi tilan kuistin ja isännän uuden auton. Huusin Tuomiston isännälle, että rauhoittuisi ja tulisi pitelemään Elliä. Minä ottaisin Matamin kiinni ja korvaisin sen aiheuttamat tuhot.
Kun Matami rentoutui, se antoi mielellään kiinni. Se ei ollut loukkaantunut. Sovin isännän kanssa, että ottaisin illalla yhteyttä, kun olisin ensin soitellut meidän vakuutusyhtiöön, ja lähdin hevosineni kotia kohti.
Huhtikuu 2017
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Matami ja Oresama ravailivat tämän valmennuksen alkupuolella kahdeksikkoa ylittäen samalla kahdeksikon kurveihin asettamiani neljää maapuomia. Tavoitteena oli saada tamma kuuntelemaan ratsastajaansa hienosti, kulkemaan hyvässä muodossa kauniisti peräänannossa ja lopulta taipumaan kaarroksissa kauniisti. Jalkojakin Matami sai nostella reippaasti ylöspäin marssien eikä laahustaen, ja maapuomit olivat sen tiellä muistuttamassa tästä tehtävästä.
Kahdeksikkoa saatiin hinkata aika kauan ennen kuin olin tyytyväinen. Matami tuntui saavan sitä enemmän virtaa, mitä kauemmin se ravasi raskasta harjoitustani eteenpäin. Oresama puolestaan väsyi niin, että useammin kuin viidesti huusin, että hänen tuli ratsastaa nyt selkä suorana ja pohkeet napakoina sen sijaan, että hän vain istuisi jalat kahta puolen hevosta.
Kun olin tyytyväinen raviharjoitukseen, Oresama ja Matami saivat vääntää vielä vartin verran avo- ja sulkutaivutuksia. Kun uhkailin ja kiristin ratsastajan hereille, ne menivät alusta asti mallikkaasti.
Maaliskuu 2017
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tänään harjoiteltiin Matamin ja Oresaman kanssa muuria, jota Matami oli kuulemma oppinut viimeaikoina arastelemaan. Muuriharjoitus naamioitiin Matamille radan osaksi laittamalla sen ympärille kolme naurettavan matalaa ristikkoa, joista hevonen olisi vaikka kävellyt ylitse, jos olisi halunnut. Komensin Oresaman kuitenkin ottamaan myös ristikot vakavissaan, jotta hevonen pysyisi hereillä, vaikka itse en kiinnittänyt tällä kertaa huomiotani muuhun kuin muurin ylittämiseen.
Huomasin heti, ettei Matami itse asiassa arastele muuria, vaan ratsastaja. Oresama ratsasti Mataminsa teknisesti hyvin muurille, merkitsi sille ponnistuspaikan ja myötäsi hypyssä. Silti avut olivat kireät ja asento kaikkea muuta kuin rento. Sanoin asiasta ja kuulin Oresaman pudonneen pahasti muurilla eräällä toisella hevosella.
Hyppyjännitykseen auttaa vain hyppääminen. Ehdotin Oresamalle, että hän hyppäisi helpohkoja esteitä Matamilla itsekseen muistuttaakseen itselleen, että tämä hevonen on verrattaen varma hyppääjä, ja vie ratsastajansa luotettavasti kyllä erikoistenkin esteiden yli, jos yhteistyö vain muuten sujuu.
Helmikuu 2017
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tänään tsekkasimme Oresaman kanssa Matamin hyppykunnon ja ratsukon yhteistyön tilan. Tein Oresamalle ja Matamille 80-senttisen radan, joka mukaili heidän viimeisten yhteisten kisojensa rataa ratsastajan muistin mukaan. Sen ratsukko sitten suoritti omin päin yhden kerran. Ainoa neuvo, jonka kesken rataa huusin, oli ettei Oresaman tarvitsisi pitää niin kovaa kiirettä ratsastaessaan.
Radan ratsastamisen jälkeen pidettiin palaveri. Kehotin Oresamaa tiukentamaan aavistuksen ohjastuntumaansa. Matami saisi siitä enemmän tukea ja varmuutta hyppyihinsä. Pohjetyöskentely oli ollut hienoa, ja ponnistukset olivat olleet onnistuneita. Alastulossa oli kuitenkin parantamisen varaa ratsastajan osalta, sillä tämä hölskyi satulassa.
Ratsukko suoritti radan vielä kerran. Meno oli ryhdikkäämpää kuin ensimmäisellä yrityksellä, mutta tietenkin parannettavaa jäi vielä paljon. Oresama jatkaa harjoituksia itsenäisesti Matamin kanssa.
Lokakuu 2016
Ilmoitin Matamin tarinakisoihin, jotka pidetään ensikuussa. Kyllä jännittää! Vaikka olemme jo tamman kanssa kilpailleet aika paljon, kyllä tarinakisojen mahdollinen voitto tai sijoitus on minulle tavallista sijoitusta arvokkaampi.
Muutenkin ensimmäisen kisakauden avaus on mennyt hyvin. Ensimmäisissä kisoissaan Matami vähän pyöri ja hyöri hölmistyneenä, eikä meillä kovin hyvin mennyt. Jo parin startin jälkeen se kuitenkin tottui kisapaikan menoon ja meininkiin ja alkoi kulkea yhtä rennosti kuin kotonakin. Kyllä täytyy sanoa, että tälle tytölle on luonne osunut täsmälleen kohdilleen! Ei kovin moni Matamin ikäinen nuori hevonen osaa yhtä hyvin käyttäytyä kisojen kaltaisissa jännissä paikoissa!
Nyt kun tämä kuukausi on rennosti totuteltu siihen, millaista kilpaileminen on, aloitamme aktiivisen palkinnonmetsästyksen ensikuussa. Isoimmat tapahtumat, jotka ovat tulossa, ovat tämän kuun viimeisen päivän kouluratsastuscup ja ne ensikuun tarinakilpailut, joista jo mainitsinkin. En malta odottaa!
Syyskuu 2016
Kouluratsastusvalmennus, Matami ja Oresama, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Matamilla ja Oresamalla oli koko valmennuksen ajan vaikeuksia pitää yllä hyvää, reipasta tempoa käynnissä. Ravissa meno oli aina tasaisempaa ja reippaampaa, ja laukassa tempo-ongelmia ei ollut.
Helpot liikkeet, joita varsan ensimmäisessä valmennuksessa suoritettiin, menivät hyvin. Harjoittelimme etu- ja takaosakäännöksiä, joista Matami oli todella kiinnostunut ja innostunut. Pohkeenväistössä pidättävät avut saisivat olla hieman napakammat, koska tänään Matami ei oikein tiennyt, mitä sen piti tehdä. Se kiihdytti aluksi vauhtiaan väistöjen sijaan, mutta oikeasti tempo tulisi pitää koko ajan samana.
Erityisen hyvin näin nuoreksi hevoseksi menivät laukkaympyrät ja -voltit. Kokeneemmalla ratsulla olisin sanonut niitä keskitasoiseksi, mutta varsan tekemiksi ne olivat oikein kauniita. Matami oli selkeästi koko ajan kuulolla ja asettui nätisti ympyröiden ja volttien mukaan lähes automaattisesti. Oresama voisi antaa sille seuraavalla kerralla enemmän tukea ulko-ohjalla.
Jälkikasvu
18.10.2016 t Erkinheimon Matilda (i. Erkinheimon Muskettianubis)
13.08.2020 t Erkinheimon Edda (i. Kuuralehdon Artturo)
