Erkinheimon Muskettianubis
| Nimi | Erkinheimon Muskettianubis aka Antti |
| Rotu | Suomenhevonen |
| Sukupuoli | Ori |
| Säkäkorkeus | 155cm |
| Syntynyt, ikä | 04.03.-15; 9v |
| Rekisterinumero | VH15-018-0550 |
| Kasvattaja | Oresama, Erkinheimot |
| Omistaja | Oresama VRL-02753, Erkinheimot |
| Painotuslaji | Yleispainotus |
| Koulutustaso | VaB, 110cm, vaativa |
| Saavutukset | YLA2, SLA-I, ERJ-III, KRJ-II,
KERJ-III, VVJ-I, Bronze Premium |
© Suomen Hippos / Pirje Fager-Pintilä
Luonne
Jumalalliselle ilmestykselle jumalallinen nimi, ajatteli Erkinheimon isäntä, kun päätti antaa Antille nimeksi Anubis. Koska Anubis ei ollut sopiva nimi suomenhevoselle emännän mielestä, lähetti isäntä rekisteröintipaperit salaa ja kirjoitti nimeksi Muskettianubis. Anubis-varsan kasvettua Antti-oriksi kävi kuitenkin ilmi, että jumalallisesta ulkomuodosta huolimatta Antti kehittyi kovaa vauhtia jumalattoman vaikeaksi ratsuksi. Apuun pyydettiin luottovalmentaja Miika Rossi, jonka kanssa Antin kiukunpuuskiin kuluva energia saatiin suunnattua hyötykäyttöön ratsastuksessa ja sekä orin että Erkinheimojen elämä helpottui huomattavasti.
Hoidettaessa Antti on nykyään mukava poika. Se ei tammojen perään huhuile, eikä edes jalkaa polje machoillakseen. Sen sijaan se katselee rauhallisena ympärilleen koko harjauksen ajan. Jos sille annetaan puuhaksi vähän heinää, se mutustelee välipalaansa kiireettömästi. Tätä poikaa on rento harjata!
Satulointi sen sijaan ei ole ihan yhtä helppoa. Innostunut Antti ottaa sivuaskeleita ja nostelee päätään. On monesti tutkittu, ettei siihen satu, kipu kun yleensä aiheuttaa rauhattomuutta. Antti on terve, se vain on valmis lähtöön ja hyvin innokas jo satulan nähdessään!
Antti on menevä koulupolle. Se puksuttaa eteenpäin tasaisesti kuin juna, mutta ohjautuu paljon sirommin ja ketterämmin. Ei tämä polle kuitenkaan mikään automaatti ole. Välillä se arvailee, mitä ratsastaja seuraavaksi haluaa ja nostaa esimerkiksi laukan etuajassa, mutta jos treenin pitää vaihtelevana, kyllä sitä saa välillä ratsastaa ihan tosissaan. Tämä poika kun ei ole maailman reaktiivisinta sorttia, tai ehkä se on oikeasti hieman järjeltään hidas. Antti vaatii kunnon herättelyn puolipidätteillä, jotta osaa totella käskyjä oikeaan aikaan.
Antti ei esteitä pelkää - paitsi joitakin tiettyjä. Jokainen muuri ei pelota sitä, mutta Erkinheimon uusin muovinen kylläkin jostain syystä. Täsmälleen samanlaisen vanhemman se ylittää tuosta vain, mutta tätä uutta muuria se lähestyisi aina mutkitellen ja varovasti, jos voisi. Eikä se tado hypätä sitä, vaikka yleensä onkin innoissaan mukana harjoituksessa. Sama juttu on muidenkin tiettyjen esteiden kohdalta. Ehkä niissä on outo haju? Antti ei ole koskaan kauhuissaan, mutta esimerkiksi uuden muurin kanssa niin epävarma, että saattaa kieltää tai hypätä huonosti. Suurin osa uusistakin esteistä on sille kuitenkin ihan okei.
Mitäpä suomipollen kanssa eläminen olisi ilman pitkiä maastolenkkejä ja satunnaisia maastoesteitä? Niistä Erkinheimot nauttivat, ja niin nauttii Anttikin. Se ei ole samanlainen hienohelma kuin osa kilpahevosista, vaan laukkaa tyytyväisenä läpi kuralätäköiden ja tarpoo sinnikkäästi mutaisella maalla. Maastossa Anttia eivät hirvitä kovat äänet tai yhtäkkiä esiin pyrähtävät pikkueläimet. Sen ainoa kauhistus on naapurin isäntä, joka aina huutaa rumasti, kun hänen talonsa ohi ratsastaa. Nuorempana Antti-raasu melkein hyppäsi ojaan aina, kun isäntä ryhtyi räyhäämään ratsastajalle mistä milloinkin. Nykyään Antti ohittaa miehen varuillaan, mutta pysyy sentään tiellä.
Eipä kisatouhu vanhaa kehäkettua kammota. Tämä poika on kotonaan niin koulu- kuin esteradalla. Joitakin hevosia jännittää, jotkut ovat muuten vain erikoisia vieraassa ympäristössä, vaan eipä Antti. Ehkä sen sielunelämä on niin rajoittunutta, että se ei ymmärrä olevansa kaukana kotoa, tai että sitä katsotaan, tai että kaikkialta kuuluu kovia ääniä? Antti vain mennä töpsöttää kuin juna pitkin koulu- ja esteratoja, ihan niin kuin kotonakin.
Suku
Erkinheimon Huliganismi
sh, 156cm
ERJ-II, KRJ-II, SLA-I, YLA2,
KERJ-III, VVJ-I
|
Erkinhimon Toteemihevari
sh, 156cm
SLA-I, YLA2, ERJ-II,
KRJ-II, KERJ-III, VVJ-II
|
Ristirosvo
sh, 157cm, evm
|
Syksyn Surusilmä
sh, 154cm, evm
|
Kukka Nimeltään Tähti
sh, 151cm
SLA-II, YLA2, ERJ-III,
KRJ-III, KERJ-III, VVJ-II
|
Kiikeri
sh, 150cm, evm
|
Härmän Hermiina
sh, 153cm, evm
|
Erkinheimon Krokotiilinkyynel
sh, 151cm
SLA-I, YLA2, ERJ-II, KRJ-II,
KERJ-III, VVJ-II, Preferent
|
Henkisoturi
sh, 162cm
YLA2, SLA-II, KRJ-II, ERJ-III,
KERJ-III, Bronze Premium, VMRJ3
|
Helemias
sh, 161cm, evm
|
Sotavaimo
sh, 163cm, evm
|
Mielikuvituksen Tuote
sh, 149cm
SLA-II, YLA2, ERJ-II,
KRJ-II, KERJ-III, VVJ-I, Premier
|
Mielikuvittelu
sh, 150cm, evm
|
Emergenssi Eleganssi
sh, 154cm, evm
|
Erkinheimon Huliganismi on voimakasluonteinen ja komea ori. Se on 156cm korkea raudikko, joka hyppää esteitä rohkeasti aina 110cm radoilla saakka. Ori aloitti kilpailut 2013 5-vuotiaana ja lopetti alkuvuodesta 2015 9-vuotiaana. Esteiden ohella Huli on kilpaillut myös kouluratsastuksessa heC-luokissa. Molemmista lajeistaan ori on uransa aikana kahminut yli 40 sijoitusta. Huli odottelee laatuarvosteluihin pääsyä syntymäkodissaan Erkinheimoissa. Raisun luonteen takia sitä käytetään siitosorina vain vähän.
Erkinheimon Toteemihevari on Erkinheimojen ja Hietasten yhdessä kasvattama ori, jonka omistaa nykyään Erkinheimot. Ori on 156cm korkea komea rautias. Se on kunnostautunut koulu- este- ja matkaratsastuksessa menestyen kaikissa lajeissa tosi hienosti. "Totti" on luonteeltaan rauhallinen, hieman jäyhä ori, jota on helppo rakastaa.
157cm korkea Ristirosvo oli hieno ja lihaksikas musta ori, joka valitettavasti jouduttiin lopettamaan jo kymmenenvuotiaana. Ori oli 110cm hyppäävä, hyvin menestyvä esteratsu. Se liukastui eräissä syksyisissä suurkisoissa ja mursi takajalkansa. Ratsu oli hyvänluonteinenkin. Siitä olisi varmasti tullut kisauran jälkeen suosittu siitosori, mutta koska sen elämä jäi lyhyeksi, se ehti astua vain kolme tammaa.
Voikko Syksyn Surusilmä oli tammaksi melko loistava kilpahevonen. Se kisasi kenttäratsastuksen ohella 110cm korkeilla esteradoilla, koulua heB-tasolla ja 90-senttisiä maastoesteitä. Tämä 154cm korkea tamma oli luonteeltaankin oikein mukava ja rauhallinen.
Kukka Nimeltään Tähti on kauniin vaaleanrautias piirtopäinen tamma. Sen kanssa on tehty koulutuskokeiluja positiivisesti vahvistamalla, ja aikuisena tammalla onkin jotain koiramaisia harrastuksia, niin kuin irtohypytys koira-agilityn tapaan. Tämä 151cm korkea kaunotas on nuoruutensa päivinä kilpaillut menestyksekkäästi koulu- ja esteratsastuskisoissa. Uransa jälkeen ratsusta on tullut säästeliäästi käytetty siitostamma.
Kiikeri on 150cm korkea vaalea punarautias ori, jolla on suuri läsi ja herasilmä. Orista ei ollut näyttelymenestyjäksi, vaikka kiltin käytöksen ja hienon värin turvin näyttelyuraa yritettiinkin luoda. Tuomareista moni oli yhtä mieltä siitä, että Kiikeri, vaikka hyvärakenteinen olikin, oli liian tammamainen päästäkseen huippupisteille. Orin omistaja unohtikin pian näyttelytouhut ja ryhtyi kilpailemaan Kiikerillä kenttäratsastusta menestyen ihan mukavasti. Rahkeita olisi ollut melko pitkälle, mutta Kiikerillä kilpailtiin vain huvin vuoksi niissä kisoissa, jotka satuttiin järjestämään sen kotitallin lähellä. Vanhoilla päivillään ori kokeili myös metrin rataesteitä ja joitain helppoja koululuokkia sijoittuen joka kerta.
Härmän Hermiina valittiin tammamaisen Kiikerin puolisoksi, koska se oli menestynyt kilpahevonen este-, koulu- ja kenttäkisoissa, mutta liian lihaksikas ja ronski tamma näyttelyihin. Kun kumppaniksi valittiin kevyitä oreja, tuli tästä 153cm korkeasta rautiaasta tähtipäästä menestynyt myös siitostamman ammatissa. Jälkeläiset olivat Hermiinaa sopusuhtaisempia ja yhtä taitavia kilparatsuja kuin emänsä. Hermiinan kuudesta varsasta neljä onkin huippuratsuja ja kaksi kilpailee harrastetasolla. Hermiina oli luonteeltaan kiltti mutta vauhdikas tamma.
Viisas ja kaunis Erkinheimon Krokotiilinkyynel on 151cm korkea kiltti ja menevä ratsu. Se on toiminut yleispainotteisena kilpahevosena vuosina 2010-2015 kilpaillen koulua tasolla heB ja rataesteitä metrin luokissa. Kummastakin lajista tammalla on yli 40 sijoitusta ja se aiotaankin viedä laatuarvosteluihin. Lisäksi maastossakin viihtyvä Kroko kisaa harrastuspohjalta VMRJ:n alaisissa matkaratsastuskisoissa ja on menestynyt niissäkin. Tällä hetkellä siitostammana toimiva Kroko on viettänyt koko elämänsä kasvattajallaan Erkinheimoissa.
Henkisoturi on yleispainotteinen, menestynyt, musta hevosori. Ori on kilpaillut lähinnä esteitä ja koulua, mutta se on kokeillut nuoruudessaan pari kertaa menestystään myös työhevoskilpailuissa keskinkertaisella menestyksellä. Ori on saanut palkinnoiksi laatuarvosteluista YLA2, SLA-II ja ERJ-III. Luonteeltaan Henkisoturi, tuttujen kesken vain "Kille" on säyseä, yhteistyöhaluinen ja positiivinen. Jos kunnon suomenhevosia etsitään, Henkisoturi ja sen ensimmäinen morsian ovat täsmälleen oikeanlaisia.
Helemias on ulkonäöltään täsmälleen kuin Kille, vain sentin matalampi ja päässä on suuri tähti. Muuten rakenne, väri ja suuret, lempeät silmät ovat samat. Kilparadoillakin menestynyt ori sai elämänsä aikana vain viisi varsaa, joista Kille on kaikkein nuorin. Varsoista jokainen on yleispainotteinen ja kilpailuissa hienosti menestynyt. Kille on ainoa mustan värin perinyt, mutta muutkin saivat isänsä upean rakenteen.
Sotavaimolta Kille peri muutakin kuin nimen. Tämä on se suurin loistavaa luonnetta tuova linkki orin suvussa. "Sonja" oli myös yleispainotteinen kilpahevonen, kuten Killekin, ja pelkällä avoimella luonteellaan se menestyi, koska sitä todella huvitti oppia uutta. Tamma olisi saanut laatuarvostelupalkintojakin, mutta omistaja ei niitä arvostanut, joten ne jäivät anomatta. Nykyään neiti on jo erittäin vanha ja sairaudetkin alkavat painaa, mutta silti kiltti tamma nauttii suuresti omistajiensa lastenlasten käydessä viikonloppuisin rauhallisilla ratsastusretkillä sen kanssa.
Mielikuvituksen Tuote sai ensimmäisen varsansa Krokotiilinkyyneleen kovin nuorena ja kokemattomana, mutta kova ratsu pienestä, lähes ponikokoisesta neidistä kehittyi. Hyvän luonteensa ja älykkyytensä ansiosta "Miina" oppi helposti kaksi ammattia: yleispainotteisen nimellä kulkeva prinsessa kilpailee vuorotellen, kausittain esteitä ja kouluratsastusta. Vielä ei ole meriittejä siunaantunut, mutta ehkä tämä pirteä ruunikko pian sellaisiakin saa hankittua.
Estepainotteinen Mielikuvittelu hyppäsi kansan sydämeen ihan ensimmäisenä luonteensa vuoksi. Ori on hämmästyttävän säyseä ja elämänmyönteinen kaverus, ja sen kaikki neljä varsaa ovat perineet saman ominaisuuden. Hyppysuorituksiakaan ei voi haukkua: tämä vaalea rautias on kiitänyt estekenttää ristiin rastiin paljon enemmän, kuin keskiverto suomenhevospoika. Mielikuvittelua on aina sanottu kevyeksi ratsastettavaksi ja nopeaksi oppimaan - joskin se kuulemma oppi myös pahoja tapoja erittäin herkästi. Hevonen viettää eläkepäiviään pohjoisessa Lapissa, ja on terve ja hyväkuntoinen.
Monitaituri Emergenssi Eleganssi on vähintään yhtä hieno, kuin fiksu nimensä. Se ei töitä pelkää, ja onkin oppinut kunnon yleispainotteiseksi suomineidoksi. Aina metrinkorkuisetkin esteet ylittyvät, ja koulua tyttö tanssii komeasti kuin mikäkin balleriina. Hieman hienohelmahan tuo neiti on luonteeltaan, mutta mikäs sen on ollessa. Tällä raudikolla on kaksi varsaa, eikä se enempää tule saamaan.
Kilpailukalenteri
Päiväkirja ja valmennukset
Lokakuu 2016
Estevalmennus, Oresama ja Antti, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Antti hyppäsi tänään niin kuin ammattilaisen kuuluukin. Kun seurasin ratsukkoa alkuvalmennuksen helpoilla ristikkoesteillä, jouduin puuttumaan ainoastaan yhteen asiaan. Minun piti muistuttaa Oresamaa ratsastamaan Antti loppuun asti esteelle. Vaikka Antti osaakin hypätä omin päin, vaikutelma ilman tarkkoja apuja on vähän holtiton. Heti kun Oresama malttoi ratsastaa rauhallisesti loppuun saakka, näytti meno oikein hallitulta ja kauniilta.
Loppuaika keskityttiin harjoittelemaan muurin hyppäämistä. Antti jätti liikaa varaa muuria hypätessään ja tämä ylimääräinen ilmavuus piti saada hypystä pois. Ilmeisesti oria jännitti. Kehotin Oresamaa olemaan taas rauhallinen. Ensin selkeät avut estettä kohti, vauhdin kunnollinen säätäminen, puolipidäte, ponnistuskohdan merkitseminen ja vasta sitten itse hyppy. Antin piti kokeilla pari loikkaa uudella, ryhdikkäämmällä tavalla ennen kuin se uskalsi rentoutua ja hypätä pienemmän loikan. Aktiivisella harjoittelulla koko ongelma katoaa varmasti kuukauden sisällä.
Syyskuu 2016
Kouluvalmennus, Oresama ja Antti, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Tämän päivän valmennuksessa keskityimme ravityöskentelyyn monin erilaisin harjoituksin. Aloitimme tempoharjoittelusta yrittäen löytää Antille sen näyttävimmän ryhdin. Harjoitus meni ihan kohtalaisesti, mutta todellista ryhtiä löytyi vasta, kun maapuomit otettiin avuksi askelia ryhdittämään. Pyysin Oresamaa istumaan ryhdikkäämmin ja ratsastamaan istunnalla aktiivisemmin. Niin Antin reipas olemus saatiin säilytettyä, vaikka maapuomeista luovuttiin.
Kun ryhti oli löytynyt sekä hevoselle että ratsastajalle, kokeilimme joitain avaavia liikkeitä edelleen ravissa. Pohkeenväistö oli tuttu ja turvallinen aloitus, ja sujui komeasti. Jonkin verran hevonen yritti luikerrella pois uralta, mutta aktiivisemmilla ohjasavuilla ratsu ymmärsi, mitä siltä edellytettiin.
Viimeisenä harjoittelimme raviympyrää, se kun on aina ollut Antin heikko kohta. Tälläkin kertaa raviympyrä tuotti ongelmia, ja puhdas, täydellinen ympyrä saatiin aikaan vain niin, että minä seisoin sen keskellä piiskan kanssa. Harjoituksen tuloksena ympyrät kuitenkin paranivat hiukan, vaikka toki niiden harjoittelua on vielä jatkettava.
Kesäkuu 2016
Antti ja muutama muu vanha orhi lähtivät lomille, eli kesälaitumille. Vanhat oriit olivat tällä kertaa Lillebergin isännän laitumilla hänen vanhojen oriensa seurana, kun taas Lilleberbin 1-2 -vuotiaat orit tulivat omien samanikäisten miekkosteni kaveriksi meille.
Antista luopuminen oli rankkaa. Näin sen viimeksi 1.6. ja seuraavan kerran tapaamme todennäköisesti vasta 20.7., kun poikani palaa pitkältä lomaltaan. Saisin minä toki ajaa koska tahansa Lillebergin tilalle hevosiani katsomaan, mutta kun sinne on yli kuusikymmentä kilometriä matkaa ja tiedän isännän hoitavan hevoset siellä kyllä hyvin. Minulla on vain ikävä...
Nyt, kun talli on ollut melko tyhjä, on ollut aikaa tehdä koko kevään rästissä olleita Antti-hommia. Olen mm. järjestellyt Antin ruusukkeet värijärjestykseen sen karsinan ovenpieliin, oveen ja päätylautaan. Olen siivonnut kaikki sen varusteet, heittänyt risat pois ja ostanut hieman uusia, jotta syksyllä olisi taas kiva aloittaa työskentely. Karsina on tyhjennetty, pesty painepesurilla ja porstalla, ja siellä odottaa Anttia uusi, pehmeä purupatja. Karsina on myös maalattu ulkopuolelta ja sinne on vaihdettu uusi, automaattinen juomakuppi. Kyllä Antin nyt kelpaa asustella ja olla, kunhan se palaa!
Tammikuu 2016
19.1.2016 starttasin Antin kanssa metrin luokan tuossa Erkinheimon omassa pihassa. Kisoissa oli hyvin osallistujia ja yleisökin oli aikamoinen! Oloni oli itsevarma, koska pari päivää aikaisemmin oli edelliset kisat kotikentällä ja voitimme ne Antin kanssa ylivoimaisesti.
Rata oli valitettavasti ohi aivan liian nopeasti, enkä siitä paljoa muista. Tiesin heti, että olin ollut liian itsevarma ja ratsastanut liian huolimattomasti. Suoritus ei riittäisi voittoon. Taputin kuitenkin Anttiani kaulalle, rapsutin sen säkää ja kehuin sitä koko matkan, kun se käveli kentältä pois ja kantoi minut tyytyväisenä kohti tallia. Erkinheimon pojat hymyilivät hevostensa selissä valmiina tekemään omat suorituksensa. Näytin heille peukkua kävellessämme ohitse.
Tuli aika hakea palkinto. Nelossija, oikein hyvä! Saimme ruusukkeen Antin suitsiin. Sitten käännyimme muiden mukana vielä kerran pois kentältä ja yhtäkkiä huomasin, että tämä olisi ihan vihoviimeinen kerta, kun Antin kaviot astelisivat estekilpailuradalla. Hidastin hevoseni kävelynopeutta entisestään ja katsoin oikein kunnolla ympärilleni.
Erkinheimon pojista vanhimmalla oli sinivalkoinen ruusuke hevosensa suitsissa, ja hän käveli hevosensa kanssa meidän edellämme. Rata oli kaunis, valkoaitainen, siistipohjainen ja esteet hienossa kunnossa. Yleisössä melkein kaikki hymyilivät. Kolme teinityttöä lepuutti järjestelmäkameroitaan aitaa vasten; olivat varmaan kuvanneet kaikkien meidän suoritukset ja palkintojenjaon. Toivoin, että Antin viimeiset kuvat olisivat kauniita ja päätyisivät vaikka jollekin virtuaalihevoselle.
Sitten olimme jo poissa estekentältä vihoviimeisen kerran.
Joulukuu 2015
Rankkaa on kilpahevosella ja sen omistajallakin. Joka paikassa olemme ravanneet kuin hullut ja raahanneet kotiin jätesäkeittäin palkintoja, ruusukkeita ja kukkapuskia. Tässä kuussa pidimme kuitenkin ihan oikean parin viikon loman: ei yhtään kilpailuja, ei lainkaan valmennuksia. Kuntoa olemme pitäneet yllä pitkin, ripein maastolenkein Erkinheimojen lumisissa maastoissa, mutta koulutreenit on jätetty kokonaan välistä. Estehyppelyttä en ole kuitenkaan malttanut elää, eikä Anttikaan! Maastossa päätimme nimittäin ponnahtaa yli muutaman luonnonesteen ihan oikean valokuvaajan kuvatessa! Kuvista tuli upeita ja hyppääminen tuntui hyvältä, koska alastulopuolen pohja suolattiin sulaksi kaiken liukkauden poistamiseksi. Antti tykkäsi yllätyshyppelystä yli puunrunkojen ja oli kuvissa oikein edukseen: korvat hörössä ja hymy huulessa.
Joululahjojakin me saimme. Minä sain Antilta (eli Erkinheimon pojilta Antin nimissä) uuden kypärän, ja Antti sai minulta uudet heijastimet jalkoihinsa maastoratsastusta varten.
Vaikka lomailu on ollut ihanaa, en malta odottaa uutta kisakautta, joka alkaa itse asiassa huomenna, joulupäivänä. Luvassa on laskelmieni mukaan Antin viimeinen puristus ennen kuin sen ura este- ja kouluratsuna päättyy. Senkään jälkeen mikään ei pidä meitä poissa radoilta: kenttäradat ovat vielä valloittamatta!
Heinäkuu 2015
Kouluvalmennus, Oresama ja Antti, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Antti oli virkeällä ja iloisella päällä tämän päivän valmennuksessa, joten oli oivallinen aika vetää viimeiset treenit ennen suuria koulukilpailuita. Oresama ja Antti saivat ensin ratsastaa kilpailuissa mentävän radan parhaan taitonsa mukaan.
Suurempia ongelmia radassa ei ollut, paitsi ne iänikuiset raviympyrät, jotka ovat jostain syystä tälle ratsukolle erittäin haastavia. Niiden kanssa sitten värkättiin kymmenminuuttinen jos toinenkin tänään, jotta ne saatiin edes muistuttamaan ympyröitä. Lisäksi jouduin huomauttamaan painoapujen merkityksestä laukannostoissa. Parin harjoituksen jälkeen laukka-avut olivatkin jo erittäin pienet ja huomaamattomat.
Ongelmakohtien työstämisen jälkeen ratsukko meni saman radan uudelleen omin päin. Vaikka ympyrät olivat edelleen heikot, en näe mitään syytä, mikseivät Antti ja Oresama voisi vaikka voittaa seuraavia kisojaan.
Kesäkuu 2015
Estevalmennus, Oresama ja Antti, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Antilla oli selkeästi virtaa puolen kuukauden kilpailu- ja valmennusloman jälkeen, ja se pukittelikin riemusta ensimmäisillä hypyillä. Oresama tapojensa vastaisesti hillitsi oria, eikä lähtenyt sen leikkiin mukaan, ja niin valmennus pääsi oikeasti käynnistymään.
Antti on energinen ja iloinen hyppääjä. Välillä halu huvitella tuntuu kuitenkin ottavan siitä vallan ja se hyppää esteet jättäen niiden ja itsensä väliin liian paljon varaa. Vaikeasta sarjasta selviydyttyään Antti myös innostuu liikaa ratsastajan kehuista ja hyppää seuraavan esteen todella huolimattomasti. Kehujen voimaan uskova Oresama voisikin säästää myös pienet kaulan taputukset radan loppuun, jolloin hevonen tekisi ensin työt ja sitten vasta saisi kerralla palkan koko työstä.
Oresaman tulee kiinnittää huomiota pohjeapujen selkeyteen. Antti ihan varmasti ymmärtää nykyisetkin avut hyvin, mutta jos pohjeavut antaisi selkeämmin ja harkitummin, Antti malttaisi varmasti keskittyä paremmin rauhoituttuaan itsekin.
Toukokuu 2015
Noniin, tätähän tässä vielä kaivattiinkin, lisää rahanmenoa. Isäntä lähetettiin hakemaan kaupungista jalustinhihnoja ja muutamaa hevosten lisäravinnepurnukkaa, mutta hänpä tuli takaisin mukanaan paitsi ne, myös kolme satulaa. Kallista nahkasatulaa. Kuulemma Antti tarvitsisi uuden yleissatulan, kun on niin hyvin ratsuksi oppinut. Siinä ei auttanut minun sanoa, että vanhahan olisi vielä käyttökuntoinen, kilpakuntoinenkin vallan, vaan kolmea satulaa päätettiin sovittaa Antille. Yksi olikin tosi hyvä, ihan niin kuin Antin selkään tehty, ja huokaisten suostuin siihen, että se pidettiin. Nyt on pojalla uusi satula - ja sattumoisin kaksi muutakin jäivät meille, kun isäntä unohti palauttaa ne annetun ajan puitteissa. Toinen oli onneksi hyvä Rottamielelle, joka tarvitsi kipeästi uutta satulaa. Toinen jäi nyt käyttämättömänä odottamaan ratsua, jolla on sopivan muotoinen selkä.
Mutta mitä me tästä opimmekaan Erkinheimoissa? Sitä, että isäntä ei saa enää liikkua vapaana. Ei missään. Ikinä enää.
Huhtikuu 2015
Anubis ja isäntä, isäntä ja Anubis, ne ovat toisilleen päähänpinttymiä! Isäntä kun lähtee lenkille, juoksee Antti perässä kiltisti kuin koiranpentu. Kun isäntä istuu kuistilla saunan jälkeen, Antti roikottaa päätään rentoutuneena vieressä ja ottaa vastaan rapsutuksia. Ja kun isäntä kurvaa autollaan asioille, hirnuu Antti surkeana hänen peräänsä ja pukittelee niin, ettei kukaan meinaa saada sitä pideltyä, jos se sattuu olemaan kiinni.
Isäntä puolestaan huolehtii, että Antti saa erikoiskohtelua niin, että kohta se tahtoo nukkua untuvapatjalla kuumavesipullon kanssa näissä kevätsateissa. Ei Antti voi mennä tarhaan, kun siellä sataa, koska se on sentään Anubis, joten rakennetaanpa katos! Ei Antille saa antaa samaa rahvaanomaista kuivaheinää kuin muille, sehän on sentään Anubis, syötetään sille kullattua tuoreheinää! Isäntä saa kohta muuttaa talliin itsekin, koska on tupeltanut Anttiin niin paljon rahaa, ettei kohta ole varaa pitää taloa. Eikä ori ole vielä edes ollut täällä kauaa!
Maaliskuu 2015
Isäntä se ehdotti tämän varsan nimeksi Anubis. Joopa joo, minä ajattelin, ja sanoin orin nimen olevan ehdottomasti Erkinheimon Krokotii-jotain, emänsä mukaan. Se isännän ketale oli kuitenkin mennyt rekisteröimään ratsun salaa minulta, ja niin siitä sitten tuli Anubis, eikä mikä tahansa Anubis, vaan oikein Muskettianubis. Musketti. Siis oikeasti, Muskettianubis! Kyllä on oriparkaa nimellä paiskattu! Isäntä haluaisi vieläpä kutsua poikaa kotonakin nimellä Anubis, mutta minä en suostu. Niinpä orivarsa on nyt Antti.
Ja Antti on tavalliselle suomalaiselle tosi kiva nimi. Antti on rehellinen, Antti on rauhallinen - vaan kun Antti kasvoi, ilmaisi se murrosiän kynnyksellä, ettei ole ollenkaan rauhallinen ja rehellinen! Meidän Anttihan on kiero kuin korkkiruuvi, ja pureekin vielä! Soitin siis Miika Rossille, joka on viettänyt Antin kolmivuotiskauden sen kanssa ihan kahden kesken.
Nyt kun asiat ovat vähän helpottuneet, pidän Antista paljon sen typerästä virallisesta nimestä huolimatta. Ja kun Miika Rossi on tehnyt sen kanssa taikojaan, se onkin ihan Antti: tavallinen suomalainen, johon voi aina luottaa. Vaikka Antti on vielä juniori, tiedän, että se saavuttaa jotain suurta vielä jonain päivänä.
Jälkikasvu
18.10.2016 t. Erkinheimon Matilda (e: Erkinheimon Matami)
18.10.2020 t. Erkinheimon Fröökynä (e: Erkinheimon Mölliina)
15.07.2022 0. Erkinheimon Nietos (e: Kuuras Hallankajo)
