Erkinheimot

Kuulumiset

Marraskuu 2023
Kirjoittanut Katariina Erkinheimo (Oresama)
Lokakuu vaihtui yön aikana marraskuuksi, ja marraskuun ensimmäisenä päivänä olivat Metten koko uran viimeiset kilpailut: kenttäratsastusta Syyn kartanolla. Rankkoja kisoja oli takana, emmekä odottaneet Metten ja Reiman yltävän enää sijoituksille voitosta puhumattakaan, mutta Reima ratsasti Metellä epäilyistäni huolimatta neljännelle sijalle ja toi ruusukkeen kotiin. Palkintojenjaon jälkeen molemmat olivatkin ihan lopussa: sekä poikani että hevoseni. Vasta kun ratsukko tiesi, että nyt se on ohi, se antoi väsymyksensä näkyä.
Yleensä Reima ajaa kisoista kotiin, mutta tällä kertaa minun äitinä kävi häntä liiaksi sääli. Ajoin itse. Aina välillä vilkaisin näyttöä, josta näki, mitä hevoset takana puuhasivat matkustaessaan. Mette nukkui, vaikka autokyyti ei ikinä olekaan ihan tasainen. Reppana pieni. Takapenkille en vilkuillut, mutta sieltä kuului tuhinaa. Reimakin nukkui, ihan niin kuin oli viimeksi pienenä taaperona nukkunut autoni takapenkillä.
Nyt Reima ja Mette jäävät keräilemään voimiaan. Kun poikani on levännyt, on aika valita uusi Erkinheimolainen kisakumppaniksi, vaikka hän aina hevosen vaihtoa vastustaakin. Mette puolestaan pudottaa ensimmäisenä kenkänsä, ja jos se viihtyy, se saa muuttaa pihatolle asumaan niiden tammojen kanssa, joiden parissa se on varsoina jo leikkinyt. En usko, että Metten ura ja saavutukset ovat niin ihmeellisiä, että isännät kiinnostuvat siitä siitostammana, joten ehkä Metten jo olemassa oleva varsa jää sen ainoaksi. Sitä paitsi Mette on täydellisen vapautensa kyllä ansainnut!

Syyskuu 2023
Kirjoittanut Katariina Erkinheimo (Oresama)
Meillä kävi oikein ammattivalokuvaaja ottamassa kuvia Mettestä ja noista muista tytöistä, jotka vielä viettävät kesää laitumella. Laitettiin Metten kuva sitten koristamaan oikein tätä sen nettisivuakin, kun tuli niin nätti kuva.
En tiedä, miten ne ammattilaiset oikein osaavatkaan. Luulisihan se olevan helppoa, räpsäistä nyt kuva isosta hevosesta, mutta kun ei se vain ole. Ainakin minun ottamissani kuvissa Mette näyttää aina ihan tuhrulta, eivätkä väritkään tule noin komeasti esiin. Osasyy voi olla se, että kuvaan pelkällä kännykkäkameralla, mutta sanonpa, että kyllä siinä taitoakin vaaditaan, ja kärsivällisyyttä, eikä pelkkää hyvää kameraa. Meidänkin kuvaaja jaksoi istuskella laitumen nurkalla pitkälti toista tuntia ja odotteli sopivaa hetkeä ottaa kuva. Mettestäkin otettiin varmaan kymmeniä kuvia, jotta saatiin muutama onnistunut.
Sitten oli odoteltava, että meidän kuvaaja saa kuvansa muokattua, koska ei se ilmeisesti olekaan niin, että räps vain ja valmista tuli. Sen verran, mitä kameran näytöltä kuvaajan ottamasta kuvasta näin, niin suuren työn hän teki jälkikäteen. Meten värejä on kirkastettu hieman, ja tavallinen harmaahko loppukesän päivä näyttää paljon sinitaivaisemmalta kuin se kameran raa'assa kuvassa näytti. Laitumen aita poistettiin kuvasta kokonaan, koska siinä oli juuri Metten takana tosi ruma kohta, ja alkuperäisessä kuvassa näkyi se tammojen ruma valkoinen juottoastiakin taustalla. Muuhun ei taidettu kuitenkaan koskea. Mette näyttää muokkauksenkin jälkeen ihan Metteltä.
Mutta kyllä nyt kelpaa. Voisi vaikka laatiksiin ilmoittautua tässä talvella, jos ehdimme. Sinne pitää olla kuva mukana ilmoittautumista varten, ja nyt on kyllä tammasta sellainen komea kuva, jonka kehtaa ylpeänä lähettääkin!

Elokuu 2023
Kirjoittanut Reima Erkinheimo (Oresama)
Kun kerran Juhani ja Ruusu, niin sitten kyllä minä ja Mettekin. Iskä on saanut päähänsä, että Juhanin pitää osallistua Meten emällä, Ruusulla, Black Swan Dressageen. No Juhanihan ei halua ja antaa sen kuulua, joten kunnollisena pikkuveljenä päätin vähän motivoida häntä. Ilmoitin nimittäin minut ja Meten mukaan niin että heilahti.
Mette ei ole yhtä kokenut, eikä suoraan sanoen yhtä kyvykäskään kuin emänsä, mutta tuoreempaa ja monipuolisempaa kisakokemusta sillä on. Minä puolestani en ole kouluratsastaja niin kuin Juhani, mutta muuten vain sata kertaa fiksumpi ja parempi. Löimme siis näistä lähtökohdista vetoa ja teimme Black Swan Dressagesta Erkki Tribe Dressage Show'n: meistä kahdesta heikommin sijoittunut, sekä hevonen että ratsastaja, ajetaan kaljuksi.
Metellähän on ihan saraan ihana harja. Iskä pillastuisi sen takia, jos kuulisi tästä meidän vedostamme. Ruusun harjasta ei ole niin väliä, kun se on sellainen röllimäinen puuhka, ja Juhanin harja nyt on vain Juhanin harja. Onneksi Meten harja on oikeasti ihan turvassa, koska me emme aio hävitä.
Black Swan Dressage, täältä tullaan. Meidän hiustyylimme ratkaistaan siellä!

Heinäkuu 2021
Kirjoittanut Juhani Erkinheimo (Oresama)
Miten tässä nyt sanansa asettelisi niin, ettei tulisi väärää kuvaa minusta tai Metestä? Koska jos jälkimmäinen tapahtuu, niin silloin ainakin iskä tulee ja tekee murhan, kun hänen yhtä suosikkitammaansa on parjattu julkisesti tällä tavalla netissä. No, koetan sanoa mahdollisimman suoraan ja sanon etukäteen, että sori iskä, mutta näin asiat vain ovat.
Elikkä Mette on nyt lopettanut sekä este- että kouluratsu-uransa, koska sillä on sijoitukset täynnä laatiksia varten. Tässä nyt tulee se iskän vihaama asia: onneksi ne kisat loppuivat! Mettehän siis osaa ja yrittää ihan täysillä, eli ratsuna se on tosi kiva kaveri ihan kisoja myöten, mutta kun kaikkea muuta ei meinaa hermo kestää. Mette on nimittäin niin jumalattoman utelias, että se haluaa tervehtiä kaikkia ja pällistellä kaikkea, eikä ihan aina olisi aikaa vahdata sen kanssa vieraan tallin portinpielen petunioita kolmea varttia. Sillä lailla siis kiva, että Metten kisahommat vähenevät. Tulee meinaan pikkasen lyhyempiä päiviä, kun se ei ole joka reissulla mukana.
Pikkuveljeni Reima on tietenkin taas kerran ihan maansa myynyt. Hänhän on vähän samanlainen kaikesta kiinnostuja kuin Mette, niin että hän on ollut Mettelle hyvä taistelupari tuolla ulkomaailmassa. Se vähän piristää Reimaa, että kenttäkisat ei ole vielä kisattu ja yhteisiä reissuja on tulossa. Minä en kisaa enää kenttää, joten win-win: Reima saa huseerata Metten kanssa vahtaamassa maailman ihmeitä ja minä saan edelleen tavata sen ja taputtaa sitä kotona.
äidillä ja iskällä ei ole mitään jatkosuunnitelmia Mettelle. Sen varsasta on tullut kelpo kilpuri, mutta jostain syystä Metteä ei ole astutettu uudelleen. Ehkä seuraavasta kiimasta, hokee iskä, ja kun olisi aika, niin ähkitään, ettei ole muka sopivaa oria. No. Ei ole minun päänsärkyni. Sitä paitsi loppuviimein Mette on vielä aika nuori. Jos sille toista varsaa aiotaan, niin ehtiihän se nyt toki vielä!

Huhtikuu 2020
Kirjoittanut Katariina Erkinheimo (Oresama)
Muutama päivä takaperin Mette synnytti ensimmäisen varsansa! Synnytys meni ilman apuja, mutta kauan Mette-parka kyllä ehti pyöriä ennen kuin ryhtyi varsinaisesti toimeen. Olin jo sormi liipaisimella, että pitääkö soittaa lääkäri, kun Mette meni makaamaan ja nousi, makasi ja nousi, ja vaikka kuinka monesti makasi ja nousi. Sitten alkoi kuitenkin tapahtua ja ihan yhtäkkiä meillä oli Erkinheimon hevostallissa uusi ihan pieni varsa, ja terve potra tyttöhän siitä onneksi tuli!
Varsalla ei ole vielä nimeä, mutta jotain eläin- ja metsäaiheista yritetään kovasti keksiä. Vanhin poikamme Juhani ilmoitti, että varsan nimeksi laitetaan Siipisupi, koska supi on eläin ja koska hän tykkäsi pienenä lukea lastenkirjaa nimeltään Siipisupi. Nimestä keskustellaan vielä, emmekä me Joonaksen kanssa ole vielä tehneet mitään päätöksiä, mutta minä ja Mette emme tykkää Siipisupi-nimestä.
Ulkonäöltään pikkuinen tyttö muistuttaa kovasti äippäänsä Metteä. Se on yhtä punainen väriltään. Se on ruunikko, mutta ei taida olla hopeinen niin kuin Mette. Yhtä kaunis se on. Melkein tekee mieli suunnitella Mettelle jo uusi varsa, kun se noin nätin meille teki, mutta ei nyt kiirehditä asioiden edelle. Katsotaan ensin, mitä tästä ensimmäisestä tulee, kun se hieman kehittyy ja kasvaa tuosta.
Mette ja varsa viettävät nyt onnellista perhe-elämää. On lämmin kevät, joten ne ovat oikeastaan koko ajan pihalla, vaikka varsa onkin pieni. Pikku pirpana makaa heinäkasan vierellä paljon ja Mette pitää vahtia sen vierellä. Mette kulta on oikein lempeä äiti ja tykkää varsastaan kovasti. Meidän se on jo antanut vähän silittääkin sitä, mutta annamme sen nauttia äitiydestään ja tyttärestään mahdollisimman rauhassa ilman ympärillä sählääviä ja möykkääviä ihmisiä. Vaikka mieli toki tekisi roikkua taputtelemassa pientä!

Elokuu 2023
Kirjoittanut Katariina Erkinheimo (Oresama)
Meillä kävi oikein ammattivalokuvaaja ottamassa kuvia Mettestä ja noista muista tytöistä, jotka vielä viettävät kesää laitumella. Laitettiin Metten kuva sitten koristamaan oikein tätä sen nettisivuakin, kun tuli niin nätti kuva.
En tiedä, miten ne ammattilaiset oikein osaavatkaan. Luulisihan se olevan helppoa, räpsäistä nyt kuva isosta hevosesta, mutta kun ei se vain ole. Ainakin minun ottamissani kuvissa Mette näyttää aina ihan tuhrulta, eivätkä väritkään tule noin komeasti esiin. Osasyy voi olla se, että kuvaan pelkällä kännykkäkameralla, mutta sanonpa, että kyllä siinä taitoakin vaaditaan, ja kärsivällisyyttä, eikä pelkkää hyvää kameraa. Meidänkin kuvaaja jaksoi istuskella laitumen nurkalla pitkälti toista tuntia ja odotteli sopivaa hetkeä ottaa kuva. Mettestäkin otettiin varmaan kymmeniä kuvia, jotta saatiin muutama onnistunut.
Sitten oli odoteltava, että meidän kuvaaja saa kuvansa muokattua, koska ei se ilmeisesti olekaan niin, että räps vain ja valmista tuli. Sen verran, mitä kameran näytöltä kuvaajan ottamasta kuvasta näin, niin suuren työn hän teki jälkikäteen. Meten värejä on kirkastettu hieman, ja tavallinen harmaahko loppukesän päivä näyttää paljon sinitaivaisemmalta kuin se kameran raa'assa kuvassa näytti. Laitumen aita poistettiin kuvasta kokonaan, koska siinä oli juuri Metten takana tosi ruma kohta, ja alkuperäisessä kuvassa näkyi se tammojen ruma valkoinen juottoastiakin taustalla. Muuhun ei taidettu kuitenkaan koskea. Mette näyttää muokkauksenkin jälkeen ihan Metteltä.
Mutta kyllä nyt kelpaa. Voisi vaikka laatiksiin ilmoittautua tässä talvella, jos ehdimme. Sinne pitää olla kuva mukana ilmoittautumista varten, ja nyt on kyllä tammasta sellainen komea kuva, jonka kehtaa ylpeänä lähettääkin!