Erkinheimot

Kuulumiset

Huhtikuu 2020 - Erkinheimot
Kossin ja Hallan valjakkoajovalmennus, valmentajana Joonas Erkinheimo (Oresama)
Tänään oli suuri päivä minulle, Kossille ja Hallalle. Kaksi melko tuoretta erkinheimoa nimittäin sidottiin saman kärryn eteen. Kossi ja Halla ovat tietenkin tarhakavereita, joten mitään nahinaa ei ollut, vaikka joutuivat toisiaan lähelle, mutta on se ensimmäinen kerta parivaljakossa silti jännittävä niin hevosista kuin kuskistakin.
Valmennuksen tavoite oli ihan vain saada hevoset kulkemaan rauhallisessa ravissa suoraa pätkää eteenpäin suurin piirtein sovussa, kääntää ne ja tulla sitten takaisin. Yksin en nuorten heppojen kanssa moisesta selviytyisi, joten hälyytin tietenkin vanhimmat poikani, Juhanin ja Kajn apuun. Kaj talutti Kossia riimusta, Juhani Hallaa. Minä ajoin kärryltä.
Juhani ja Kaj hölkkäsivät tammojen vierellä menomatkan, eli suurin piirtein kilometrin verran. Hämmästyin, kuinka kerta kaikkiaan hienosti nuoret tammat ottivat yhteisen kärryn vetämisen. Komensin poikia kehumaan hevosia, vaikka ahkerasti he jo muutenkin kehuivat. Käännös otettiin rauhallisesti: melkein paikallaan ja vähän kerrallaan, koko ajan kehuen. Se hoidettiin oikeastaan riimuista ohjaten, eikä ohjista, jotta hevosilla olisi mahdollisimman selkeät ohjeet. Ne kuitenkin kääntyivät sen näköisinä kuin olisivat aina olleet yhdessä. Päätin siis tehdä jotain sellaista, mitä en koskaan ekalla ajokerralla tee varsinkaan parivaljakossa. Sanoin, että päästäkääs pojat irti ja hypätkää kyytiin, niin mennään kärryillä kaikki!
Kyllä oli hienoa palata, kun kaksi tammaa ravasi kiltisti ja asiantuntevasti vierekkäin! Kovin kaunista valjakkoa niistä ei tullut, sillä Kossilla on paljon lyhyemmät jalat kuin Hallalla, mutta hauskaa se minusta oli, ja törröttävistä korvista päätellen hevosetkin tykkäsivät. Voisi siis sanoa, että eka valjakkoajovalmennus meni ihan mielettömän hyvin!

Maaliskuu 2020 - Fellbury Stud
Kirjoittanut Joonas Erkinheimo (Oresama)
Viime ajat Kossin kanssa on keskitytty kouluun ja valjakkoajoon, ja tuntuu että se on toiminut hyvin. Lajit tukevat aika hyvin toisiaan. Nyt ollaan Fellbury Studissa valjakkoajokilpailuissa, lämmittely on juuri ohitse ja olen tosi tyytyväinen. Minulla on mielestäni Kossiin nyt hyvä tuntuma, ja hommat luistavat. Muutenkin koko kuukausi, tai oikeastaan koko alkuvuosi on ollut ihanaa ja sujuvaa aikaa.
Täällä Fellbury Studissa on vierähtänyt jo monta päivää, sillä meneillään on VVJ:n alainen sarjakilpailu. Ei mikään ihmeellinen; ihan kansallinen ja samat naamat kuin aina, mutta kisa kuin kisa. Eilen saatiin eka sijoitus tältä kisaviikolta, mutta muutenkin on tasaisen hyvää suoritusta ollut, vaikkei oltaisi sijoille päästykään. Ainahan se ruusuke mieltä lämmittää, mutta vielä tässä vaiheessa ihan kokemusta haetaan.
Ensikuu on tarkoitus ottaa kisojen osalta vähän rauhallisemmin. Mairothissa on virtuaalisen kouluratsastusjaoksen alainen kisaviikko, ja sinne on tietenkin meidänkin mentävä, mutta muuten olisi tarkoitus pysyä kotona. Olisi hyvä, jos Kossia valmennettaisiin valjakkoajossa. Yksinhän sen homma sujuu, mutta haluaisin kovasti kokeilla parivaljakkoa vielä tänä vuonna! Sitä ei ole ennen tehty tällä hepalla!

Joulukuu 2019 - Penrose Shires
Kirjoittanut Joonas Erkinheimo (Oresama)
Näpsä on sellainen kosteasilmäinen ruunikko pikkutamma. Ihan kivan näköinen ja oloinen. Siksi se astutettiinkin Jekulla, vaikka yleensä muiden kuin omien tammojen astuttaminen meidän oreillamme on sellainen paperisota, etten viitsi siihen ryhtyä. Hyvä että nyt ryhdyin. Näpsä teki nimittäin terveen väkevän varsan. Se oli niin pulska ja hyvä, että mielsin sen heti orivarsaksi, kun kävin sitä katsomassa. Kesti aika kauan ennen kuin tajusin, että se oli tamma.
Ja ai kuulkaa millainen tamma! Se tuli heti nokka pitkällä kohti! Sulki silmänsä, kun tällainen vieras setä taputteli sitä, ja hoiti minun käsivarttani kun rapsutin sitä harjanjuuresta. Hyvä ettei se syliin tullut! En olisi millään malttanut kävellä takaisin autolle enää sen luota, vaikka olenhan minä nyt hyvänen aika varsoja ennenkin nähnyt, vanha hevosmies.
Autoon istuttuani nousin kuitenkin ylös yhtä nopeasti kuin jos olisin huomannut jättäneeni auton avaimet sen tammavarsan ja Näpsän tarhalle. En ollut. Silti menin takaisin talliin. Tiedättekö sen tunteen, kun vain tietää kuuluvansa jonkun kanssa yhteen? Niin kuin minä Katariinan kanssa? Tai meidän vanhan koiran, Pikin kanssa? Tai silloin joskus Veljeni Rottamieli -orin kanssa? No sitä tunnetta ei voi sivuuttaa.
älkää kertoko Katariinalle että ostin oman orin jälkeläisen...