Erkinheimot

Kuulumiset

Elokuu 2018
Kirjoittanut Joonas (Oresama)
Yksi (irl-)vuosi sitten puhuttiin Rinkulan ruunaamisesta. Tuntui, ettei ole muuta vaihtoehtoa. Reima yritti sitä kouluttaa, ja oli ihan väsynyt koko touhuun. Minä katselin sivulta sitä menoa ja ajattelin, ettei tuohon hevoseen mikään ruunaaminen auta, vaan pulttipistooli ja verenlasku ja pikimmiten. Olin monta kertaa aikeissa ehdottaa Reimalle, että kutsuttaisiin teurasauto ja pantaisiin Rinkula sinne muutaman vanhan hevosen ja naapurin poninrahjusten kanssa, eikä puhuttaisi koko jutusta enää. Hevosia tuli ja meni, ja Reima voisi ottaa jonkin toisen tilalle. Onneksi Katariina kuitenkin kielsi minua ankarasti ja painosti minut puhumaan Reimalle, että luovuttaisi Rinkulan ruunana isoveljelleen Kajlle.
Siitä tapauksesta on nyt pitkä aika: monta virtuaalista vuotta. Rinkula on hyvä perhehevonen, kuten olette varmasti päiväkirjasta lukeneet. Sen lisäksi se on oivallinen kilpahevonen, vaikka siitä ei paljoa puhuta. Se tarvitsi vain jonkun muun ihmisystävän Reiman sijaan. Rinkula on niin hyvä, että nyt on jo aika suunnata kohti laatuarvosteluja. En olisi ikinä uskonut, että typerästä pikkuhevosesta tulisi tällainen ässä Kajn ja etenkin Ellan ja Elinan hoidossa!

Heinäkuu 2018
Kirjoittanut Ella (Oresama)
Viime viikolla Rinkula tuli laitumelta takaisin, ja me olimme Elinan ja iskän kanssa odottamassa sitä tallissa. Se oli vihainen, kun paappa talutti sitä tallillepäin omalta laitumelta, mutta se ilahtu heti, kun se näki meidät. Minä juoksin sen luokse, vaikka iskä oli kieltänyt, ja halasin sitä, ja niin halasi Elinakin. Aluksi iskä oli vihainen, mutta ei se sitten enää ollutkaan. Se luuli, että Rinkula olisi raivoissaan, kun joutui pois laitumelta, mutta Rinkulallakin oli varmaan meitä ikävä, kun se heti hieroi naamaansa meidän t-paitojemme hihoihin ja puuskutti. Annoimme sille sokeria ja sitten paappa alkoi harjata sitä. Minä sain auttaa, mutta Elina ei, koska se nipisteli minua.
Kun me olimme paapan kanssa harjanneet Rinkulan, sain viedä sen itse hakaan. Olisin ihan kauheasti halunnut ratsastaa, kun kuukauteen en ole saanut, mutta iskä ja paappa kielsivät kuin yhdestä suusta. Kuulemma Rinkula oli ollut myös kuukauden tauolla laidunkautensa takia ja sillä saattaisi olla ylimääräistä energiaa, jonka se purkaisi kiukuttelemalla. Harmitti, kun en saanut ratsastaa, mutta päätin olla kiltti ja totella heti. Iskä näytti ylpeältä ja sanoi, että saisin heti huomenna ratsastaa iskän jälkeen, ja tänään mentäisiin jätskille.

Kesäkuu 2018
Kirjoittanut Ella (Oresama)
Me vietiin tänään Rinkula laitumelle, eikä me nähdä sitä enää ikinä, tai ainakin siltä tuntuu. Iskä sanoo, että Rinkula on vain kuukauden poissa, mutta kuukausi ei ole mikään "vain", vaan ihan sairaan pitkä aika. Sanoin sen iskälle. Sitten iskä sanoi, että se on Rinkulan kesäloma, ja Rinkula tykkää olla siellä. Sitten minä en itkenyt enää, vaikka vieläkin on kauhea ikävä Rinkulaa.
Rinkulan laitumella oli vain poikahevosia. Ja kaikki olivat mumman ja paapan omia hevosia, mutta en muista niiden kaikkien nimiä. Aluksi iskä, mumma, paappa, kaikki enot ja kaikki Erkinheimon tallin työntekijät asettuivat hevostensa kanssa riviin ihan keskelle laidunta (iskä piti Rinkulaa kiinni) ja sitten kaikki hevoset päästettiin yhtä aikaa irti. Ne juoksivat tosi lujaa ympäriinsä ja pian osa alkoi syödä. Yksi toinen hevonen kuitenkin alkoi kiusata meidän Rinkulaa. Se piti korvia luimussa ja näytti hampaita, vaikka Rinkula yritti mennä karkuun. Minä huusin, että jättäisi Rinkulan rauhaan ja sassiin, taikka minä tulisin laitumelle pitkän raipan kanssa ja antaisin oikein kunnolla köniin! Se toinen hevonen taisi pelätä minua, koska se lopetti heti Rinkulan kiusaamisen. Sitten Rinkulakin alkoi syödä.
Me lähdettiin hetken päästä pois, koska mumma ja paappa lupasivat laittaa grilliin tulen. Sitten me syötiin ja lähdettiin aika pian kotiin. Tänään minä menen taas mumman ja paapan luo ja jään yökylään, ja me mennään katsomaan Rinkulaa.

Toukokuu 2018
Kouluvalmennus: Kaj ja Rinkula, valmensi Miika Rossi
Kirjoittanut Ella (Oresama)
Tänään kun me menimme isoon Erkinheimoon, eli mumman ja paapan ja Rinkulan luokse, siellä oli joku setä, jonka nimi oli Valmentaja. Se Valmentaja opetti kentällä Reimalle kuinka ratsastetaan, ja iskä sanoi, että kohta se opettaisi iskällekin ja me saisimme katsoa. Autoin isää laittamaan Rinkulan kuntoon ja talutin sen kentälle. Valmentaja kätteli minuakin ja sanoi olevansa Miika.
Iskä ja Rinkula laukkasivat melkein koko ajan hiljempaa ja kovempaa. Osasin jo katsoa, koska mentiin vastalaukkaa ja koska myötälaukkaa. Välillä Rinkula laukkasi kovempaa ja välillä hiljempaa, ja sitä sanottiin temmonvaihteluksi. Iskä ja Rinkula menivät ihan pyöreällä pääty-ympyrällä, mutta Valmentajan mielestä se ei koskaan ollut tarpeeksi pyöreä. Hän hoki jotain aktiivisemmasta sisäpohkeesta ja ulkokädestä. Sisäpohje tarkoittaa kenties jotain henkistä pohjetta - ehkä iskän mieliala oli väärä. Iskä on sanonut, että ratsastus on tekniikkalaji, mutta ennen kaikkea tunnelaji.
Kun iskä ja Rinkula olivat laukanneet ihan hirveän kauan, sain mennä kävelemään hikisellä Rinkulalla loppukäynnit. Sillä aikaa Valmentaja neuvoi iskää lisää. Kuuntelin tarkasti, jotta oppisin itsekin. Iskää kehotettiin menemään maapuomeja askelten ilmavuuden takia ja kehuttiin istunnasta. Heti kun mennään kotiin, laitan puomeja maahan ja menen niitä maapuomeja itse, ja sen jälkeen harjoittelen iskän kanssa istuntaa vaikka sohvalla.

Maaliskuu 2018
Kirjoittanut Kaj (Oresama)
Meidän tytöt rakastavat Rinkulaa, etenkin meidän Elina. Hänelle on pitänyt ostaa Rinkulan näköinen hevospehmolelu, jota hän kuljettaa mukanaan kaikkialle. Rinkulallekin tuo lelu on esitelty monesti, ja Rinkula on suhtautunut esittelytilaisuuteen vakavan arvokkaasti, niin kuin kuuluukin, kun joku esittelee oikein tärkeää asiaa. Muutenkin olen hämmästynyt siitä, miten upeasti meillä on Rinkulan kanssa sujunut, vaikka aluksi ajattelin, ettei siitä tulisi ruunanakaan lasten ponia. Se oli Reiman kanssa niin kamala nuorempana. Silti se kohtelee tyttöjäni hyvin, ja etenkin pientä Elinaa suorastaan liikuttavan hellästi.
Silti koen kauhunhetkiä Rinkulan kanssa lähes päivittäin. Esimerkiksi tänään Elina ratsasti itse maastossa (eli ravasi Erkinheimon koivukujaa edestakaisin niin, että portti päätielle oli visusti kiinni). Kesken reippaan ravailun Rinkulaa puri paarma niin kipeästi, että ori teki äkkipysäyksen ja polkaisi hermostuneena alleen saadakseen kiusankappaleen pois vatsanahastaan. Silloin Elina putosi, ja kauhistuin, että hän murtaisi jonkin luun, tai että vihainen Rinkula astuisi hänen päälleen. Kauhuni oli ihan turhaa. En ollut ehtinyt juosta edes puoliväliin matkaa Elinan luokse, kun Rinkula oli jo kumartanut päänsä, pyyhkinyt turvallaan Elinan kyyneleet ja seissyt luotettavana tukena, kun tyttö ponnisteli ylös maasta. Elina hieroi kämmentään, johon oli tullut haava, ja Rinkula seurasi toimitusta selkeästi huolissaan. Sitten Elina katsoi minua ja huusi:
"ISKÄ! TUU NOSTAAN MUT TAKAS! JA TUO LAASTARI!"
Menin siis ensin nostamaan Elinan takaisin Rinkulan selkään ja lähdin sitten hakemaan äidin ja isän talosta laastaria. Sillä välin Elina jatkoi ravailua kämmen hanskan sisällä vähän verta vuotaen ja naama leveästi hymyillen, ja Rinkula askelsi erityisen varovaisesti.

Helmikuu 2018
Estevalmennus, kirjoittanut Kaj (Oresama)
En ole mikään estehyppääjä, enkä edes oikea kilparatsastaja. En ole sellainen, joka käy valmennuksissa. Rinkulan myötä olen kuitenkin vähän enemmän sellainen, ja me jopa pärjäämme kilpailuissa. Se on pitkälti Erkinheimojen oman valmentajan, pienen mutta äänekkään ja nauravan Miika Rossin ansiota. Tänäänkin pääsimme Rinkulan kanssa Rossin estevalmennukseen, ja vaikka meillä ei varsinaisesti ollutkaan kivaa, kehityimme roimasti.
Tämän päivän valmennuksessa koin ahaa-elämyksen lähestymisistä. Olen aina kuvitellut hallitsevani Rinkulaa hyvin, mutta tosiasiassa olen aina päästänyt sen ryntäämään esteelle. Se on oppinut, etten minä oikeasti osaa hypätä, ja siksi se on päättänyt toimia itsenäisesti. Ja minä olen antanut sen tehdä oman päänsä mukaan. Siksi lähestymisemme ovat olleet hallitsemattomia ja Rinkula on epäonnistunut hypyissään melko usein huikeasta kapasiteetistaan huolimatta.
Tästä eteenpäin työstän ongelmaa ohjeilla, jotka sain Miika Rossilta valmennuksessa. Annan kunnon puolipidätteet ja vien sitten Rinkulan esteelle napakoin pohjeavuin ihan itse. Päätän ponnistuskohdan Rinkulalle valmiiksi, eikä siihen hallittuun hyppyyn sitten muuta tarvitakaan. Miika Rossi sanoi, että voin hypätä hetken vaikka reilusti matalampia esteitä, jos minua hirvittää.

Tammikuu
Estevalmennus, Ella ja Rinkula, kirjoittanut Kaj (Oresama)
Ella sai tänään yhden joululahjoistaan: ihka oikean estevalmennuksen Rinkulalla, meidän perhehevosella. Valmennuksen piti kukapa muukaan kuin ihan oikeiden kilpaa ratsastavien Erkinheimojen valmentaja, Miika Rossi.
Ellan ja Rinkulan valmennuksen aiheena olivat, noh, alkeet, ja Rossi valmensi lähinnä Ellaa, eikä Rinkulaa. Ella sai ensin roikkua kyydissä, kun Miika talutti Rinkulaa ravissa pikkuruisten esteiden ylitse. Rinkula ravasi kiltisti ja suostui muutaman kerran hyppäämäänkin, vaikka yleensä se vain astuikin isolla askeleella puomien ylitse.
Lopputunnista Ellan tasapaino oli siinä mallissa, että hän sai hypätä ihan itse muutaman esteen. Olisittepa nähneet, miten Rinkula silloin ryhdistäytyi! Se, ihana perhehevosemme, koki ilmeisesti kantavansa Ellasta vastuun. Se askelsi niin huolellisesti, että sen korvat painuivat ihan luimuun, ja keskittyi hyppyyn otsa kurtussa. En ole ikinä nähnyt yhtä puhtaita ja kauniita hyppyjä kuin ne, mitä Rinkula tänään meille esitteli! Meno oli niin tasaista, että Rinkulan selässä olisi pystynyt nukuttamaan vauvan!

Syyskuu 2017
Kouluvalmennus Kajlle ja Rinkulalle, kirj. Oresama
Syksy tuli varhain, ja eräänä hyytävän kylmänä päivänä jalkauduin vanhasta Fordistani Erkinheimon pihaan valmentaakseni muutamia Erkinheimon poikia hevosineen. Ensimmäisenä olivat vuorossa keskimmäinen poika Kaj ja hänen uusi hevosensa Rinkula. Ratsukko lopetteli juuri lämmittelyravejaan, kun saavuin paikalle.
Pidin ratsukolle tunnin siirtymisistä askellajien välillä. Tottakai Rinkula tiesi jo, mitä siltä halutaan, mutta keskityinkin auttamaan Kajta ohjaamaan Rinkulaa mahdollisimman sulaviin siirtymiin. Muutamien yritysten ja korjausten jälkeen (keskity pitämään pohkeet paikallasi, jousta käsillä, rentoudu!) jälkeen Rinkula jo vastasi Kajn uusiin otteisiin. Oli ihana antaa palautetta tunnin jälkeen ratsastajalle. Rinkulassa oli selvästi potentiaalia, ja Kaj oli sille sopiva hellä mutta määrätietoinen ratsastaja. Seuraavaksi Kajn kannattaisi siirtyä rohkeasti hiomaan oikeasti ratsulle vaikeita asioita, kuten laukkatyöskentelyä, joka oli kuulemma Rinkulan heikko kohta.

Elokuu 2017
Kirjoittanut Reima (Oresama)
Luovutan. Rinkulasta piti tulla minun kilpahevoseni - minähän sen nimesin ja koulutin - mutta olen epäonnistunut sen kanssa. Tappioni tekee vielä inhottavammaksi se, että Rinkula, joka on kanssani ihan mahdoton, käyttäytyy isoveljeni Kajn ja jopa hänen lastensa kanssa kuin pikku enkeli. Se ihan rakastaa Ellaa ja Elinaa, mikä on tosi rasittavaa, koska minua se inhoaa. Elina on neljän ja hoiti tänään itse Rinkulan Kajn ratsastusta varten kuntoon. Hän tarvitsi apua vain satulan nostamisessa orin selkään. Kuvitelkaa! Rinkula jopa nosti kavionsa itse kuin olisi aina ollut pieni enkelihevonen! Minua se olisi korkeintaan yrittänyt potkaista otsaan.
Luovun Rinkulasta mielelläni. Se on kasvanut nyt varsasta oriksi, ja olen oppinut inhoamaan sitä yhtä paljon kuin se inhoaa minua. On helpottavaa päästä eroon siitä, varsinkin kun en joudu myymään sitä pois. Se asuu edelleen Erkinheimon tallissa ja näen sen aina kun tulen tänne töihin tai äidin ja isän luoksen käymään. Se on nyt vain Kajn murhe, eikä minun enää.