Erkinheimon Esi-Isä
| Nimi | Erkinheimon Esi-Isä aka Esko |
| Rotu | Suomenhevonen |
| Sukupuoli | Ori |
| Säkäkorkeus | 156cm |
| Syntynyt, ikä | 06.08.-17, 31v |
| Rekisterinumero | VH17-018-1838 |
| Kasvattaja | Oresama VRL-02753, Erkinheimot |
| Omistaja | Oresama VRL-02753, Erkinheimot |
| Painotuslaji | Yleispainotus |
| Koulutustaso | VaB, 110cm, CIC1, vaativa |
| Saavutukset | YLA3, SLA-I, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-I, VVJ-I |
© Cherie, Cherie, Cherie, CC BY-NC 2.0
Erkinheimon Esi-Isä menehtyi vanhuuteen 14.1.2022 31-vuotiaana. Muistosivulle.
Luonne
Esko suunniteltiin kovatasoiseksi vähintään kolmea lajia kisaavaksi suomenhevosurheilijaksi, ja sellainen se onkin. Jo varsana kävi kuitenkin ilmi, että Esko on myös paljon muuta kuin tavallinen suomiurheilija. Se on nimittäin luonteeltaankin mitä parhain ja työteliän ratsu. Esko toimii niin kuin ratsastusoppaiden hevoset: tottelee aina ja tekee juuri niin kuin käsketään. Vaikka kaikkien maailman hevosten tulisi teoriassa olla sellaisia, ei kenenkään Erkinheimon kohdalle ainakaan ole koskaan aikaisemmin sattunut hevosta, joka tekee kirjaimellisesti niin kuin pitää. Sen vuoksi Eskon kanssa on ihana olla: sitä ei tarvi kehottaa tai maanitella. Riittää, kun vain kertoo.
Esko on toiminnan mies. Kun hommiin ylipäätään ryhdytään, tulee ne Eskon mielestä hoitaa heti kunnolla. Jos ei tehdä kunnolla, ei kannata tehdä ollenkaan. Ori vaatii ripeää ja tehokasta toimintaa hoitajiltaan ja ratsastajaltaan, mutta etenkin itseltään. Esimerkiksi harjauksen ei tule Eskon mielestä kestää kauaa. Muutoin se alkaa ensin huokailla, sitten polkea jalkaa ja lopulta näykkiä. Aluksi se seisoo kuitenkin paikallaan kuin hevospatsas, ja rivakan hoitajan on helppoa ja nopeaa harjata se. Varusteiden laittokin on ongelmatonta, jos laittaa, eikä meinaa vain. Esko ottaa kuolaimet itse, vaikka ne vain roikkuisivat ilmassa, ja pitää päänsä alhaalla. Satulavyölle se ei pullistele, paitsi jos varustaminen kestää sen mielestä ihan tuhottoman kauan. Jalkasuojat ovat Eskon mielestä kuitenkin niin turhia kapineita, että niitä sille on tosi vaikea saada. Ori heiluttelee jalkojaan ja nyppii niitä hoitajansa käsistä, ja pahimmassa tapauksessa uhkaa potkaista. Eskon jalat saa mäiskähtämään tukevasti maahan, kun tuuppaa oria kylkeen niin, että se on menettää tasapainonsa.
Ratsuna Esko on lämmittelystä asti kuin armeijahevoset. Se ei kävele, vaan se marssii epäsuomenhevosmaisen reippaasti ja rivakasti. Sen ravi on niin nopeaa ja tasaista, että se on ennemminkin etenemistä kuin juoksemista. Sen laukka on tehokas, vaikka kouluratsastusluokkia ajatellen on myönnettävä, ettei se välttämättä ole kaikkein kaunein ja hillityin. Tottelevaisuudeltaan hevonen ei kuitenkaan voi olla Eskoa parempi. Ori tekee mukisematta sen mitä pyydetään, kunhan sille antaa rivakat avut. Esimerkiksi taivutuksissa ratsastajan on kuitenkin selkeästi annettava Eskolle ohjeet, koska se ei tee omin päin yhtään ylimääräistä.
Esteilläkin Esko on tehokas ja käytännöllinen menopeli. Se tottelee ratsastajaansa, eikä kuumu, hidastele tai kiihdyttele omin päin. Sen hypyt ovat vaivattoman näköisiä ja taloudellisia. Maastoesteet Esko kuitenkin tutkisi mielellään ennen hyppäämistä, ja vaikka se varma menijä muutoin onkin, se ei varmana hyppää läpinäkymättömiä esteitä, jos se epäilee maan olevan liukas ja märkä.
Maastoesteiden ohella Esko käy usein maastoilemassa ihan muuten vain, ja onkin monen suosikki. Sen vauhti ei maastossa hyydy, mutta ei se myöskään lähde käsistä tai säiky turhia. Ori on ehdottomasti paras ratsu, kun opetetaan nuoria, säikkyjä hevosia kulkemaan kunnolla metsässä. Se näyttää mallia. Eskon kanssa kenenkään ei tarvitse pelätä metsiä, peltoja ja tienpieliä.
Yksi asia saa aina rauhallisen Eskomme muuten ihan pois tolaltaan. Ori, vaikka muuten järkevä onkin, pelkää nimittäin hillittömästi paalauskonettamme. Jo pelkkä kaukaa kuuluva vaimea ääni saa sen ravaamaan tarhassaan sieraimet suurina ja silmät selällään. Kerran Esko näkikin paalauskoneen vilaukselta, ja vaikka se ei ollut edes käynnissä, oli ori pian laukannut taluttajalta karkuun ja tutisi kaula vaahdossa omassa haassaan.
Suku
Erkinheimon Isähahmo
sh, 158cm
YLA1, SLA-I, ERJ-I,
KRJ-II, KERJ-I, VVJ-I
|
Jatsin Taika-Aika
sh, 161cm
YLA2, SLA-II, ERJ-I,
KRJ-II, KERJ-II, VVJ-II
|
Taikavoima
sh, 161cm, evm.
|
Jatsi
sh, 158cm, evm.
|
Fn Soittakaa Paranoid
sh, 157cm
KTK-III, YLA2, SLA-II, ERJ-II,
KRJ-II, KERJ-II, VVJ-II
|
Poikabändin Söpöläinen
sh, 160cm, evm.
|
Romaaniklassikko
sh, 154cm, evm.
|
Erkinheimon Enkelipallo
sh, 154cm
YLA2, SLA-I, ERJ-I,
KRJ-I, KERJ-I, VVJ-I
|
Kollektiivinen Hulluus
sh, 154cm
YLA2, SLA-II, ERJ-II,
KRJ-II KERJ-II, VVJ-II
|
Yökyöpeli
sh, 155cm, evm.
|
Yhteiset Harhat
sh, 153cm, evm.
|
Enkelinsiipi
sh, 154cm
YLA2, SLA-II, ERJ-II,
KRJ-II, KERJ-II, VVJ-II
|
Siipisupi
sh, 160cm, evm.
|
Kanervan Ylisöpö
sh, 150cm, evm.
|
Eskolla on sukua Internetissä tasan kaksi polvea.
Kilpailukalenteri
Päiväkirja ja valmennukset
Tammikuu 2018
"Hevonen on mennyttä! Jätä se!" huusi virkapukuun pukeutunut mies toiselle ja repi hänet mukaansa. Esko kääntyi uteliaana noita miekkosia kohti. Sen hörökorvat naurattivat minua, etenkin kun koko tilanteen piti olla vakava ja vaarallinen.
Istuin pienen kunnanteatterimme katsomossa parin muun kanssa teini-ikäisten näytelmäkerhon kenraaliharjoituksessa, ja kumimatoin vuoratulla lavalla töllötti täysin tyynenä meidän Esko, vaikka Suomessa oli olevinaan sota ja pommit olivat räjähtelevinään sen ympärillä. Jos Esko olisi ollut oikea näyttelijähevonen, se olisi varmasti opetettu kaatumaan dramaattisesti kuolleena maahan aisojen välissä. Se ei kuitenkaan ollut, koska oikean näyttelijän vuokraaminen olisi ollut kallista, ja Esko toimi ihan sokerinpalapalkalla. Dramaattisen kuoleman sijaan Esko käveli laiskasti pois lavalta, kun verhojen takana sivussa seissyt avustaja veti sitä huomaamattomasta mustasta narusta, joka oli kiinnitetty sen turparemmiin.
"Voi tätä kurjuutta-" ehdin kuulla ennen kuin hiivin mahdollisimman hiljaa sivuovesta ja pujahdin takahuoneeseen ottamaan Eskon vastaan, koska se oli valmis siltä päivältä. Avustajat, jotka eivät tosiaankaan olleet edes hevosta nähneet ennen Eskoa, olivat jo oppineet toimimaan orin kanssa. Sille oli jo vaihdettu riimu päähän ja kevyet rekvisiittakärryt olivat jo seinän vieressä. Esko otti parhaillaan vastaan herkkuja samalla kun sitä riisutettiin kotoa tuomistani längistä ja valjaista. Minun ei tarvinnut tehdä mitään muuta kuin laittaa sille suojat ennen kuin vein sen kotiin.
Ensikuussa meidän kirkonkylällä esitetään niin hieno sotanäytelmä, että tulkaa kaikki katsomaan!
Joulukuu 2017
Esko on mukana nyt niin jännässä jutussa, että haluaisin kertoa ihan kaiken, mutta kun en vielä saa paljastaa mitään. Sen verran sanon, että siihen liittyy ilmahyökkäyksiä, ja että Esko harjoittelee tätä juttua varten kaksi kertaa joka viikko!
Harjoituksien ohella Esko on ihan vain kotona siviilissä. Meille on satanut viimein kunnolla lunta, eikä tilaisuutta kunnon hankitreeneihin saa ikinä heittää hukkaan. Esko onkin jo kaksi kertaa tällä viikolla ravaillut kanssani hangessa, vaikka kaikkein suojaisimmilla aukeilla paikoilla lunta on melkein sen mahaan asti. Onneksi Esko on niin sitkeä puurtaja, että sitä ei haittaa puskea itseään kunnolla hikeen!
Haaveilen myös hiihtoratsastuksesta, mutta sellaiseen huvitteluun ei millään irtoa kahta henkilökunnan jäsentä samaan aikaan. Jos taas hiihtoratsastaisin yksin, pitäisi minun ja Eskon väliin kehittää jonkinlainen aisa. Vaikka Pohjanmaan maastot eivät olekaan mäkisiä, pelkään liukuvani vahingossa hevosen alle, ja siinä ei todellakaan kävisi kivasti!
Marraskuu 2017
Jes!! Jes!! Sain Kaarakaisilta luvan ratsastella heidän maittensa poikki. Olen aina halunnut ratsastaa Mörkömäen tuolle puolen, siellä kun on ihan mahtavat lenkkeilymaastot Mäensisuksen kautta Jätinhautuumaalle asti, eli siis montakymmentä kilometriä ristiin rastiin. Sinne päästäkseen on kuitenkin ylitettävä ihan hirveän vaarallisia teitä pelottavista kohdista, joten Mäensisus ja Jätinhautuumaa ovat jääneet tutkimatta. Tänään asia kuitenkin muuttui! Ratsastelin nimittäin Eskolla Mörkömäen ympärillä ja katselin kaivaten peltojen ylitse isojen teiden toiselle puolelle. Sitten tajusin, että Kaarakaisten takapihan poikki oikaisten pääsisi heidän metsäänsä pitkin toiselle puolelle paljon turvallisemmin. Siinä paikassa soitin, pyysin ja sain luvan, ja niin sitä ravattiin Eskon kanssa iloisesti toiselle puolelle tuota ennen voittamattomalta tuntunutta estettä!
Ja voi veljet, kuinka hienoa siellä toisella puolella on! Olen kävellyt siellä usein koirien kanssa, mutta hevosen selästä kurainen marraskuinen maisema näytti aivan fantastiselta. Mäensisus oli märkä ja liukas, mutta sen ympäri kiersi leveä hiekka-alue, jossa laukkasimme rinkiä antaumuksella. Ravasimme reippaasti koko matkan Poolanmetsän viertä Jätinhautuumaalle, jossa ratsastamisesta olin niin kauan haaveillut. Emme kuitenkaan ehtineet olla siellä kauaa, kun alkoi hämärtää, ja meidän oli ravattava erittäin reipasta tahtia kotiin asti, jotta ehtisimme ennen pimeyttä.
Jälkikasvu
01.10.2019 t. Erkinheimon Matroona (e: Erkinheimon Vohvelieläin)
|
