Erkinheimon Enkelipallo
| Nimi | Erkinheimon Enkelipallo aka Papu |
| Rotu | Suomenhevonen |
| Sukupuoli | Tamma |
| Säkäkorkeus | 154cm |
| Syntynyt, ikä | 17.09.-16 (kuollut 20.3.19, 29v) |
| Rekisterinumero | VH16-018-2424 |
| Kasvattaja | Oresama VRL-02753, Erkinheimot |
| Omistaja | Oresama VRL-02753, Erkinheimot |
| Painotuslaji | Yleispainotus |
| Koulutustaso | VaB, 110cm, CIC1, vaativa |
| Saavutukset | YLA2, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I,
KERJ-I, VVJ-I |
© AK
Papu kuoli vanhuuteen 20.3.2019. Muistosivut tämän sivun katoamisen varalta.
Luonne
Sipen ensimmäinen varsa Papu oli jo ennen syntymäänsä päätetty nimetä emätammansa mukaan. Siitä piti tulla muutoinkin emänsä seuraaja: yhtä taitava yleisratsu koulu-, este- ja kenttäkisoihin. Kun Papu oli aikuinen ja koulutus viimeistelyvaiheessa, sen tiedettiin täyttävän kaikki sille asetetut odotukset. Papu onkin elänyt varsasta asti Erkinheimojen kilparatsuna, ja vielä joskus siitä tulee siitostamma.
Papu on tosi kiltti, mutta touhukas heppa. Se esimerkiksi nauttii mielellään harjaushetkistä, mutta ei jaksaisi olla kauaa paikallaan tekemättä mitään. Jos sille tarjoaa vähän heinää, se mutustelee sitä mielellään ja antaa hienosti harjata joka puolelta. Yhtä nätisti se on, jos hoitaja juttelee sille, tai jos sillä on katseltavanaan jotain mielenkiintoisempaa kuin tallin seinä. Jos Papulle tulee tylsää, se ei suinkaan riehaannu, vaan alkaa vaikka räpeltämään harjoja sangosta, tai nypeltämään omaa riimunaruaan. Suitsimisen ja satuloinnin aikana se ei kuitenkaan ehdi kyllästyä, koska tuollaiset toimenpiteet on helppo ja nopea tehdä näin kiltille tammalle. Papu ei nimittäin pullistele, eikä kieltäydy ottamasta kuolaimia.
Kouluratsastusharjoitusten on oltava vaihtelevia. Silloin Papu yrittää parastaan joka tehtävässä. Se on kuuliainen ratsu, jolla on suomenhevoseksi komeat liikkeet. Papun meno on näyttävämpää, kuin monella orilla. Samaa tehtävää uudelleen ja uudelleen hinkattaessa tamma kuitenkin tylsistyy. Silloin se ei viitsi enää kulkea peräänannossa ja vastaa apuihinkin vähän sinnepäin.
Esteratsastus sen sijaan on Papulla aina helppoa. Se on luotettava hyppääjä, joka ei kyllästy ikinä lempilajiinsa. Vaikka ratsu innostuu aina esteistä ja menee vaikka kuinka pelottavan näköiselle muurille korvat pystyssä, se ei koskaan kuumu yli. Hyppytyyli sillä on reipas ja ronski.
Papu ei ole paras hevonen rauhalliseen maastoiluun, sillä se yrittää aina kiihdytellä ja kaahailla. Sen sijaan maastoesteillä se on loistava! Papun päätä ei palele minkäänlaisella maastoesteradalla, eikä se muutenkaan ole mikään säikky maastossa.
Papu on erinomaisesti käsiteltävissä muiden hevosten ympäröimänä, ja myös kaikkien kanssa toimeen tuleva tarhakaveri. Sen lempipaikka on tietenkin kesälaidun. Siellä se tulee mielellään tervehtimään Erkinheimoja portille, mutta kun laidunkauden loppu koittaa, mukaan se ei tahtoisi kuitenkaan lähteä. Jos Papua ei oteta ensimmäisenä kiinni ja se ehtii aavistaa joutuvansa taas talliin, se ei kyllä anna kiinni ilman pitkää väsytystaistelua!
Suku
Kollektiivinen Hulluus
sh, 154cm
YLA2, SLA-II, ERJ-II,
KRJ-II KERJ-II, VVJ-II
|
Yökyöpeli
sh, 155cm, evm.
|
Pikku-Rolle
sh, 157cm, evm.
|
Virkku
sh, 154cm, evm.
|
Yhteiset Harhat
sh, 153cm, evm.
|
Pelkkä Peilikuva
sh, 150cm, evm.
|
Lohtuponi
sh, 155cm, evm.
|
Enkelinsiipi
sh, 154cm
YLA2, SLA-II, ERJ-II,
KRJ-II, KERJ-II, VVJ-II
|
Siipisupi
sh, 160cm, evm.
|
Supisupi
sh, 162cm, evm.
|
Siipeilijä
sh, 157cm, evm.
|
Kanervan Ylisöpö
sh, 150cm, evm.
|
Kanervan Taavi
sh, 150cm, evm.
|
Kanervan Lempeä
sh, 152cm, evm.
|
Kollektiivinen Hulluus on Karoliina Lasman kasvattama, Erkinheimojen omistama 154 cm korkea tummanrautias suomenhevosori. Ratsu on tyypiltään melko kevyt ja luonteeltaan hyvin luotettava. Se on kilpaillut ahkerasti este- ja kouluratsastusta menestyen oivallisesti. Myös kenttäratsastuksessa "Kolli" on jonkin verran starttaillut. Tähän mennessä tällä kauniilla hevosella on kaksi varsaa.
156 cm korkea musta Yökyöpeli on Lasse Laakson kasvattama kouluratsu, jolla ovat kilpailleet maineikkaat ratsastajat, mm. Silja Huita ja Nea Kankare. Yökyöpeli on kokeillut kouluratsastuksen ohella myös kenttä- ja esteratsastusta. Ori on luonteeltaan rauhallinen ja mukava. Sillä on astutettu tähän mennessä neljätoista tammaa.
Pikku-Rolle oli 157 cm korkea kevytrakenteinen yleisratsu. Se taisi niin koulu- kuin esteratsastuksen, ja ehtipä ori kokeilemaan lännenratsastuksen lajeista ainakin western trailia. Mustanruunikkona, läsipäisenä ja hellyyttävänluonteisena "Rolle" oli myös suosittu siitosori aikoinaan. Se astui kaikentasoisia tammoja ja sai kymmeniä varsoja.
Ravisukuisesta, 154 cm korkeasta ruunikosta Virkusta yritettiin ravihevosta, mutta ei siitä mitään tullut. Virkku ei halunnut juosta, vaan se tahtoi hoivata hellästi muita luontokappaleita, etenkin varsoja. Virkku pääsikin viettämään muutaman vuoden ihmisvarsojen keskellä ratsastuskoulussa, ja se oli kaikkien suosikki. Suomenhevoskasvattaja Lasse Laakso osti 9-vuotiaan Virkun tyttärelleen ratsuksi ja teetti sillä sen ainoan varsan.
Lasman Karoliinan omistama ja kilpailema suomenhevostamma Yhteiset Harhat on menestynyt painotuslajinsa, esteratsastuksen, ohella myös kouluratsastuksessa melko hienosti. "Hanna"-tamma on 153-senttinen voikko kaunotar, jolla on luonne kohdillaan ja reipas asenne ratsastusta kohtaan. Tamma on saanut vasta yhden varsan.
Pelkkä Peilikuva oli 150 cm korkea jonkin verran esteillä ja kentässä kilpaillut komea voikko ori. "Pelle" saavutti suurimman kilpailumenestyksensä kuitenkin ihan toisenlaisilla kentillä: näyttelyissä. Orille sateli arvonimiä sen suomenhevosmaisuuden ja hyvän käytöksen vuoksi - ja niin sateli astutuspyyntöjäkin. Orilla on tällä hetkellä yli kaksisataa varsaa, mutta määrä varmasti nousee, kunhan ratsun kaikki pakasteet käytetään.
155 cm korkea punarautias Lohtuponi oli kiltti ja korkealle koulutettu kouluratsu. Se meni niin notkeasti, ettei suomenhevoseksi heti uskoisi, ja päihitti parhaat oriitkin koulukentillä. Lohtuponin varsat olivat haluttuja suomenhevosmarkkinoilla, mutta varsoja tamma ehti saada vain kaksi ennen tapaturmaista kuolemaansa.
Enkelinsiipi on kiltti, 154 cm korkea suomenhevostamma. Se muutti Erkinheimoihin kasvattajaltaan Hanna Kollilta tympääntyneenä ja tylsistyneenä, mutta saadessaan vaikeampia tehtäviä tuli "Sipestä" Erkinheimojen luottoratsu. Tämä yleispainotteinen tamma on kilpaillut lähinnä koulu- ja esteratsastusta, mutta rauhalliseen tahtiin myös kenttäratsastusta. Enkelinsiipi on säästeliäästi käytössä jalostukseen.
Siipisupi oli 160 cm korkea punarautias vaA-tasoinen kouluratsu. Se oli painotuslajissaan hyvin menestynyt ja laatuarvostelupalkittu. Luonteeltaan "Sulo" oli kuitenkin hyvin vaativa tapaus, vaikka osaavalla ratsastajalla siltä luonnistuikin ihan mikä tahansa. Komea ulkomuoto ja kisamenestys takasivat orin suosion jalostuksessa, joten niin sen omistaja, Harri Keski-Mäenpää soi orinsa astua kymmenittäin tammoja. Sulo eli siitosorina aina 30-vuotiaaksi saakka, kunnes kuoli vanhuuteen yön aikana omassa karsinassaan.
162 cm korkea Supisupi oli menevä ja reipas ruunikko yleisratsu. Sen vahvinta aluetta oli kouluratsastus, mutta hyvin se suoriutui myös esteillä ja kentässä. Pitkän kilpauran jälkeen tästä virkeästä orista tuli siitosori. Sen kymmenestä varsasta menestyneimmät ovat SM-voittaja tamma Supiini ja kouluratsu Siipisupi.
Siipeilijä oli kauniin punaruunikko näyttelymenestyjä, joka keräsi kehuja ja palkintoja missä esiintyikin. Tamma kilpaili säästeliäästi myös koulu- ja esteratsastuksessa, mutta eläköityi jo varhain siitostammaksi. Siipeilijällä on kolme hienoa orivarsaa. Luonteeltaan tamma oli melko vauhdikas, ja se periyttikin tätä ominaisuutta varsoilleen.
Aleksi Kanervan kasvattama ja Hanna Kollin omistama ja kilpailuttama yleisratsu Kanervan Ylisöpö on 150-senttinen tummanrautias hurmuritamma. Tällä hevosella ovat kohdillaan niin ratsuntaidot kuin luonnekin. KIltti "Söpö" on menestynyt hyvin kenttäratsastuksen saralla ja myöhemmin siitostammana. Tällä hetkellä hevosella on kaksi varsaa.
150-senttinen ruunikko Kanervan Taavi on Aleksi Kanervan kasvatti. Ori on toiminut jo nuoresta jalostushevosena hyvän sukunsa, komeutensa ja kiltin luonteensa turvin. "Taavi" on kilpaillut jonkin verran este- ja kenttäratsastusta ja ollut elämänsä terve ja hyvinvoiva, sopusuhtainen hevonen.
Kanervan Lempeä on säkäkorkeudeltaan 152-senttinen rautias kilparatsu. Vaikka "Lempi" osaa esteratsastuksen ohella kouluratsastusta vaB-tasolle asti, on sillä kilpailtu vain esteitä omistaja-kasvattaja Aleksi Kanervan kiinnostuksen suuntautumisen mukaisesti. Tamma on nimensä mukaisesti kiltti ja hyvätapainen ratsu. Nykyään se on jo kokonaan eläkkeellä, mutta ehti ennen eläköitymistään saada kaksi hienoa varsaa, orin ja tamman.
Kilpailukalenteri
Päiväkirja ja valmennukset
Lokakuu 2017
Olin Papun kanssa viimekuun lopussa ERJ:n laatuarvostelussa. Siellä hevosta sitten syynätään tarkkaan. Se pitää esittää kaikissa askellajeissa ja seisottaa niin kuin ihan jumalattomissa näyttelyissä, kun ulkomuototuomarit katselevat sitä ryppyotsaisen ja ankaran näköisinä. Samaan aikaan avustaja esittää toisille tuomareille hevosen sukutiedot ja kolmansille todistukset sen kilpailuhistoriasta ja muista saavutuksista. Itse olen yleensä paperihommissa ja annan jonkun muun esittää hevosen, mutta meillä oli tässä tilaisuudessa niin monta heppaa mukana, että jouduin itse näyttämään Papua.
Ei siinä mitään: kiltistihän tamma oli. Itse olen vain kasvattajaksi sairaan huono sekä arvioimaan hevosen ulkonäköä että esittämään sen parhaita puolia näyttelyissä. Tiedän kyllä, että Papu on sairaan söpö, mutta koska näyttelyissä ei ole tullut käytyä, en tiennyt yhtään, mitä tuomarit ovat mieltä sen rakenteesta. Ainakin luonteesta täytyi tulla hyvät pisteet, kun Papu esitteli parhaita puoliaan. Se oli kiinnostunut kaikesta, mutta rauhallinen, niin kuin oikean suomenhevosen kuuluukin.
Loppujen lopuksi minulle ojennettiin laminoitu kunniakirja ja paperinen todistus kouraan, ja jotkut tutut kasvattajat kävivät onnittelemassa Papun ja muiden hevosten menestyksestä. Olin tosi iloinen: jes, me saatiin varmaan ainakin Papulle kakkospalkinto! Vasta autossa kotimatkalla katsoin kunnolla kaikkien hevosten arvostelut läpi, ja huomasin, että ei me mitään kakkosta saatu. Papu sai ykkösen, eikä ollut muuten ainoa meidän hevoslaumasta! Jes!
Tässä kuussa pyöritys sitten jatkuu. Papu on ilmoitettu varahevoseksi SLA:n tilaisuuteen.
Syyskuu 2017
Estevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Papu ei olisi jaksanut tänään millään keskittyä muuriin, jota harjoittelimme, vaikka se olisi totisesti kaivannut harjoitusta. Ensimmäiset pari hyppyä menivät periaatteessa hyvin, vaikka ilmavaraa jäikin aivan liikaa. Parin yrityksen jälkeen Papu alkoi kuitenkin hypätä kuin räkälöntti ja etenkin laskeutumiset olivat löysiä ja kamalia.
Välillä kokeiltiinkin hetki pituusestettä, joka meni ratsukolta oikein hyvin. Oresama saisi ehkä hieman enemmän ajaa Papua eteenpäin, jotta hyppy olisi vielä hieman reippaampi. Kokeilimme myös helppoa okseria harjoitellen erityisesti lähestymistä ja sopivaa ponnistuspaikkaa, ja molemmat pari yritystä menivät hyvin.
Loppuvalmennuksesta palasimme muuriharjoituksen pariin. Tällä kertaa Oresama ratsasti Papun reippasti esteelle ja komensi sitten keskittymään ja hyppäämään tarkasti. Avut olivat rauhallisia ja selkeitä, ja Papu hyppäsi oikein hyvin. Toinen ylitys tehtiin toisesta suunnasta, ja sekin oli onnistunut, vaikkakaan ei yhtä energisen ja hyvän näköinen kuin ensimmäinen kerta.
Elokuu 2017
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Papun huonosta keskittymiskyvystä johtuen tällä valmennuksella ei ollut selkeää teemaa, vaan kokeilimme vähän kaikkea. Aloittelimme avaavilla liikkeillä, kuten pohkeenväistöllä. Pohkeenväistö ravissa oli erityisen komeaa, mutta käyntiharjoituksissa Oresaman tulisi kiinnittää enemmän huomiota Papun askelten tempoon. Hevosen tulisi ennemminkin marssia kuin lompotella.
Etuosakäännökset, joita seuraavaksi tehtiin, olisivat voineet sujua helpomman näköisesti. Oresama joutui ensin pyytämään ja sitten komentamaan Papua jotta se viitsi tehdä oikein. Käännösten jälkeen tehtiin raviharjoituksia: muodossa kulkemista ja muutama tasajaloin pysähtyminen. Ne sujuivat nätisti. Takaosakäännöksissä puolestaan on vielä samanlaista hiomista kuin etuosakäännöksissäkin.
Tunti lopeteltiin laukanvaihtoihin kahdeksikolla, ja siitä hevonen tuntui oikein innostuvan. Se joutui käyttämään päätään, joten harjoitus ei ollut sille tylsä, vaikka sitä jatkettiin melko kauan. Laukanvaihdot ovat ratsukolla hyviä, täsmällisiä ja nättejä.
Heinäkuu 2017
Kouluvalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Oresama ja Papu suorittivat valvovan silmäni alla kaksi kertaa radan, joka heidän tulee suorittaa seuraavissa kilpailuissa. Ensimmäisen kerran ratsukko suoritti ratansa itsenäisesti, ilman ohjeita. Sitten pidettiin palautekeskustelu ja Oresama ratsasti saman radan Papulla vielä kerran yrittäen ottaa huomioon palautteeni.
Sain kehua ratsukkoa paljon: hyvät laukkapätkät, onnistuneet raviympyrät. Tempo oli koko ajan sopiva ja sekä ratsastajan että ratsun ryhti oli hyvä. Suorituksessa oli reipas tekemisen meininki. Kritiikkiä annoin pysähdyksistä. Tällä kertaa Papu ei osunut ihan oikeaan kohtaan eikä ihan tasajaloin pysähdyksissä. Neuvoin Oresamaa antamaan puolipidätteen täsmällisemmin. Myös laukannostoissa peräänkuulutin täsmällisyyttä, vaikka itse laukka olikin kaunista.
Suorittaessaan rataa uudelleen Oresama keskittyi selkeästi palautteeseeni ja sai joka ainoan liikkeen alkamaan ja loppumaan täsmällisesti. Tämä täsmällisyyden liiallinen huomioiminen vei kuitenkin esityksestä ryhtiä. Neuvoin Oresamaa harjoittelemaan rataa vielä muutaman kerran ja unohtamaan sitten kaiken palautteeni: harjoituksissa aivoihin jäisi mitä jäisi. Neuvoni valmentajana on, että jos Oresama joutuu valitsemaan hyvän teknisen suorituksen ja hienon ryhdin sekä temmon välillä, kannattaa ottaa ryhti ja tempo.
Kesäkuu 2017
Maastoestevalmennus, valmentajana Miika Rossi (Oresama)
Ei turhaan sanota, että Papu pitää maastoesteistä! Olen joskus nähnyt sen rataestevalmennuksia ja -harjoituksia, eikä se ole kentällä hypännyt samanlaisella ilolla ja riemulla, kuin tänään maastossa!
Ratamme koostui parista risuesteestä ja luonnon tiellemme hoitamasta tukista, joita ratsukko suoritti muutaman kerran molempiin suuntiin. Ensimmäinen yritys ei ollut häävi: Oresamaa jännitti, että pohja olisi liukas, ja Papu olisi halunnut mennä ja lujaa! Suoritus jäi siis kömpelöksi hevosen hätäillessä ja ratsastajan jäykistellessä. Toisella kerralla Oresama oli jo rennompi ja pidätteli Papuakin tasaisemmassa ja hitaammassa temmossa kuin ensimmäisellä yrityksellä.
Ehdotin, että kolmannella kerralla Oresama antaisi Papun mennä. Tammahan halusi hypätä, joten miksei ratsastaja menisi sen mukaan ja suorittaisi harjoituspätkäämme kovassa vauhdissa, kun pohjakin oli turvallinen? Oresama kokeili, ja vaikka molemmat yleensä peräänkuulutamme rauhallisuutta, ehkä Papu kanssa tulisikin mennä välillä kovaa ja innolla. Tamma suorastaan lensi, ja siitä näki, miten se nautti! Oresamaakin hymyilytti.
Maaliskuu 2017
Papu päätti sitten liukua oikein pyllyllään pitkin viimeisiä jäitä tallin pihassa. Se meni niin pahasti ympäri, että Viikin reissuhan siitä sitten tuli. Heppa kyytiin ja yliopiston klinikalle. Matkalla jännitin, tulenko takaisin tyhjän kuljetuskopin kanssa ja alan odottaa uurnaa kotiin. Kun Papua tutkittiin, ja kun eläinlääkäri näytti oikein tyytyväiseltä, aloin pelätä, millaisen laskun kanssa kotiin lähdetään.
Kalliiksihan reissu kaikkineen tuli, mutta ei sentään liian. Papu sai pyllyyn muutaman tikin rauhoituksessa. Saan itse ne ottaa pois, jos haavat paranevat hyvin. Tamma saa kipulääkettä pari päivää, ja ensimmäinen annos annettiin piikillä Viikissä. Lääkäri kehotti syöttämään Papulle myös MSM-jauhetta ainakin kuuriluontoisesti, se kun kuulemma nopeuttaa lihasruhjeiden paranemista ja ehkäisee nivelkipuja. Ratsastuskieltoa ei tullut ollenkaan.
Seuraavaksi pitää miettiä, millä hakoja voisi vielä hiekoittaa (ja millä rahalla maksan Papun laskun). Olen heitellyt tuhkaakin pitkin pihoja, ja se on ollut tähän asti paras kikka. Samoin kakat on jätetty tarhoihin, niistäkin kun hevoset saavat hyviä liukuesteitä. Hiekkaa en viitsisi millään ajaa hakoihin, koska kesällä niissä kasvaisi hyvä heinä...
Helmikuu 2017
"Iskä rakastaa sinua, Papu", lepersin suokkitammalle.
Harjasin hevosia liukuhihnatyylillä henkilökunnan apuna. Vaikka olin Papun kanssa vain kaksikymmentä minuuttia, niin kuin muidenkin kanssa, nautin silti sen kanssa puuhaamisesta - onhan Papu vain niin ihana! Se käänsi korviaan minun suuntaani, kun supisin hiljaa lempeitä asioita sille, ja se roikutti alahuultaan rentona nauttien aurinkoisesta pakkaspäivästä ja ulkona puomilla harjaamisesta.
Papu, hölmö hevoseni, piti pään harjaamisesta. Hinkkasin sen otsaa oikein antaumuksella, ja siitä rppisi karvoja. Papu tutki ensin taskujani toivoen löytävänsä jotain hyvää, mutta kun nameja ei tippunut, se alkoi puskea päätään harjaa vasten jotta hieroisin sen otsaa vielä kovemmin. Painoin otsani sen otsaa vasten, kun pää oli harjattu. Ihan hetkeksi vain, eihän meillä ollut aikaa rentoutua.
Koska Papu oli menossa vain kävelytyskoneeseen eikä missikisoihin, sen harjaan sai jäädä ne pari takkua, jotka siellä sattuivat olemaan. Sen sijaan puhdistin viimeiseksi ja erittäin huolellisesti tamman kaviot. Papu oli vähän liiankin rennon letkeällä tuulella ja lepuutti raskaita jalkojaan selkäparkani varassa, kun nostin kaviot puhdistettaviksi. Minun oli tönäistävä tammaa useamman kerran kylkeen, jotta se alkoi seistä itse. Papu ei kuitenkaan pahastunut, eihän se ikinä!
Kun kaviot oli siivottu kunnolla, lähdimme muun porukan mukana kohti kävelytyskonetta. Talutimme kukin kahta hevosta (minä tietenkin Papua ja sen bestistä Aavetyttöä), kun puolet hevosten harjaajista palasi hakoihin hakemaan seuraavaa hevossatsia harjattavaksi. Rivakoiden tai muueten typerien hevosten kanssa kahta kerrallaan taluttaminen olisi saattanut olla ongelma, vaan ei Papun kanssa! Odottelimme ensin vuoroamme, kun muut hevoset päästettiin yksi kerrallaan koneeseen. Sitten pääsi ensin Aavetyttö, ja Papu odotti kiltisti vielä lisää. Olin ylpeä hevosestani, kun tuli sen vuoro astua koneeseen. Taputin sitä iloisena kaulalle, kun se sujahti virkeästi mutta hallitusti omalle paikalleen.
Sinne jäi Papu pyörimään muiden mukana. Sen tapa on kävellä aina mahdollisimman lähellä etumaista sähköseinää.
Syyskuu 2016
Erkinheimoon syntyi Sipe-tamman ensimmäinen varsa, pieni Papu, joka on väriltään kuin kermakarkki. Varsa on isopäinen, suurisilmäinen ja suloinen - ihan niin kuin muutaman vuoden takainen varsa Erkinheimon Elävä Nukke oli pienenä! Papun nimeksi ei tule kuitenkaan mikään Nukke, vaan siitä tulee Erkinheimon Enkelipallo emänsä Sipen mukaan, jonka rekisterinimi on Enkelinsiipi. Enkelipallo tarkoittaa sellaista kaulakorua, joka pitää pientä helinää, kun sen kanssa liikkuu. Se helinä kutsuu kuulemma enkeleitä, ja niin toivottavasti kutsuu tämä suloinen varsakin. Ja täytyyhän sen kutsua - ei mitään näin söpöä ole astellut Erkinheimojen kamaralla sitten Elävän Nuken syntymän!
Kaikki odottavat innolla, että varsasta kasvaa kilparatsu. Niin minäkin. Samalla toivon, että se pysyisi aina varsana, koska se on niin tosi söpö vauva.
Jälkikasvu
06.08.2017 o. Erkinheimon Esi-Isä (i: Erkinheimon Isähahmo)
06.08.2017 o. Erkinheimon Rallirölli (i: Erkinheimon Röllimölli)
