Erkinheimot

Juuso on huumorintajuinen kaveri, joka keksii kyllä itselleen hupia, ellei saa tarpeeksi liikuntaa ja huomiota. Varsasta asti se on ollut se, joka juoksee kauimmaksi emästään, tutkii ensimmäisenä uutta leluksi annettua jumppapalloa ja karkaa portinraosta tutkimaan maailmaan ensimmäisen tilaisuuden tullen. Juuso on rakastanut seikkailuja alusta asti, eikä se ole milloinkaan pienestä pelästynyt. Koulutusvaiheessa sen kanssa oli rankkaa, sillä tottelemisen sijaan se keksi toistuvasti luovia ratkaisuja töistä luistamiseen, mutta kyllä siitä ihan kelpo ratsukin saatiin -- siis kaikkien paitsi meidän Kajn mielestä. Muut poikani tästä orista kyllä ovat pitäneet, sillä vaikka Juuso on välillä koetellut rajojaan, se ei ole koskaan ollut ilkeä. Joskus sen vitseille on ollut raskasta nauraa, mutta koko ajan yhä harvemmin

Ai miksikö Juuso menee kilpailuissa poikkeuksetta tukka auki? Koulukisoissakin, kun muilla on sykeröt? Siihen on ihan luonnollinen selitys. Se ei nimittäin jaksa olla kauaa paikoillaan hoidettaessa. Vaikka Erkinheimon hevoset hoidetaan suulissa, ja vaikka suulista näkee koko tallipihan kaiken liikkeen, se ei riitä Juusolle. Nopean harjauksen tai pesun ajan se jaksaa seistä ja on ihan yhteistyökykyinen, mutta alapa pyörittää sen jouhiin letityskuminauhaa! Silloin alkaa kavio jysähdellä vasten suulin maalattiaa ja meidän poika kuopii molemmilla etujaloillaan niin tarmokkaasti, että pian on kaivauduttu suulista Kiinaan saakka. No, onneksi Juusolla on kuitenkin ihan siisti harja, jota ei tarvitse edes selvitellä usein. Ja onneksi arkihoito on helppoa.

Ratsuna Juuso on omalla moottorilla käyvä ja reippaasti työskentelevä tapaus. Se ei väsy etenkään vaihteleviin raviharjoituksiin. Ravi onkin sen paitsi näyttävin, myös selkeästi miellyttävin ja helpoimman tuntuinen askellaji, jota on helppo säädellä selästä. Erkinheimon poikien mukaan Juuso on kiva kilpakaveri koulukentille, koska se osaa ottaa tarpeeksi rennosti. Kaj tietenkin sanoo, että Juuso on peto, mutta jostain syystä Juuso ja Kaj eivät olekaan koskaan tulleet toimeen.
Esteillä Juuso on helposti innostuva sekä hyvässä että pahassa. Sen saa motivoitua treeniin aina, mutta toisaalta etenkin korkeita sarjana hypittäessä se tuulettaa helposti tunteitaan rajuilla pukeilla tai ryöstämällä. Juuso vaatii ennemminkin rauhallisen ja järkähtämättömän ratsastajan kuin huimapäisen, vaikka meidän Reima kuinka tykkäisikin viilettää sillä estekisoissa.
Juuso taitaa myös valjakkoajon salat, tai siis alkeet. Se on hyvä kestävyyskokeen kaltaisissa tehtävissä, mutta kovin suurpiirteinen tarkkuuskokeessa, ellei siltä vaadi koko ajan hereilläoloa. Taas tunnollinen Kaj olisi Juusolle paras kuski, mutta Kajn mukaan Juuso on työteliään ja reippaan sijaan suurpiirteinen ja hulivili.