Begin the Beguine

Syntynyt	09.01.2024, 8v	Ei vielä palkittu
Rotu, skp	Suomalainen puoliverinen, tamma
Väri, säkä	Musta, 167cm
Omistaja	Oresama VRL-02753
Kasvattaja	Elmo Ikola, evm.
Rekisteri	VH24-031-0157
Painotus, taso	Yleispainotus, Int.I, 160cm, CIC5

Uudet sivut!

Piki on meidän työmyyrä. Se on niin nöyrä ja suloinen, aina kaikkensa antava reppana, että eihän sitä voi haluta kuin halia ja pusia! Onneksi se on niin ihanan rauhallinen hoitoheppa, ettei sillä ole kiire minnekään. Siinä sitä ehtii lääppiä vaikka kuinka paljon, ja se raukka nauttii joka hetkestä. Hoidettaessa sillä on joskus tapana nukahtaa, ja silloin se ei muista nostella jalkojaan, mutta kyllä se siitä muistuttelemalla ja herättelemällä taas virkistyy. Satuloimisen kanssa se ei tietenkään laita hanttiin, koska on niin lutuna pikku tyttö!

Kouluratsuna Piki suorittaa väsymättä ihan omilla äärirajoillaan. Sillä ei liike riitä GP-luokkiin, vaikka pää riittäisi, ja se on tosi harmi. Kovalla tasolla se silti menee, varsinkin tammaksi. Piki on yleensä se Yorcan hevonen, jolla nuorimmat ratsastajat menevät ensimmäisiä vaikeita luokkiaan, koska se ei yllätä kisatilanteessa negatiivisesti. Kotona se on ihan superihana treenikaveri, kun se jaksaa hinkuttaa harjoituksia juuri niin kauan kuin ratsastajakin. Se ei hermostu edes epäselvistä avuista, vaan yrittää raukka arvailla. Harmi, ettei se ole selvänäkijä, vaan arvaa välillä väärin.
Esteillä Piki on rauhallinen hyppääjä. Se näyttää liikkuvan radalla tosi hitaasti, mutta se ottaa kaiken ajan takaisin kääntymällä ketterästi. Vaikka se on aika suuri heppa, se pyörähtää melkein kolikon päällä ketterästi. Mitään kuumumisongelmia Pikillä ei ole, mutta korkeilla esteillä sitä joutuu vähän kannustamaan, ettei vauhti lopu kesken. Kisoissa se saa kuitenkin jännityksestä virtaa ja on hieman reippaampi kuin omassa tutussa kodissaan.
Maastossakin Piki on kiva, mutta sen kauhu on naapurin chihuahualauma. Se järkyttyy niistä joka kerta, vaikka ne ovatkin omalla tontillaan aidan takana huutamassa, eivätkä ole ikinä edes päässeet Pikin lähelle. Chihuahuanaapurin kohdalla se viskelee päätään, pärskyy ja viuhtoo hännällään, vaikka koiria ei olisikaan ulkosalla. Muualla se ei temppuile, vaikka se tuijottaakin ihan kaikkia koiria hyvin tarkasti ja kiinteästi, jos joutuu ohittelemaan niitä. Maastoesteistä Piki oikein innostuu ja joskus se haluaisi mennä häntä putkella ja korvat tötteröllä niiden suuntaan, vaikka oltaisiin menossa ihan tavalliselle köpöttelylenkille.

Suku & jälkeläiset

isä This Is Sparta fwb, 169cm	ii. Spartan Storm fwb, 171cm, evm.	iii. Spartan fwb, 172cm, evm.
		iie. Winter Flora fwb, 165cm, evm.
	ie. Upbeat Arielle fwb, 166cm, evm.	iei. Happy Colors fwb, 168cm, evm.
		iee. Ariel fwb, 162cm, evm.
emä Bagurumba fwb, 163cm	ei. Rollercoaster Rory fwb, 166cm, evm	eii. Rollercoaster Rick dwb, 162cm, evm
		eie. Evelyn fwb, 170cm, evm
	ee. Baton Twirling fwb, 160cm, evm	eei. Far Far Felix fwb, 165cm, evm
		eee. Bereznianka fwb, 154cm, evm

This Is Sparta on 169 cm korkea merkitön musta suomalainen puoliverinen ori joka on ollut aikamoinen super hevonen. Luonteeltaan Sparta ei ehkä ole se kaikkein helpoin ja sitä on käsitellyt ainoastaan harvat ihmiset, mutta luotto ihmisten kanssa se on ollut hieman helpompi. Spartan luottamuksen pitää ansaita ennen kuin nyrpeä naama muuttuu lempeämmäksi ja se päästää edes lähelleen ilman uhkailuja. Sparta on elänyt koko elämänsä kasvattajallaan joka on kilpaillut rohkealla oriilla hyvällä menestyksellä kenttäratsastuksen CIC5 radoilla ihan kansainvälisellä tasolla. Jalostuksen puolella se on jakanut mielipiteitä kahtia, sillä osa ei halua käyttää näin temperamenttista ja haastavaa oria tammalleen, mutta osa on ottanut riskin joka kannattaa. Spartalla on tällä hetkellä 14 jälkeläistä.

Spartan Storm on jo eläkkeellä oleva CIC5-tason kenttäratsu jonka menestys oli aikamoista vuoristorataa. Tämä 171 cm korkea musta suomalainen puoliverinen ori on ollut varsasta asti itsepäinen oman tien kulkija joka ei koskaan tee mitään mitä ei itse halua. Hyvinä päivinä sen suoritukset oli loistavia, mutta huonoina päivinä kaikki menikin sitten totaalisesti pieleen. Jalostusorina se ei ollut mitenkään suosittu ja sillä on vain 16 jälkeläistä joista osa on menestynyt kilparadoilla ja osa on jäänyt vain harrastetasolle.
Upbeat Arielle on 166 cm korkea kaunis ruunikko suomalainen puoliverinen tamma joka nuorempana kilpaili ihan kivalla menestyksellä esteratsastuksessa nuorten luokissa. Eräässä kilpailussa Ariellen jalka kuitenkin vioittui huonon laskeutumisen vuoksi niin ettei siitä tullut enää estehevosta. Toipumisen jälkeen sitä alettiin uudelleen kouluttamaan ja kävikin ilmi, että tällä hyväsukuisella estehevosella on kuin onkin taitoja myös kouluradoille. Ystävällisen ja rauhallisen luonteen omaava Arielle kilpaili muutaman vuoden kouluratsastuksessa parhaimmillaan vaativalla tasolla kunnes se jätti kilparadat täysin taakseen. Nykyään siitostammana toimiva Arielle on saanut 3 tervettä jälkeläistä.

Bagurumba on 163 cm korkea ruunikonkimo suomalainen puoliverinen tamma jonka ei olisi koskaan pitänyt syntyäkään. Se on nimittäin vahinko varsa kun isukki pääsi vierailemaan tamma tarhassa eräänä yönä. Rumbasta ajateltiin ettei siitä tulisi hyvä oikein missään kun emä on kouluratsu ja isä estehevonen, mutta kävikin ilmi että Rumba on loistava kenttäratsu. Eihän siitä tullut koskaan isojen luokkien kilparatsua, mutta parhaimmat tulokset se sai CIC2-tasolla. Rumba ei ollut kedon kaunein kukkanen ulkonäöllisesti, mutta luonne sillä on täyttä kultaa. Aina ystävällinen ja rauhallinen joka ei säiky koskaan mitään. Nuorempana se varsoi yhden kerran ja nyt eläkkeellä ollessaan on saanut vielä toisenkin terveen varsan.

Rollercoaster Rory on suoraan sanoen aivan mielettömän ruman näköinen 166 cm korkea mustankimo suomalainen puoliverinen ori. Jotenkin tästä romuluisen näköisestä rumasta ankanpoikasesta kasvoi loistava estehevonen joka kilpaili ihan kansainvälisillä kisakentillä 160cm-luokissa. Rohkea ori suorastaan rakastaa hyppäämistä eikä koskaan ole epäröinyt erikoisempienkaan esteiden edessä. Onhan siitä ollut haittaakin, sillä se ei pysy oikein aidoissa ellei tarhassa ole extra korkeita aitoja ja pari kertaa se onkin onnistunut jo astumaan tammoja ominpäin lähtiessään karkuteille. Rory on nykyään jo eläkkeellä kilpahevosen hommista, mutta aktiivista liikuttamista ja hyppyyttämistä ei ole voinut lopettaa ja se hyppääkin edelleen innoissaan vaikkakin vain kotioloissa. Rorylla on tällä hetkellä 19 jälkeläistä.
Baton Twirling oli kaunis ja hyvärakenteinen 160 cm korkea musta suomalainen puoliverinen tamma joka kilpaili ihan kansainvälisillä kilpakentillä Grand Prix-tasolla vielä eläessään. Hieman temperamenttisenkin luonteen omaava neitokainen rakasti esiintyä kilpakentillä eikä se ollut koskaan moksiskaan suurestakaan hälinästä. Valitettavasti se kuitenkin menehtyi vain 10-vuotiaana kaasuähkyyn vain pari viikkoa sen jälkeen kun sen vahinkovarsa Bagurumba oli vieroitettu.

Sukuselvitys © Lianna

Hevonen on jalostuskäytössä.
s. 00.00.0000		o/t. Nimi RR	i. isä	om. Oresama / Yorca WBs

Kilpailukalenteri

Kouluratsastus (KRJ) (sijoituksia 0 kpl)
26.05.2024 - Roubustesse - Int.II - 3/25
Esteratsastus (ERJ) (sijoituksia 14 kpl)
03.07.2024 - Yorca WBs - 160cm - 5/28      04.07.2024 - Yorca WBs - 160cm - 5/29 04.07.2024 - Yorca WBs - 160cm - 1/28 06.07.2024 - Nessinjärven KK - 160cm - 2/39 08.07.2024 - Yorca WBs - 160cm - 5/29 09.07.2024 - Nessinjärven KK - 160cm - 5/39 10.07.2024 - Nessinjärven KK - 160cm - 2/39 12.07.2024 - Yorca WBs - 160cm - 2/29 14.07.2024 - Yorca WBs - 160cm - 2/28 17.07.2024 - Yorca WBs - 160cm - 2/29 17.07.2024 - Yorca WBs - 160cm - 2/28 19.07.2024 - Yorca WBs - 160cm - 4/29 21.07.2024 - Yorca WBs - 160cm - 3/28 22.07.2024 - Yorca WBs - 160cm - 2/29
Kenttäratsastus (KERJ) (sijoituksia 6 kpl)
02.07.2024 - Yorca WBs - CIC4 - 2/8 17.07.2024 - Yorca WBs - CIC4 - 2/8 19.07.2024 - Yorca WBs - CIC4 - 2/8 21.07.2024 - Yorca WBs - CIC4 - 2/8 25.07.2024 - Yorca WBs - CIC4 - 1/8 27.07.2024 - Yorca WBs - CIC4 - 2/8

Päiväkirja

Heinäkuu 2024
Pikin isännän ystävä ja palkollinen Noeul Rungrueang on Pikin kanssa Vaahterapolun yleisleirillä. Pikiin löyhemmin liittyvän aloitustarinan voi lukea tästä.
Kiemuraura
Tuntui kuin olisin palannut kotiin -- no ainakin tavallaan. Leirillä ensimmäinen ratsastustuntini Pikin kanssa oli samanlainen, jollaisia minulla oli ollut kotona Suain kanssa. Jos oikein pitkälle mentiin, se oli itse asiassa sellainen, kuin ihan ensimmäiset tuntini Suain kanssa. Olin nimittäin yhtä pihalla siitä, mitä minulta haluttiin. Mikä mikäosakäännös? Mitäväistöä mistä mihin? Kukaan ei olisi uskonut, että vasta pari viikkoa aikaisemmin olin sijoittunut Equadorilla isoilla esteillä, jos olisi katsonut sitä tuntia.
Piki oli tietenkin vallan ihana, ja niin oli meille tunnin pitänyt Jippukin. Molemmat tekivät nimittäin juuri niin kuin halusin, kun vain osasin pyytää. Piki meni pohkeenväistöä ahkerasti ja lennokkaasti kulmasta kulmaan ja teki oppikirjamaisen takaosakäännöksenkin vihjeestä. Sellaiselle hevoselle se oli kovin helppoa. Tällaiselle ratsastajallekin se oli kovin helppoa, mutta olinkin tullut kehittämään tänne ihan toista taitoa, joka oli kaukana jäljessä siitä, mitä kenenkään toisen osallistujan ratsastustaito oli. Hain nimittäin hevossanastoa ja puheopetusta, ja sitä tarjosi Jippu.
"Kiemuraura", hän sanoi hyvin hitaasti ja selkeästi minulle ja osoitti toista pitkää sivua, kun oli ensin antanut paljon pidemmät ohjeet muille. Minulla ei ollut aavistustakaan sen sanan merkityksestä, mutta kun ensimmäinen meistä, Lina ja Rossu, menivät somaa kiemurauraa, käsitin. Silloin katsoin Jippua, joka tiesi jo parin toiston jälkeen, mitä halusin ja tarvitsin.
"Kiemuraura", Jippu sanoi uudelleen.
Minä toistin sen niin hyvin kuin taisin, mutta vitsi mitä kiinaa se kuulosti olevan. <
"K i e m u r a", Jippu sanoi vielä hitaammin ja teki aaltoliikettä käsillää, ja osoitti sitten kaviouraa, "ura".
Opin lopulta kolme uutta sanaa yhden hinnalla ja aloin aavistella lisäksi asiaa, jonka opin vasta vuosia myöhemmin kieliopettajan johdolla: miten suomen kielen yhdyssanat toimivat, kun tavallisetsanat loppuivat kesken.
Arkisempi keskustelu ilman erikoissanastoa oli helpompaa. Muutkin olivat hoksanneet heti käyttää kovin yksinkertaisia sanoja ja lyhyitä lauseita.
"Se on tosi hieno", Jannica-niminen sanoi ja osoitti Pikiä, kun ratsastin turvavälin päässä hänen ja hänen ruunikkonsa takana.
"Kiitos! Se on Piki", kerroin ennen kuin osoitin hänen hevostaan. "Kuka se on?"
"Tää on Villa. Melkein kakskyt vee."
"Mitä?"
"Villa on melkein kaksikymmentä vuotta."
"Ai! Piki varmaan ei vielä kymmenen."
Pikiä ei haitannut, vaikka keskityin parhaani mukaan juttelemiseen silloin, kun sen ei pitänyt varsinaisesti suorittaa mitään erityistä hyväkseni. Se oli niitä hevosia, jotka matkustelivat reippaassa käynnissä kaviouralla ihan kulmiin asti. Olisin voinut ottaa sen vaikka omakseni, jos olisin saanut sellaisen hevosen. Olisimme olleet Noeul ja Piki, seikkailijat, jotka menivät yhdessä urheina jopa suomenkielisille hevosleireille. Piki tuntui sellaiselta hevoselta, jonka käsiin, tai siis kavioihin, tai siis oikeastaan selkään, olisin voinut luottaa lopulta elämäni, kunhan olisin tutustunut siihen kunnolla. Se oli niin kuin Suai, mutta yhtä musta kuin Suai valkoinen, ja sitä ajatellessani volttien harjoittelu sujui syvän koti-ikävän syövereissä.

Heinäkuu 2024
Joo. Ei tule mitään. Nyt käydään jo toista erää kamppailussa nimeltään Minä Ja Piki Vastaan Kamalan Hirveät örkit. Olen suihkinut tammaani Superbia niin paljon, että ihan suussa asti maistuu, mutta silti sillä on ryntäät ja vatsa niin tosi kupattu, että pahaa tekee. Sen takia olen taas raahautunut OddPixeliin nettiostoksille. Helpicaa saa sieltä halvemmalla kuin mistään muualta, vain viidellätoista virtuaalisella eurolla, ja sitä on pojat lotrattu. Kun tein varmaan viidettä Helpica-jättitilaustani, sain viestin, että miten olisi ötökkäloimi. Nyt on sitten Pikillä sellainenkin. Se oli itse asiassa hyvin käytetty satanen. Piki saa olla ilman myrkkyjäkin nyt aika rauhassa kaiken maailman verta imeviltä paholaisilta. Muutama paarma sillä on vielä toki jaloissaan aina, kun en ole suihkuttamassa tarpeeksi nopeasti Superbia, mutta tilanne on loimi päällä ihan ookoo. ärsyttää vain ihan hirveästi se, että Piki ei saa ulkoilla yhtään nakuna, vaikka se on kyllä hevosten pääasiallinen toimenkuva kesällä. Juosta alasti pitkin laidunta. Vetää ruohoa napaan.
Tuossa taannoin oli onneksi ihan tosi sateinen viikko. Muita hevosenomistajia harmitti, kun loppusateista alkoivat hevoset upota pehmeään laitumen pohjaan, mutta ai että minä nautin, kun minkään sortin örkit eivät kiusanneet Pikiä sinä aikana. Se viiletti nakkena laitumella niin kuin hevosen kuuluukin, ja tuntuu että sen jatkuvat mutakylvyt auttoivat kutinaan ja saivat paukamat laskemaan vielä paremmin kuin Helpican kanssa jatkuva läträäminen.
Toinen juttu, josta Piki on nauttinut ilman lointa sateiden päälle, on ollut uiminen kylmässä Säivärinmontossa. Paarmat iskevät heti, kun se nousee montosta, mutta meidän tyttöpä ei tahtoisi nousta ollenkaan. Se ei varsinaisesti ui, vaan kahlaa niin syvälle, että pää vain näkyy, ja seisoo siinä alahuuli lurpallaan. Tallitytötkin ovat saaneet luvan viedä sitä niin, että on joku aikuinen vain vahtimassa, kun ei se Piki ole mitään sen kummempaa vedessäkään ollessaan keksinyt heidän päidensä menoksi.
Niin että tulisipa jo pian syksy, sanonpa vain. Ja Piki sanoo myös.
Mutta hei! Helpica tekee ihan sairaan hyvää näköjään myös ihmisen käpälille. Nyt kun on lotrattu oikein huolella, niin minun käteni ovat kyllä pehmoiset kuin vauvan pylly. Se on ihan huvittava juttu.

Kesäkuu 2024
Eihän sitä ketään hevosta haluaisi pitää ötököiden armoilla, mutta ei varsinkaan Pikiä. Se on raukka niin helluinen ja ihana, että sitä haluaisi vain vaalia ja varjella, ettei sen turkista tarttuisi ikinä ainoakaan karva. Niin siinä vain käytiin, että Piki on paarmojen ja muiden ällöjen olentojen herkkua.
Joskus vuosia sitten tiesin hyönteismyrkyn, joka karkotti sitten ihan kaiken mahdollisen sääskistä paarmoihin ja niihin pieniin hirviömäisiin mäkäräisiin asti. Koska kaikki hyvä ja hauska kielletään, EU-direktiivithän siinä tulivat sitten muutamia vuosia sitten vastaan. Eipä saa enää valmistaa, tai ei ainakaan myydä, sitä hyvää tököttiä, jonka nimeä en enää muista. Se oli varmaan jotain syöpää aiheuttavaa, kun oli niin tehokasta, mutta käytin sitä kyllä reippaasti itseenikin. Mitään niin loistavaa jumalten ainetta ei kuitenkaan ole kukaan ikinä tilalle keksinyt, joten nyt tämä tarina tiivistyykin siihen, että kaiken maailman kamalat verenimijät kuppaavat Pikiä laitumella ja minua ihan joka maailman kolkassa.
Koska meni hermot, tilasin kaikkia mahdollisia ötökkäkarkotteita, joita vielä laillisesti tästä ötökkämyrkkyjen vastaisesta valtiosta laillisin keinoin saa itselleen hankittua. Hankkijalta hain itse tököttejä, mutta käytännössä kaiken muun piti tilata netistä ja odotella neljäsataa vuotta, että ne tulevat tänne Jumalan hylkäämälle Pohjanmaalle asti. Tulivat ne kuitenkin lopulta, ja nyt on pojat suihkittu. Piki ja minä olemme nyt ötökkämyrkkyjen asiantuntijoita.
Mutta joo. Noin neljä miljardia ötökkämyrkkyä testattuamme meillä on Pikin kanssa yksi ainoa yhteinen suosikki. OddPixel jälleenmyy Superbia. Se ei ole mitenkään vertailukelpoinen vanhan suosikkimyrkkyni kanssa, koska edelleen Pikiä ja minua molempia kupataan jonkin verran, mutta se on ainoa myrkky, jolla tilanne on saatu edes joten kuten hallintaan. Harmi homma, että se on aika lievää ja sitä saa suihkia niin kuin viimeistä päivää. Ihmisen kokoisen olennon pinta-alalla se kestäisi varmaan yhden kesän verran käyttöä, mutta toisin on hevosen laita. Pikillä on jättiläismäinen määrä nahkaa kaiken maailman örkkien kupattavaksi minuun verrattuna, ja ainetta saa sumutella ainakin muutaman kerran päivässä. Kyllä se paarmat poissa pitää, kunhan muistaa käydä lisäämässä, mutta silti meinaa hermo mennä. Tulee aika kallis homma tästä sitä paitsi. Yksi pullo tätä myrkkyä maksaa 35 virtuaalista euroa, ja näitä tulee sitten menemään aika monta tämän yhden kesän aikana...
Jos tiedät meille vaihtoehtoisen, tujumman mömmön käyttöön, niin saa ehdottomasti vinkata! Onneksi laitumilla edes tuulee ihan hirveästi ympäri vuoden...