Equador O

Linet © Rosenhill/dA

YLA2

Luonnekuvaus

Kauas on päästy siitä, kun Hopiavuoren hevostalliin asteli Olavi Suden uusi tutiseva, sisäänpäinkääntynyt ja kivulias ori. Ei ikinä uskoisi, että Equador on se sama hevonen, sillä niin kovasti ja näkyvästi se ilahtuu oman ihmisensä näkemisestä! Equadoorin oma ihminen ei kuitenkaan vieläkään ole sen oma isäntä, kouluratsastajalegenda Olavi Susi, vaan sen ikioma Noeul, joka on ollut uskollisesti paikalla kaikissa Equadorin kuntoutumisen epätasaisissa vaiheissa, vaikka aina ei ole ollutkaan mukavaa.

Kun Noeul tulee hakemaan, Equador tulee pikimmiten vastaan, oltiin sitten karsinassa tai haassa. Palkakseen se saa sellaisen karhunhalauksen, jota moni hevonen ei sietäisi.
"Ter", Noeul supattaa sen korvaan joka kerta, "Noeulin teerak."
Sitten mennään, ja Equadorille ei ole edes väliä, minne. Se tulee mielellään harjattavaksi, eikä se luottavaisena kaverina koe oloaan petetyksi silloinkaan, vaikka se vietäisiin kuljetuskoppiin, eläinlääkärille tai kengittäjän huolehdittavaksi. Sen oma Noeul on sen mukana, joten sen mielestä sille ei voi tapahtua enää mitään pahaa.

Noeul on paikalla myös silloin, kun Equador hyppää esteitä. Se harrastus tekee Olavi Suden mukaan hyvää orin terveydelle, vaikka se on kuinka kouluratsu. Equadorin mielestä esteet eivät ole niin kivoja, että niistä viitsisi innostua, mutta kun Noeul pyytää, Equador hyppää. Ori menee esteratansa luotettavasti niin kotona kuin kisoissakin. Se ei ole yhtä nopea kuin muut, mutta se on monia luotettavampi. Jos sen mielestä ylittäminen on edes teoriassa mahdollista, se ei koskaan kiellä. Radan jälkeen se menee omituista yläspäin suuntautuvaa raviaan ja näyttää oikein odottavan sitä, mitä seuraavaksi aina tapahtuu: Noeul rojahtaa satulassa eteenpäin ja halaa sitä niin kuin petoeläin saalistaan. Siitä Equador, olkoonkin saaliseläin, ilahtuu silminnähden!

Kouluratsastukseen Equadorin on suhtauduttava vakavammin, sillä se on Olavi Suden suosikkikouluratsu. Equador onkin kovin taitava, joskin kovin synkkämielisen oloinen suorittaessaan. Se tottelee ja toimii kevyesti, mutta samalla siitä näkee sen saman sulkeutuneisuuden, joka siitä sen tarinan alussa niin selvästi paistoi. Kouluratsastuksessa ei varmaankaan ole Equadorin mielestä mitään vikaa, mutta siitä reppanasta on tarinansa myötä kasvanut yhden miehen hevonen. Kun sillä ratsastaa Olavi Susi, kukaan ei ota sitä petoeläimen halaukseen onnistuneen suorituksen jälkeen. Olavi Susi ei osaa kehua ja hellitellä niin kuin Noeul, vaan hoitaa homman toteamalla, että hyvä, ja rapsuttamalla säästä, eikä sellainen ihan tyydytä tätä haliponia.

Sukuselvitys

Hopeanmusta Fierce oli 172 cm korkea komea jättiläinen. Se menestyi erinomaisesti kouluratsastuksessa ja kilpaili pitkän, voitokkaan uran intermediate- ja GP-luokissa. Se sai plakkariin arvokisamenestyksen ohella laatuarvostelupalkintojakin, ja jälkeläispalkinto sille haettiin sen seitsemästätoista menestyneimmästä jälkeläisestä post mortem. Tämän eläväisen ja reippaan orin voisi sanoa olleen kaikin puolin onnistuneen puoliverijalostuksen ilmentymä.

169-senttinen musta Raven Dance oli kouluratsu, kuten koko lähisukunsa. Se yritti kovasti kilpailla GP-arvoluokissa, mutta itsepäisen ratsastajansa kanssa siitä ei ihan ollut siihen. 12-vuotiaana Raven Dance vaihtoi kuitenkin sekä ratsastajaa että omistajaa, ja uuden perusteellisen treenin myötä menestystä alkoi tulla uran jälkipuolella. Koska alku-ura oli ollut aika heikko, Raven Dancesta ei koskaan tullut suosittua jalostusoria sen elinaikana. Nykyään sen kolme orijälkeläistä ovat haluttuja nimiä puoliverisuluissa, ja Fierce niistä himoituin.

Pearl Blondie oli hyvin vaalea hopea 166-senttinen rautias tamma. Se toimi lähinnä siitostammana ja saikin kuusi hienoa jälkeläistä. Kilttinä ja menevänä se ehti kuitenkin varsojensa lomassa kilpailla hieman tehdäkseen myös omia kisanäyttöjä. Blondie keskittyi vaativan A:n koululuokkiin, mutta hyppäsi näytöikseen myös enimmillään 140-senttisiä ratoja. Blondie lopetettiin 18-vuotiaana heikentyneen yleiskunnon vuoksi.

Mustankimo Catalina O on Sofia Olegovnan siittola-kilpatallin helmi. Tamma on menestynyt maltillisilla tasoilla kolmessa lajissa: koulussa, esteillä ja kenttäratsastuksessa. Catalina on tehnyt myös lukuisia varsoja, mutta niissä on käytetty alkionsiirtoa ja sijaisemää. Varsat alkavat olla nyt siinä iässä, että niidenkin uskaltaa sanoa olevan menestyneitä. Tällä hetkellä Catalinan kahdeksasta varsasta kilpailee kuusi: kaksi on puhdasta kouluratsua ja loput yleispainotteisia. Catalina itse on nyt 166-senttinen iloinen pikku eläkeläinen.

Musta Buttons And Bows oli 168 cm korkea kouluratsu ja luonteeltaan täydellinen herrasmies. Se kilpaili uransa huippuaikana hyvin harvoin ja keskittyi yhteen isompaan kisaan valmistautumiseen kerrallaan. Tekniikka oli hyvä: orin energia keskitettiin yhteen asiaan, eikä sen keho kärsinyt liikaa. Näin Buttons saavutti hienon arvokisamenestyslitannian omille kotisivuilleen ja sai silti elää peräti 32-vuotiaaksi terveenä ja iloisena. Buttonsilla on viisi varsaa.
Yleispainotteinen ruunikonkimo London O oli Olegovnan kasvattama 162-senttinen luonteikas, jopa haastava kenttätamma. Sen huikea menestys puhui taitavuuden puolesta, mutta sen persoonan kanssa oli niin kova vääntäminen, ettei Olegovna käyttänyt taitavaa tammaansa jalostukseen kuin kahden varsan verran. Onneksi tällä kertaa jalostus vei puoliverisiä eteenpäin: Londonin tammavarsa on Olegovnan kruununjalokivi ja orivarsakin on menestynyt yleisratsu sekä mukava luonteeltaan.

Jälkeläiset

13.06.2024 - t. Daule RR (e. Snow-White Sorrow) om. Oresama, Yorca WBs

Kilpailukalenteri

Päiväkirja

Equador 12.09.2023
Kirjoittanut Noeul Rungrueang (Oresama)

Olavi ojensi minulle kännykkänsä. Se oli paljon isompi kuin minun. Näytöllä oli hevosen kuva.
En osannut sanoa siitä kuvasta tai hevosesta oikeastaan mitään - tai oikeammin en ymmärtänyt, mitä minun olisi pitänyt sanoa.
"Kaunis?" yritin ympäripyöreästi ja ojensin puhelinta takaisin. Olavi ei kuitenkaan ottanut sitä.
"Se on Equador, ja parempi väki huhuilee, että se on myynnissä. Kannattaako ostaa?"
"Vaikea sanoa kuvasta…" mutisin.
"Kerro mitä sä näet."
Lue lisää!

Equadorista hierotaan kauppaa Åland Weekendissä 22.09.2023
Kirjoittanut Olavi Susi (Oresama)

Bogårdin kenttä oli tyhjä, sillä olihan vielä hyvin aikaista kisoihin nähden, vaikka kauimpaa matkanneet olivatkin olleet paikalla jo aamusta asti. Kentän pohja näytti hyvältä. Equador sen sijaan ei. Sen korvat liimautuivat luimuun saman tien kun se ymmärsi, että nyt mennään töihin. Mutisin Noeulille hyvin hiljaa, että olisi äärimmäisen varovainen. Yhdenkään hevosen takia ei kannattanut heittää henkeään, eikä loukkaantua liian pahasti.
"Sillä on vähän pahoja tapoja", Sofia Olegovna sanoi rupattelusävyyn. "Ehkä kunnon kurilla..."
"Ehkä", myöntelin, koska en voisi lopettaa väittelyä, jos siihen ryhtyisin.
Lue lisää!

Pehmoinen turpa 08.10.2023
Kirjoittanut Noeul Rungrueang (Oresama)

"Equador!"
Equador ei tervehtinyt tänäänkään. Se ei edes vilkaissut minua. Ojensin kättäni sille, vaikka se oli ihan haan peränurkassa. Ei se tullut luokseni, enkä ollut oikeastaan odottanutkaan sen tulevan. Sille oli turha tarjota porkkanoita tai mitään muutakaan herkkua, koska ei se ottanut.
Lue lisää!

Ter 25.11.2023
Kirjoittanut Noeul Rungrueang (Oresama)

"Hyvä poika, ter. Vielä yksi kerta Noeulin mieliksi."
Equadorin venyttely oli tullut helpommaksi. Se kiinnostui herkuista, etenkin tavallisista porkkanoista jo niin paljon, että venytti kaulaansa niiden perässä tavoitellakseen niitä. Jos se ei saanut herkkuaan tarpeeksi nopeasti, se kuitenkin menetti mielenkiintonsa nopeasti. Porkkanaa siis meni, mutta toisaalta hevosen pääkin kääntyi hienosti sen omaa kylkeä kohti ensin toiselle ja sitten toiselle puolelle. Muistin aina kehua ratsua sen urotöistä ja silittää sen lapaa, sillä taputtamisesta se ei tainnut tykätä. Etujalkojensa välistä se ei vielä kurottanut kauhean syvälle porkkanan perässä, mutta oli hoksaamassa senkin.
Lue lisää!

Ensimmäinen sana 31.01.2024
Kirjoittanut Olavi Susi (Oresama)

Hevonen ei pelännyt. Se katsoi suoraan eteenpäin suulin lipan alla, suoraan parkkipaikalle. Sen koko olemus oli sulkeutunut, mutta se ei säpsynyt, ei ollut kauhuissaan, ei ollut oikeastaan yhtään mitään. Oskari seisoi sen pääpuolessa käsi ojossa, eikä hevosella näyttänyt olla aikomustakaan nuuhkaista tarjottua kättä. Mietin, olivatko minun poikani ja tuorein hevoseni milloinkaan oikeastaan tavanneet tallilla, vaikka periaatteessa heidän olisi luullut näkevän toisensa joka päivä.
Lue lisää!

Mee sǎa yon on suomeksi huhtikuu 13.04.2024
Kirjoittanut Noeul Rungrueang (Oresama)

Vielä ei vihertänyt, vaikka Chai oli sanonut, että pian vihertäisi, mutta lunta ei ollut enää. Sen sijaan oli pieniä virtauksia, pikkuruisia puroja, kun sulavesi ylitti matalaa peltotietä siellä sun täällä niin kuin se ei olisi osannut päättää, kummalla puolella se olisi halunnut olla. Equador ei lätäköitä ja virtauksia väistellyt, vaan ylitti ne. Sen askeleet litsahtelivat ja maiskahtelivat niin, että saisin tälläkin kertaa pestä sen vatsanalustan ja satulavyön märästä mudasta ja savesta, koska siihen ei ennen kuivumista mikään harjaaminen auttaisi. Halusin, että Equadorilla olisi hyvä olla lenkin jälkeenkin, eikä kuivuva muta vatsassa kuulostanut mukavalta. Lenkillä sillä sen sijaan oli mukavaa, ja siitä piti huolen omalta osaltaan kevätaurinko.
Lue lisää!

Lennä, Teerak! 14.05.2024
Kirjoittanut Noeul Rungrueang (Oresama)

Hannabyn kenttä tuntui tyhjältä, ihan niin kuin kotona, kun me lensimme ennalta katsomaani reittiä vaivattomasti. Tunsin sydämeni sykkeen, tai ehkä se oli Equadorin askelten töminä. Oli helppoa hengittää. Equador heilautti korviaan jokaiselle puolipidätteelle osoittaakseen kuulleensa, mitä sille viestin. Sekö muka lähtisi käsistä? Sekö muka näyttäisi yhtään mitään muuta kuin parhaita puoliaan silloin, kun oli oikeasti tosi kyseessä? Hulluja huolia.
Maailman värit olivat yhtäkkiä moninkertaisen eläviä, kun Equadorin kaviot viimein koskettivat maata viimeisen esteen jälkeen ja ajanotto loppui. Kaikkialla oli vaaleanpunaista: bannereissa, koristeissa, kirsikkapuissa, jopa Equadorin juuri ja juuri minulle erottuvassa sierainpielessä. Hetken oli hiljaista kuin kotona Hopiavuoressa, mutta sitten kuulokytkin aivoissani napsahti takaisin päälle ja kaikki se melu tuntui iholla asti. Nolla virhepistettä. Taas. Mitä? Tässä vaiheessa nopein aika?
Lue lisää!
Hannaby Hanami Week: tiistain tulokset

Kaikki ruusukkeet Hopiavuoreen 13.07.2024
Kirjoittanut Noeul Rungrueang (Oresama)

LÄISK, LÄISK... LÄISK kaikui eräässä tallipihassa. Ensimmäinen läiskähdys kuului siitä, kun Alex löi kämmenensä kovaa yhteen Oskarin kanssa ja seuraava siitä, kun hän teki saman minun kanssani. Välissä Alex viittoi vimmatusti Oskarille, joka nosti kiusaantuneena käpälänsä uudelleen ilmaan ja löi sen vielä yhteen minunkin kanssani.
Istuimme vielä hevosiemme selässä kukin: minä Equadorin, Alex Tetriksen ja Oskari tietenkin Jaskan. Jokaisen hevosen suitsissa oli ruusuke samasta luokasta: Equadorilla sinivalkoinen, Jaskalla sininen ja Tetriksellä valkoinen. Oskarin kasvoilla oli helpotuksen ilme, mutta Alex, joka oli tarjonnut ensimmäisenä voittajien high fivet, piteli taas vatsaansa ja nojasi käsivartensa varassa raskaasti Tetriksen niskaan pitelemättä edes ohjista kiinni. Hän oli oksennellut Vaahterapolun tallin vessassa hyvän aikaa ennen jokaista kenttäratsastuksen osakoetta, ja nyt vaikutti siltä, että pian taas Oskari saisi pidellä Tetristä kun taas hän häipyisi.
Lue lisää!
Vaahterapolun kenttäkisat 11.-13.7.2024

Teerak, suukotteleva hevonen 01.08.2024
Kirjoittanut Noeul Rungrueang (Oresama)

"Oliko epäreilu voitto?" kysyin nöyrästi Olavi Sudelta, Equadorin isännältä vielä kun Equadorilla oli ruusuke suitsissaan.
"Epäreilu voitto?" khun Olavi ihmetteli. "Miten?"
"Mennä nyt tämän tason hevosella pelkkään vaativaan B:hen…"
"Noeul. Lopeta heti alkuunsa. Sä et ole kilpaillut koulua. Joo, mä suosittelin sulle PSG:tä, mutta sulla ei ollut hyvä mieli mennä siihen. Nyt sä aloitit tästä ja se meni hyvin. Se ei ollut epäreilu voitto, vaan sun ja Equadorin ensimmäinen yritys. Se meni hienosti ja seuraavaksi sä uskallat mennä vaativampaan luokkaan."
Lue lisää!
Saura Summer Dressage

Kaksi finaalipaikkaa 31.08.2024
Kirjoittanut Olavi Susi (Oresama

"Khun Olavi!" Noeul kutsui, kun kävelimme pois.
"No?"
"Hanki finaalipaikka! Onnea!"
"Kiitos, poika! Lupaan yrittää!"
Ei minun olisi tarvinnut edes luvata. Vaikka Equadorin tauko oli ollut lyhyt, se oli selvästi virkistynyt saatuaan viettää sen Noeulinsa kanssa. Virkeä olo oli minullakin rauhassa juodun kahvin jäljiltä. Tuntui kuin olisimme voineet vaikka lentää, ja Equadorin moottori hyrisi suurella, rauhallisella vaihteella. Saimme toisenkin finaalipaikan, ja siitä oli kiittäminen hevosenhoitajaa. Emme olisi pystyneet siihen väsyneinä ja nuhraantuneina, vaikka Equador olikin yksi hevonen miljoonasta, ja vaikka kilpaileminen oli minulle niin kovin tuttua. Tasoon nähden prosenttimme olivat erinomaiset, ja vaikka sijoitus ei ollut ihan kärjessä, se tuntui hyvältä ja oikeudenmukaiselta. Noeulin ansiosta olimme pystyneet tekemään ihan oikeasti parhaamme. Superior-karsinnassa muutama muu oli vain tällä kertaa onnistunut vielä upeammin.
Lue lisää!
Harmony Champions

Equadoorin seikkailut Hopiavuoren hevostallilla